Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi

Helteet jolloin on noin 30 astetta. Liian kuumaa, hiki lentää, ei jaksa mitään

Lottovoiton voittaminen. No niin, jee, nyt on kymppimilli tilillä. Uusi hieno auto, sitten se täydellinen uusi koti, miten tää onkin aika stressaavaa uuden täydellisen kodin metsästäminen, jospa rakennutankin täydellisen kodin, huh tää se vasta stressaavaa onkin, miten maailmassa onkin niin paljon värejä ja pintoja ja hanamalleja, miksi kokojaan kysytään mielipiteitä, pää ihan suhisee, no vaikka valkoinen ihan sama, karmee kaaos ei tästä kyllä tule ikinä valmista, tekeeköhän ne ees kunnollista jälkeä, pakko mennä lepuuttaa päätä ulkomaille, nythän mä voin mennä minne haluan, huh huh täällähän on kuin saunassa ei täällä pysty oleen, no niin ripuli ruuista se vielä puuttu, mä haluun takas kotiin, takas siihen vanhaan omaan yksinkertaiseen elämään.....

Väkisin väännetyt ryhmäytymisleikit osallistumispakolla.  Viimeksi tosin  liukesin paikalta kun piti piirin keskellä seisten keksiä itsestään esittelyruno.   Se piti esittää samassa tahdissa, kun ryhmän vetäjä hakkasi jtn noitarumpua taustalla.   Kyllä aikuiset ihmiset varmaan pärjää ihan kättelemällä ja kertomalla nimensä.

Sukulaisen mökillä alkukesästä. 

Ihanaa, oikein wanhanajan mökkeilyä vailla mukavuuksia! Kyllä tässä on ennenkin huussissa käyty.

Joo. Tällä kertaa vaan huussia ei oltu ylläpidetty/tyhjennetty säännöllisesti, saippuaa ei ollut laisinkaan (vaikka soitin kahdesti eri kaupoista että tarvitseeko jotain). 

Nukuimme homeisessa, pölyisessä kammarissa, jossa haisi vanha virtsa. Kuulemma hiiriongelmia. 

Kaksi päivää riitti, kotona iski sitten vatsatauti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihtäminen. En voi käsittää. En ole koskaan, ikinä milloinkaan, koko ikänäni tuntenut tarvetta köyttää kahta puukapulaa jalkoihin ja lähteä hinaamaan itseäni lumikinosten läpi paukkupakkasessa. Ymmärrän sen hyvänä selviytymistaitona, mutta millainen sekopää siitä nauttii? Lapsena muistan kun kavereiden kanssa otettiin liikantunnille kaakaotermokset mukaan kouluun hiihtopäivinä, ja sitten istahdettiin metsään lumikinokseen ja puhuttiin pojista kaakaokupposten äärellä. Oli paljon kivempaa.

Luultavasti hiihtäminen voisi olla hauskaa, jos sitä opetettaisiin vaikkapa koulussa. Kun sitä ei opeteta, se tosiaan on vain kahden puukapulan raahamista jaloissa kinoksissa.

Mä olen sitä sukupolvea, jolle opetettiin vielä hiihtämistä koulussa. Vihasin sitä siitäkin huolimatta yli kaiken - etenkin ala-asteella kaikille pakollisia koulun sisäisiä hiihtokilpailuja (1980-luku, pääkaupunkiseudun iso koulu eli ei edes missään maaseudulla). Niissä meni koko päivä, vaikka olinkin melko hyvä hiihtämään. Yläasteen jälkeen eli vuoden 1993 jälkeen en ole kertaakaan laittanut suksia jalkaani. En ole edes halunnut kokeilla laskettelemista.

Elokuvissa käynti

Kainalossa tai lusikassa nukkuminen. Toinen käsi on aina huonosti ja/tai puutuu ja älytön hiki.

Jo useasti mainitut festarit. Teennäistä ja vaivaannuttavaa, liikaa ihmisiä ja liikaa melua.

Viineillä "herkuttelu". Viinit on oikeasti pahoja, käynyttä ummehtunutta marjamehua, mutta kun samalla nautitaan legendaa, tarinoita, genreä, historiaa, kulttuuria jne., niin se maku manipuloituu mielessä "hyväksi". Senhän täytyy olla hyvää, sillä vain moukka ei tykkää viineistä. Minä en kuitenkaan suggeroidu maistamaan viiniä hyvänä, joten olen sitten moukka.

Vierailija kirjoitti:

2020 luku. Älypuhelimen keksiminen. Itse olisin valinnut vaikka 1950 luvun mieluummin.

Et kestäisi 50-luvulla hetkeäkään, jos älypuhelin on se pahoista pahin asia!

