Mies ei halua muuttaa, ero?

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:30"]

Hommaa auto. Eihän sitä nyt tarvitse muuttaa sinne 30 kilometrin päähän, voihan siellä muutenkin käydä. Ei myöskään kannata kuvitella, että isolla paikkakunnalla olisi helpompi tutustua ihmisiin. 

Ihmetyttää muuten oman paikkakuntasi kauppavalikoima. Kaksi kirjakauppaa vaikkei muita kauppoja. Minulle tuo olisi taivas. En silti ymmärrä, mihin tarvitset ison määrän kauppoja. Ei kaupoissa kiertelystä ole ajanvietteeksi. 

Yritä löytää itsellesi edes yksi äitikaveri. Käykää viikoittain lounaalla toistenne luona, tehkää lasten kanssa metsäretkiä ja järjestäkää teematempauksia. Olen itse ollut kotiäitinä pienellä paikkakunnalla yli kymmenen vuoden ajan ja ne olivat elämäni parhaat vuodet. Ulkoilimme lasten kanssa säällä kuin säällä kolme kertaa päivässä, askartelimme joka päivä, leivoimme, kävimme kirjastossa useita kertoja viikossa, kutsuimme viikottain vieraita, teimme kivoja retkiä jne. Meillä ei ollut autoa ja rahaakin oli hyvin vähän. Viihtyminen on ihan itsestä kiinni. 

[/quote]

Minulla ei ole autokorttia, auto kyllä meiltä löytyy.. Autokorttiin ei ole varaa tällähetkellä..

Joo, siellä toisella paikkakunnalla tosiaan voi käydä. Mutta mies ei lähde kuskaamaan! Ja en raaskisi maksaa kalliita bussilippuja aina kun tarvii ostaa jotakin pientä, mutta sekin täytyy lähtä hankkimaan kauempaa

ap

Juu ilman muuta miehen pitää aina tehdä kuten Palsta Mamma vaatii, muuten mies on kusipäänarsu.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:38"]

Mikä sinut nyt sitten kiinostaisi ja mikä olisi nyt sitä jotain. Pitäiskikö nyt sitten ensin vähän tietää mitä tahdot ennen kun pyydät miestäsi uhrautumaan sinun unelmiesi eteen...

ps. puusepistä on huutava pula.

[/quote]

Tiedän kyllä mitä haluan.. Ammatin! Itselleni mieluista tekemistä esim. erilaiset kurssit iltaisin, uintia rakastaisin mutta ei ole uimahallia, liikunta muutenkin kiinnostaa. Siis ei mikään yksinliikkuminen vaan vaikka erilaiset jumpat, tanssi ym..

Lapselle hyvän hoitopaikan ja kavereita. Vapaa-aikana muutakin tekemistä kun kotona hillumista tai baareilua.. Keilausta, shoppailua, elokuviin menemistä, lapselle erillaiset puuhat, siis muutakin kuin leikkipuistossa temmeltämistä tai kotona puuhaamista..

En nyt tarkoita että haluan kaikkea mahdollista mikä syö rahaa.. Vaan että kaipaan todella paljon kaikkea sellaista mitä isommassa kaupungissa pystyin tekemään ennen tänne muuttoa. Oli paljon tekemistä ja paikkoja jonne mennä, ihmisiin tutustuminen oli suorastaan liian helppoa!

ap

Et halua opiskella. Et halua maksaa bussilipuista. Et ole kiinnostunut mistään. Et halua luoda kontakteja. Katso peiliin, hyvä ihminen. 

Tuolla elämänasenteella et voi onnistua missään asiassa. Ei kukaan tee sinulle elämääsi valmiiksi, sinun pitää elää se ihan itse. Näe vaivaa ja käytä energiaa, johan elämäkin muuttuu kivaksi. 

Nyt annat itsestäsi kuvan lapsellisena ruikuttajana. 

Pakollinen: autolla liikkuminenhan ei maksa mitään toisin kuin se bussilippu. Sinulla ei ole autoa tai ajokorttia ja olet riippuvainen miehesi kuskausinnosta - miten jaatte auton kulut?

Et maininnut ikääsi, mutta kuulostat nuorelta. Kuinka vanha olet?

