Monelleko sinuun palavasti ihastuneelle miehelle olet antanut pakit?

Kahdelle olen antanut pakit todella tylysti. Yritin ensin sanoa ja vihjailla kauniisti, että emme sovi yhteen, mutta ei mennyt perille näin. Toinen tapaus hieman hävettääkin, miehellä oli mt-ongelmia, jotka kielsi kuitenkin, mutta ne näkyivät ihan selvästi kyllä.

Olen antanut pakit aika kohteliaasti tai (jollei mikään muu toimi) etääntymällä noin viidelle miespuoliselle kaverilleni, koska pidin heitä tosiaan vain kavereina. Itse en ole saanut pakkeja keneltäkään toistaiseksi. Jos olen kiinnostunut jostakin, haluan itse tehdä aloitteen muutenkin, ja toivon, että miehetkin tämän ymmärtäisivät :(

Kolmelle olen antanut. Yhdeltä olen saanut pakit (mutta sekin vaan, että ehdotin toista tapaamista, joten ei se nyt liiemmin satuttanut).

Rehellisesti, kuka tahansa niistä kolmesta olisi ollut parempi kuin se mies, jonka sitten valitsin. Ja joka oli minuun kaikkein palavimmin ihastunut ikinä.

Ekat pakit sai mies, jonka isä sattui olemaan isäni entinen työtoveri. Hän vaan tuntui liian läheiseltä siinä mielessä, vaikken häntä siis entuudestaan tuntenut. Lisäksi hänellä oli vähän friikkejä harrastuksia (iso 2-metrinen miehenköriläs tykkäsi haltijoista ja fantasioi olevansa sellainen, laittoi mulle jotain sähköposteja, joissa haaveili meidän elelevän haltioina). Oli sellainen unelmoija. Mä kaipasin jotain jalat maassa-tyyppiä.

Toinen oli yliopisto-opettaja, toisesta kaupungista pitämässä vierailuluentosarjaa. Menin kysymään häneltä jotain kirjavinkkiä ja sitten hän pyysikin kahville ja sitten seuraavalla viikolla syömään ja leffaan olisi pitänyt lähteä. Mä pelästyin. Olin liian nuori ja liian naiivi. Luulin, että se oli vanha irstas ukko, mutta ei meillä varmaan ollut paljoa ikäeroa todellisuudessa, nyt kun jälkeen päin ajattelen. Se piiritti liian tehokkaasti. Karkasin luennoilta aina nopeasti, ettei olisi tarvinnut jäädä sen kanssa rupattelemaan. Laittoi tenttitulostiedotteeseenkin kaikki yhteystietonsa, jos vaan joku MISSÄÄN ASIASSA haluaisi ottaa yhteyttä IHAN VARMUUDEN VUOKSI. Se kortti olisi kannattanut silloin katsoa, mutta olin niin kakara ja säikähdin, että opettaja osoittaa huomiota, silittää hiuksia, haluaa pitää kädestä ja leffaan. Luulin, että se kahville kutsu ois ollut vaan akateemista kiinnostusta samasta aiheesta, en osannut odottaa ihastumista.

Kolmas oli ystäväni tuttava. Olisi ollut ihan hyvä mies. Mutta, se oli mulle liian vihreä, liian luontoihminen, liian säästäväinen ja järkevä. Mun oli pakko lopettaa suhde hänen itsensä vuoksi. Hän olisi kärsinyt mun kanssa, koska olen niin paljon kaikkea, mitä hän ei ollut ja minkä kanssa hänen olisi ollut vaikea jatkossa elää, koska on niin periaatteen mies.

Todella monelle, koska nuorenpana (15-35) välillä miehiä oli jonoksi asti. Eli muutamille kymmenille olen antanut pakit. Itse olen saanut pakit yhdeltä (ko henkilö olikin jo kihloissa ja hieno mies, kertoi asian heti, siitä 10 pistettä hänelle!)

