Vanhustenhoito alamäessä?
Olen niin pettynyt siihen millaista hoitoa läheiseni on saanut.
Minkälaisia kokemuksia muilla on?
Kommentit (24)
Lähihoitaja on siellä alan ammattilainen. Kannattaa pysyä hyvissä väleissä..
Itse voin puhua toki vain hoitajana mutta tässä omat kokemukset.
Olin töissä yksityisessä hoivakodissa. Piti olla 4 hoitajaa aamuvuorossa, mutta useimmiten oli 2. Listalla oli ihmisten nimiä jotka työskentelivät yrityksessä mutta eivät hoitajina, eli siis ”haamuhoitajia”. Inhimilliseen hoitoon ei ollut aikaa, kahdestaan kun tehtiin niin tavoite oli vain hoitaa niin että jokainen sai pesut ja syömiset. Ahdisti joka päivä, haluaisin tehdä työni hyvin mutta siihen ei annettu mahdollisuuksia. Minusta esimerkiksi ulkoilu on todella tärkeää, mutta missään välissä ei ehtinyt tekemään. Välillä yövuoroja tehtiin yksin, koska ei vain ollut riittävästi porukkaa. Lopulta satutin selkäni pahasti, kun yövuorossa yritin siirtää yksin. Sain tarpeekseni ja irtisanouduin.
Sitten menin kotihoitoon töihin. Ei paljoa naurata, kun iltavuorossa on 25 paikkaa käytävä. Jälleen kerran, siinä touhussa on ihmillisyys kaukana. Opin ettei kannata juoda mitään, ettei vaan tarvitse mennä vessaan. Ylitöiksi meni silti aina. Kestin sitä rumbaa kuukauden ja lähin pois.
Eli kyllä, alamäessä mennään ja vauhti sen kuin kiihtyy.
Nyt työskentelen aivan toisella alalla ja se oli elämäni paras päätös. Minä en halua hoitaa ketään huonosti, mutta kun kaikki venytetään äärimmilleen, niin muuta vaihtoehtoa ei ole.
Vanhustenhoitajana voin vakuuttaa, että hoitajamitoitus on paikoin surkea. En todellakaan aio itse kuihtua moisissa ”palvelutaloissa”.
Hyvin tutun kuuloista. Olen muutama viikko sitten aloittanut yksityisessä hoivakodissa. Sairaslomia todella paljon, voi sanoa että lähes päivittäin joku tai useampi hoitaja on poissa eikä sijaista sairaslomiin saada/oteta. Hoidon taso huono, pikaiset pesut ja vaipanvaihdot, hampaita ei pestä, partojen ajo miehillä satunnaista. Pahinta kuitenkin se että virikkeitä potilaille hyvin vähän. On kauniit suunnitelmat ulkoilusta, jumpista ym. viriketoiminnasta mutta harvoin mikään toteutuu. Ruoka on hyvää mutta potilaat saavat usein kylmää ruokaa ja haaleaa kahvia. Potilaiden yksilöllistä vuorokausirytmiä ei noudateta vaan kaikki herätetään aikaiseen aamulla. Potilaiden hoito tapahtuu liukuhihnamaisesti. Kuitenkin hoitajilla aikaa pitää kaksi pitkää taukoa. Mitään suunnitelmallisuutta hoitajilla ei ole, ei sopimusta kuka hoitaa ja kenet, hermostunut ja hätäinen tunnelma etenkin aamuisin. Osastolla paljon sijaisia ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että joukossa paljon laiskoja, huolimattomia, välinpitämättömiä ja epäystävällisiä hoitajia. Ja pian olen varmaan itse samanlainen.. kyyninen ja väsynyt "leipähoitaja". Potilaat ovat kuitenkin yllättävän tyytyväisiä kaikesta huolimatta. Mutta kyllä he ansaisisivat parempaa. Monet heistä voisivat asua hotellissa ja saada parempaa palvelua sillä rahalla jonka he maksavat hoidostaan yksityisessä hoitolaitoksessa.
Minun mittani yksityisessä hoitokodissa tuli täyteen. Viimeinen pisara oli kun sain moitteet toiselta hoitajalta että palvelen asukkaista liikaa ja että asukkaat tottuvat siihen ja vaativat hyvää palvelua myös muilta hoitajilta. Kyse oli lähinnä juomisen annosta pyydettäessä ja WC-käynnistä. Kuulemma asukkaiden pitää oppia odottamaan. Minulle tuli kyllä epätodellinen olo, etenkin kun olin päivän aikana hoitanut puolet enemmän asukkaita kuin toinen hoitaja. Ei vain jaksa tällaista touhua.
