Vanhan omakotitalon myynti - hometta?
Miten pitäisi muotoilla kauppakirjaan että 70 luvun omakotitalosta voi löytyä vaikka mitä yllätyksiä = home tms. ilman että ei joudu itse käräjille. Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin huijata ketään, mutta fakta on se että kuntokartoituksesta huolimatta 70 luvun taloista tuppaa löytymään kaikenlaista. Vai onko ainoa vaihtoehto myydä talo purkukuntoisena? Kokemuksia?
Jos nyt myyn talon ja ostan niillä rahoilla kerrostaloasunnot ja sitten ostaja löytääkin jotain (jota kuntokartoituksessa ei ole todettu) ja vaatii kaupan purkua niin siihenkö olen velvollinen?
Kommentit (42)
Kyllä tuossa jotain voi tehdä. Yksi asia on se että kauppakirjaan kirjataan että kauppahinta on tontista ja talolla ei ole kaupassa arvoa. Esimerkiksi monella 1970-luvun talolla arvokkain asia on hyvällä sijainnilla oleva iso tontti, sellaisia ei tule lisää sen enempää pk-seudulla kuin radanvarsikunnissakaan. Vanhassa talossa saattaa olla myös monia sellaisia rakenteita joita ei tahdo saada nykyisessä rakennuslupamenettelyssä läpi millään (mm isot ikkunat tai sijainti liian lähellä vesistöä) joten kannattaa miettiä toiseenkin kertaan ennenkuin kutsuu puskutraktorin.
Toinen mahdollisuus on luetella niin asunnon myynti-ilmoituksessa kuin kauppakirjassa suurin piirtein kaikki mahdollinen (valesokkeli, vuotanut katto, ikkunapeltien liian pienet kallistukset, riittämättömät maanpinnan kaadot, väärät sisätäyttömateriaalit, puutteelliset vesieristykset, puuttuvat tai väärässä korkoasetelmassa olevat salaojat, asbestia kokolattiamaton liimassa ja putkieristeissä, riski hiirenpesistä eristeissä, lähestyvät putkiremontti, yms) joista on olemassa tieto tai edes pienenpieni viite vaikkapa rakennusajankohdan tai rakennuksen iän perusteella. Viimeksimainittu temppu toki karkoittaa osan ostajista eli käytännössä kaikki huijariketkut sekä tyhmimmät ostajat (jotka siis ihastuvat niin ihaniin italialaisiin kaakeleihin mutta eivät ymmärrä että täsmälleen samat riskit ovat muissakin vanhoissa taloissa, niitä ei vain mainosteta). Eli pikkuisen tuo näkyy hinnassa mutta sille ei voi mitään.
Kolmas mahdollisuus on ottaa piilovirhevakuutus, joskaan se ei ole ihan niin hyvä kuin mitä yleensä ajatellaan. Vakuutusyhtiö teettää Raksystemsillä kuntokartoituksen, siitä kopio niin myyjälle kuin ostajalle niin sitten pitäisi olla kummallakin tieto millä eväillä edetään. Tosin itse mieluummin laskisin kauppahintaa tuon piilovirhevakuutuksen verran ja laittaisin nuo virhemahdollisuudet sinne kauppakirjaan.
Ja ihan perusasia on sitten tietysti se että lyö kortit avoimesti pöytään eli jos ostaja kyselee jotain talosta, ei edes yritä kierrellä vaan vastaa rehellisesti ja sanoo "En tiedä" niihin mitä ei tosiaan tiedä. Tuo herättää enemmän luottamusta kuin kovasti pyntätyn välittäjätädin itseään täynnä oleva touhotus.
Jos minä olisin ostamassa omakotitaloa ja olisin valmis hankkimaan vanhan, hyväksyisin suosiolla sen että vanha ei ole uusi ja sitä pitää remontoida. Toki edellyttäisin että minulle kerrotaan asioista rehellisesti, kysymyksiini vastataan rehellisesti ja kaartelematta sekä haluaisin että tuo talon vanhuus näkyy sitten hinnassakin. Rautalangasta vääntäen, jos samankokoisilla viereisillä tonteilla on 150 neliömetrin omakotitalot niin on siinä eroa onko rakennusvuosi 1970 vai 2019.
https://www.rakennuslehti.fi/2014/11/ostajan-ei-kannata-riidella-vanhan…
Ostajilla ja myyjillä on vääriä käsityksiä myyjän vastuusta. Aivan kaikkea ja mitä tahansa ei voi myyjällä maksatta. Ostajan on ymmärrettävä, että vanhassa talossa voi olla vaurioita koska se on vanha. Samoin silmin havaittava virhe ei ole piilevä vika. Esimerkiksi kupruileva maali voi kieliä ongelmista, mutta jos ostaja siitä huolimatta ostaa rakennuksen tutkimatta asiaa tarkemmin, niin se on voivoi.