Lue keskustelun säännöt.
Voiko narsisti ajan kanssa pakottaa puolisonsa itsensä kaltaiseksi?
12.09.2020 |
Joku aika sitten oli ketju tästä mutta en löytänyt kun en muista otsikkoa.
Miten teillä muilla joilla on narsistiset vanhemmat (tai joilla PITKÄ liitto narskun kanssa), onko normaalia että narsisti pakottaa ajan kanssa puolisonsa itsensä kaltaiseksi, toistamaan samoja hokemia (ilkeily, uhkailu, kiristys) ja myös jotenkin itsekin muuttumaan ilkeäksi ja pahansuovaksi?
Mietin juuri onko äitini narsistin manipuloima vai alkaako latva olla laho. Vielä lapsena äiti puolusti ja vähän rajoitti isän narsisti-raivareita ja puuttui väkivaltatilanteisiin. Ollessani teini äiti alkoi olla välinpitämätön ja sulki silmänsä eikä ollut kuulevinaan jos isä pieksi lapsia.
Aikuisen äiti alkoi jo itsekin olla piikikäs js nälvivä.
Ja nyt kun jäi puoli vuotta sitten eläkkeelle meno on jo hirveää. Soittelee haukkumapuheluita, lähettää kiristysmailia (aihe aina joku jos et tee asiaa x tai y niin jätämme sinut perinnöttä) tai ilkeily (enää et saa käyttää meidän mökkiä yhtään).
Äitini ei ole AINA ollut tällainen vaan silloin lapsuudessa oli ihan ok, kylmä ja etäinen mutta muuten normaali. Paitsi ehkä nyt se että jäi narsistin kanssa liittoon ei ollut niin normaalia.
En tiedä miten toimisin. Pitäisikö laittaa jäähylle vai lopettaa kokonaan yhteydenpito? Mulla on kuormittava pikkulapsivaihe ja nuo puhelut tuo stressiä ja huolta. Apua en niiltä ole saanut koskaan enkä saa, huolta ja murhetta kyllä.
Samalla olen kyllä vähän myös huolissani. Voiko olla muistisairaus? Tukholma-syndrooma?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen narsisti nimenomaan alistuu.
En tiedä mikä ihmeen sekasikiötermi tuo on, mutta kuulostaa täysin huuhaalta.
https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Ohutnahkaisilla narsistisilla potilailla on Rosenfeldin (1987) mukaan ollut usein traumaattinen tausta. He ovat tunteneet kasvuympäristössään häpeää ja heitä on nöyryytetty. Tästä syystä he uskovat olevansa muita huonompia ja tuntevat jäävänsä seurassa ulkopuolisiksi.
Varsinainen narsistihan on aina olevinaan muita parempi ja haluaa olla huomion keskipisteenä. Tuo "ohutnahkainen narsisti" kuulostaa lähinnä äärimmäisen heikkoitsetuntoiselta introvertilta.
