Mies ei halua muuttaa, ero?

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 08:51"]

Pakollinen: autolla liikkuminenhan ei maksa mitään toisin kuin se bussilippu. Sinulla ei ole autoa tai ajokorttia ja olet riippuvainen miehesi kuskausinnosta - miten jaatte auton kulut?

Et maininnut ikääsi, mutta kuulostat nuorelta. Kuinka vanha olet?

[/quote]

NO AP meinaa että autolla liikkuminen on halvempaa kun sitä ei tarvitse itse maksaa eikä sitä tarvitse odotella. On se paljon mukavampaa että on ilmainen autonkuljettaja joka vielä maksaa bensat

Voi mies sellainen ollakin, mutta aika hämärä on tämä emäntäkin. Lisääntyminen sujuu, mutta vastuun ottaminen omasta ja perheen elämästä on kovin vajavaista. Miten pitäisi suhtautua ääliöihin, jotka panevat lapsia alulle vailla alkeellisiakaan valmiuksia huolehtia näistä tai edes itsestään ja toisistaan? Hedelmöitymiseen ei aivoja tarvita, mutta lapsen synnyttyä niistä olisi kovasti hyötyä.

Aloittaja, ellet vielä pyörtynyt suorien sanojeni vuoksi, hanki ihmeessä aika sossuun tai lääkärille ja työvoimatoimistoon ammatinvalintapsykologille. Olet tippunut tahallasi ansaan, johon ei nyky-Suomessa yhdenkään tytön tai naisen pitäisi enää joutua. Et tienaa mitään, et omista mitään, et voi päättää elämästäsi rahattomana ja ajokortittomana. Sinulle ei kerry eläkettä, ei ole työterveyshuoltoa, ei mitään. 

Jumaliste tyttö, hoida asiasi kuntoon, se on itsestäsi kiinni. Mörököllin kanssa ei kannata elämää tuhlata, sillä hän ei tuosta mihinkään muutu, ellei koe itseään ongelmalliseksi ja motivoidu opettelemaan vuorovaikutusta ja toisen huomioon ottamista. Siis työkkäri, sossu ja lääkäri auttavat, mutta vain jos hinaat itsesi sinne ja puhut avoimesti ja selkeästi. Yhteiskunnalla ei ole palveluksessa meedioita, jotka lukisivat ihmisten ajatukset tai näkisivät näiden tulevaisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 09:08"]

Sinulla on kaksi ongelmaa: passiivisuutesi ja tollo mies.  Hanki auto ja ajokortti, niin pääset "harrastamaan" aivan itse eikä tarvitse muuttaa.

Miestäsi et voi muuttaa, eikä paikkakunnanvaihdos välttämättä auta sinun ongelmiisi.

Elämäsi on omissa käsissäsi ja sinulla on täysi päätäntävalta ja vastuu sen suhteen. Et voi sälyttää vastuuta viihtymättömyydestä ja tylsyydestä kenenkään muun harteille, ellei sinua ole fyysisesti kahlittu kotiin. Todennäköisesti sinulla olisi tylsää kaikkialla tai sitten alkoholisoituisit. Viihtyminen ja harrastaminen lähtee omien korvien välistä. Ihan ensiksi suosittelen harrastamaan opiskelut loppuun.

[/quote]

Miten AP:n mies on tollo? Koska hän ei kuskaa AP:ta minne hän haluaa? Ainoa tollo tuossa suhteessa on AP

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 09:12"]

Puusepät tienaavat hyvin ja voivat valita työnsä. Se ei ole ollenkaan huono ammatti. Sinulle pitäisi tietysti olla jotain "hienoa" kuten kosmetologin tai vyöhyketerapeutin tai luontaishoitajan tai koirakuiskaajan ammatti. Käy työkkärissä ammatinvalintapsykologilla.

Jos typerä miehesi vain nauraa puhuessasi opiskelusta, älä sitten puhu. Tee se oma-aloitteisesti, ota kersa mukaan opiskelupaikkakunnalle ja hae eroa, ellei hän tajua, ettei parempaakaan saa kuin sinut. Opiskelija-asunto ja hoitopaikka tippuvat taivaasta yksinhuoltajalle.

Vaikuttaa siltä, ettet ole oikein tajunnut, että elämässä normaali arki on sitä parasta aikaa. Toivot ja haaveilet jostain "muusta", mistä tahansa muusta kuin mitä sinulla tällä hetkellä on. Et kuitenkaan viitsi miettiä niin pitkälle, että se "muu" selviäisi sinulle. Elämä karkaa käsistäsi, kun et arvosta juuri tätä hetkeä.