Tee suunnitelma mitä tarvitset tullaksesi onnelliseksi. Kohta 1: Hanki ystävä! Miten: Ilmoitus nettiin tai lehteen? Harrasta jotain ja tutustu harrastuksen kautta ihmisiin? Kohta 2:.... Positiivisella asenteella ja päättäväisyydellä pärjää aina paremmin kuin negatiivisuudella. 

Jatka opintoja?!

Hommaa auto. Eihän sitä nyt tarvitse muuttaa sinne 30 kilometrin päähän, voihan siellä muutenkin käydä. Ei myöskään kannata kuvitella, että isolla paikkakunnalla olisi helpompi tutustua ihmisiin. 

Ihmetyttää muuten oman paikkakuntasi kauppavalikoima. Kaksi kirjakauppaa vaikkei muita kauppoja. Minulle tuo olisi taivas. En silti ymmärrä, mihin tarvitset ison määrän kauppoja. Ei kaupoissa kiertelystä ole ajanvietteeksi. 

Yritä löytää itsellesi edes yksi äitikaveri. Käykää viikoittain lounaalla toistenne luona, tehkää lasten kanssa metsäretkiä ja järjestäkää teematempauksia. Olen itse ollut kotiäitinä pienellä paikkakunnalla yli kymmenen vuoden ajan ja ne olivat elämäni parhaat vuodet. Ulkoilimme lasten kanssa säällä kuin säällä kolme kertaa päivässä, askartelimme joka päivä, leivoimme, kävimme kirjastossa useita kertoja viikossa, kutsuimme viikottain vieraita, teimme kivoja retkiä jne. Meillä ei ollut autoa ja rahaakin oli hyvin vähän. Viihtyminen on ihan itsestä kiinni. 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:29"]

Jatka opintoja?!

[/quote]

Muuten joo, mutta ala ei ollut mieleiseni. Siksi lopetin. Täällä on muutenki tosi huono koulu.. Muita aloja täällä ei ole mihin kiinnostaisi mennä.. Puusepälle olisi varmaan töitä jonoksi asti :D joopajoo..

ap

Mikä sinut nyt sitten kiinostaisi ja mikä olisi nyt sitä jotain. Pitäiskikö nyt sitten ensin vähän tietää mitä tahdot ennen kun pyydät miestäsi uhrautumaan sinun unelmiesi eteen...

ps. puusepistä on huutava pula.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 08:42"]

Et halua opiskella. Et halua maksaa bussilipuista. Et ole kiinnostunut mistään. Et halua luoda kontakteja. Katso peiliin, hyvä ihminen. 

Tuolla elämänasenteella et voi onnistua missään asiassa. Ei kukaan tee sinulle elämääsi valmiiksi, sinun pitää elää se ihan itse. Näe vaivaa ja käytä energiaa, johan elämäkin muuttuu kivaksi. 

Nyt annat itsestäsi kuvan lapsellisena ruikuttajana. 

[/quote] Täysin samaa mieltä. Mutta kerran olet jo päättänyt, että elämäsi on kauheaa, niin sitä on sinunlaisesi negatiivinen ihminen paha enää muuttaa. Ehdottaisin, että jätät lapsen isälleen ja lähdet ihan itse pois, vaikka sinne isompaan kaupunkiin. Lapselle olisi varmasti hyvä kun ei tarvitsisi katsoa vihaista ja tylsistynyttä äitiä, joka ei ole tyytyväinen mihinkään. Kirjoitit myös niin vähän lapsestasi, että lapsi taitaa olla sinulle vain riesa, este omalle elämällesi ja yksi syy, miksi et voi tehdä mitään... Onnesi on omissa käsissäsi.

Sinulla on kaksi ongelmaa: passiivisuutesi ja tollo mies.  Hanki auto ja ajokortti, niin pääset "harrastamaan" aivan itse eikä tarvitse muuttaa.

Miestäsi et voi muuttaa, eikä paikkakunnanvaihdos välttämättä auta sinun ongelmiisi.

Elämäsi on omissa käsissäsi ja sinulla on täysi päätäntävalta ja vastuu sen suhteen. Et voi sälyttää vastuuta viihtymättömyydestä ja tylsyydestä kenenkään muun harteille, ellei sinua ole fyysisesti kahlittu kotiin. Todennäköisesti sinulla olisi tylsää kaikkialla tai sitten alkoholisoituisit. Viihtyminen ja harrastaminen lähtee omien korvien välistä. Ihan ensiksi suosittelen harrastamaan opiskelut loppuun.