Sä et ole ymmärtänyt, jos nyt haluatkaan ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat olleet 50-vuotta yhdessä. Ulospäin kaikki kiiltää valkoisena ja ollaan niin herrasväkeä. Isäni on narsisti, tyranni ja alkoholisti myös väkivaltaan taipuvainen, äitini on myös narsistinen, marttyyri, läheisriippuvainen. Kun olin teini toivoin vanhempieni eroa, lapsuudenkodissani vallitsi ahdistava ilmapiiri, lapsena en ymmärtänyt mistä se johtui, nyt 50 vuotiaana tiedän mistä se johtui. Isäni on vähätellyt, dissannut, haukkunut minua koko ikänsä, äiti teki ihan samaa. Ihmettelen miten olen voinut kuitenkin säilyä suht järkevänä, muutin kotoa pois 18-vuotiaana. Veljeni oli kultalapsi, minä olin mustalammas, eli syyllinen kaikkeen. Veljelläni oli lokoisat oltavat ja hän nuoli vanhempieni perzzzettä minkä ehti ja tietysti kertoi jos minä olin muka tehnyt jotain väärää. Olin itse kiltti lapsi, mutta oireilin kodin ilmapiiristä ja siitä rajattomuudesta ja epäloogisuudesta. Yksi sukulaisnainen on sanonut minulle, että olen ainut järkevä ihminen meidän perheestä, tämä pysäytti, ja aloin ajatella asiaa, ja näinhän se on. Veljeni on myös narsisti ja omaksunut vanhempieni inhon minua kohtaan. Eli koko perheeni on ollut minulle todella v----tttu----mainen koko elämäni. Olen ottanut asiat puheeksi, mutta heissähän ei ole mitään vikaa. On aika järkyttävää huomata kuinka mielenvikainen lapsuudenperheeni oikein on. Olen katkaissut välit 2 vuotta sitten, äiti yrittää lähetellä viestejä, en vastaa niihin, äitini on manipuloija, yrittää manipuloida minua esim. sanomalla olen jo niin vanha miten voit olla minulle tuollainen, en vastannut viestiin mitään. Mikäs oikeus hänellä on ollut olla minulle v-----ttu-----mainen ämmä koko minun olemassaoloni ajan. Äiti on isän kynnysmatto, on yrittänyt erota isästä, mutta isä sanoi että et saa mitään omaisuutta, minä sanoin äidille että Suomen laki kyllä määrää nämä asiat eikä tämä narsisti tyranni.
No, yksi henkilö meni naimisiin aidosti narsistisen henkilön kanssa. Lapsuudenkodissaan hänet oli opetettu kunnioittamaan eläimiä. Narsistin myötä asenne muuttui, kyseinen narsisti on eläinrääkkääjä. Enää tämä terveessä ympäristössä kasvanutkaan ei välittänyt, vaikka narsisti kohteli eläimiä huonosti, esim. piti koiraa pienessä tuulikaapissa ja pässiä kylmässä ulkohuoneessa maalla. Eikä reagoinut mitenkään, kun narsistipuoliso kertoi yrittäneensä ajaa tahallaan kissan päälle. Luonollisesti lapsile opetettiin narsistin asenne eläimiin, esim. ei tarvitse viedä eläinlääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohutnahkainen narsisti nimenomaan alistuu.
En tiedä mikä ihmeen sekasikiötermi tuo on, mutta kuulostaa täysin huuhaalta.
https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Ohutnahkaisilla narsistisilla potilailla on Rosenfeldin (1987) mukaan ollut usein traumaattinen tausta. He ovat tunteneet kasvuympäristössään häpeää ja heitä on nöyryytetty. Tästä syystä he uskovat olevansa muita huonompia ja tuntevat jäävänsä seurassa ulkopuolisiksi.
Varsinainen narsistihan on aina olevinaan muita parempi ja haluaa olla huomion keskipisteenä. Tuo "ohutnahkainen narsisti" kuulostaa lähinnä äärimmäisen heikkoitsetuntoiselta introvertilta.
Sä et ole ymmärtänyt, jos nyt haluatkaan ymmärtää?
Juu, en ymmärrä, miksi termillä narsisti kuvataan lähes vastakkaisia luonteenpiirteitä etuliitteen avulla.
Vaikka onhan näitä vastaavia muitakin. Jäätävä polte, mini-mega, ym.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin sekin, että skitsofreenikko muuttaa toisenkin skitsofreenikoksi. Eli ei.
Skitsofrenia on geneettisesti perityvä sairaus. Narsisti taas pystyy muuttamaan toimillaan uhrin aivojen rakennetta pysyvästi. Uhrit on traumatisoituneita ei mielenterveysongelmaisia. Jos et tiedä aiheesta mitään niin mene lukemaan ja osallistu keskusteluun uusiksi kun sinulla on edes perustiedot siitä mitä neurologisia - ja hormonierityksen vaurioita narsisti pystyy aiheuttamaan uhrinsa aivoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
52 vuoden kokemuksella, narsistiäidin tyttärenä ja narsistipuolison exänä väitän, että paksunahkaisen narsistin kanssa ei avioliitto jatku pitemmän päälle kenenkään muun kuin ns ohutnahkaisen narsistin kanssa. Se toinenkaan vanhempi ei koskaan ollut terve. Kaikki muut neurootikot, perusläheiriippuvaiset yms saa lopulta tarpeekseen.