Varsinkin dementoituneitten vanhusten hoito oli luokatonta jo 20 vuotta sitten, kun taisteltiin oman vanhuksen hoidosta. Jos siitä on menty vielä alas päin, niin taivas varjelkoon minua vanhenemasta ja joutumasta laitokseen.
Esimerkki sinänsä mitättömästä asiasta mutta osoitus törkeästä piittaamattomuudesta niin laitoksen seinällä olevista arvoista kuin yleisistä periaatteista: Asukasta ei puhuteltu omalla nimellä vaan laitoksessa keksityllä lempinimellä. Perustelu: "meillä on täällä toinenkin samanniminen ja häntäkin puhetellaan sillä nimellä". Ei tosiaankaan olisi maksanut penniäkään enempää puhutella "Maireksi" kuin "Maikuksi". Silkkaa osaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä oli jo silloin.
Yksityistäminen on tehnyt tilanteen vielä pahemmaksi, sillä ei enää ole tarkoituskaan järjestää hyvää hoitoa ikäihmisille vaan suuria voittoja omistajille.
Mä palasin samaan kunnalliseen vanhainkotiin, jossa keikkailin 15 v sitten. Asiat ovat menneet siihen verrattuna parempaan suuntaan, vai johtuisiko se koronasta? Ylimääräinen säätö on poissa, vierailukiellosta huolimatta omalla porukalla ovat silti päässeet retkille (taksilla), kanttiini, konsertit, omaisten vierailut ja muut on hoidettu ulkosalla, kävivätpä omenavarkaissakin. Musiikki soi, perushoito hoituu. Ehkä sitä vaan näkee asiat eri tavalla kun on itse 15 v vanhempi?
Ihan selkeä ristiriita ainakin kunnalisella puolella on tämä: Omaisille vakuutellaan että tarjotaan laadukasta hoitoa ja blaa-blaa. No se laadukkuus revitään hoitajilta liian pieninä henkilöresursseina - eli liian vähällä hoitajamäärällä pitäisi paimentaa isoa joukkoa huonokuntoisia vanhuksia ahtaissa tiloissa. Hulluksihan siitä tulee, jos ei ole jo valmiiksi.
Totuus on että hoiva on lähinnä näiden ihmisten loppuajan säilömistä. Mutta jos omaisille asia myydään "laatuna" niin ymmärrettävää on, että ovat pettyneitä.
Toinen pr-valhe on se, että me kuntoutamme vanhuksia. Usein tehostettuun tulee sellainen henkilö sairaalasta, jolla on jo toinen jalka haudassa, mutta kukaan ei kerro tätä suoraan omaiselle. Niinpä omainen on kauhean suuttunut ja pettynyt sitten kun vanhus nukkuu vain parin viikon jälkeen pois. Eli jos edes saataisiin homma sille tasolle, että oltaisiin kautta linjan rehellisiä niille omaisille, ettei syntyisi tällaisia väärinkäsityksiä?
Se on jo pitkään ollut kammottavaa saattosäilömistä, mistään hoitamisesta ei voi puhua. Laitokseen vuokralaiseksi pääset siinä vaiheessa kun et ole enää tässä maailmassa. Siihen asti pitää pärjätä yksin kotihoidon ravaamisen armoilla tai omaishoitajan uupumisen kanssa. Eikä edes omaishoidontukea ei myönnetä jos vanhus vielä pystyy pukeutumaan ja peseytymään itse - se, ettei muistisairasta voi jättää yksin enää edes 10minutuutiksi ei ole kriteeri, eikä se että syöminen on vaikeaa, vanhus kiukkuinen ja jokaisen lääkkeen nielaiseminen pitää vahtia.
Miksi ei ole vapaaehtoista eutanasiavaihtoehtoa, jonka pitäisi tehdä suostumus 55-vuotiaasta alkaen vaikka viiden vuoden välein jolloin tahto olisi varmistettu virallisesti?
Liian surullinen aihe tälle palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Mä palasin samaan kunnalliseen vanhainkotiin, jossa keikkailin 15 v sitten. Asiat ovat menneet siihen verrattuna parempaan suuntaan, vai johtuisiko se koronasta? Ylimääräinen säätö on poissa, vierailukiellosta huolimatta omalla porukalla ovat silti päässeet retkille (taksilla), kanttiini, konsertit, omaisten vierailut ja muut on hoidettu ulkosalla, kävivätpä omenavarkaissakin. Musiikki soi, perushoito hoituu. Ehkä sitä vaan näkee asiat eri tavalla kun on itse 15 v vanhempi?
