Lue keskustelun säännöt.
Nainen lukossa neitsyyden kanssa, miten eteenpäin?
28.10.2013 |
Olen tapaillut 24-vuotiasta lääkäriksi opiskelevaa naista. Hän on neitsyt. Taustalla on syömishäiriö, kaiketi vakavakin, koska nainen on puhunut osastolla olosta.
Minun mielestäni meillä on ollut tosi kivaa, rentoa ja mukavaa. Aika on kulunut. Nainen on ulospäin suuntautunut, puhelias ja leikkisä.
Seksi ei kuitenkaan kelpaa. Kun edes puhun siitä, alkavat eropuheet pienellä viiveellä. Kuitenkin nainen vaikuttaa halukkaalta, esimerkiksi suudellessa tulee olo, että hän kiihottuu.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Minä ajattelen niin, että suorituskeskeinen luonne, vääristynyt kehonkuva ja syömishäiriö nostavat seksin kynnyksen niin korkeaksi, että erokin tuntuu mukavammalta vaihtoehdolta kuin seksin yrittäminen? Luuletteko, että olen oikeassa?
En ole painostanut. Olemme nukkuneet vierekkäin vaatteet päällä. Olen sanonut, että mikään kiire ei ole, eikä olekaan. Jotenkin vain nyt tuntuu, että koko suhde kaatuu tähän seksiongelmaan. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:24"]
yleensä parikymppiset ei muusta puhukaan kuin seksistä. varsinkin jos on neitsyt vielä. panetuksen määrä on sairas.
[/quote]
Näinhän se on. Voi olla, että ap:n naisella on jokin trauma takanaan. Voin kova seksikielteityys ei ole normaalia. Siksi olisin erityisen varoivainen, jos nainen on esim raiskattu.
[/quote]
No näinhän se ei ole. Ei "parikymppisiä naisia" voi yleistää miksikään yhtenäiseksi samoin ajattelevaksi ja samoin toimivaksi laumaksi. On erilaisia koteja, erilaisia kasvatuksia, ystäväpiirejä, erilaisia arvoja, arvostuksia ja erilaisia keskustelukulttuureita. Taito ilmaista ja eritellä omia intiimejä tarpeitaan, halujaan ja tunteitaan ei synny itsekseen, vaan se opitaan ympäristöltä, ja itsensä kehittämisen myötä sitä voi myös ihan tietoisesti parantaa.
Kaikille niin sanotusti normaaleille ihmisillekään, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ei ole aivan helppoa puhua seksistä varsinkaan verrattain uudessa suhteessa, uudelle kumppanille. En tiedä, minkä ikäistä porukkaa täällä pääosin pyörii, mutta vaikkapa 40- ja vielä 50-luvuilla syntyneestä porukasta aika iso osa ei ole tottunut keskustelemaan seksistä yhtään kenenkään kanssa. Terveystieto ja varsinkaan seksivalistus eivät ole olleet kovin asiantuntevissa kantimissa kovin pitkään. Asiallista ja arvoneutraaliuteen pyrkivää, sekä seksuaalisuuden fyysistä että psyykkistä puolta käsittelevää tietoa ei ole hirveän kauan ollut vapaasti nuorten saatavilla.
Lisäksi Suomessakin on todella pitkään ollut vallalla sellainen uskonnollisväritteinen kulttuuri, jossa seksi on ollut nimenomaan avioliittoon kuuluva asia. Näin seksiin on suomalaisten mielikuvissa perinteisesti liittynyt jonkinlainen kieltäymys, hillitsemisen ja pidättäytymisen moraali. Tällaisessa ilmapiirissä kasvaneet ovat kasvattaneet nykypäivän 20 - 40 -vuotiaat. Tämän seurauksena nuorissakin voi hyvin olla niitä, jotka eivät oikein osaa puhua seksistä edes sen oman kumppaninsa kanssa. Tai korkeintaan osataan puhua ehkäisystä, mutta sitten esimerkiksi omista mieltymyksistä keskusteleminen koetaan hankalaksi ja vaivaannuttavaksi.
Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Olen itse siis nyt 25-vuotias nainen. Meillä ei lapsuudenkodissa IKINÄ, ei siis koskaan puhuttu seksistä. En muista, että erikseen olisi hyssytelty, mutta kyllä asiasta ihan järjestelmällisesti vaiettiin. Vieläkin saattaa äitini yllättyä ja vähän vaivaantua, jos minulta kotona käydestä lipsahtaa jokin seksiin liittyvä mutta sinänsä harmiton ja arkipäiväinen kommentti. Seksi on vanhemmilleni jotain niin intiimiä ja yksityistä, etteivät he vain osaa pukea sanoiksi sitä missään olosuhteissa. Tiedän tämän vaikuttaneen minun valmiuksiini puhua seksistä ylipäätään.
Omissa parisuhteissani olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) hyvin lämmin ja fyysisesti aktiivinen. Minulle ei ole ollenkaan vaikeaa osoittaa ja ottaa vastaan hellyyttä, ja myös seksin suhteen olen aloitteellinen ja aktissakin itse täysillä ja osallistuvasti mukana. Tästä huolimatta on aina uudessa suhteessa mennyt jokseenkin kauan, ennen kuin vuorovaikutus on syventynyt sellaiseksi, että seksistä on voinut puhua täysin avoimesti (siis vaikka seksiä olisi jo suhteessa harrastettu pidemmän aikaa).
Ehkäisyasiat ja kantani aborttiin olen aina pakottanut itseni tekemään selviksi sanallisesti. Myös itsetuntoa ja itsekunnioitusta löytyy niin, että aina olen pystynyt sanomaan, jos en jotakin halua. Mutta vaikkapa juuri omien toiveiden tai tarkkojen fiilisten juttelu kumppanille tulee minulla kuvioihin vasta ajan kanssa. Enkä koe olevani mitenkään erityisen estoinen. On mielestäni siis todella epäreilua leimata kaikeinlainen seksistä puhumiseen liittyvä ujous jotenkin sairaalloiseksi ja kummalliseksi. Meitä on moneksi.
[/quote]
Mikä siitä seksistä tekee niin vaikean asian puhua? Asia muiden joukossa ja normaali osa-alue ihmisen elämässä. Mä pystyn ihan samanlailla puhumaan seksistä kuin vaikka ruoanlaitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
Tuhlaat siihen aikaasi. Itselläni on kokemusta nuoruuden ajoilta hiukan vastaavanlaisesta tapauksesta.
Etsi itsellesi nainen joka on helpompi.
Voit olla tämä tukena vaikka miten loputtomasti, mutta ei se siitä helpommaksi muutu. Tulee aina jotain muuta joka on taas vaikeeta, ja sitten taas jotain muuta joka on vaikeeta.
Sellaisia ihmisiä todellakin on joihin ei kannata haaskata aikaansa. Eikä se tee ihmisestä itsekästä, pitää olla sen verran tervettä itsesuojeluvaistoa, että ei tee omasta elämästään liian vaikeaa. Ihmisellä on oikeus olla onnellinen parisuhteessaan, eikä sellaisen ihmisen kanssa joka tekee luonnollisista asioita vaikeita voi olla onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
[/quote]
no ei ole normaalia että sukukypsä nainen ei halua panna. täysin luonnotanta. ja erikoista ettei normaaleista asioista voi puhua.
epäilen että nainen on raiskattu. ei kukaan jolla ei ole traumaa ole noin seksikielteinen.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
[/quote]
no ei ole normaalia että sukukypsä nainen ei halua panna. täysin luonnotanta. ja erikoista ettei normaaleista asioista voi puhua.
epäilen että nainen on raiskattu. ei kukaan jolla ei ole traumaa ole noin seksikielteinen.
[/quote]Voisitko sä lopettaa tuon jankkaamisen samasta asiasta? Mielipiteesi on kuultu. Kiitti moi.
Ps. Mä epäilen että naisen traumat ovat peräisin lapsuudenkodista. Samasta ympäristöstä juontanee juurensa syömishäiriökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksistä keskusteleminen ja kokemusten ruotiminen luo hirveät paineet olla normaali vaikka se ei ehkä olisikaan se mitä itse haluaisi. Ennen oli siinä mielessä paremmin, että kaikki oli normaalia koska kukaan ei ollut tietoinen siitä mikä on viikon keskiarvo tai ketkä harrastaa anaalia. Ei kiinnosta seksi yhtään kun siitä tullut tälläistä suorittamista.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
[/quote]
no ei ole normaalia että sukukypsä nainen ei halua panna. täysin luonnotanta. ja erikoista ettei normaaleista asioista voi puhua.
epäilen että nainen on raiskattu. ei kukaan jolla ei ole traumaa ole noin seksikielteinen.
