Lue keskustelun säännöt.
Kehut - huono itsetunto
31.10.2013 |
Olenko kuitenkin jollain tasolla viehättävä jos saan kehuja ulkonäöstäni? En käy baareissa, joten saan kommentit ihan arkitilanteissa tututuilta tai tuntemattomilta miehiltä ja naisilta. Minua on sanottu kauniiksi, täysin odottamattomissa tilanteissa 'päin naamaa tai sitten ystävilleni'. Häkellyn näistä aina, sillä en vain osaa nähdä itseäni edes nättinä.
Minulla on surkea itsetunto ja näen itseni hyvin negatiivisessa valossa.
Kommentit (28)
Kyllä minulla tämä juontaa juurensa lapsuudestani. Olen onnellisessa parisuhteessa. Mieheni rakastaa ja arvostaa minua ja on aivan ihana minulle. Siltä osin olen hyvin onnekas. Ihmettelenkin usein miten minulle onkaan suotu näin ihana mies.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi ne ihmiset muuten sua kehuis?
Voi olla ihan vilpitöntä tai sitten ei - usein kehuissa on kumminkin taustalla motiivi: halutaan sinulta palveluksia tai myönteistä suhtautumista tai vaikka vaan iloisempaa naamaa.
Niin, ei taida muiden sanomiset korjata itsetunnon puutetta. Haluaisin niin jo oppia pitämään itsestäni, mutta sen pitäisi varmaan lahteä jostain syvemmältä itsestäni. :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 20:47"]
Voi olla ihan vilpitöntä tai sitten ei - usein kehuissa on kumminkin taustalla motiivi: halutaan sinulta palveluksia tai myönteistä suhtautumista tai vaikka vaan iloisempaa naamaa.
Olen sen verran inhorealisti, että jätin 'laskuista' jo kaikki kehut, jotka edes haiskahtava siihen suuntaan, että taustalla olisi jotain 'muuta'.
Eipä sillä niin väliä. Sisäinen kauneus on tärkeämpää ja sitä mulla ei ainakaan ole...
Ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskoin nuorena olevani tosi ruma. Jossain vaiheessa kun aloinkin huomata, että mua pidetään nättinä ja puoleensavetävänä aloin tosi paljon kaivata sitä "pönkitystä" ja kävin esim. baareissa paljon. Se kohotti itsetuntoa niin, että jossakin vaiheessa oikeasti uskoin olevani tosi kaunis. Lopulta asia asettui uomiinsa ja uskoisin nyt olevani aika realistinen oman ulkonäköni suhteen. En näytä rumalta, enemmänkin nätiltä mutten myöskään ole mikään Miss universum. Ja se on ihan ok.
Tämä vaan tuli mieleen kun sanoit, että ei ulkopuolisten kehut sitä asiaa muuta. Kyllä ainakin minun kohdallani se vaikutti. Ainahan ihminen on suhteessa toisiin ja peilaa itseään muiden kautta. Tämä yltiöyksilöllinen maailma vaan aina esittää asian niin, että aivan kaikki lähtisi vain ja ainoastaan itsestä. Ei ihminen edes kehittyisi ihmiseksi, jos hänellä ei olisi muita ympärillä. Mä olen siis sitä mieltä, että kyllä ne ympäristön reaktiot vaikuttavat.
2
Lähinnä tarkoitin sitä tuolla 'ei se mitään muuta..', että vaikka kuulisin positiivista palautetta ulkonäöstäni, löydän aina jonkun mahdollisen syyn diskreditoida sanoja tai kommentti. Vaikka kuka sanoisi mitä, löydän kyllä tavan olla toista mieltä. Aivan pimeetä. Ja sitten voivottelen tätä huonoa itsetuntoani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se aika pimeetä, jos useinkin kuulet kehuja mutta aina onnistunut jotenkin ne mitätöimään. Onko sulla mitään ideaa miksi suhtaudut itseesi (vai vaan ulkonäköösi) niin negatiivisesti?
