Kehut - huono itsetunto

Tuo ylikehittynyt itsekriittisyys kuulostaa hyvin tutulta mullekin. En tiedä vaikuttaako jonkin verran ihan perinteinen suomalainen vaatimattomuuden "vaatimuskin", mä ainakin olen jotenkin oppinut että ei saa olla erottuva eikä ylpeä. Sitten kun kuitenkin olen ihan kohtalaisen fiksu, niin olen joskus, välttääkseni ylpeältä vaikuttamista, esittänyt etten esim. tiedä joitakin asioita vaikka oikeasti tietäisinkin. En vaan halua vaikuttaa besserwisseriltä. Olen tottunut siihen, että en ota itselleni ollenkaan tai juuri ollenkaan tilaa, ja mun on vaikea olla näkyvä. Näkymättömänä on jotenkin tuttu ja turvallinen olo. Mulla esim. on ihan kauhea esiintymisfobia, kun tuntuu että tuhoudun jos olen huomion keskipisteenä. Lapsena selviytymisstrategiani oli miellyttää muita parhaani mukaan eikä asettua missään poikkiteloin. En tiedä liittyykö tämä nyt enää suoraan tuohon sinun asiaasi, mutta kirjoitin jos vaikka kuulostaisi tutulta.

2

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 23:03"]

Olen aivan samanlainen, ap! Ihan kuin lukisin itse kirjoittamaani tekstiä. :o

[/quote]

Meitä itsemme dissaajia siis riittää! Oletko miettinyt miksi sinä teet näin? Minä olen myös kovin velvollisuudentuntoinen ja haluaisin tuottaa hyvää mieltä muille. Pelkään aina epäonnistuneeni. Onko sinulla näin?

Ap

Tuli muuten mieleen muutama ihan hyvää kirja, jotka yleisesti voivat auttaa tajuamaan omaa mieltä vähän paremmin:

Juha Kemppinen: Naamion takaa (tuosta kirjasta tunnistin itseni parhainen "vaativa persoonallisuus" -kohdasta)

Antti Pietiäinen: Tunne, antitunne, perimä

Alice Miller: Lahjakkaan lapsen tragedia

2

2. Kyllä tavallaan on tuttua. En ainakaan hakeudu huomion keskipisteeksi. Olen kyllä hyvin sosiaalinen ja rakastan olla ihmisten kanssa. En pelkää esiintymistä,  mutten kaipaa huomiotakaan.  Tavallaan jälkeenpäin sitten haukun itseni ja päivittelen miten tyhmä taas olin kun tein niin tai näin, pelkään loukanneeni jotain , sanoneeni jotain tyhmää ja näytänkin niin hölmöltä. Ei musta kukaan voi tykätä, työssäkin olen niin avuton jne. Ihan hölmöä hommaa..

Ap

Voisin hyvinkin tutustua noihin kirjoihin. Kiitos vinkistä 2.

Ap

Kiitos 14 kauniista sanoista! :)

Tuosta oman ulkonäön dissaamisesta omalla kohdallani muuten tiedän ainakin sen, että epäilemättä se miten äitini pyöri peilin edessä omaa kroppaansa syynäten ja itseään dissaten vaikuttaa siihen miten näen oman kroppani. Sattumoisin mulla vielä on hyvin samanlainen kroppa kuin hänellä. Naamaani olen tyytyväisempi, kroppa kyllä aiheuttaa tyytymättömyyden puuskia edelleenkin aina välillä. Ja jos joku vaikka toteaa, että "sä oot kyllä onnekas kun pysyt noin hoikkana", niin mua helposti vaan ärsyttää, koska vaikka tosiaan olen suht hoikka niin en pidä vartaloni muodosta kauheasti.

Ensin ajattelin, että vaikka moni juttu kuulostaa tutulta niin minulla ei ole tuota etten uskoisi kun minua kehutaan. Mutta kyllä varmaan tuon kropan kohdalla on vähän sitä. Toinen juttu on sitten tietty "pystyvyys" esim. töissä. Olen aina hirveän vaatimaton ja ylikriittinen, ja koen että minun täytyy osata jokin homma unissani ja väärin päin ennen kuin voin sanoa osaavani sen.

2

Minulla tulee syystä tai toisesta mieleen että teillä on ollut elämässänne miehiä, jotka paheksuu teitä ääneen, jopa julkisesti jos ette ole täydellisiä. Vähän kuin se juttu että jotkut naiset oikeasti(?) miettivät voivatko käydä kakalla miehensä kuullen - minusta tosi lannistettuja naisia :-/

HUOM! Ei siis todellakaan ole naisten syytä, vaan paskojen kumppanien jotka eivät ymmärrä toisten herkkyyttä ja osaa arvostaa sitä.

Tiedän valitettavasti muutaman miehen jotka jopa omaa elämänkumppaniaan julkisesti mollaavat ja paheksuvat asioissa joita nainen ei edes voi osata.

Jouduin kerran ääneen sanomaan tuollaisessa tilanteessa että minulla on todella kiusaantunut olo kuunnella teidän juttuja (entä miten kiusaantunut nainen siitä tilanteesta sitten oli)...

Entäpä jos auta armias, nainen sanoo olevansa epävarma jostain tai ei olekaan täydellinen vaimo, kasvattaja ja kumppani, jopa löytyy mollaamista ja syyllistämistä + nuo heikkouden hetket muistetaan ja käytetään naista vastaan.

*HUOH* voi olla varma ettei nainen monesti hae tukea.

Minusta tuollaiset ovat tunnekyvyttömiä tai yksinkertaisen typeriä miehiä.

Varmasti naisissakin löytyy yhtälailla typeryksiä mutta kuulen äijäporukoissa vaan sen toisen puolen kun rehennellään miten on kumppania kohdeltu (ei tietty koske kaikkia miehiä mutta ne typerimmät).

t. 14