[/quote]Voisitko sä lopettaa tuon jankkaamisen samasta asiasta? Mielipiteesi on kuultu. Kiitti moi.
Ps. Mä epäilen että naisen traumat ovat peräisin lapsuudenkodista. Samasta ympäristöstä juontanee juurensa syömishäiriökin.
[/quote]
en jankkaa. kerron vain että monet nuoret naiset ovat ihan kiimasta sekaisin. omassa tuttavapiirissäni ei todellakaan voisi edes kuvitella tuollaista seksikielteisyyttä. Ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että nainen on raiskattu. Joten ap, ota rauhassa mutta yritä kuitenkin selvittää asia. Seksistä pitää pystyä puhumaan, varsinkin 8 kk:n seurustelun jälkeen. Mä puhun seksistä ja panen heti ekoilla treffeillä niin ei tule tälläisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
[/quote]
no ei ole normaalia että sukukypsä nainen ei halua panna. täysin luonnotanta. ja erikoista ettei normaaleista asioista voi puhua.
epäilen että nainen on raiskattu. ei kukaan jolla ei ole traumaa ole noin seksikielteinen.
[/quote]Voisitko sä lopettaa tuon jankkaamisen samasta asiasta? Mielipiteesi on kuultu. Kiitti moi.
Ps. Mä epäilen että naisen traumat ovat peräisin lapsuudenkodista. Samasta ympäristöstä juontanee juurensa syömishäiriökin.
[/quote]
en jankkaa. kerron vain että monet nuoret naiset ovat ihan kiimasta sekaisin. omassa tuttavapiirissäni ei todellakaan voisi edes kuvitella tuollaista seksikielteisyyttä. Ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että nainen on raiskattu. Joten ap, ota rauhassa mutta yritä kuitenkin selvittää asia. Seksistä pitää pystyä puhumaan, varsinkin 8 kk:n seurustelun jälkeen. Mä puhun seksistä ja panen heti ekoilla treffeillä niin ei tule tälläisiä ongelmia.
[/quote]
Juu et jankkaa. Jankkaajan tunnistaa siitä, ettei hän kykene vastaanottamaan tai näkemään mitään muita näkökulmia kuin omansa. Jankkaaja vaan hokee vasta-argumentteihin sitä samaa omaa asiaansa ja kuvittelee, että mitä useampaan kertaan jankkaa samaa asiaa niin sitä enemmän on oikeassa. Yritä nyt ymmärtää, että sinä ja sun tuttavapiirisi ei ole mikään Totuus eikä normaaliuden prototyyppi. Se mikä teille on epänormaalia voi olla muille normaalia.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 03:58"]Sinun "apusi" sijaan naisen kannattaisi hakea apua ongelmiinsa ihan psykologilta.[/quote]
Pitänee pistää sitten pistää suhde poikki. Ehkä tilanne todellakin on sellainen, ettei se maallikkovoimin selviä.
[/quote]
Niin varmaan sitten pitää. Tuo sinun "apusi" tässä kohtaa ei todellakaan mitenkään korvaa psykologin apua jota tyttöystäväsi tuntuu kirjoittelujesi perusteella kaipaavan ja todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli taas kuoli hyvä keskustelu eipäs-juupas-väittelyyn.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:57"]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.
[/quote]
Jälleen tätä, että normaaliuden määritelmä on se mitä itse on. 60:n kirjoitus oli hyvä ja kuvasi juuri sitä, että normaalin kirjo on laaja. Kirjoituksen näköjään joko tajuaa tai sitten ei.
[/quote]
no ei ole normaalia että sukukypsä nainen ei halua panna. täysin luonnotanta. ja erikoista ettei normaaleista asioista voi puhua.
epäilen että nainen on raiskattu. ei kukaan jolla ei ole traumaa ole noin seksikielteinen.
[/quote]Voisitko sä lopettaa tuon jankkaamisen samasta asiasta? Mielipiteesi on kuultu. Kiitti moi.