Mutta miten se ohutnahkainen narsisti suostuu jäämään siihen pieksettäväksi, haukuttavaksi ja huonosti kohdelluksi?
Eipä silti, olen vuosien saatossa epäillyt että se alistuva äiti saa itsekin jotain outoa tyydytystä tuosta sairaasta parisuhteesta. On jäänyt siihen ihan itse ja tuntuu viihtyvän. Vaikea ymmärtää! Ap
Olen ollut tällainen alistuva ja henkisesti verinaarmuilla koko ikäni. Alkaen lapsuuden kaltoinkohtelusta.
Ohut ja paksunahkaisten lähtökohdissa voi olla paljonkin samaa.
On kuitenkin hirveä lukea että on masokisti kuin nauttisi ollessaan vihan kohde. Epävakaa kyllä ja vaikutteille altis, mutta ei kukaan kiusattu nauti.
Sitä vaan menee sellaiseen jähmetystilaan että luulee kun ei tee mitään, mitään ei tapahdu.
Sitä passiivista lamaantumista kiusaaja ei taas siedä. Kiusaaja ei siedä, että toinen esim kestää olla itsekseen. Kiusaaja voi kadehtia että toinen ei mene sekaisin vaikka joutuisi olemaan yksin.
Kun sain vetoapua toiseen suuntaan, toipuminen alkoi. Ei kukaan itseään arvostava anna kohdella itseään huonosti! Yksikin terve kaveri, ohjaaja tai terapeutti voi riittää että itse tulee kuulluksi, kohdatuksi ja toipuu. Ohutnahkainen voi kuitenkin toipua. Paksunahkainen ei voi, kun aidon ihmisyyden aihiot puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että äiti on vain päättänyt, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Minä olin 20 vuotta aviossa hieman narsistisen miehen kanssa. Ei kovin pahan, mutta jotain häikkää oli. Väsyin siihen, kun minun piti olla niin aikuismainen. Miksi toinen saisi sanoa mitälystää, mutta minun pitäisi vain niellä kaiken? Toista kun ei voi muuttaa, niin mitä vaihtoehtoja jää?
No voi olla näin mutta miksi se äiti raivoaa minulle? Sille narsistille sen pitäisi maksaa potut pottuina. Minä olen ollut aina kohtelias. Sen sijaan äiti ei ole ollut minulle. Ap
Aidantolppailmiö. Kun hevoslaumaa lähestyy rapisevan pussin kanssa, joka onkin tyhjä, johonkin närkästys pitää purkaa. Pomo käy puraisemassa seuraavaa, joka käy hätistämässä hierarkian seuraavaa jne. Alimmainen menee ja puree aidantolppaa.
Ilmeisesti eläimet toimivat noin purkaakseen kiihtymyksen pois lauman arkea haittaamasta. Ihmisten pitäisi osata muitakin keinoja, mutta kun tilanne on luonnoton ja pomona huseeraava on inhimillisellä asteikolla katsottuna keinoton, niin kyllä minusta näyttää hyvinkin ymmärrettävältä, että käytös tarttuu.
