Lue keskustelun säännöt.
Voiko liittoa enää pelastaa jos toinen on vapaamatkustajana perhe-elämässä??
01.11.2013 |
Toisaalta tiedän kyllä vastauksen, jotenkin vain niin vaikea irrottautua. Meillä on kaksi pientä lasta ja minä olen aina ollut se joka venyy joka asiassa ja hoitaa kaiken. Minä olin lasten kanssa kotona (=lomalla) joten kaikki kotityöt olivat minun heiniäni. Nyt työelämässä ollessani kotityöt ovat edelleen minun hommiani koska pääsen aikaisemmin töistä (jotta ehdin hakemaan lapset päiväkodista ja tekemään ruuan). Mies tulee kotiin tuntia myöhemmin kuin minä, ja ei kykene muuta kuin makaamaan sohvalla kun työ on NIIIN raskasta (minun työni ei tietenkään ole, asiakaspalvelu on vaan mukavaa rupattelua).
Missään kohdassa, ei ikinä, tule vastaan tilannetta että mies edes yrittäisi keventää arkitaakkaani. Menee ulos lasten kanssa joo, mutta kun tulee sisälle niin on taas täysin kyvytön auttamaan ja heittäytyy sohvalle kun pitää rentoutua. Ja minä ruokin ja pesen molemmat lapset yksin. Ikinä ei ole imuroinut tai pessyt lattioita tai pyykkiä tai edes ripustanut sitä kuivumaan. Vaikka olen pyytänyt. Aina löytyy perusteluita.
Koskaan ei mies ota huomioon, auta kantamaan kauppakasseja (päinvastoin, hänen pitää varoa selkäänsä että jaksaa tehdä toimistotyötään), koskaan ei tarjoudu viemään lapsia jonnekin että saisin "omaa aikaa". Ja jos pyydän niin sitten alkaa valitus miten hän on niiiiin väsynyt eikä nyt yksin jaksa. Isyyslomasta meni iso osa lapissa kalastusreissulla miesporukalla. Hänen harrastuksilleen on aina löytynyt aikaa (koska miksi ISÄN pitäisi luopua harrastuksistaan lapsen syntyessä?!), minä pääsen ehkä kerran kuussa urheilemaan, jos hän pääsee ajoissa töistä kotiin.
Kaikki nämä vuodet olen yksin vastannut kaikesta. Kodin kunnossapito, ruokaostokset, ruuat, lasten päiväkotiasiat, kaikki. Mies vie lapset aamulla päiväkotiin (koska perheen ainoa auto on hänellä), ja se on niin iso asia että siitä mies avautuu joka välissä jos alan puhumaan että hänen pitäisi tehdä enemmän asioita. Se että minä haen lapset päiväkodista kolmea eri bussia käyttäen ei tietenkään ole mitään hänen panokseensa verrattuna.
Alan olla ihan musertunut tämän kaiken alla. Ja mies valittaa että mikä on kun ei saa seksiä. Totuus on ettei voisi vähempää kiinnostaa koskea tuohon sikaan. En oikeasti usko rakastavani sitä enää. Yhtenä päivänä mietin että jos se kuolisi, en edes surisi. Surisin vain että lapset menettäisivät rakastamansa isän, mutta menetettyä aviomiestä en surisi, menetin hänet jo kauan sitten ruuhkavuosille.
Roikun tässä liitossa vain rahan takia. Miehellä on hyvät tulot, minulla olemattomat. Minulla ei ikinä olisi varaa jäädä nykyiseen kotiimme asumaan lasten kanssa, ja olisi ikävä jos lapset joutuisivat muuttamaan tästä kodista. Mies ei tietenkään voi lapsia ottaa, hänellähän on työ! Niinkuin minullakin, mutta minun työnihän on vaan näpertelyä hänen vaativan työnsä rinnalla.
Sanokaa nyt siskot miksi olen näin tyhmä ja edes harkitsen jääväni tähän suhteeseen? Eikö lapsillekin ole huono kasvaa kodissa jossa vanhemmat eivät rakasta ja kunnioita toisiaan?
