Lue keskustelun säännöt.
Perheelle uusi mahdollisuus
11.09.2020 |
Rakastan edelleen lapseni isää. Hän jätti meidät muutama vuosi sitten ja seurustelee uuden naisen kanssa. Välimme oli todella pitkään todella tulehtuneet. Hänen tunteensa minua kohtaan olivat kadonneet.
Nyt mies sanonut, että haluaisi meidän viettävän aikaa kolmisin ja hänestä olisi kiva jutella kanssani muutenkin kuin vain lapsemme asioista. Olemme myös päätyneet sänkyyn muutaman kerran, kun hän on tullut tapaamaan lasta (eli petti nykyistään, tiedän se on todella väärin ja minulla huono omatunto asiasta).
Haluaisin, että olemme taas perhe. Olenko aivan surkea typerys, jos kerron miehelle tunteet ja haluni? Patjaksi en miehelle suostu ja enää ei yhtään mitään toisen naisen selän takana toimimista. Jos miestä ei asia kiinnosta, niin antaisin olla. Mutta jos kiinnostaa..?
Onko kellään kokemuksia? Ja ei kiitos näitä "paluu exän kanssa yhteen on kuin tunkisi p askaa takaisin p esseeseen" -juttuja.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi luottaa mieheen. Tuossa on jo kaksi hälytysmerkkiä lyhyessä kertomuksessa: 1. jätti sinut pikkulapsiaikana. 2. petti nykyistään kanssasi.
On siis kyvykäs jättämään ja pettämään, ja näistä molemmista on todisteita. EI JATKOON tuollainen häntäheikki. Pysykää ihan erossa näistä.
Samaa mieltä. Mies tulee pettämään sua jatkossakin.
Olisihan se hienoa, että olisitte perhe jälleen, mutta epäilen, että tuon miehen kanssa se ei onnistu. Jos ihminen pettää, pettää hän jatkossakin.Mikä tämä juttu on, että "kerran pettää, aina pettää"? Pettääkö kerran pettänyt henkilö satavarmasti myös jatkossa?
Ei tarkoita, mutta alottajan tapauksessa mies ei selvästikään kestä arkea. Ensin jätti perheen kun arki raskas, sen jälkeen petti nyksäänsä kun alkuhuuma ohi ja arki astui kuvioihin. Ei tällaisten ihmisten kanssa saa hyvää suhdetta aikaiseksi, ellei henkilö opi käsittelemään niitä oman pään sisäisiä ongelmiaan.
Näitä on valitettavan paljon kun eivät osaa kommunikoida puolison kanssa muuta kuin pettämällä/jättämällä .tällaista et myöskään voi etukäteen tietää ellet sitten sen pettäjän kanssa ala suhteeseen. Ja ap:n tapauksessa on selvät merkit että mies ei ymmärrä että oma onnellisuus tehdää ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt suoraan teilaisi miestä. Pikkulapsiaikana moni suhde kriisiytyy. Minusta on luonnollista haluta ”perhe ” takaisin. Onko lapset olleet mitä mieltä , vai salassa lapsiltakin tapailette? Katsoisin rauhassa vähän aikaa miltä yhteinen elo / tapailu tuntuu. Ei suin päin voi rynnätä takaisin siihen mitä joskus oli. Ja nythän olisi aivan eri tilanne! Sitten jonkun ajan päästä sanoisin miehelle että nyt on aika tehdä ratkaisut.
Joo, menneeseen en haluaisi palata, sehän ei toiminut. Haluaisin rakentaa jotain uutta. Emme ole tapailleet, mutta mies käy tapaamassa lasta meillä. Tyttö täytti 3v noin kuukausi sitten eli hänelle ei oikein mielipidettä asiasta ole. Ja nyt vielä mietin kannattaako minun sanoa miehelle tunteistani ja toiveistani ollenkaan vai vaan jatkaa eloa sanomatta mitään. Jos mies olisi sitä mieltä, että ei halua antaa meille uutta mahdollisuutta, niin hyväksyisin sen, mutta mitä jos haluaisi.. siitä haluaisin kuulla kokemuksia. Ap
Tämä menee nyt ihan nurin päin. Mies on kertonut ettei rakasta, jättänyt pikkulapsiaikana, pettänyt nykyistään (todennäköisesti pettänyt aikanaan myös sinua) ja nyt roikottaa sinua kakkosena. Ja sinä pohdit, voiko mies antaa sinulle ja lapselle uuden mahdollisuuden??? Kyllä miehen pitäisi tässä olla se joka hyvin nöyränä ja katuvana sitä uutta mahdollisuutta pyytää, ja sinun pohtia hyvin tarkkaan onko tuollaiselle ihmiselle mitään järkeä sitä antaa. Parisuhdeterapia ainakin aivan ehdottomaksi vaatimukseksi ja siltikin suhtautuisin suurella varauksella jatkamisen mielekkyyteen. Mutta kun asetelma on noin päin, että sinä joudut kyselemään pettäjä-jättäjää takaisin, niin hommalla ei ole kyllä mitään edellytyksiä toimia.
Monogamia on tuhoon tuomittu ajatus, se on teidänkin ongelman ydin.
Yksi ihminen ei voi olla sekä isä, kumppani, arjen pyörittäjä ja rakastaja. Nämä roolit ovat liikaa ristiriidassa. Monet toki pystyvät tukahduttamaan nämä tarpeet joksikin aikaa, kunnes petetään ja/tai erotaan.
Palatkaa vaan yhteen, mutta hyväksy samalla se, että miehelläsi tulee olemaan muitakin ihmisiä elämässään. Anna vapaus, salli se itsellesikin. Silloin saat ehjän perheen lapsillesi ja heidän isänsä takaisin.
Teillä on joka tapauksessa loppuelämän kestävä suhde, vanhemmuus. Nyt on kysymys siitä, kuinka järjestätte siitä suhteesta kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän.
Voitte muuttaa uudestaan yhteen ja ryhtyä kumppanuusvanhemmiksi, jos teillä ei ole mustasukkaisuuden tunteita toisianne kohtaan ja arki sujuu.
Toisaalta voitte asua erillänne ja tapailla toisianne, jos arki ei onnistu mutta intohimoa löytyy. Siinä on omat riskinsä, ja lapsi saattaa joutua kärsimään suhteenne töyssyistä.
Nyt tarvitaan avointa keskustelua. Lopputuloksen ei tarvitse olla Disney-prinsessaelokuvista tuttu ”he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”. Mutta aina on lapsen etu, jos pidätte toisistanne.
Vaikea valinta. Toisaalta saisit nyt ydinperheen eikä tarvitsisi lasta riepottaa ja altistaa äitipuolelle mutta mieheen ei jatkossakaan voisi luottaa täysin. Pystytkö sitoutumaan siihen että teille ei tule enää lapsia? Koska ehkä yksikin lapsi lisää saa miehen taas lähtemään.