En ole antanut pakkeja, koska ei muhun ihastuneita ole ollut. Vonkaajille olen kyllä pakkeja siis tavallaan jaellut, kun olen tiennyt ettei juttu johda mihinkään, kun ei ole aiemminkaan johtanut.

Mä olen saanut pakkeja niin monta kertaa etten jaksa laskea. Miehet vain häviää, tai sitten ne valitsee sen toisen jota ne on pyörittäneet samaan aikaan.

Mistä minä voin tietää onko joku ollut minuun ihastunut? Itse en pyri väkisin toisen iholle.

Palavasti? Ja tavallinen ihastuminen ei riitä...enpä osaa vastata, kun en tiedä miten ollaan palavasti ja miten tavallisesti ihastuneita.

Kakkisuhteet on yhdyssana.

Yksi taisi olla todella palavasti ihastunut. Annoin pakit koska tiesin, että tämä mies tykkää alkoholista vielä vähän enemmän kuin minusta.

No, jos nyt ei lasketa jotain teini-iän vempulointeja niin aikuisiällä "ihan oikeita" pakkeja olen antanut kaikkiaan viidelle miehelle ja yhdelle naiselle. Sitten on ollut kolme kundia, jotka olivat kovasti ihastuneita (ei rakastuneita kun ei oltu seukattu) ja niitä vähän aikaa pyöritin ja sit lemppasin.

Moneltako saanut kipeät pakit...? Hmm. en yhdeltäkään. Yksi tapailu johti siihen, että miehen kiinnostus laimeni. Yhdelle miehelle tekstailin mutta kun ei tuntunut tulevan vastakiinnostusta niin lopetin tekstailun. 

10/2.

en ole laskenut.. mutta on takkiinki tullu, ei sillä :D

Kahdelle. Palavan ihastumisen ja normaalin ihastumisen ero on siinä, että ensin kaksi vuotta hiljaa ihastunut mies alkaa itkeä ja järjestää vielä kohtauksen julkisella paikalla, kun kuulee toiset kaksi vuotta niitten pakkien jälkeen, että ei vieläkään kiinnosta.

Itse en ole saanut kauhean kipeitä pakkeja, siksi, että ne miehet joilta pakit olisi todella sattunut en ole vaan saanut kunnollisia pakkeja, pelkästään vain sellaisen hitaan "ei sitä taida kiinnostaa".

Olen antanut ja saanut pakkeja suunnilleen yhtä paljon, mutta satuttavia olen antanut ehkä kolmet ja saanut yhdet. Ja nyt ei lasketa eroa pitkästä seurustelusta, avo- tai avioliitosta pakeiksi.

Ensimmäiset satuttavat pakit annoin juuri rakastuttuani ensimmäisen kerran oikeasti. Se sai minut tajuamaan, että aiempi löyhä viritys oli pelkästään sitä, en ollut pätkääkään edes ihastunut kaveriin, joka sitten kuitenkin norkoili ympärillä vielä pitkään ja valitti julkisesti että olen jättänyt hänet. Minun mielestäni me ei koskaan seurusteltu.

Toisen kerran pakit varmaankin sattuivat kavereiin, joka toivoi pääsevänsä poikuudestaan kanssani. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta koko elämässäni, kun en ole antanut, vaikka jo tapailtiin ja syy oli juuri tuo että en ollut itse vielä edes ihastunut. Halusin, että poika säästää ekakertansa ihmiselle, joka välittää hänestä. Tämäkin jäi vielä hetkeksi pyörimään lähistölle.

Kolmannet pakit ja ne neljännet, jotka itse sain, liittyvät samaan ihmiseen, työkaveriin. Ihastus oli molemminpuolista, mutta suhteen aloittaminen ei olisi ollut yhtään järkevää. Olimme vuorotellen järjissämme.

Olen kyllä saanut tosi monet pakit ihastuneenakin, mutta eivät ne ole jääneet kaivelemaan.