Lapseni asuvat 73 v äidilläni viikot. Olenko huono äiti?

Olet isosiskon roolissa suhteessa lapsiisi ja teinitytön rolissa suhteessa äitiisi. 

Olet todella surkea äiti. Näin en ole sanonut vielä kenellekkäån. 

No huh, huh... Yleensä en tänne kirjoita tai näitä juttuja luekaan, mutta tämä otsikko osui silmään ja nyt on pakko avautua. Siis yli 70-vuotias äitisi hoitaa lapsiasi?? Minun äitini on 62v ja silloin tällöin käy hoitamassa 6v tytärtäni (olen yksinhuoltaja) ja itse kyllä aina myöntää että jo pitkä viikonloppu lapsen kanssa voi tuntua raskaalta, joten miltäköhän mahtaa 73v äidistäsi tuntua joka päivä... Taitaa olla aika väsynyt ja vielä ilmeisesti sinulle sen myöntänytkin. Ja mikä tekosyy toi työssä käyminen on sille, että lapset eivät voi asuan luonasi viikolla? Mainitsit vielä olevasi töissä klo 6.30-17.30 (työmatkoineen)! Sehän on ihan nomi päivä meille muillekin. Sen nyt jotenkin ymmärtäisi jos se olisi klo 20-21 illalla kun tulet kotiin. Ja kuinka kehtaat antaa äidillesi vain pelkkää ruokarahaa lapsiesi hoitamisesta, jos kerta asuvat siellä pääsääntöisesti! Sinunhan pitäisi antaa hänelle vähintään ne lapsilisätkin ja elatusmaksut. Rankkaahan se on yksin lasten kanssa, sinulla sentään ex ottaa lapset joka toinen viikonloppu, monilla meistä yh-äideistä ei ole edes sitä "ylellisyyttä". Yhdyn kaikkien edelliseten vastaajien kirtiikkiin. Erittäin lapsellista ja vastuutonta ja en tosiaankaan luokittelisi sinua hyväksi äidiksi!  

No mielestäni ja myös äitini mielestä on lasten edun mukaista, ettei heitä tarvitse aamulla repiä sängystä ylös klo 5.30! Äiti ei halua ottaa enempää rahaa, vaikka olen kyllä ehdottanut asiaa. Tiedän kyllä veljeni antaneen/lainanneen hänelle joskus aikoinaan rahaa, kun oli tiukassa tilanteessa. Siksi ehdotin isompaa summaa. Hänen mielestään olen kärsinyt jo tarpeeksi avioeron takia, joten haluaa helpottaa elämääni, ja tekee niin koska rakastaa minua ja myös lapsiani! Äiti ei voi muuttaa luokseni, koska asun hyvin pienessä asunnossa. Hänellä taas iso omakotitalo jossa myös omaa pihaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:12"]

No mielestäni ja myös äitini mielestä on lasten edun mukaista, ettei heitä tarvitse aamulla repiä sängystä ylös klo 5.30! Äiti ei halua ottaa enempää rahaa, vaikka olen kyllä ehdottanut asiaa. Tiedän kyllä veljeni antaneen/lainanneen hänelle joskus aikoinaan rahaa, kun oli tiukassa tilanteessa. Siksi ehdotin isompaa summaa. Hänen mielestään olen kärsinyt jo tarpeeksi avioeron takia, joten haluaa helpottaa elämääni, ja tekee niin koska rakastaa minua ja myös lapsiani! Äiti ei voi muuttaa luokseni, koska asun hyvin pienessä asunnossa. Hänellä taas iso omakotitalo jossa myös omaa pihaa. -ap

[/quote]

Hehheh. Myönnä jo että tämä koko juttu oli provo. Oikein hyvä muuten pitkästä aikaa!

Minkä ikäinen ap on?

Alan arvostamaan teini äitiyttä, sentään hoitavat itse!

Höpöhöpö koko jutulle. Aloituksessa on liian monta provosoivaa kohtaa, muuten hyvä yritys. Sinällään ihan sama onko provo vai ei, jos kiintoisa aihe kyseessä.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 11:21"]

Hei. 8 ja 4 vuotiaat tyttöni asuvat viikot 73 vuotiaan äitini luona. Olen eronnut, eli joka toisen viikonlopun lapset lähtevät isänsä luokse.

Teen itse pitkää päivää töissä, joten olemme sopineet äitini kanssa, että lapset ovat päivähoidon lisäksi yötkin arkisin hänen luonaan. Käyn töiden jälkeen siellä, ennenkuin lähden omaan kotiini. Joka päivä en kuitenkaan ehdi käymään lapsia katsomassa, jos on asioita hoidettavana tai jotain omia menoja tai lähden viikolla juhlimaan (ei joka viikko).