Ps. Mä epäilen että naisen traumat ovat peräisin lapsuudenkodista. Samasta ympäristöstä juontanee juurensa syömishäiriökin.
[/quote]
en jankkaa. kerron vain että monet nuoret naiset ovat ihan kiimasta sekaisin. omassa tuttavapiirissäni ei todellakaan voisi edes kuvitella tuollaista seksikielteisyyttä. Ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että nainen on raiskattu. Joten ap, ota rauhassa mutta yritä kuitenkin selvittää asia. Seksistä pitää pystyä puhumaan, varsinkin 8 kk:n seurustelun jälkeen. Mä puhun seksistä ja panen heti ekoilla treffeillä niin ei tule tälläisiä ongelmia.
[/quote]
Juu et jankkaa. Jankkaajan tunnistaa siitä, ettei hän kykene vastaanottamaan tai näkemään mitään muita näkökulmia kuin omansa. Jankkaaja vaan hokee vasta-argumentteihin sitä samaa omaa asiaansa ja kuvittelee, että mitä useampaan kertaan jankkaa samaa asiaa niin sitä enemmän on oikeassa. Yritä nyt ymmärtää, että sinä ja sun tuttavapiirisi ei ole mikään Totuus eikä normaaliuden prototyyppi. Se mikä teille on epänormaalia voi olla muille normaalia.
[/quote]
Aye! "Hulluus on sitä, kun toistaa samaa asiaa ja odottaa eri tulosta." ;p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 03:58"]Sinun "apusi" sijaan naisen kannattaisi hakea apua ongelmiinsa ihan psykologilta.[/quote]
Pitänee pistää sitten pistää suhde poikki. Ehkä tilanne todellakin on sellainen, ettei se maallikkovoimin selviä.
[/quote]
Niin varmaan sitten pitää. Tuo sinun "apusi" tässä kohtaa ei todellakaan mitenkään korvaa psykologin apua jota tyttöystäväsi tuntuu kirjoittelujesi perusteella kaipaavan ja todella paljon.
[/quote]
Voi herran jumala mitä pskaa. Voin itse sekä psykologilla, psykiatrilla että terapiassa käyneenä kertoa, että mikään ei ole yhtä arvokasta kuin läheisten apu. Kukaan ammattiauttaja ei pysty korvaamaan läheisiä, ei pääse edes lähelle.
En tiedä, mistä nämä kuvitelmat ammattiauttajista tulevat, mutta usein ne ovat täysin vääriä. Ammattiauttaja ei pysty välttämättä auttamaan mitenkään. Hänellä ei ole siihen mitään taikakeinoja. Hän voi korkeintaan vähän tönäistä uuteen suuntaan, mutta uudessa suunnassakin kaikkein tärkeintä ovat läheiset.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 03:58"]Sinun "apusi" sijaan naisen kannattaisi hakea apua ongelmiinsa ihan psykologilta.[/quote]
Pitänee pistää sitten pistää suhde poikki. Ehkä tilanne todellakin on sellainen, ettei se maallikkovoimin selviä.
[/quote]
Niin varmaan sitten pitää. Tuo sinun "apusi" tässä kohtaa ei todellakaan mitenkään korvaa psykologin apua jota tyttöystäväsi tuntuu kirjoittelujesi perusteella kaipaavan ja todella paljon.
[/quote]
Voi herran jumala mitä pskaa. Voin itse sekä psykologilla, psykiatrilla että terapiassa käyneenä kertoa, että mikään ei ole yhtä arvokasta kuin läheisten apu. Kukaan ammattiauttaja ei pysty korvaamaan läheisiä, ei pääse edes lähelle.
En tiedä, mistä nämä kuvitelmat ammattiauttajista tulevat, mutta usein ne ovat täysin vääriä. Ammattiauttaja ei pysty välttämättä auttamaan mitenkään. Hänellä ei ole siihen mitään taikakeinoja. Hän voi korkeintaan vähän tönäistä uuteen suuntaan, mutta uudessa suunnassakin kaikkein tärkeintä ovat läheiset.
[/quote]
Joo, jotkut kuvittelevat että vaikkapa psykologille meno toimii yhtä näppärästi kuin vaikka antibiootin saaminen tulehdukseen. Ikään kuin asiat hoituisivat tuosta noin vaan jos menee ammattiauttajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:59"]
[/quote]
Mikä siitä seksistä tekee niin vaikean asian puhua? Asia muiden joukossa ja normaali osa-alue ihmisen elämässä. Mä pystyn ihan samanlailla puhumaan seksistä kuin vaikka ruoanlaitosta.