2
Suhtaudun itseeni kokonaisvaltaisesti aika negatiivisesti. Johtuu varmasti lapsuudestani ja vanhemmistani. En halua voivotella itseäni, vaan etsiä keinot jo vihdoin oppia pitämään itsestäni enemmän. Ajattelen kai, että jos oppisin ensin uskomaan edes osan kehuista, minulla olisi jotain konreettista näyttöä itselleni etten ehkä olekaan ihan niin kamala kuin ajattelen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, että sinä 2 olet lopulta päässyt siihen pisteeseen, että näet itsesi ihan hyvässä valossa. Toivoa siis on!
Huvittavaa on myös se, että näen muut ihmiset erittäin positiivisessa valossa. Pidän ihmisistä, enkä muista koska olisin ajatellut muista, että onpa ruma jne. Itseäni kohtaan olen ankarampi.
Ap
Mä jotenkin ajattelen, että juuri ne positiiviset kokemukset muiden ihmisten kanssa rakentaisivat sitä positiivisempaa kuvaa itsestä. Nykyään niin kovasti hoetaan, että "pitää oppia rakastamaan itseään", mutta miten sitä muuten oppii kuin olemalla positiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sitä en tiedä. Tietenkin tiettyyn rajaan asti on tärkeää myös vaikeiden asioiden käsittely ja sen ymmärtäminen miten oma historia vaikuttaa tapaan nähdä asiat ja omat itse. Sanoit, että et halua voivotella, mutta voisiko senkin taustalla olla ankaruus itseäsi kohtaan?
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 21:51"]
Huvittavaa on myös se, että näen muut ihmiset erittäin positiivisessa valossa. Pidän ihmisistä, enkä muista koska olisin ajatellut muista, että onpa ruma jne. Itseäni kohtaan olen ankarampi.
Ap
[/quote]
Tuttua mullekin. Edelleen kyllä usein pidän automaattisesti muita jotenkin parempina, pätevämpinä ja lahjakkaampina kuin minä itse. Aina automaattisesti kuvittelen olevani jotenkin huonompi tai kyvyttömämpi kuin muut, mutta työ- ym. kokemusten kautta olen vähitellen oppinut että olen ihan hyväkin tekemään asioita kunhan saan opetella.
2
Totta tuo, että pitäisi antaa sen positiivisen vuorovaikutuksen vain tapahtua miettimättä sen kummemmin miksi tuokin sanoo minusta jotain mukavaa. Pitäisi varmaan antaa itsensä nauttia kauniista sanoista ja olla itseään kohtaan armollisempi.
Minulla on voimakas itsekritiikki. Vaikka olen päälle päin sosiaalinen ja iloinen, helposti lähestyttävä, itsekseni aina sätin ja moitin itseäni ja olen varma ettei minusta kukaan voi pitää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt mikä osa tai alue on jossa mielestäsi on "vikaa"? Onko sinulla sellaisia ystäviä että voit ääneen sanoa heille että hei mulla on tässä ongelma ja haluat rehellisen mielipiteen?
Tai entä jos toteat että et ole jokapaikasta itse täydellisyys ja mietit onko sillä kuitenkaan väliäkään, oikeasti? Ystäviä varmasti saat ilman täydellisyyttä.
Minua henk koht surettaa kun niin moni tuntemani nainen painiskelee jonkin ulkonäköseikan takia, huolimatta että he ovat jo kauniita ja naisen isona asiana pitämä juttu on minusta sellainen ettei se ansaitsisi stressiä ollenkaan.
Photoshop-naisia vastaan ei kukaan voi kilpailla.
m 37
Ei ole mikään tietty asia. Nyt kun tätä mietin, niin lähinnä kyse taitaa olla 'ylikehittyneestä' itsekriittisyydestä. Tarkastelen itseäni ja toimintaani hyvin kriittisesti ja onnistun aina uskottelemaan itselleni ettei minusta pidetä, etten ole viehättävä, että toimin tyhmästi jne. Haluaisin opia hiljentämään tämän negatiivisen 'ääneni'. Loppujen lopuksi en ole kovin ulkonäkökeskeinen, miksi siis näen niin paljon vaivaa uskotellakseni itselleni olevani epäviehättävä, kun kauneus ei edes ole tavoitteenani. Älytöntä. Haluaisin vain oppia uskomaan että olen ihan ok. en muita huonompi.