[/quote]

Mies varmasti nauraa koska AP on niin naurattava. Hän on jo jättänyt ainakin yhden koulutuksen kesken. Hän ei tee mitään muuta kuin valittaa. Onko ihme että mies ei usko että AP kykenee edes opiskelemaan? Eihän hän saa mitään muutakaan aikaiseksi. Eikä hän edes itse tiedä mitä hän haluaa. Vain lapsi käyttäytyy noin

"Ilmainen autonkuljettaja" pukkasi leidin paksuksi ja pitää tätä kotiorjana. Mielestäni tyttö on maksanut jo aivan tarpeeksi autokyydeistään ja jokaisen miehen pitää pitää lastensa äitiä kuin kukkaa kämmenellä, muuten ei ole miekään mies vaan vellihousu.

Täysi-ikäinen ihminen on vapaa tekemään omat huonot valintansa ja väärät päätöksensä, mutta myös vapaa pakkaamaan kamppeensa ja lähtemään. Avioeron hakemiseen, sosiaalitukien ja koulutuksen sekä asunnon hankkimiseen löytyy netistä tietoa yllin kyllin, kun keskittyy ja tekee listan asioista, jotka elämässä on pantava kuntoon.

Passiivisuus ja valittaminen viittaavat mahdolliseen depressioon, joka pitäisi ensiksi tutkia ja hoitaa. Se on yleinen sairaus johon useimmat meistä sairastuvat ja voi olla myös tämän elämänhallinnan puutteen taustalla. Tai sitten hallinnan puute on sairauden käynnistänyt tekijä. Joka tapauksessa depis pitää hoitaa, jos sellainen on. Minulla olisi tuossa tilanteessa.

Kaikki on kuitenkin vielä mahdollista korjata ja elämän suunta muuttaa. Muutos lähtee ihmisen itsensä tahdosta. Mikä tahansa koulutus olisi tuossa kohtaa välttämätön, kiinnosti tai ei. Nyt luulisi kiinnostavan jo minkä tahansa alan, kun ns. arki realiteetteineen on koettu. Millä tahansa koulutuksella voi tehdä lähes mitä tahansa, mutta ilman koulutusta ei mistään tule mitään. Ilman tutkintotodistusta ei ole työnantajalle näyttöä pitkäjänteisyydestä, tunnollisuudesta tai keskittymiskyvystä. Vain siitä, että munasarjat ja kohtu toimivat.

Aja ajokortti opetusluvalla..se on paljon halvempaa. Ymmärrätkö jos asuisit siellä isommassa kaupungissa..sieltäkin menisi helposti 30 minuuttia asuinalueeltasi kaupunkiin...esim pk-seudulla tuo ei ole matka eikä mikään..

sen ajaa puolessa tunnissa..moottoritietä vielä vähemmän. Mutta luulen että olet elämäntapavalittaja.. Kun saisit sen ajokortin...manaisit täällä kuinka kallista bensa on...jos taas muuttaisit yh:Na yksin sinne isompaan kaupunkiin... Valittaisit kuinka rahat on tiukilla ja vuokrat kalliita ja muutenkin on raskasta.        

Ja luulisi että ennen lapsen hommaamista olsitte puhuneet asiat selviksi missä tulette asumaan????? Se on vaan totuus että miehet ovat enemmän kiintyneitä kotipaikkakuntaansa. Minäkin haluisin mieluummin isompaan kaupunkiin 40km päähän...mutta mies ei halua lähteä. En kuitenkaan harkitse eroa ja ota siitä ongelmaa.. Ajan tuon matkan puolessa tunnissa tai menen junalla 25min..... kaverit vierailevat luonani ja uudelta paikkakunnaltakin voi saada omalla aktiivisuudella kavereita...Nyt ota elämä omiin käsiisi..hae opiskelemaan.... Tai mene töihin ja aja se ajokortti. Kuulostaa todella uusavuttomalta jos olet. 3 vkoa odottanut että mies lähtee sinua kuskaamaan 30km päähän ostamaan talvivaatteita? Herranjumala ei ne bussiliput NIIN kallita ole...:D

Ota avioero ja muuta uuteen paikkaan missä on hulinaa. Kerranhan täällä eletään ja löydät kyllä uuden miehen. Mökötys miehen kanssa ei kande elää.

Miten niin menetit kaverit? Ei ystäviä menetetä, vaikka yhteydenpito jonkin syyn takia hetkeksi vähenee. Eikä kavereita/tuttujakaan, heihinkin voi kyllä pitää yhteyttä.