[/quote]
60:n näkemys siitä, miksi seksistä voi olla vaikea puhua
Olen aivan täsmälleen samaa mieltä siitä, että seksi on täysin normaali ja sitä paitsi useimmille erittäin tärkeä elämän osa-alue. Yritin aiemmassa kirjoituksessani kuvata juuri sitä, miksi seksi on aiemmille sukupolville ollut ehkä hyvinkin vaikea aihe. Tässäpä niitä syitä tiivistettynä:
- asiallisen ja arvoneutraalin tiedon puute
- tiedon puutteen vuoksi entisajan nuorille syntynyt kuva seksistä jonakin vieraana ja tuntemattomana
- seksin kytkeminen uskonnolliseen moraaliin; kytkökset puhtauden ja likaisuuden retoriikkaan
- edellisestä johtuen vahva usko, että seksi kuuluu avioliittoon
- edellisestä johtuen seksiin liittyvät mielikuvat pidättäytymisen ja kurinalaisuuden tärkeydestä - avioliiton ulkopuolisella seksillä vahva sosiaalinen häpeästigma
Kun sitten tällaisessa seksistä yhtäältä vaikenevassa ja toisaalta seksistä suuren numeron tekevässä yhteisössä kasvaneet henkilöt kasvattavat omia lapsiaan, siirtyvät heidän kommunikaatiomallinsa ja arvostuksensa ainakin osittain myös lapsille, vaikka yhteiskunta olisikin ympärillä jo huomattavasti muuttunut ja vapautunut entiseen verrattuna. Näin seksistä puhumattomuuden noidankehä voi jatkua.
Minä, 25-vuotiaana nuorena itseäni pitävänä naisena, olen paitsi hievenen konservatiivisten vanhempieni MYÖS melkoisen vapaamielisen ja sallivan nyky-yhteiskunnan kasvatti. Myös suhteeni seksuaalisuuteen ja seksuaalisuudesta ja seksistä puhumiseen on varmasti huomattavasti vapautuneempi kuin vanhemmillani. Silti seksi on minulle intiimi, ei pelkästään kahdenvälinen, vaan myös syvästi henkilökohtainen ja yksityinen asia. Tämä johtuu siitä, että seksi kytkeytyy niin voimakkaasti ruumiiseen, ihmisen perustavanlaatuiseen tuntemisen, kokemisen ja maailmassa olemisen yksikköön. Seksissä ollaan toista ihmistä niin tavattoman lähellä, että se tarjoaa mahdollisuuden päästä suorastaan ihon alle sekä hyvässä että pahassa.
Seksuaalisessa kanssakäymisessä ihminen kuitenkin on tietyllä tapaa aika haavoittuvainen - siinä jakaa oman ja ainoan ruumiinsa jonkun toisen kanssa ja luottaa siihen, että toinen kunnioittaa ja ymmärtää ruumiillisen koskemattomuuden rajat eikä tee mitään sellaista, joka itsestä tuntuisi pahalta ja tungettelevalta. Tässä mielessä seksi ei ole ainakaan minulle yhtä arkipäiväistä kuin ruuanlaitto tai koiran kusetus. Ei seksin ympärille tarvitse mitään ylimaallista myyttiä viritellä, mutta ei sen voimaa ja vaikuttavuutta pitäisi aliarvioidakaan. Jokainen joka haluamattaan on joutunut olemaan pitkiä aikoja ilman toisen ihmisen seksuaalista läheisyyttä ja varmasti myös jokainen, joka on tullut seksiä harrastaessaan jollain lailla kaltoin kohdelluksi, tietää, miten merkittävästä asiasta on kyse.
Edelleenkään en pidä itseäni estoisena. Vielä vähemmän olen seksikielteinen. Seksisuhteeni ovat olleet oikein nautinnollisia ja mukavia, ja joissakin olen kumppanin kanssa päässyt niin syvälle ja luottamukselliselle vuorovaikutuksen tasolle, että olen voinut aivan luontevasti myös puhua kaikista seksiin liittyvistä asioista. Suhteen alussa tämä puhuminen ei vain niin helposti onnistu. Edellä olen selittänyt, miksei. Suuria asioita ja yksityisiä tunteita on joskus vaikea sanallistaa, jos luottamusta ja yhteisymmärrystä ei ole vielä tarpeeksi ja jos toisaalta ne sanallistamiskeinot ovat jotenkin puutteelliset.