Ja mitä viheliäisempi lauman ilmapiiri, sitä ahdistuneemmin takerrutaan siihen ainoaan turvaan mitä on. Eli lauma. Senpä takia sinuakin ap uhataan laumasta erottamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, yksi henkilö meni naimisiin aidosti narsistisen henkilön kanssa. Lapsuudenkodissaan hänet oli opetettu kunnioittamaan eläimiä. Narsistin myötä asenne muuttui, kyseinen narsisti on eläinrääkkääjä. Enää tämä terveessä ympäristössä kasvanutkaan ei välittänyt, vaikka narsisti kohteli eläimiä huonosti, esim. piti koiraa pienessä tuulikaapissa ja pässiä kylmässä ulkohuoneessa maalla. Eikä reagoinut mitenkään, kun narsistipuoliso kertoi yrittäneensä ajaa tahallaan kissan päälle. Luonollisesti lapsile opetettiin narsistin asenne eläimiin, esim. ei tarvitse viedä eläinlääkäriin.
Tuossa voi olla niinkin että uhri uupui, kyynistyy ja turtuu, ja alkaa ajatella että ”mitä väliä” ja sen jälkeen voikin jo itse tehdä kaltoinkohtelua, oli se sitten eläin- tai ihmisrääkkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että äiti on vain päättänyt, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Minä olin 20 vuotta aviossa hieman narsistisen miehen kanssa. Ei kovin pahan, mutta jotain häikkää oli. Väsyin siihen, kun minun piti olla niin aikuismainen. Miksi toinen saisi sanoa mitälystää, mutta minun pitäisi vain niellä kaiken? Toista kun ei voi muuttaa, niin mitä vaihtoehtoja jää?
No voi olla näin mutta miksi se äiti raivoaa minulle? Sille narsistille sen pitäisi maksaa potut pottuina. Minä olen ollut aina kohtelias. Sen sijaan äiti ei ole ollut minulle. Ap
Aidantolppailmiö. Kun hevoslaumaa lähestyy rapisevan pussin kanssa, joka onkin tyhjä, johonkin närkästys pitää purkaa. Pomo käy puraisemassa seuraavaa, joka käy hätistämässä hierarkian seuraavaa jne. Alimmainen menee ja puree aidantolppaa.
Ilmeisesti eläimet toimivat noin purkaakseen kiihtymyksen pois lauman arkea haittaamasta. Ihmisten pitäisi osata muitakin keinoja, mutta kun tilanne on luonnoton ja pomona huseeraava on inhimillisellä asteikolla katsottuna keinoton, niin kyllä minusta näyttää hyvinkin ymmärrettävältä, että käytös tarttuu.
Ja mitä viheliäisempi lauman ilmapiiri, sitä ahdistuneemmin takerrutaan siihen ainoaan turvaan mitä on. Eli lauma. Senpä takia sinuakin ap uhataan laumasta erottamisella.
Tämä on kyllä täysin totta.
Ja - nolottaa sanoa - vaikka tiedän järjen tasolla että minun itseni kannalta on parasta jättää koko lauma eikä olla missään tekemisissä, niin tunteen tasolla tuo ”laumasta potkiminen” on loukkavaa ja satuttavaa. Vaikka siis tiedän että se on ainoa oikea tapa. Jännittävää sinällään että tunteet sanoo eri asiaa kuin järki. Kai se on evoluutiobiologiaa että yrittää roikkua vahingollisessa dysfunktionaalisessa lapsuudenkodissa jossa minua potkitaan ja purraan!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kovin miellyttämiseen taipuvainen ihminen.
Itse olen niin kovapäinen ja kovasisuinen tultuani tallotuksi nuorempana, että kukaan ei enää silmilleni hypi.
Luulen että nasseus voimistuu, jos toinen osapuoli antaa sen tapahtua. Minä en anna, vaan annan täyslaidallesen hulluutta takaisin. Olen kiltti ihminen pohjimmiltani, mutta pokka pitää nykyisin niin hyvin, että voin karjua jollekin silmät kiiluen niin, että heitä pelottaa mun käyvän käsiksi, jota en tietenkään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin miellyttämiseen taipuvainen ihminen.
Itse olen niin kovapäinen ja kovasisuinen tultuani tallotuksi nuorempana, että kukaan ei enää silmilleni hypi.
