Mies 28v: Mitä mieltä tästä eleestä?
Käyn yhtä opistoa ja tänään kuulin yhdellä samassa ryhmässä olevalla naisella olevan syntymäpäivän. Tuli tauko ja oli paljon hengailuaikaa, joten ostin kaupasta kortin, vaikka en ole ikinä jutellut hänen kanssaan jutellut. Hän on vain joskus puhunut minulle ystävällismielisesti (harvinaista, koska useimmat ovat niin ujoja) ja muutenkin hymyillyt.
En kuitenkaan ehtinyt antaa tuota korttia, koska ei tullut oikeaa tilaisuutta enkä kehdannut keskeyttää opetusta sen takia. Rohkeus olisi periaatteessa riittänyt mutta se olisi voinut olla kiusallista molemmille osapuolille. En siis ole varsinaisesti ihastunut häneen enkä tiedä hänestä paljon mitään muuta kuin iän ja nimen; ajattelin vain että se olisi mukava ele. Olen vähän harmissani että tilaisuus meni ohi miten meni. Mutta kortti on vielä tallessa ja kuitti myös. Pitäisikö minun antaa se myöhemmin?
-Mies 28v-
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:47"]
Minulla on jonkinlainen masennus ja vanha asperger-diagnoosi myös. Tosin uuden lääkärin mielestä en vaikuta enää aspergerilta; omasta mielestäni sosiaaliset taitoni ovat tätä nykyä melko hyvät. En uskoisi tämän asian olevan ongelma, jos minulla olisi filmitähden olemus ja elämä samanlaista kuin leffoissa. Silloinhan asiat toimisivat hyvin. Olen siis järkeillyt että mitään ongelmaa ei tulisi, jos elekieleni ja äänensävy ja kaikki olisivat juuri sellaisia kuin "pitäisi" olla. Ihmisillä on paha tapa tulkita kehonkielestä sellaisiakin asioita, jotka eivät oikeasti ole totta. Kuten pitää ihmistä nukkuvana tai vihaisena jos hän sillä hetkellä katsoo alaspäin. Joskus se oma ääni vain tulee ulos ihan eri tavalla kuin luulisi ja elekielestä en osaa sanoa mitään.
-Mies 28v-
[/quote] Tämän lisäksi varsinkin naiset pitävät 'pelejä' pelaamatonta miestä helposti yksinkertaisena tai yhdistävät muita negatiivisia ominaisuuksia. Avoimuus tulkitaan haavoittuvaisuudeksi. Tavallaanhan viattomuus ja rehellisyys on jonkinlaista haavoittuvaisuutta, mutta toisaalta ihmiset eivät voi tehdä kovin syvällisiä tutkimusmatkoja toistensa aivoihin ja sanoa kuka on voitolla pelissä ja kuka ei. Itse olen aika hyvin sinut tunne-elämäni kanssa enkä häpeä sitä. Mielestäni sosiaalinen avoimuus ei ole sama asia kuin arvoesineen lainaaminen rosvolle.ger
[/quote]
Vaikutat fiksulta tyypiltä. Ei tehdä tästä tapauksesta suurempaa kuin se onkaan. Kuka tässä ihmissuhdeviidakossa edes pysyy kartalla. Kuitenkin ihmiset käyttäytyvät niin moninaisin tavoin olkoon se sitten peruja kulttuurista tai kasvatuksesta ym. ja vaikuttaahan joillakin tuo asperger.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:47"]
Minulla on jonkinlainen masennus ja vanha asperger-diagnoosi myös. Tosin uuden lääkärin mielestä en vaikuta enää aspergerilta; omasta mielestäni sosiaaliset taitoni ovat tätä nykyä melko hyvät. En uskoisi tämän asian olevan ongelma, jos minulla olisi filmitähden olemus ja elämä samanlaista kuin leffoissa. Silloinhan asiat toimisivat hyvin. Olen siis järkeillyt että mitään ongelmaa ei tulisi, jos elekieleni ja äänensävy ja kaikki olisivat juuri sellaisia kuin "pitäisi" olla. Ihmisillä on paha tapa tulkita kehonkielestä sellaisiakin asioita, jotka eivät oikeasti ole totta. Kuten pitää ihmistä nukkuvana tai vihaisena jos hän sillä hetkellä katsoo alaspäin. Joskus se oma ääni vain tulee ulos ihan eri tavalla kuin luulisi ja elekielestä en osaa sanoa mitään.
-Mies 28v-
[/quote] Tämän lisäksi varsinkin naiset pitävät 'pelejä' pelaamatonta miestä helposti yksinkertaisena tai yhdistävät muita negatiivisia ominaisuuksia. Avoimuus tulkitaan haavoittuvaisuudeksi. Tavallaanhan viattomuus ja rehellisyys on jonkinlaista haavoittuvaisuutta, mutta toisaalta ihmiset eivät voi tehdä kovin syvällisiä tutkimusmatkoja toistensa aivoihin ja sanoa kuka on voitolla pelissä ja kuka ei. Itse olen aika hyvin sinut tunne-elämäni kanssa enkä häpeä sitä. Mielestäni sosiaalinen avoimuus ei ole sama asia kuin arvoesineen lainaaminen rosvolle.