Kommentit (59)
Loisit miehen siivellä, väheksyt hänen työtään, oletat kaikilla olevan saman verran energiaa ja mariset pikkuasioista. Olisit kiitollinen, ettei mies ole lempannut sinua jo pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kuin meillä. Paitsi, että ansaitsen ihan keskitasoisesti, mies tosin vähän enemmän. Mies tekee myös ahkeasti ulkohommia ja omia projekteja esim rakentaa lapsille leikkimökkiä. Hän päättää ihan itsenäisesti, milloin näitä hommiaan tekee eikä ikinä kysy tai huomioi, että niitä lapsiakin pitäisi hoitaa. Olen lopenuupunut siihen, että vastaan perheen toimivuudesta yksin, ja mies hoitaa omia hommiaan tasan silloin kun huvittaa. En minä voi ripustaa pyykkiä, imuroida tai edes tiskata, jos on vietävä lapsia harrastuksiin, käytävä vanhempInvarteissa, hammaslääkäreissä jne. Lapsille on saatava ruokaa tiettyyn aikaa ja laitettava nukkumaa tiettyyn aikaa. En voi vain uppoutua omiin juttuihin ja jättää lapsia selviymään omillaan. Mies voi.
Itse olen päättänyt jatkaa näin toistaiseksi yhdestä syystä: mies on parhaimmillaan lapsille mielettömän ihana isä, huonoimmillaankin ihan ok. Joka kerta kun koen puistatuksia vain katsellessani häntä, ajattelen sitä, miten näkee vaivaa lasten ilahduttamiseen. Toistaiseksi näillä mennään.
Totuus on ettei voisi vähempää kiinnostaa koskea tuohon sikaan. En oikeasti usko rakastavani sitä enää. Yhtenä päivänä mietin että jos se kuolisi, en edes surisi.
Ethän sä ap puhu enää miehestäsi hänenä, sanot se. Ei taida olla kauheasti toivoa ei.
Jos olet pienituloinen, niin saathan asumistukea. Ja elareita. Sun arki nyt ei varmaan oleellisesti hankalammaksi muuttuisi. Onko lapsille väliä millaisessa talossa he asuvat, vai onnellisesta perheestä?
4, meillä sama juttu että mies on "hyvä isä". Ei hyvä aviomies. Sen takia varmaan tätä jaksankin kun lapsia kävisi sääliski erotilanteessa. Tosin nyt ovat jo raukat saaneet aika huonot eväät elämään, kuulevat vanhempiensa keskustelevan vain riidellen, eivät koskaan näe hellyyttä jne.
3, toivottavasti tekstisi oli ironiaa. Oma palkkani menee sentilleen perheen ruokamenoihin, mitään ei jää säästöön. Mies säästää itselleen joka kuukausi. Loisena en itseäni osaa pitää, kotiorjana enneminkin.
ap
Jos oikein ymmärsin, erotessanne menettäisit miehen aamuiset päiväkotikuskaukset ja miehen kotiin tuoman rahan. Jälkimmäistä pehmentää se, että miehen pitää eron jälkeen maksaa lapsista elatusmaksua. Eron plussapuolella olisi se, että sinun ei tarvitsisi enää passata miestä, vaan riittäisi kun huolehdit lapsista, ja se, että seksinvonkausta ei tarvitsisi enää kuunnella. Erotessa myös saisit hieman enemmän omaa aikaa, mikäli miestä yhtään kiinnostaa suhde lapsiinsa. Kyllä mä näkisin, että sulla on erossa enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Päiväkotikuljetus aamuisin on järjestelykysymys, joka sitä paitsi helpottaa lasten kasvaessa kouluikään, ja raha? No, kysymys on mitä arvostat eniten. Onko mielenrauha satasien tai tonnien arvoinen vai arvokkaampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 17:43"]
Minä olin lasten kanssa kotona (=lomalla) joten kaikki kotityöt olivat minun heiniäni. Nyt työelämässä ollessani kotityöt ovat edelleen minun hommiani
Missään kohdassa, ei ikinä, tule vastaan tilannetta että mies edes yrittäisi keventää arkitaakkaani. Ikinä ei ole imuroinut tai pessyt lattioita tai pyykkiä tai edes ripustanut sitä kuivumaan. Vaikka olen pyytänyt. Aina löytyy perusteluita.
