Mitkä koirarodut ovat erittäin seurallisia?
Mitkä koirarodut ovat hyvin seurallisia? Sellaisia jotka seuraavat omistajaansa koko ajan. Ainakin silkkiterrieri on tietääkseni tällainen. Mitä muita sellaisia rotuja on?
Kommentit (22)
havannan koirat, et pääse yksin edes vessaan. Ei viihdy yksin.
Staffi. Jos saa itse päättää, tulee mukaan vessaan ja saunaankin. On mieluiten koko ajan kosketuksessa ihmiseen, oma possu esimerkiksi nyt nukkuu tuolin alla pää mun jalan päällä, ja kohta kun menen sohvalle se siirtyy mukana.
meillä superseurallinen englannin springerspanieli
Ihan perinteinen susikoira, töissä on sellainen kokoajan pitäisi touhuta sen kanssa, tuttava perheellä on sellainen "sikakoira" onkohan ranskan buldoggi?se on oikein mukava eläin eikä kovin iso, meidän poika 1.5v tykkää kovasti touhuta sen kanssa, matkii sen syömistä, konttaa perässä vaikka osannut kävellä jo pitkään.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:06"]
Staffi. Jos saa itse päättää, tulee mukaan vessaan ja saunaankin. On mieluiten koko ajan kosketuksessa ihmiseen, oma possu esimerkiksi nyt nukkuu tuolin alla pää mun jalan päällä, ja kohta kun menen sohvalle se siirtyy mukana.
[/quote]
Tappajakoira. YÖÖÖK!!!
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 18:02"]
havannan koirat, et pääse yksin edes vessaan. Ei viihdy yksin.
[/quote]
Samoja kokemuksia. Tulevat seuraksi suihkuunkin ja aina pyörivät jaloissa.
Tiibetinterrieri. Joka muuten ei ole nimestään huolimatta terrieri.
Olin tulossa Englanninsprinkkua sanomaan mutta joku muukin oli jo kertonut saman. :)
Tiibetinterrieri on aivan hurmaava rotu.
Dobermann, kaikki aina samalla neliöllä.
Cockerit ja cavalierit itselleni tutuista roduista. Kun meille tuli ensimmäinen cava ajattelin sen seurakoirana pitävän mulle seuraa mutta sittemmin olen huomannut että se on minun hommani pitää cavoille seuraa ;-) Cockerit ovat myös hyvin seurallisia, cavoja vilkkaampia ja turkinhoidoltaan työläämpiä (trimmaustarve).
Tulin juuri kertomaan, että cockerspanielilta et pääse enää pakoon sen jälkeen kun olet sellaisen kotiisi ottanut. Se on kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa. Jos ihmisellä on taipumusta vaivaantua siitä, että häneen kohdistuu joka hetki hieman karsastava mutta ystävällisen utelias cockerinkatse, ei kannata tätä rotua hankkia. :)
15 jatkaa, että jos on cockerin kuitenkin mennyt ottamaan, niin kannattaa vaan luovuttaa. Cockereilla on yliluonnollinen kyky vaistota, milloin jotain jännittävää on tekeillä, ja se meillä ainakin nostaa metakan koska ei vaan siedä salaisuuksia (sillä on ns. suljettujen ovien syndrooma). Kerran oli pakko ottaa se vessaan kun tein raskaustestiä aamulla kello viisi, koska se vaistosi jännityksen ja huusi vessan oven ulkopuolella. Koko kerrostalo ois muuten herännyt. Ja olen siis saanut käydä 7 vuotta rauhassa vessassa, ilman cockeria, tätä ennen ja tämän jälkeen.
Tuli vahingossa miinuspeukku! Söpö juttu tuo seuralainen raskaustestiä tehdessä :)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 07:08"]
15 jatkaa, että jos on cockerin kuitenkin mennyt ottamaan, niin kannattaa vaan luovuttaa. Cockereilla on yliluonnollinen kyky vaistota, milloin jotain jännittävää on tekeillä, ja se meillä ainakin nostaa metakan koska ei vaan siedä salaisuuksia (sillä on ns. suljettujen ovien syndrooma). Kerran oli pakko ottaa se vessaan kun tein raskaustestiä aamulla kello viisi, koska se vaistosi jännityksen ja huusi vessan oven ulkopuolella. Koko kerrostalo ois muuten herännyt. Ja olen siis saanut käydä 7 vuotta rauhassa vessassa, ilman cockeria, tätä ennen ja tämän jälkeen.
[/quote]
Villakoirat ainakin ovat hyvin seurallisia. Villakoirat tykkäävät tulla viereen, harrastaa yhdessä ja olla läsnä kodin tohuissa, mutta ainakin omat koirat pärjäävät myös hyvin yksin kun ollaan poissa. :)
Minulla oli aikoinaan mopsi, joka tahtoi myös kylppäriin suihkussakäyntini ajaksi, vaikka inhosi muuten vettä. Siellä se kylppärin perimmäisessä nurkassa nojasi niskat jäykkänä, takakenossa seinään, ettei olisi kastunut. Mutta pakko oli vain ängetä mukaan!
Nukkui vieressäni tyynyn reunalla ja oli kyllä sylissä heti, kun siihen oli pienikin mahdollisuus.
Ihana rotu, mutta valitettavan sairaaksi jalostettu...senpä takia jäi suloisuudestaan huolimatta minun viimeiseksi mopsiksi:´(
Meillä ainakin villakoirat ovat hyvin hyvin seurallisia ja muutenkin ihmisrakkaita otuksia, myös tuttujen villakoirat ovat samanlaisia. Ainahan voi poikkeuksia olla :)