Ja eihän se seksistä juttelu suhteen alussa ole usein muutenkaan helppoa. Aloita vaikka ihan siitä, että sanot suoraan, että haluaisit edes keskustella tästä asiasta kunnolla, vaikka ymmärrät, että se voi olla vaikeaa. Jos keskustelu ei heti suju, niin anna tilaa kypsutellä asiaa ka vaikka viikon päästä yritä uudestaan.
Jos hän ei halua puhua sinulle, niin seksuaaliterapeuttiakin voi ehdottaa. Mutta jos kaikki yritykset suljetaan, niin sinun pitää vain tehdä päätös, että mihin asti voit parisuhteessa venyä. Jos hän on niin lukossa, ettei edes keskustelu onnistu, eikä hän ole valmis selvittämään asiaa eteenpäin, niin voi olla, että juuri nyt parisuhde ei vain onnistu. Ja toisaalta tuon toteaminen ääneen voi olla tarpeellinenkin ravistelu sen suhteen, että seksiinkin liittyvistä ongelmista pitäisi pystyä puhumaan. Kunhan yrität tehdä selvän eron sen välille, että et halua vain seksiä, vaan sinun kannaltasi kokonaiseen parisuhteeseen kuuluu seksi.
just tän takia naisilla pitäisi olla niitä yhden illan juttuja ja seksisuhteita. jotta pääsisivät estoistaan eroon. Sitten kun saanut kahta miestä yhtäaikaa, niin ei todellakaan voi olla ilman seksiä.
voisiko kyseessä olla esim että nainen on joskus raiskattu?
normaalisti jos on tuon ikäisenä vielä neitsyt niin panettaa niin, ettei pysty samassa sängyssä nukkumaan ilman panemista. kysele varovasti onko kyse siitä, että naista on kohdeltu väkivaltaisesti.
toinen juttu joka tulee mieleen, että jos taustalla ei ole väkivaltaa niin kyseessä saattaa olla aseksuaali. kukaan normaali nainen ole ilman seksiä.
Ei kuulosta normaalilta. Itse pääsin neitsyydestäni eroon vasta 21-vuotiaana ja ne muutamat vuodet ennen sitä oli täyttä tuskaa. En edes mierhierojalla voinut käydä kun kostuin niin että pillu meinas haljeta. Eli ei ole normaalia tuo naisesi estoisuus. Noinkin vanhalla neitysellä on usein jumalattomat seksihalut ja lähes kuka vain mies käy.
Mutta älä missään nimessä painosta. Kuulostaa nimittäin siltä, ettei naisesi välttämättä ole haluton, kuten sanoit, että kiihottuu esim suudellassanne. Minäkin epäilen, että hänelle on saattanut tapahta jotain hirveää ja siksi seksi ei tunnu hyvältä idealta.
Onko naisella isot (ja ei-roikkuvat) tai edes normaalikokoiset ja -muotoiset rinnat? Esiintyykö hän alasti estoitta, vaikkei seksiä haluakaan? Jos ei, eiköhän siinä ole sulle vastaus.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:24"]
yleensä parikymppiset ei muusta puhukaan kuin seksistä. varsinkin jos on neitsyt vielä. panetuksen määrä on sairas.
[/quote]
Näinhän se on. Voi olla, että ap:n naisella on jokin trauma takanaan. Voin kova seksikielteityys ei ole normaalia. Siksi olisin erityisen varoivainen, jos nainen on esim raiskattu.
[/quote]
No näinhän se ei ole. Ei "parikymppisiä naisia" voi yleistää miksikään yhtenäiseksi samoin ajattelevaksi ja samoin toimivaksi laumaksi. On erilaisia koteja, erilaisia kasvatuksia, ystäväpiirejä, erilaisia arvoja, arvostuksia ja erilaisia keskustelukulttuureita. Taito ilmaista ja eritellä omia intiimejä tarpeitaan, halujaan ja tunteitaan ei synny itsekseen, vaan se opitaan ympäristöltä, ja itsensä kehittämisen myötä sitä voi myös ihan tietoisesti parantaa.