Koskaan ei mies ota huomioon, auta kantamaan kauppakasseja
[/quote]
Siis hän lopetti kaikkien kotitöiden tekemisen siinä vaiheessa kun sä jäit äitiyslomalle? (Aikaisemminhan hän ilmeisesti niitä teki, koska hänen kanssaan olet mennyt yhteen asumaan ja lapsiakin hankkinut)? Jos ei tehnyt ennen äitiyslomaasikaan, niin ei olis ehkä kannattanut siihen suhteeseen jäädä.
jospa lakkaisit tekemästä kaikkea toisen puolesta. Hoidat lapset, itsesi ja kadin. Mies saa keksiä itselleen ruokaa ja pestä omat vaatteensa. Kokeile auanko kestää ennenkuin hoksaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehellä on hyvät tulot, hän voi maksaa siivoojan ja pesettää vaatteensa pesulassa. Kai huomaat että olet ottanut enemmän annettavaksesi kuin pitää ja mies hyötyy siitä. Lopeta kaiken pyörittäminen ja ala elää omaakin elämääsi
4:n teksti voisi olla omalta näppikseltäni! Ihan samanlainen tilanne, ehkä sillä erolla että meillä minä tienaan hitusen enemmän kuin mies.
Roikun tässä kun ero olisi repivä erityisesti lapsille. Olen jo jaksanut 10 vuotta niin jaksan seuraavat 10:nkin ja sitten voin erota, jos siltä tuntuu. Jos mies löytää jonkun uuden ja haluaa eron, olen varmaan lähinnä helpottunut. Itse jaksan kaiken arjen pyörittämisen jotenkuten mutta miehen seksinvonkausta en kestä. Se raivostuttaa joka ikinen kerta. Mies ei ymmärrä miksi olen kiukkuinen, kireä tai kroonisen väsynyt - ja kotitöistä on väännetty yli 15 vuotta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämä ei ole kaikille yhtä tärkeää. Et voi odottaa, että mies käyttää siihen yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin sinäkin. Pienemmälläkin panostamisella asiat hoituvat ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, kotitöiden tekeminen takkusi jo aikaisemminkin, mutta hoitui edes jotenkuten. Mies todellakin lopetti kotityöt kokonaan (ne vähätkin eli lähinnä ruuanlaiton ja tavaroiden paikalleen laittamisen) kun jäin äitiyslomalle, koska minähän olin kotona ja minulla oli aikaa tehdä kaikki. Huoh.
ap
Meillä käy kotisiivous, vaikka mies on työtön. Mun nettotulot 1700e
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko joku nyt ihan tosissaan kertoa että miksi te jäätte yhteen ja teette lapsia noiden miesten kanssa jotka ei nähtävästi ole alunperinkään osallistuneet kotitöihin? Kuka mies on niin ihmeellinen että sen eteen tekee kaiken?
Todennäköisesti ei.
Kun naiselle suhde on muuttunut kotityösuorittamissuhteeksi, niin ei siinä paljoa parisuhteella ole enää tekemistä.
Tyhmä olet. Minä pakkasin kolme lasta ja muutin
pois. Vähän on rahaa, mutta elämä sata kertaa parempaa muuten.
Älä helvetissä tuhlaa elämääsi tuollaisen paskan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 18:08"]
Perhe-elämä ei ole kaikille yhtä tärkeää. Et voi odottaa, että mies käyttää siihen yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin sinäkin. Pienemmälläkin panostamisella asiat hoituvat ihan hyvin.
[/quote]
Kunnes se, jonka niskoille kaikki työt ovat kaatuneet, ottaa eron. Valitettavasti sitä ei voi valita, pestäänkö lasten vaatteet vai ei ja laitetaanko niille ruokaa vai ei. Aloittajan mies ei ilmeisesti ole tehnyt mitään muuta kuin vienyt lapset aamuisin päikkyyn.
tee jotain välttämättömiä kotihommia ja jätä loput tekemättä. Aivan varmasti mieskin alkaa tehdä jotain jos ei ole enää puhtaita vaatteita eikä saa ovia auki lattioilla olevien rojujen vuoksi.
Teko n:o 1. Miehen pyykkejä et pese enää.