Puusepät tienaavat hyvin ja voivat valita työnsä. Se ei ole ollenkaan huono ammatti. Sinulle pitäisi tietysti olla jotain "hienoa" kuten kosmetologin tai vyöhyketerapeutin tai luontaishoitajan tai koirakuiskaajan ammatti. Käy työkkärissä ammatinvalintapsykologilla.

Jos typerä miehesi vain nauraa puhuessasi opiskelusta, älä sitten puhu. Tee se oma-aloitteisesti, ota kersa mukaan opiskelupaikkakunnalle ja hae eroa, ellei hän tajua, ettei parempaakaan saa kuin sinut. Opiskelija-asunto ja hoitopaikka tippuvat taivaasta yksinhuoltajalle.

Vaikuttaa siltä, ettet ole oikein tajunnut, että elämässä normaali arki on sitä parasta aikaa. Toivot ja haaveilet jostain "muusta", mistä tahansa muusta kuin mitä sinulla tällä hetkellä on. Et kuitenkaan viitsi miettiä niin pitkälle, että se "muu" selviäisi sinulle. Elämä karkaa käsistäsi, kun et arvosta juuri tätä hetkeä.

Oikeasti: itse olet itsesi tuohon jamaan saattanut. Varmaan raskauskin oli täysi vahinko, vaikka kumpikin teistä oli kuullut joskus puhuttavan ehkäisyvälineistä.

Joko otat vastuun omasta ja lapsesi elämästä tai mätänet sinne. Puhumistakin voi ihmislajin edustajien kesken kokeilla sekä kuuntelemista. Lannistuminen ei auta. Kai sinulla joku läheinen on, jota voit pyytää vaikka hakemaan ja majoittamaan sinut ja lapsesi siksi aikaa, että kävelet sossuun ja työkkäriin hoitamaan asiasi kuntoon?

Ota hyvä ihminen ohjat käsiisi. Tee se mitä haluat äläkä valita tai syytä muita siitä että et voi jotain tehdä. Ja jos et ole suhteeseesi tyytyväinen niin mutta sitä. Joko omalla käytökselläsi tai eroamalla. Tunnut nyt olevan ihan kynnysmattona jos pelkkä talvivaatteiden osto on noin vaikeaa ja jonkun mun takana

Miehessäsi on jotain vialla, ellei kykene piirun vertaa sinua huomioimaan. Hän on narsisti, joka halusi vain yleiskone-kotiorjan. Hänellä pitää todennäköisesti aina olla joku, jota voi kiusata ja painostaa. Toisaalta vaikutat epäkypsältä ja kehittymättömältä ollaksesi jonkun äiti. Kasva, etsi netistä tietoa opinnoista, opintososiaalisista tuista ja asunnonhankinnasta. Voit ihan itse muuttaa ja hakea eroa sekä lapsesi huoltajuutta. Sitä ennen olisi hyvä pohjustaa asiaa käymällä vaikka lääkärissä tai sosiaalityöntekijällä kertomassa, ettet pääse kotoa mihinkään ja että sinua painostetaan pysymään neljän seinän sisällä (tietenkin edellyttäen, että väitteesi ovat tosia). Yhden henkilön kokemus ja mielipide ei riitä näytöksi tällaisesta tilanteesta; sinulla pitää olla sivullisia, jäävittömiä todistajia ja todisteita väitteidesi tueksi. Paremman puutteessa vaikka päiväkirjamerkinnät riittävät. Kirjaa siis ylös, miten olet ehdottanut jotakin ja miten miehesi siihen reagoi.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:21"]

Asutaan miehen kanssa pienessä ''kaupungissa'', maaseudulla.. Tulin tänne alunperin opiskeluiden vuoksi, mutta jätin koulun kesken ja tapasin mieheni.. Pian tulin raskaaksi.. Noh, lapsi on nyt syntynyt ja huomaan päivä päivältä olevani yksinäisempi..