Luulen että nasseus voimistuu, jos toinen osapuoli antaa sen tapahtua. Minä en anna, vaan annan täyslaidallesen hulluutta takaisin. Olen kiltti ihminen pohjimmiltani, mutta pokka pitää nykyisin niin hyvin, että voin karjua jollekin silmät kiiluen niin, että heitä pelottaa mun käyvän käsiksi, jota en tietenkään tee.
Tämä varmaan toimii väkivallattomaan nasseen. Mun isääni ei sillä hän oikeasti pahoinpitelee jos on eri mieltä/laittaa hanttiin. Ei kannata kokeilla sellaisiin narsisteihin jotka saa nanosekunnissa narsistisen raivarin ja käy käsiksi. Tämä oma ”perhenarsku” on pahoinpidellyt myös työkavereita, sukulaisia, naapureita... eli puuttuu se normaali pidäke että edes vieraille oltaisiin kohteliaita.
Väkivaltaisia pahoinpitelijänarsisteja kannattaa oikeasti pelätä, joka vuosi toistakymmentä naista menehtyy näiden käsittelyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin sekin, että skitsofreenikko muuttaa toisenkin skitsofreenikoksi. Eli ei.
Skitsofrenia on geneettisesti perityvä sairaus. Narsisti taas pystyy muuttamaan toimillaan uhrin aivojen rakennetta pysyvästi. Uhrit on traumatisoituneita ei mielenterveysongelmaisia. Jos et tiedä aiheesta mitään niin mene lukemaan ja osallistu keskusteluun uusiksi kun sinulla on edes perustiedot siitä mitä neurologisia - ja hormonierityksen vaurioita narsisti pystyy aiheuttamaan uhrinsa aivoihin.
Tuho on juuttunut, pinttynyt, mutta aivot on neuroplastiset emmekä saa ajatella että se olisi kiveenhakatun pysyvää. Inhottavasta kohtelusta voi toipua ainakin jotenkin, vaikka se viekin aikaa.
Meidän on säilytettävä toivo. Vaikka paljon olisi tuhottu ja aikaa hukattu, ei kuitenkaan kaikki. Vielä henki pihisee ja voimme toipua pahasta. Narsisti pilasi elämäämme, mutta meillä kuitenkin oli elämä. Elämän liekki, kyky katsoa sisäänpäinkin. Narsisti on pelkkä kuori, ulkopuoli. Hän se lopulta tuhoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä yleistä kuin sekin, että skitsofreenikko muuttaa toisenkin skitsofreenikoksi. Eli ei.
Skitsofrenia on geneettisesti perityvä sairaus. Narsisti taas pystyy muuttamaan toimillaan uhrin aivojen rakennetta pysyvästi. Uhrit on traumatisoituneita ei mielenterveysongelmaisia. Jos et tiedä aiheesta mitään niin mene lukemaan ja osallistu keskusteluun uusiksi kun sinulla on edes perustiedot siitä mitä neurologisia - ja hormonierityksen vaurioita narsisti pystyy aiheuttamaan uhrinsa aivoihin.
Tuho on juuttunut, pinttynyt, mutta aivot on neuroplastiset emmekä saa ajatella että se olisi kiveenhakatun pysyvää. Inhottavasta kohtelusta voi toipua ainakin jotenkin, vaikka se viekin aikaa.
Meidän on säilytettävä toivo. Vaikka paljon olisi tuhottu ja aikaa hukattu, ei kuitenkaan kaikki. Vielä henki pihisee ja voimme toipua pahasta. Narsisti pilasi elämäämme, mutta meillä kuitenkin oli elämä. Elämän liekki, kyky katsoa sisäänpäinkin. Narsisti on pelkkä kuori, ulkopuoli. Hän se lopulta tuhoutuu.
