Lue keskustelun säännöt.
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Työmatkapyöräily. Aina joutuu jännäämään minkälainen ilma on mennessä ja palatessa, pitääkö ottaa varalta sadekamppeet matkaan. Perillä olet hikinen tai pahimmillaan kumpaakin. Töissä saatkin yllättäen jonkun hankalanmuotoisen esineen mukaasi, niin miten kuljetat sen. Kaupassa pitää käydä sitten erikseen. Koskaan et voi käydä samalla kertaa monessa paikassa, kun tavarat pitää tuoda välillä kotiin, kun kyytiin ei mahdu. Tunnet syyllisyyttä ja itsesi laiskaksi ja itsekkääksi kun haluaisit mennä vaan helpommin omalla autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys: perillä olet kastunut tai hikinen, pahimmillaan kumpaakin.
Auringon ottaminen, piknik, ruuanlaitto ja syöminen yhdessä tuttavapariskunnan kanssa. Tylsää, tylsää, tylsää!
Sen sijaan itse tykkään kyllä dokaamisesta kaverien kanssa, kun se joidenkin mielestä on tylsää.
Live-keikat. Ihmiset tönivät ja kyräilevät. Ei tiedä miten pitäisi olla. Jos on lähellä lavaa (minne kaverini tietysti haluavat päästä), jengi yrittää koko ajan kiilata eteen ja töniä pois. Sitten tietty päätyy jonkun hujopin taakse eikä näe mitään. Musa on niin kovalla, että pelkää kuulonsa puolesta, vaikka olisi korvatulpat.
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen. Nauttiiko joku oikeasti lentämisestä?
Nyt oot ymmärtäny väärin. Ei se itse siirtyminen kohteeseen ole se pointti, vaan siellä perillä oleminen. Se lentomatka nyt vaan on keino päästä perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matka ulkomaille suosittuun lomakohteeseen.
Paikalliset asukkaat ovat kyllästyneitä turisteihin ja näyttävät sen.
Nähtävyyksiin joutuu jonottamaan tuntikausia.
Koko ajan kävelyä hirveässä kuumuudessa.
Vessa ei koskaan lähellä, kun sitä tarvitsisi.
Voi sitä helpotusta, kun pääsee Suomeen takaisin.
Festivaalit ja konsertit. Tartteeko edes sanoa miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teatteri. Odottaa elämystä mutta tuntee vain myötähäpeää ja toivoo että loppuis jo.
Vierailija kirjoitti:
Reissaaminen kaveriporukalla. Aikaa kuluu nahisteluun ruokapaikasta (yhdellä lounasnälkä jo aamukymmeneltä, toinen haluaa syödä Michelin-ravintolassa, kolmas pärjää kaupan eväillä), siirtymisissä, aamutoimissa, nähtävyyksissä (rannalle, vaeltamaan, hipsterikuppilaan vai loputtomaan taidemuseoon?). Kauhea säätö siis vaan joka asiassa, ja yleensä joku aina pettyyy, kun tehdään kompromissejä. Onkin mahtavaa päästä yksin reissuun, kun saa valita ihan koko aikataulun ja ohjelman itse! Toki samanhenkisen reissukaverin/kavereiden kanssa voi onnistua hyvinkin!
Tämä!
Olen reissannut kaveri- ja perheporukassa ja paljon oman miehen kanssa. Rakastan kaikkia näitä ihmisiä mutta ainut, jonka kanssa reissaaminen on edes siedettävää on oma mies.
Jatkuvaa säätöä ruoasta kun yksi haluaa syödä tuttua ja turvallista. Aikataulut mättää kun yksi ei pysty nousemaan aamulla ja ”nythän ollaan lomalla”. Toista kiinnostaa shoppailu ja toista nähtävyydet. Joku ottaa aina marttyyrin viitan harteilleen ja joku mököttää hiljaa.
Jos saa valita niin mieluiten matkustan ypöyksin. Paljon on asiaa ihmetelty mutta tuntuu että omassa seurassa mieli lepää eniten ja yksin usein kokee parhaimmat seikkailut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Monet naiset pitävät sitä hemmotteluhoitona, minä en. Tuoli on todella epämukava, viitta hiostaa. Paksu pitkä tukka, värjäys kestää ikuisuuden. Salongissa on kova melu, föönit huutavat ja taustalla huonoista pikkukaiuttimista kaupallisen radiokanavan sitämätöntä lätinää ja mainosvirtaa. Pesupaikalla saa katsoa pölyisiä ilmastointiputkia puoli tuntia kivun yltyessä niskassa. Kampaamossa parasta on lopputulos.
Sama juttu kauneushoitolan hemmotteluhoidot. Britsi on epämukava. Taustalla sietämätöntä panhuilumusiikkia ryyditettynä kiinalaisella viululla ja meren kohinalla. Hoitaja hinkkaa naamaan rasvan toisensa jälkeen ja samalla moittii asiakasta siitä, kun ei ole kuorittu ja käytetty seerumia ja siitä, ettei asiakas joka aamu puhdista ihoaan. Välillä hoitaja jättää aineen vaikuttamaan naamalle ja häviää paikalta, jolloin asiakas makaa pumpulilaput silmillä eikä tiedä, paljonko aikaa on kulunut ja montako panhuilukappaletta vielä pitää kestää, ennen kuin hoito jatkuu. Hoidon jälkeen mustapäät ovat poissa ja iho on ihanan siisti. Viikon päästä mustapäät ovat palanneet ja 150 euron hoidon vaikutusta ei enää näy.