30 km on aika pieni reissu ajaa sinne kaupunkiin vaikka joka lauantai. Mikset aja itse? Hommaa ajokortti, jos ei ole.

Ymmärrän kuitenkin halusi muuttaa isoon kaupunkiin. En itsekään haluaisi asua pienessä. Sinun täytyy puhua miehelle asiasta niin paljon, että hän alkaa tajuta!!! Mutta mieti, oletko onnellinen siellä isossakaan kaupungissa? Vaikutat hieman avuttomalta ihmiseltä, joka ei osaa ottaa yhteyttä kavereihin eikä hypätä itse auton rattiin. Useimmiten ihmisillä on itsellään mahdollisuus tehdä omasta elämästä onnellinen. Ota sellainen projekti.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 09:19"]

Miehessäsi on jotain vialla, ellei kykene piirun vertaa sinua huomioimaan. Hän on narsisti, joka halusi vain yleiskone-kotiorjan. Hänellä pitää todennäköisesti aina olla joku, jota voi kiusata ja painostaa. Toisaalta vaikutat epäkypsältä ja kehittymättömältä ollaksesi jonkun äiti. Kasva, etsi netistä tietoa opinnoista, opintososiaalisista tuista ja asunnonhankinnasta. Voit ihan itse muuttaa ja hakea eroa sekä lapsesi huoltajuutta. Sitä ennen olisi hyvä pohjustaa asiaa käymällä vaikka lääkärissä tai sosiaalityöntekijällä kertomassa, ettet pääse kotoa mihinkään ja että sinua painostetaan pysymään neljän seinän sisällä (tietenkin edellyttäen, että väitteesi ovat tosia). Yhden henkilön kokemus ja mielipide ei riitä näytöksi tällaisesta tilanteesta; sinulla pitää olla sivullisia, jäävittömiä todistajia ja todisteita väitteidesi tueksi. Paremman puutteessa vaikka päiväkirjamerkinnät riittävät. Kirjaa siis ylös, miten olet ehdottanut jotakin ja miten miehesi siihen reagoi.

[/quote]

Kukaan ei jaksaisi huomioida enää AP:n kaltaista ammatti valittajaa. Hän lopetti koulunsa kesken. EI tee mitään. Valittaa koko ajan jokaisesta asiasta. Itse valitsi opiskelukaupunkinsa ja nyt siitäkin valittaa. Ei voi mennä yksin kauppaan koska joutuu maksamaan bussilipun. Ei voi hakea töitä koska työnteko ei kiinnosta.

Ei kukaan jaksa kuunnella tuolalista. AP laittaa kaiken syyn miehen niskoille vaikka juuri hän itse on päätöksensä tehnyt ja hän ei itse tee mitään. Mies sentään elättää heidät ja käy töissä. Paljon enemmän kuin mitä AP tekee

En tajua, miksi miehesi ei suostu muuttamaan 30 km paahan. Se on todella lyhyt tyomatka omalla autolla ajettavaksi. Oma mieheni ajaa 90 km suuntaansa paivittain.

Minä ymmärrän ap:ta. Itse viihdyn kaupungin keskustassa ja maaseututaajama tms. olisi minulle aivan väärä asuinpaikka. OK, ap on itse suostunut tuohon, mutta voin hyvin ymmärtää, että pienen lapsen ja vastahakoisen miehen kanssa ilman koulutusta, työtä, ystäviä ja ajokorttia olo voi tuntua hieman toivottomalta jos elämän olosuhteet eivät sovi itselle lainkaan. Ja ap on tehnyt nuo valinnat nuorena kun ei ole välttämättä edes tiennyt mitä haluaa. Tuossa tilanteessa ei välttämättä pysty heti reippaana miettimään miten tästä lähdetään parantamaan tilannetta.

Ap: älä hätäänny. Aivan varmasti voit muuttaa elämääsi parempaan suuntaan. Toiveesi eivät ole lainkaan kohtuuttomia. Ja ei miehen toive asuinpaikasta ole sen tärkeämpi kuin sinunkaan. Sinuna miettisin rauhassa mitä oikeastaan haluat, ja mitkä näistä toiveista ovat kaikkein tärkeimpiä, ja miten ne voisit toteuttaa. Ja esität ne miehelle rauhallisesti ja asiallisesti, mutta pakotat hänet kuuntelemaan. Sinun paha olosi ja toiveesi eivät ole lapsellisia, vaikka täällä joku haluaa niin väittää.

Muista, että pikkulapsivaihe on lyhyt ja pian sinulla on todennäköisesti paljon enemmän henkistä ja konkreettista vapautta miettiä ratkaisuja.