Ap tässä, haluan sanoa myös että ei läheskään kaikki narsistin lapset ole mt ongelmaisia. En minäkään, vaikka olen kokenut lapsuudessa kovaa väkivaltaa, alistamista ja nöyryyttämistä. Olen työelämässä hyvissä hommissa, korkeasti koulutettu ja minulla on perhe. Vaurioita toki on, en kiistä sitä lainkaan, mutta olen oikein reipas ja työkykyinen eikä ole koskaan ollut masennusta. Pahimmat vauriot on hermostossa/aivoissa eli olen stressissa, ylivalppaana ja säikky (reagoin rasahduksiin jne mitä muut ei edes huomaa tai kuule).
Tämä tulee tietenkin siitä että lapsena piti olla peloissaan ja valpas ja kuulostella koko ajan merkkejä narsistin raivokohtauksesta.
Ihmiset on erilaisia. Joillain on korkea resilienssi ja vahva mieli ja kestävät sadistista julmaa kohtelua ja silmitöntä väkivaltaa ilman että murtuu.
Toinen taas traumatisoitui pahasti jo siitä että lapsena karjuttiin ja mieliala vanhemmalla vaihteli.
Osa narsistin lapsista on oikeasti työkyvyttömyyseläkkeellä ja vakava masennus.
Omassa perheessä minä selvisin ja taistelin tieni vaikka oli se syntipukkilpsi jota koko perhe potki päähän. Sisarukseni oli lellitty ja palvottu kultalapsi. Ja hän aikuisena sairastui ja masennus, työttömyys ja syrjäytyminen vuorottelevat hänen elämässään.
Narsisti tarvitsee vastapelurin joka on yhtä sairas. Usein häntä kutsutaan uhriksi mutta uhri voi kääntyä narsistiksi seuraavassa suhteessa.
Joten muuttiko narsisti puolisonsa vai oliko hän jo uhrina yhtä sairas. Vastaus on että ns uhri on jo yhtä sairas.
Jopa se mekanismi joka synnyttää narsistin lapsuudessa on sama.
Kärsiikö uhri ; varmasti.
Kärsiikö narsisti; varmasti.
Molemmat syyttävät sitä toista, mutta syy on tietenkin itsessä.
Epäilen myös että se uhri jotenkin nauttii osastaan. Ei siis sillälailla että aah, ihanaa, mut taas hakataan, tätä toivoinkin.
Vaan sillälailla kun omassa lapsuuskodissa, eli isä pieksi joko lapset tai äidin, me lapset sitten oltiin tuppisuina ja pelokkaina väkivallan jälkeen mutta äiti pääsi vauhtiin! Volisi ja märisi miten hän kaiken saa kestää, teidän takia hän nyt taas kärsii, hänen elämänsä on vaan kärsimystä, kaiken kurjuuden te hänelle olette aiheuttaneet!
Noina marttyyriulinan hetkinä välillä näin että äiti NAUTTI. Siis oli omituisen voitonriemuinen ja joskus oikein hurmos katseessa, tai pieni tyytyväinen hymynkare suupielessä.
En tajua. Varmaan sai nautintoa kun syyllisti muita ja jotenkin ”alentamalla ylensi” itseään.
Äh, huomaan että tää ei kirjoitettuna ollenkaan aukea vaan kuulostaa jotenkin lapsenomaiselta. Olisko kellään muulla ollut samaa, saisiko joku kiinni tästä mitä yritän kuvailla tässä uhrin käytöksessä? Jotain outoa tyydytystä äiti siitä pieksetyksi tulemisesta kyllä sai.
Joo moni marttyyri nauttii martyyrina.
Olipa silmiä avaavasti selitetty. Näinhän se on meilläkin lapsuudenperhees mennyt, joskin siis ekat vuode äitimme jaksoi vähän vielä puolustaa meitä, sitten ei enää jaksanut, sitten kääntyikin jo lapsia vastaan ja alkoi kiusaamaan/alistamaan ja nyt tuo omien lasten kohtelu on pahentunut kolmanteen potenssiin ja on laadultaan törkeää.
Täytyypä lukea lisää tuosta ohutnahkaisesta narsistista, kiitos! Ap