Tätä on nyt jatkunut kohta kaksi vuotta, mutta olen alkanut miettiä onko tämä oikein? Äitini on kuitenkin jo aika iäkäs vaikka hyvässä kunnossa onkin, en ole koskaan pakottanut häntä tähän järjestelyyn, vaan hän on itse halunnut tätä. Näen lapsiani kuitenkin aika vähän, ja lapsilla ei ole periaatteessa omaa kotia, johon päivän jälkeen palata. Onkohan tästä heille haittaa?

Olen jo aikuinen nainen, kohta 36 vuotta. Käyn normaalisti töissä, ja sen lisäksi saan elarit ja lapsilisät jne jne... rahaa riittää kyllä mukavasti mm. matkusteluun lasten kanssa. Äidilleni maksan jonkin verran ruokarahaa lasten täysihoidosta. Olen myös miettinyt, että olen tainnut rakentaa koko eron jälkeisen elämäni pitkälti äitini varaan. Äidistäni on tullut tytöilleni kuin toinen vanhempi.

Elämä on kuitenkin niin paljon helpompaa näin, eli myönnän kyllä pitäväni tästä järjestelystä, vaikka lapsia välillä kova ikävä onkin. Ja omatunto välillä kalvaa asian suhteen.

Onko muita samassa tilanteessa? Kärsivätkö lapset tästä? Olenko huono äiti? :(

[/quote]

Olet.

Olen 36 vuotta. Eikä muuten ole provo. Ja tiedän, että varmasti on muitakin samassa tilanteessa eläviä äitejä!! Eron jälkeen elämän uudelleen rakentaminen ei ole aina helppoa. Mutta ap poistuu nyt, täältä ei sada kuin kuraa niskaan. -ap

ÄITISI ei halua, että lapset ovat päiväkodissa. Mitä sinä ja lasten isä haluavat?

Tuo "ei-päiväkotiin" on taas näitä vanhan kansan juttuja, äitisi mielipide, josta sinun ei tarvitse välittää.

Nuorimmainenkin on jo 4, olisi tosi hyvä aika mennä päiväkotiin ja saada ikäistään seuraa.

ÄITISI ei halua, että lapset ovat päiväkodissa. Mitä sinä ja lasten isä haluavat?

Tuo "ei-päiväkotiin" on taas näitä vanhan kansan juttuja, äitisi mielipide, josta sinun ei tarvitse välittää.

Nuorimmainenkin on jo 4, olisi tosi hyvä aika mennä päiväkotiin ja saada ikäistään seuraa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:29"]

Olen 36 vuotta. Eikä muuten ole provo. Ja tiedän, että varmasti on muitakin samassa tilanteessa eläviä äitejä!! Eron jälkeen elämän uudelleen rakentaminen ei ole aina helppoa. Mutta ap poistuu nyt, täältä ei sada kuin kuraa niskaan. -ap

[/quote]

Tuollaiselle joutaakin sataa. Tyrkkäät lapset äidillesi hoitoon. Nautiskelet lapsettomasta elämästä sillä välin kun äitisi hoitaa SINUN lapset. Ja aattele! Tätä on jatkunut kaksi vuotta! Tuossa ajassa sinun olisi pitänyt jo asiasi pistää järjestykseen ja ottaa itse vastuu lapsistasi.

36 vuotias, olisi jo aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu itsesi ja lasten elämästä.

Kuullosta ihan virolaiselta tavalta. Mieheni on viettänyt pienenä paljon aikaa mummonsa kanssa, ja jollain tavalla sen kyllä aikuisena huomaa hänestä. Siis lähinnä suhtautumisessa omiin vanhempiinsa. Hänellä on kyllä hyvät välit, mutta jotenkin sekä näkee että tiedän hänen kokevan ulkopuolisuutta vanhempiinsa. Ihan erilailla kuin minä. 

Lähinnä siis itse mietin vain sitä, että minkälaiset suhteet haluat omiin lapsiisi. Läheiset ja "viralliset"? Lapsesi varmasti voivat hyvin äitisi kanssa. Ja ei siinä varmasti mitään ongelmaa. Mutta itse ainakin miettisin tarkoin sitä, että mitä haluat merkitä lapsillesi ja mitä he merkitsevät sinulle? Mitä lapsesi ajattelevat sinusta nyt ja mitä tulevaisuudessa? Minkälaiset suhteen tahdot heihin luoda? Mitä haluat merkitä heille? Entä jos äitisi ei enää jaksa huolehtia heistä? Kumpi on tärkeämpi työsi vai lapsesi?

Kuullosta ihan virolaiselta tavalta. Mieheni on viettänyt pienenä paljon aikaa mummonsa kanssa, ja jollain tavalla sen kyllä aikuisena huomaa hänestä. Siis lähinnä suhtautumisessa omiin vanhempiinsa. Hänellä on kyllä hyvät välit, mutta jotenkin sekä näkee että tiedän hänen kokevan ulkopuolisuutta vanhempiinsa. Ihan erilailla kuin minä. 

