Osallistuuko työssäkäyvä puolisosi vauvanhoitoon yöllä?

Meillä on sikäli hieman erilainen tilanne kuin monella, että mies on kotona töissä, eivätkä hänen työaikansa ole niin kiinteät kuin vieraalla töissä käyvän, mutta koska hänen kuitenkin piti nousta töihin ja keskittyä, hoidin vauvaa yöllä enimmäkseen minä. Mulle se oli sikäli helmpompaakin, että imetyshormonien ansiosta takaisin uneen pääseminen oli taattua.

Aluksi mies kyllä nosteli ja käänteli vauvaa mun avuksi ja vaihtoi vaipan, jos sattui olemaan siihen tarvetta. Olin itse tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Myös alun yöitkut kanniskeltiin vuorotellen. Miehen isyysloma loppui pian, koska se tuli käytettyä suurimmaksi osaksi siinä, kun minä olin sairaalassa ennen synnytystä ja hieman tavallista pitempään synnytyksen jälkeen (asumme kaukana sairaalasta). Teimme sitten niin, että mies meni välillä toiseen huoneeseen nukkumaan, jotta voisi levätä paremmin. Hänellä oli aika iso ja vaativa projekti tuolloin työn alla, eikä sairasteluun ollut varaa.

Minusta meni ihan reilusti. Mä sain kuitenkin nukkua ja levätä päivällä vauvan kanssa. Lisäksi yöheräily vaikutti mieheen paljon enemmän kuin muhun, koska mulla oli hormonit apuna. Sain kuitenkin mieheltä apua aina tarvittaessa. Vauva nukkui vieressä, joten heräsin helposti syötöille ja sain syötön jälkeen ruveta takaisin nukkumaan.

Meillä minä syötän öisin kun mulla on ne tissit. Tarvittaessa myös herätän miehen töihin jos tulee päivystyskeikkoja ja autan niissä. Mutta pääsen siis helpommalla nyt kun ei enää tarvii nousta sängystä kuin vaipanvaihtoon. Töissä piti myös pukea päälle ja lähteä ulos pakkaseen keskellä yötä jos käsky tuli.

Jos vauva valvottaa enemmän, olemme usein molemmat hereillä. Ja minä lähden aamuisin töihin. Mies jää nukkumaan vauvan kanssa.

Tämä toimii meillä hyvin näin.

Kyllä osallistuu.

Nyt kun en enää imetä, niin yleensä hakee sen yömaidon pojalle. Jos enemmän känisee niin sitte nousen itse ylös. Mies on siitä kummallinen ettei edes kunnolla herää unesta ja jatkaa vaan nukkumista, eik välttämättä edes muista onko hakenut koko maitoa. 

Itse herään kunnolla ja saatan valvoa tunnin kaksi vaikka veuva nukkuisi samantien. Mies myöskin nukkuu sängyn reunalla, niin mun ei tarvitse kömpiä hänen yli. En valita, mulla on kiva mies. :)

Mä imetin, joten sen puolen hoidin minä. Vaipat vaihtoi puoliso, niin kauan kuin siihen oli öisin tarvetta ja muutoinkin auttoi kun pyysin. Herkkäunisena ei olisi edes pystynyt nukkumaan jos vauva itkee. Nykyään kun mies on kotona ja minä koulussa yöt hoidetaan edelleen yhdessä.

Kyllä osallistui. Tosin esikoisen heräsi pari kerran yössä syömään kolmen kuukauden ajan, ja sen jälkeen alkoi nukkua täysiä öitä, joten kummankaan ei tarvinnut nousta. Kuopus oli eri maata, ja kyllä mies hoiti muutaman heräämisen niistä viidestä-kymmenestä kerrasta, kun vauva heräili. Muuten minä en olisi jaksanut yhtään, ja miehelle oli tärkeää, etten minä pala loppuun. Hänen oli myös paljon helpompi nukahtaa uudestaan, toisin kuin minun. Yhdessä selvittiin siitä vuodesta :)

Kaksoset ja yöt puoliksi. Ei mahista nukkua päivisin, ellei itse puistonpenkillä nukkuisi vaikka makuupussissa. Toistaiseksi näin.

meillä mies hoitaa ekan syöttökerran ja minä toisen.jos vauva herää ekan kerran syömää vasta neljän jälkee niin minä hoidan sen ja mies saa nukkua.