Vierailija kirjoitti:

Elokuvissa käynti

Juuri alapeukuttajian ansiosta elokuvissa käynti on perseestä

Helle, liian kuumana.

Lapsena oli ykköskammotuksena ne vanhempien jonkun tädin serkun kaiman luona kahvittelut. Etenkin jos siellä ei ollut muita lapsia

Rannalla makaaminen auringossa. Korreloi usein tyhmyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.

Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.

Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.

Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.

Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.

Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)

Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.

Tämä on niin totta! Kuvailit juuri minun yökyläilyn lapsuudenkaverin luona. Tosin sillä erotuksella, että jo saapumisiltana täytyy hölkätä ympäri taloa joku lapsista repparissa, koska he haluavat leikkiä hevosta.

Ihan mukavia muksuja kyllä, mutta odotan aina kovasti iltaa kun saadaan jutella kaverin kanssa ilman häiriötekijöitä. Samalla toki takaraivossa se ajatus, että huomenna väsyttää...

Minulla on ongelmana se, että lapset suorastaan takertuvat minuun. Sitten pitää tietysti mennä lapsen huoneeseen leikkimään Barbeilla, samaan aikaan kun muut aikuiset sukulaiset juttelevat keskenään. Ajattelin jo, että se ruljanssi olisi ohi, kun kaikki serkut aikuistuivat. Mutta nyt on sitten heidän lapset vuorossa. Mennään käymään tädillä, kiva jutella pitkästä aikaa Ai siellä onkin sen ja sen serkun neljä lasta, jotka innostuvat leikkimään kanssani koko vierailun ajaksi. En ehdi nähdä sitä tätiä ollenkaan.

En inhoa lapsia, mutta väsyn nopeasti heidän viihdyttämiseensä. Mutta ei kehtaa kieltäytyä kun lapset niin tykkäävät. Miten lakata olemasta lapsimagneetti?

Tämä on muuten todella ahdistavaa. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa lasten sanomiset tai tekemiset. Se että pitää esittää kiinnostunut on vaan BIG NOPE

Vierailija kirjoitti:

Seksi lahnanaisen kanssa.

Outoa, että olet edes ajatellut, että se olisi kivaa.

Kännissä oleminen. Puhe sammaltaa, ajatus ei juokse, väsyttää, paha olo ja jutut on tyhmiä, pahimmillaan tekee aivan kammottavia mokia kuten kusee housuun, sammuu jonnekin vaaralliseen paikkaan tai lähtee panemaan jotain örvelöä. Aamulla järkyttävä olo ja morkkis, vaikkei olisi tehnytkään mitään tyhmää. Päivä menee hukkaan.

Retkeily. Kävellään jonnekin jeeraan, yövytään epämukavasti teltassa, jossa on aina liian kylmää/kuumaa/märkää/kivi patjan alla ja värkätään niillä retkeilykamoilla ruokaa, josta kukaan ei nauti. Sokerina pohjalla seurustellaan hyttysten keskellä muiden samanlaisten kanssa, vaikka huvittais vaan olla epäsosiaalisesti yksin ja hiljaa.

Seksi.

Ulkona syöminen, siis terassilla tai pihalla. Vaivalla roudaat lautaset ja systeemit ulos. Jos tuulee, servetit lentelee ja ruokaan lentää hitusia. Jos on kuuma, on epämukavaa. Päivällä kiusaa ampiaiset ja illalla hyttyset. En ymmärrä yhtään ulkona syömisen ihanuutta, siitä on rentous kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Lottovoiton voittaminen. No niin, jee, nyt on kymppimilli tilillä. Uusi hieno auto, sitten se täydellinen uusi koti, miten tää onkin aika stressaavaa uuden täydellisen kodin metsästäminen, jospa rakennutankin täydellisen kodin, huh tää se vasta stressaavaa onkin, miten maailmassa onkin niin paljon värejä ja pintoja ja hanamalleja, miksi kokojaan kysytään mielipiteitä, pää ihan suhisee, no vaikka valkoinen ihan sama, karmee kaaos ei tästä kyllä tule ikinä valmista, tekeeköhän ne ees kunnollista jälkeä, pakko mennä lepuuttaa päätä ulkomaille, nythän mä voin mennä minne haluan, huh huh täällähän on kuin saunassa ei täällä pysty oleen, no niin ripuli ruuista se vielä puuttu, mä haluun takas kotiin, takas siihen vanhaan omaan yksinkertaiseen elämään.....

Et ole tosissasi / vitsi? Vain suomalainen keksii nimittäin valitettavaa lottovoitostakin. No, nämä ovat näitä: auton päivitin ja jatkan töissäkäyntiä bussikuskina kuten eilenkin, eikö.