Onko mieleesi juolahtanut, ettei kosmetologi lämpimikseen suosittele säännöllistä ihon kuorintaa ja aamupuhdistusta? Kuorinta poistaa ihon pinnasta kuollutta ihosolukkoa, joka jää huokosen päälle tulpaksi, ihon alta tuleva tali jää tulppaan jumiin ja tummuu ulkopuolelta tulevan lian vuoksi mustapääksi. Seerumi taas parantaa ihon kosteustasapainoa, jolloin ihon ei tarvitse ryhtyä talin liikatuotantoon pitääkseen ihon pinta kosteutettuna. Ja aamupuhdistus pesee kasvoilta yön aikana kasvoille kertynyttä talia, pölypunkkeja, hoitoainejäämiä jne.
Että ehkä on tavallaan turha itkeä mustapäiden paluuta, jos ei ole noudattanut saamiaan ihonhoito-ohjeita.
Tämä on luultavasti sattumaa tai geenieni vaikutusta, mutta pesen naamani suihkun yhteydessä suihkusaippualla ja laitan kosteusvoidetta joskus kun jaksan ja muistan. Minulla ei ole ainuttakaan finniä tai mustapäätä ja ihmiset kehuvat ihoani usein ja kyselevät mitä tuotteita käytän. Sen sijaan kavereillani, jotka kuorivat naamansa kolmesti viikossa, tunkevat sen täyteen kaiken maailman Himalajan etanoiden perärauhasseerumeita ja pahimmassa tapauksessa maksavat kosmetologille "hoidosta", on kaikilla iho-ongelmia...
Mietipä joku akne teinillä.
Kyllä ! Paljon tulee geeneissä, mutta itse voi vaikuttaa. Hoitamaton iho kyllä iskee päälle, esim 50 vuotiaana voi nähdä.
Tai ei.
Olen 65 v, en ole ihmeemmin ihoani hoidellut, kosmetologilla en ole käynyt koskaan, enkä käy. Kaikki kyselevät mitä tuotteita käytän kun ihoni on niin ihana ja tasainen, tyttäreni ”kiroilee” kun ei ole perinyt minun ihoani. Veljensä on.
Pitkiä lomamatkoja pienten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöjen illat yökerhoissa yli kolmekymppisenä. Musiikki on niin huonoa ettei pääse tanssimaan, vaatteet tuntuu vääriltä, muut näyttää ihan ylä-asteelaisilta, kaikki on kamalan kallista, väsyttää.
Leipominen lasten kanssa. Mielikuvissa sitä pyörittelee eteerisesti hymyillen kauniita pyöreitä pullia essuissaan niin söpöjen lapsukaisten kanssa, todellisuudessa joutuu koko ajan kieltämään että ei syödä taikinaa, ei kaiveta pyllyä, ei pöllyytetä jauhoja ja lopputulos on keko omituisen mallisia möykkyjä.
Risteilyt. Mielessään näkee rentouttavan shoppailun liikkuvassa kauppakeskuksessa, todellisuudessa päätyy ostamaan jonkun ylihintaisen hajuveden jota ei raaski käyttää ja nukkuu huonosti, koska juopot kiljuu käytävällä.
Piknik. Ei tosissaan mene kuin elokuvissa vaan muurahaiset, punkit, ampiaiset ja puliukot ahdistelee. Juustot ovat sulaneet helteessä ja kuohari lämmennyt.
Jokaviikonloppuinen ostoskeskuksissa ramppaaminen.
Aikuisten teemajuhlat ja /tai naamiaiset. En halua pukeutua 1920-luvun tanssijattareksi, ewokiksi enkä mihinkään halloween-asuun. Yleensä pystyn keksimään tarpeeksi hyvän tekosyyn ettei tarvitse osallistua.
Valmistujaiset/kolmekymppiset tms juhlat joihin sankari kutsuu suunnilleen kaikki tuntemansa ihmiset. Itse tunnet 70 vieraasta ehkä kaksi muuta. Sankaria et näe koko iltana, yrität vääntää smalltalkia tuntemattomien kanssa ja odotat vaan milloin kehtaisi lähteä kotiin. Ja pahimmassa tapauksessa tämä on vielä yhdistetty siihen 20-luvun tanssijatar-teemaan. Pois et kehtaa jäädä, kun on kuitenkin kyseessä tärkeä juhla.
Vierailija kirjoitti:
Festivaalit ja konsertit. Tartteeko edes sanoa miksi.
Näitä on kyllä ikävä!
Riippukeinussa makoilu. Ensin siihen on hankala päästä, sitten ei löydä mukavaa asentoa ja meinaa pudota, sitten kun löytyy asento, niin pikkuhousut jäi inhottavasti pyllyrakoon ja ne pitää kaivaa sieltä. Sitten on joko kylmä, liian tuulista tai sitten tulee hyttyset inisemään . Tulee jano tai pussahätä. Äkkiä nyt se kuva missä näkyy omat varpaat, riipukeinun narut ja takana siintävät järvi ja pois ennenkuin selkä kangistuu. Ja varo lyömästä varvasta siihen alla olevaan tehtävään kiveen.
Mietipä joku akne teinillä.
Kyllä ! Paljon tulee geeneissä, mutta itse voi vaikuttaa. Hoitamaton iho kyllä iskee päälle, esim 50 vuotiaana voi nähdä.
Tai ei.