Lähinnä siis itse mietin vain sitä, että minkälaiset suhteet haluat omiin lapsiisi. Läheiset ja "viralliset"? Lapsesi varmasti voivat hyvin äitisi kanssa. Ja ei siinä varmasti mitään ongelmaa. Mutta itse ainakin miettisin tarkoin sitä, että mitä haluat merkitä lapsillesi ja mitä he merkitsevät sinulle? Mitä lapsesi ajattelevat sinusta nyt ja mitä tulevaisuudessa? Minkälaiset suhteen tahdot heihin luoda? Mitä haluat merkitä heille? Entä jos äitisi ei enää jaksa huolehtia heistä? Kumpi on tärkeämpi työsi vai lapsesi?

Kuullosta ihan virolaiselta tavalta. Mieheni on viettänyt pienenä paljon aikaa mummonsa kanssa, ja jollain tavalla sen kyllä aikuisena huomaa hänestä. Siis lähinnä suhtautumisessa omiin vanhempiinsa. Hänellä on kyllä hyvät välit, mutta jotenkin sekä näkee että tiedän hänen kokevan ulkopuolisuutta vanhempiinsa. Ihan erilailla kuin minä. 

Lähinnä siis itse mietin vain sitä, että minkälaiset suhteet haluat omiin lapsiisi. Läheiset ja "viralliset"? Lapsesi varmasti voivat hyvin äitisi kanssa. Ja ei siinä varmasti mitään ongelmaa. Mutta itse ainakin miettisin tarkoin sitä, että mitä haluat merkitä lapsillesi ja mitä he merkitsevät sinulle? Mitä lapsesi ajattelevat sinusta nyt ja mitä tulevaisuudessa? Minkälaiset suhteen tahdot heihin luoda? Mitä haluat merkitä heille? Entä jos äitisi ei enää jaksa huolehtia heistä? Kumpi on tärkeämpi työsi vai lapsesi?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:37"]

ÄITISI ei halua, että lapset ovat päiväkodissa. Mitä sinä ja lasten isä haluavat?

Tuo "ei-päiväkotiin" on taas näitä vanhan kansan juttuja, äitisi mielipide, josta sinun ei tarvitse välittää.

Nuorimmainenkin on jo 4, olisi tosi hyvä aika mennä päiväkotiin ja saada ikäistään seuraa.

[/quote]

Totta, lasten vanhemmat ovat ne jotka päättävät. Eli jos ap oikeasti haluaisi lastensa kanssa olla, hän tekisi päätökset.

Olen 46-vuotias ja asunut melkein enemmän mummini luona. Voisin sanoa että koen että mummoni oli minulle tärkeämpi kuin äitini. Koen että äitini ei rakastanut minua niin paljon että olisi "vaatinut" minua asumaan kanssaan kun olin lapsi. Tuntuu ettei hän ei koskaan ottanut vanhemmutta tosissaan. Voin rehellisesti sanoa että tunneside mummiini oli vahvempi koska mummini antoi tuen ja turvan. Minä haluan myös olla lasteni tuki ja turva ja ensisijaisesti äiti ja olen ottanut sen roolin tosissani.

Nyt äitini tarvitsee minua koska tuntee olevansa yksin ja hakee huomiota sanomalla että haluaa kuolla. Kyllä minä välitän äidistäni mutta olisipa hän välittänyt vähän enemmän minustakin lapsena ja valinnut hankalamman tien ja asunut kanssani, niin asiat voisivat olla toisin.

En tuomitse sinua mutta toivottavasti ajattelet että teoillasi voi olla seuraamukset.

Eihän se äitis voi sulle sanoa, ettei hoida niitä lapsia kun et sä näy niistä lapsistasi paljoa välittävän. Sä olet ne hylännyt äidillesi hoidettavaksi, isää ei kiinnosta. Kuka muu ne lapset sitten hoitaisi? Lastensuojelu? Mummo rakastaa niitä lapsia, eikä hylkää niitä kuten sinä ja ex-miehesi teitte. Ja luojan kiitos niillä lapsilla on mummo joka ne hoitaa ja joka rakastaa. Voi lapsiraukkoja, erossa niiltä meni sekä isä että äiti :(

Hei ap, 

olen ollut vastaavassa tilanteessa lapsena kuin tyttäresi ovat nyt. Uskon kyllä, että äitisi voi haluta pitää lapset luonaan, näin minunkin isoäitini halusi. Ja olin onnellinen hänen luonaan. Mutta väistämätön totuus on se, ettet voi olettaa lastesi kanssa yhtä läheistä suhdetta,  kuin mitä heillä on isoäidin kanssa. Ainakin nuoremmalle isoäidistä on jo muokkautunut tärkein läheinen. näin minulle kävi, vaikka näin äitiäni enemmän kuin sinun lapsesi. kaikesta huolimatta rakastan myös äitiäni, mutta kyseenalaistan hänen valintansa varsinkin nyt kun itselläni on lapsia. Ainahan se olisi helpompaa antaa muiden tehdä "vaikeat" työt, mutta täytyy silloin myös muistaa, että niin makaa kuin petaa.