Ap
Minulla sama ongelma kuin ap:lla. Esim. mies johon olen ihastunut ja jota olen tapaillut, kehui minua eilen baarissa, että minulla on kaunis hymy. Yhtäkkiä minua alkoi pelottaa hymyillä ollenkaan, koska tuntui että ei minulla ole kaunis hymy, vaan vinot ja keltaiset hampaat, ja mies huomaa sen jos vielä hymyilen.
Sama käy minkä tahansa asian kanssa. Jos joku yleisesti kehuu minua kauniiksi, tulee mieleen, että hän ei ole vielä huomannut niitä minun kaamean rumia vikojani, ja nyt täyty alkaa yrittää peitellä niitä. Voin jopa katkaista ihmissuhteen, toivossa että toiselal jäisi minusta hyvä kuva, ettei ehtisi huomaamaan että oikeasti olenkin ällö vaikka hän kehui...
Olen aivan samanlainen, ap! Ihan kuin lukisin itse kirjoittamaani tekstiä. :o
Mitä negatiivinen äänesi sanoo kun se jostain sinua toruu ja kysyt siltä mikä meni pieleen? Tyyliin jos se sanoo että toimit tyhmästi, niin mikä siinä oli tyhmää?
Haluan uskoa että sinua vilpittömästi on kehuttu, syystä :-)
t. 14
Se huono itsetunto varmaan paistaa sinusta kilometrien päähän. Minua ei kehuta ikinä ja moni on sanonut, että minusta saa sellaisen kuva, että itsetuntoni on hyvä. En viissiin sitten tarvitse kehuja.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 08:31"]
Minulla tulee syystä tai toisesta mieleen että teillä on ollut elämässänne miehiä, jotka paheksuu teitä ääneen, jopa julkisesti jos ette ole täydellisiä. Vähän kuin se juttu että jotkut naiset oikeasti(?) miettivät voivatko käydä kakalla miehensä kuullen - minusta tosi lannistettuja naisia :-/
HUOM! Ei siis todellakaan ole naisten syytä, vaan paskojen kumppanien jotka eivät ymmärrä toisten herkkyyttä ja osaa arvostaa sitä.
Tiedän valitettavasti muutaman miehen jotka jopa omaa elämänkumppaniaan julkisesti mollaavat ja paheksuvat asioissa joita nainen ei edes voi osata.
Jouduin kerran ääneen sanomaan tuollaisessa tilanteessa että minulla on todella kiusaantunut olo kuunnella teidän juttuja (entä miten kiusaantunut nainen siitä tilanteesta sitten oli)...
Entäpä jos auta armias, nainen sanoo olevansa epävarma jostain tai ei olekaan täydellinen vaimo, kasvattaja ja kumppani, jopa löytyy mollaamista ja syyllistämistä + nuo heikkouden hetket muistetaan ja käytetään naista vastaan.
*HUOH* voi olla varma ettei nainen monesti hae tukea.
Minusta tuollaiset ovat tunnekyvyttömiä tai yksinkertaisen typeriä miehiä.
Varmasti naisissakin löytyy yhtälailla typeryksiä mutta kuulen äijäporukoissa vaan sen toisen puolen kun rehennellään miten on kumppania kohdeltu (ei tietty koske kaikkia miehiä mutta ne typerimmät).
t. 14
[/quote]
Usein kuitenkin siihenkin on jokin syy, miksi ollaan tietynlaisten ihmisten kanssa suhteisiin päädytty. Eli vaikka olisikin jotenkin alistavan miehen kanssa yhdessä, niin se ei tarkoita että mies olisi kaikkien ongelmien ensimmäinen syy vaan syy löytyy siitä millaisen kasvatuksen on saanut. Ja minä en siis ole, mutta jotain suhteen tapaista on aiemmin sellaisen ei niin kunnioittavan miehen kanssa ollut.
2