Ohis, mutta nukahdin kerran kaksosteni kanssa puistossa! Puistossa on semmoinen linnunpesä keinu, menin sinne köllimään lasten kanssa ja havahduin kun joku isompi lapsi tökki minua "saisinko mä tulla kanssa vaikka teidän kaa ku oon oottanu jo tosi kauan?" Noloa!

Osallistuu ja hieno homma niin. Meillä pienet kaksoset. Mikäli pyörittäisin yösyötön itsekseni, olisi meteli varmasti välillä sellainen, ettei mies kuitenkaan saisi nukuttua. Nyt homma toimii niin, että hän vaihtaa tarvittaessa vaipat sille vauvalle, joka kovemmin huutaa, minä asettaudun valmiiksi imettämään, vauva mulle, mies hoitaa toisen vauvan syöttövalmiiksi, imetystä x aikaa (mies torkkuu sen aikaa) ja sitten vauvat kylläisinä sänkyyn ja kaikki nukkuu taas. :) 

No mutta tottakai osallistui! Miten naiset voivatkaan taas niitä lapsensa isiä paapoa. Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia nukkua pätkissä, öisin ja päivisin, ennalta-arvaamattoman pituisia pätkiä, kuin pitkä esim 6-8h uni. Siitä syystä itselleni ei ainakaan päiväunipätkät korvanneet keskeytymätöntä yöunta, vaan hoidettiin yösyötöt puoliksi, aina. Saahan se mies sitten nukkua töiden jälkeen itsekin niitä päiväunia jos tarvitsee... Muuten käy niin, että mies jatkaa ns normaalia elämää normaalilla rytmillä eli saa nukkua 6-8h, käydä lapsivapaasti töissä 8h ja olla pirteä - siinä missä äiti väsyy koska KAIKKI unet parin tunnin pätkissä eikä juuri vauvavapaata aikaa. Lapsi on yhteinen ja niinpä vastuu eli vauvaa koskevat työt myös!

Ei. Tulisin hulluksi itse jos pitäisi pari kolme kertaa herätä yöllä syöttelemään ja painella sitten seitsemäksi aamulla töihin, joten en vaatinut miestäni toimimaan siten kuten en itsekään haluaisi toimia. 

Ei - eikä todellakaan tarvinnut. Minä imetin, ja lapsi nukkui yönsä 6kk:sta eteenpäin.

Osallistui.

Meillä nyt lapset ei ole yöllä kakanneet kuin todella harvoin mutta kyllä mies saattoi nousta hoitamaan lapsia. Imetysajalla oli ihan perusteltuakin etten minä niinkään noussut hoitamaan lasta koska lapsi sitten haistoi maidon ja tahtoi rinnalle helpommin, eli tilanne oli nopeammin myös ohi jos lapsen vaihtoi isä.

Meillä ei perhe elä viikonloppuisin vain niin että silloin isä on hoitovastuussa, meitä on kaksi aikuista ja lapsen herääminen yöllä herättää molemmat. Lapsen ja isän välinen suhde on hyvä kun isä hoitaa satunnaisesti ja tahtoo tehdä sen.

