Vanhustenhoito alamäessä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan selkeä ristiriita ainakin kunnalisella puolella on tämä: Omaisille vakuutellaan että tarjotaan laadukasta hoitoa  ja blaa-blaa. No se laadukkuus revitään hoitajilta liian pieninä henkilöresursseina - eli liian vähällä hoitajamäärällä pitäisi paimentaa isoa joukkoa huonokuntoisia vanhuksia ahtaissa tiloissa. Hulluksihan siitä tulee, jos ei ole jo valmiiksi. 

Totuus on että hoiva on lähinnä näiden ihmisten loppuajan säilömistä. Mutta jos omaisille asia myydään "laatuna" niin ymmärrettävää on, että ovat pettyneitä.

Toinen pr-valhe on se, että me kuntoutamme vanhuksia. Usein tehostettuun tulee sellainen henkilö sairaalasta, jolla on jo toinen jalka haudassa, mutta kukaan ei kerro tätä suoraan omaiselle. Niinpä omainen on kauhean suuttunut ja pettynyt sitten kun vanhus nukkuu vain parin viikon jälkeen pois.  Eli jos edes saataisiin homma sille tasolle, että oltaisiin kautta linjan rehellisiä niille omaisille, ettei syntyisi tällaisia väärinkäsityksiä?

Kuntoutuksesta, sehän vaan pelkkä vale, puhutaan mutta mitään ei tapahdu.

Äitini oli kunnallisessa aivoinfarktin jälkee muutaman kuukauden, kuntoutuksesta kerrottiin ja äitini oli innoissaan siitä, kuukaudet kului eikä kuntoutusta koskaan aloitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi Suomessa enemmän oheistyötä mm. pyykinpesua.

Siivoukseen ja vaatehuoltoon pitäisi kyllä olla siihen koulutetut työntekijät, hoitajilla on ihan riittävästi omiakin töitä. On kyllä hullua, että samalla kun valitetaan henkilöstökuluista, kuitenkin parempipalkkaiset sairaan- ja perushoitajat pannaan tekemään työtä, joka kuuluisi siivoojille, laitoshuoltajille, pesulatyöntekijöille ja keittiöapulaisille, vaikka hoitajilla ei edes ole niihin vaadittavaa ammattitaitoa. Myös kotona asuvalle vanhukselle pitäisi saada ajoissa siivous- ja vaatehuoltoapua, niin pysyisivät paremmassa kunnossa, eikä esim. aikuisen lapsen tai (omaishoitaja)puolison taakka olisi niin raskas.

Olen itse ollut paljon työttömänä, koska en enää pysty siivoustyöhöni edes osa-aikaisesti (pitäisi kuusikymppisenä löytää uusi ammatti). Minulle kyllä sopisi, että työttömyysaikana kävisin joskus jonkun tietyn vanhuksen tai pariskunnan apuna ja seurana (mieluummin niin kuin ilmaistöissä tuottavissa yrityksissä taikka jossain näennäistyössä, jotka eivät kuitenkaan auta palkkatyön saamisessa). Nyt autan omia vanhempiani.

Ennen oli kotiavustajia, jotka tekivät muuta kuin hoidollista työtä, se oli varmaan suuri apu varsinaisille kotonakäyville hoitajille ja omaisille.

Vanhustenhoitoa ei olisi pitänyt antaa yksityisten firmojen hoidettavaksi. On syntynyt vain sutta ja sekundaa. Toki hommassa rikastuneet ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan selkeä ristiriita ainakin kunnalisella puolella on tämä: Omaisille vakuutellaan että tarjotaan laadukasta hoitoa  ja blaa-blaa. No se laadukkuus revitään hoitajilta liian pieninä henkilöresursseina - eli liian vähällä hoitajamäärällä pitäisi paimentaa isoa joukkoa huonokuntoisia vanhuksia ahtaissa tiloissa. Hulluksihan siitä tulee, jos ei ole jo valmiiksi. 

Totuus on että hoiva on lähinnä näiden ihmisten loppuajan säilömistä. Mutta jos omaisille asia myydään "laatuna" niin ymmärrettävää on, että ovat pettyneitä.

Toinen pr-valhe on se, että me kuntoutamme vanhuksia. Usein tehostettuun tulee sellainen henkilö sairaalasta, jolla on jo toinen jalka haudassa, mutta kukaan ei kerro tätä suoraan omaiselle. Niinpä omainen on kauhean suuttunut ja pettynyt sitten kun vanhus nukkuu vain parin viikon jälkeen pois.  Eli jos edes saataisiin homma sille tasolle, että oltaisiin kautta linjan rehellisiä niille omaisille, ettei syntyisi tällaisia väärinkäsityksiä?

Kuntoutuksesta, sehän vaan pelkkä vale, puhutaan mutta mitään ei tapahdu.

Äitini oli kunnallisessa aivoinfarktin jälkee muutaman kuukauden, kuntoutuksesta kerrottiin ja äitini oli innoissaan siitä, kuukaudet kului eikä kuntoutusta koskaan aloitettu.

Ihan omalla kustannuksella kotiin onnistuu, muuten voi jäädä odottamiseksi.