Päivät kuluvat kotona ollessa, ''kaupungille'' meno ei oikein sytytä.. Täällä ei ole halpahallia ja paria kirjakauppaa enempää kauppoja.. Raskauden myötä myöskin menetin kaverini, joita tällähetkellä 2, hekin asuvat toisilla paikkakunnilla... Olen siis todella yksinäinen! Mitkään mammakerhot ei täällä pyöri, kun ei ole osallistujia..Ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, kun on ne pienet piirit kaikilla ja uusia ei huolita. Miehen ystäviinkään en ole pahemmin tutustunut, sillä heitä ei tunnu kiinnostavan..

Haluaisin muuttaa toiselle paikakkunnalle, jossa olisi EDES JOTAIN.. Toimintaa ja aktiviteettia minulle ja lapselle.. Olen ehdottanut miehelleni, että muutettaisiin toiselle paikkakunnalle, mutta hän pitää sitä ihan vitsinä :( 30 km päässä olisi vähän isompi kaupunki, missä olis kyllä kauppoja ja harrastusmahdollisuuksia ym.. Ei kelpaa.. Mutta minulle ei kelpaa yksin oleminen ja elämään tylsistyminen.. Tällä ''kaupungilla'' ei ole mitään annettavaa minulle..

Suhde on alkanut muutenkin rakoilla pahasti ja tuntuu että mies pitää minua ihan itsestäänselvyytenä. Mököttää jos huomautan jostakin asiasta tai pyydän tekemään jotakin.. Tällähetkellä olen odottanut kuin kuuta nousevaa 3 viikkoa, että mies lähtee kuskaamaan minua toiselle paikkakunnalle ostamaan talvivaatteita..! Jos asuisimme kyseisellä paikkakunnalla, olisin hakenut itse heti kun huomasin että tässähän tulee kylmät ilmat. Ei tarkene enää millään ohuilla vaatteilla..

Olen miettinyt jo puolivuotta eroa.. Miehellä ei ole mitään haaveita jotka vastaisivat minun ajatuksistani tulevaisuudesta.. Miehen puolesta saisin vain jököttää kotiäitinä koko loppuelämäni.. Haluaisin lapsen ollessa vähän isompi, alkaa opiskelemaan. Mies nauroi koko ajatukselle!! Olen siis ilman ammattia opintojen keskeytymisen vuoksi.. Täällä on todella huonot mahdollisuudet valmistua mihinkään haluamaani ammattiin, saatikka työllistyä... Vihaan tätä paikkaa!

[/quote]

Omaa syytäsi. Mitäs lopetit koulusi kesken. Hanki auto ja työpaikka. Sitten voit mennä miten haluat.

Pyydä miestäsi opettamaan ajo-opetusluvalla. SIinä teille myös hauskaa (ja välillä ei niin hauskaa) yhteistä puuhaa hetkeksi.. Saat kortin ja pääset liikkumaan

Jos asuminen siellä ahdistaa, kyllä minä muuttaisin. Itsekin tein ratkaisun muuttaessani useamman lapsen kanssa isommalle paikkakunnalle, jossa ei ollut juurikaan tuttuja. Täällä on ihan erilailla tekemistä kuin entisellä kotipaikkakunnalla juurikin keilailua, kylpylöitä, kuntokeskuksia, kauppoja, ravintoloita, lapsille erilaisia harrastusvaihtoehtoja, ilmaisia seurakunnan  harrastekerhoja jne. Ei kaduttanut. Olin tosin hakenut opiskelupaikkaa ja saanut sen, joten kavereita tuli sitä kautta.

Kannattaisi harkita opiskelujen aloittamista. Minkä ikäinen lapsesi on? Ilmottautuisin sinuna työttömäksi ellet jo ole. Työttömille tarjotaan työvoimakoulutusta kuten lähihoitajakoulutusta, johon toki pääsykokeet, mutta pääseminen helpompaa, kun sinulla ei ole sitä aiempaa ammattia. Tai hae kevään yhteishaussa jonnekin.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:29"]

Jatka opintoja?!

[/quote]

Muuten joo, mutta ala ei ollut mieleiseni. Siksi lopetin. Täällä on muutenki tosi huono koulu.. Muita aloja täällä ei ole mihin kiinnostaisi mennä.. Puusepälle olisi varmaan töitä jonoksi asti :D joopajoo..

ap

[/quote]

Käyttäydyt kuin lapsi. Olisit miettinyt kouluvalintaasi ennen kuin muutit paikkakunnalle ja menit siihen kouluun.

Hanki autoja mene töihin sitten.