Ekat viikot osallistui kyllä, silloin vauva nimittäin kakkasi jatkuvalla syötöllä ja vaippa täytyi vaihtaa monta kertaa yössä. Sitten noin 5 viikon iässä vauvan vatsa onneksi rauhoittui, eivätkä yölliset vaipanvaihdot olleet enää tarpeen. Sen jälkeen yöt ovatkin olleet varsin helppoja: vauva nukkuu perhepedissä eikä itke öisin koskaan (*koputtaa puuta*), vaan ilmoittaa nälästään liikehtimällä ja nuolemalla kylkeäni. Minä laitan tissin vauvan suuhun, ja jatkamme vauvan kanssa uniamme. Mies ei havahdu imetyksiin ollenkaan.

Kun lapsemme olivat ihan pieniä vauvoja niin minä olin päävastuussa. Lähempänä vuoden ikää mieheni on kuitenkin ottanut yöheräilyt kontolleen, vaikka töissä kävikin. Miestäni ei haittaa yöheräilyt samalla tavalla kuin minua. Hän nukahtaa uudestaan heti, kun taas minulla menee siihen aikaa. Mieheni ei myöskään väsy heräilystä samalla tavalla sillä hän saa pidettyä jonkin jännän horrostilan päällä. Kumpikin jaksamme paremmin kun näin teemme.

Ei herää arkena eikä viikonloppuna. Olen rättiväsynyt, kun en pysty edes päiväunia nukkumaan. Viikonloppuisinkaan en pysty nukkumaan pidempään.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 09:56"]

No mutta tottakai osallistui! Miten naiset voivatkaan taas niitä lapsensa isiä paapoa. Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia nukkua pätkissä, öisin ja päivisin, ennalta-arvaamattoman pituisia pätkiä, kuin pitkä esim 6-8h uni. Siitä syystä itselleni ei ainakaan päiväunipätkät korvanneet keskeytymätöntä yöunta, vaan hoidettiin yösyötöt puoliksi, aina. Saahan se mies sitten nukkua töiden jälkeen itsekin niitä päiväunia jos tarvitsee... Muuten käy niin, että mies jatkaa ns normaalia elämää normaalilla rytmillä eli saa nukkua 6-8h, käydä lapsivapaasti töissä 8h ja olla pirteä - siinä missä äiti väsyy koska KAIKKI unet parin tunnin pätkissä eikä juuri vauvavapaata aikaa. Lapsi on yhteinen ja niinpä vastuu eli vauvaa koskevat työt myös!

[/quote]

Onko se paapomista, jos vauva nukkui kainalossani ja työnsin vain tissin suuhun, kun sillä oli nälkä ja jatkoin nukkumista.

olisiko isän pitänyt istua sängynreunalla ihailemassa meitä, kun nukuin ja vauva imi tissiä.

Ja meillä ei ole enää 6kuukauden jälkeen hypätty yöllä, vaan nukuttu, joten en ymmärrä, miksi isän olisi pitänyt valvoa, kun me muut nukuttiin

Tottakai, mikä sen tärkeämpää työtä päivisin kuin vauvan hoito. Mieheni mielestä lapsi tarvitsee hoitajakseen levänneen äidin eikä pari tuntia nukkuneen. 

Osallistui kaikkien kolmen kanssa.

Minä luovutin äidinmaitoa ja mies keitti yleensä yöllä pumpun osat ja tuttipullot valmiiksi aamua varten. (lypsin aamulla ja illalla). Lisäksi mies hoito yöllä vauvaa ennen klo 1. Hän valvoi yleensä tuohon asti, joten se oli ihan luontevakin juttu. Tarvittaessa sitten joskus muulloinkin jos itse olin enemmän unen tarpeessa kuin hän. Samoin aamulla herätessään saattoi ottaa vauvan mukaansa suihkuun, jos vauva oli hereillä. Minä sain nuokkua vielä sängyssä tai laittaa aamupalaa.

Ei osallistunut, eikä siihen ollut kovaa tarvettakaan. Esikoista hän olisi voinut jonkun verran hoitaakin, kun esikoinen oli osittain korvikkeella, mutta kuopusta täysimetin 6kk joten eipä miehestä siinä olisi ollut apua, enkä halunnut edes häntä herättää jos ei ollut pakko.