Ongelmia on enemmän yksityisellä puolella kuin kunnalla/kaupungilla. Yksityisellä puolella raha ratkaisee, eikä ison organisaation tukea/ammattitaitoa taustalla. Ennen yksityistämistä vanhukset hoidettiin kunnan toimesta, kyllä pitkä kokemus puhuu puolestaan. Lisäksi hoitajien on helpompi saada töitä yksityiseltä puolelta ja kai se hoitajien laatu/motivaatio on heikompi.
Ongelma on se, ettei ole varaa. Koko hoitojärjestelmä on täysin kestämättömällä pohjalla.
Työskentelin kolme vuotta lähihoitajana eri hoitokodeissa kunnallisella ja yksityisellä. Vaihdoin alaa täällä jo ilmi käyneistä syistä. Hoitokodit on nykyään vanhustensäilömislaitoksia.
Henkilökuntaa on liian vähän, vaikka kukaan ei olisikaan sairauslomalla. Kun joku oli sairauslomalla, sijaisia ei otettu vaan esimies käski priorisoimaan. Esimerkiksi esimiehen mukaan kaikkia asukkaita ei tarte nostaa joka päivä sängystä.
Lisäksi minua risoi se, että me hoitajat jouduimme järjestelemään työvuoroja, kun työkaveri ilmoitti poissaolosta. Esimiehet tiukasti paasasivat, että meidän täytyy soittaa vapaalla oleville hoitajille, eikä esimiehille saa soittaa vapaapäivänä?!?! Liittokaan ei tähän puuttunut, koska työsopimuksessa on kohta "..ja muut työnantajan määräämät työtehtävät" ja kun pomot määräsivät järjestelemään työvuoroja niin...
Nämä samat ongelmat oli siis sekä yksityisissä sekä kunnallisissa yksiköissä. Toivon etten koskaan joudu palaamaan siihen helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin kolme vuotta lähihoitajana eri hoitokodeissa kunnallisella ja yksityisellä. Vaihdoin alaa täällä jo ilmi käyneistä syistä. Hoitokodit on nykyään vanhustensäilömislaitoksia.
Henkilökuntaa on liian vähän, vaikka kukaan ei olisikaan sairauslomalla. Kun joku oli sairauslomalla, sijaisia ei otettu vaan esimies käski priorisoimaan. Esimerkiksi esimiehen mukaan kaikkia asukkaita ei tarte nostaa joka päivä sängystä.
Lisäksi minua risoi se, että me hoitajat jouduimme järjestelemään työvuoroja, kun työkaveri ilmoitti poissaolosta. Esimiehet tiukasti paasasivat, että meidän täytyy soittaa vapaalla oleville hoitajille, eikä esimiehille saa soittaa vapaapäivänä?!?! Liittokaan ei tähän puuttunut, koska työsopimuksessa on kohta "..ja muut työnantajan määräämät työtehtävät" ja kun pomot määräsivät järjestelemään työvuoroja niin...
Nämä samat ongelmat oli siis sekä yksityisissä sekä kunnallisissa yksiköissä. Toivon etten koskaan joudu palaamaan siihen helvettiin.
Olen työskennellyt ulkomailla vanhustenhoidossa ja siellä oli 3 hoitajaa aamuvuorossa 8 potilasta kohden, nyt Suomessa 3 hoitajaa 16 potilasta kohden. Tosin useimmiten näistä kolmesta on yksi poissa eli 2-2,5 hoitajalla aamuvuorot lähes aina. Yritäpä siinä tuottaa laadukasta hoitotyötä. Lisäksi Suomessa enemmän oheistyötä mm. pyykinpesua.
Kannattaako tältä palstalta järkeviä kommentteja edes odottaa? Täällähän haukutaan lähihoitajia todella törkeästi, niin mitähän ajattelevat sitten vanhuksista. Kylmiä on ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhustenhoitajana voin vakuuttaa, että hoitajamitoitus on paikoin surkea. En todellakaan aio itse kuihtua moisissa ”palvelutaloissa”.
Täytyy kieltäytyä ns. "muistitesteistä". Kai sellainen on mahdollista?
Vanhustenhoito oli alamäessä jo 1994 kun lopetin sillä alalla.
Kova hoitajapula on vanhuspuolella.
Hallituskin siirsi hoitamitoituksen hamaan tulevaisuuteen, tästäkin nähdään miten vähän vanhuksista välitetään.
Ulkomaille on varaa syytää miljardeja mutta rahaa ei ole hoitajien koulutukseen ja palkkaamiseen.
Entä kotona sairasta vanhusta tai vammaista lasta hoitavat omaishoitajat, koska he saavat oikeudenmukaisen palkan raskaasta 24/7 työstään?
Omko suomi muka hyvinvointivaltio, ei ole ja pahemmaksi vaan muuttuu.
Ei ketään kiinnosta.. Kun me ei olla vanhuksia