Kaikille niin sanotusti normaaleille ihmisillekään, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ei ole aivan helppoa puhua seksistä varsinkaan verrattain uudessa suhteessa, uudelle kumppanille. En tiedä, minkä ikäistä porukkaa täällä pääosin pyörii, mutta vaikkapa 40- ja vielä 50-luvuilla syntyneestä porukasta aika iso osa ei ole tottunut keskustelemaan seksistä yhtään kenenkään kanssa. Terveystieto ja varsinkaan seksivalistus eivät ole olleet kovin asiantuntevissa kantimissa kovin pitkään. Asiallista ja arvoneutraaliuteen pyrkivää, sekä seksuaalisuuden fyysistä että psyykkistä puolta käsittelevää tietoa ei ole hirveän kauan ollut vapaasti nuorten saatavilla.
Lisäksi Suomessakin on todella pitkään ollut vallalla sellainen uskonnollisväritteinen kulttuuri, jossa seksi on ollut nimenomaan avioliittoon kuuluva asia. Näin seksiin on suomalaisten mielikuvissa perinteisesti liittynyt jonkinlainen kieltäymys, hillitsemisen ja pidättäytymisen moraali. Tällaisessa ilmapiirissä kasvaneet ovat kasvattaneet nykypäivän 20 - 40 -vuotiaat. Tämän seurauksena nuorissakin voi hyvin olla niitä, jotka eivät oikein osaa puhua seksistä edes sen oman kumppaninsa kanssa. Tai korkeintaan osataan puhua ehkäisystä, mutta sitten esimerkiksi omista mieltymyksistä keskusteleminen koetaan hankalaksi ja vaivaannuttavaksi.
Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Olen itse siis nyt 25-vuotias nainen. Meillä ei lapsuudenkodissa IKINÄ, ei siis koskaan puhuttu seksistä. En muista, että erikseen olisi hyssytelty, mutta kyllä asiasta ihan järjestelmällisesti vaiettiin. Vieläkin saattaa äitini yllättyä ja vähän vaivaantua, jos minulta kotona käydestä lipsahtaa jokin seksiin liittyvä mutta sinänsä harmiton ja arkipäiväinen kommentti. Seksi on vanhemmilleni jotain niin intiimiä ja yksityistä, etteivät he vain osaa pukea sanoiksi sitä missään olosuhteissa. Tiedän tämän vaikuttaneen minun valmiuksiini puhua seksistä ylipäätään.
Omissa parisuhteissani olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) hyvin lämmin ja fyysisesti aktiivinen. Minulle ei ole ollenkaan vaikeaa osoittaa ja ottaa vastaan hellyyttä, ja myös seksin suhteen olen aloitteellinen ja aktissakin itse täysillä ja osallistuvasti mukana. Tästä huolimatta on aina uudessa suhteessa mennyt jokseenkin kauan, ennen kuin vuorovaikutus on syventynyt sellaiseksi, että seksistä on voinut puhua täysin avoimesti (siis vaikka seksiä olisi jo suhteessa harrastettu pidemmän aikaa).
Ehkäisyasiat ja kantani aborttiin olen aina pakottanut itseni tekemään selviksi sanallisesti. Myös itsetuntoa ja itsekunnioitusta löytyy niin, että aina olen pystynyt sanomaan, jos en jotakin halua. Mutta vaikkapa juuri omien toiveiden tai tarkkojen fiilisten juttelu kumppanille tulee minulla kuvioihin vasta ajan kanssa. Enkä koe olevani mitenkään erityisen estoinen. On mielestäni siis todella epäreilua leimata kaikeinlainen seksistä puhumiseen liittyvä ujous jotenkin sairaalloiseksi ja kummalliseksi. Meitä on moneksi.
[/quote]
No sä taidat olla jotenkin estynyt. Mulle ei ole ikinä ollut vaikeaa puhua seksistä ja jo tokalla seksikerralla olen sanonut mitä haluan. Nuori nainen on usein seksuaalisesti niin puutteessa, että lähes kuka tahansa mies käy.
Itse tapasin miehen ja jo heti ekoilla treffeillä pantiin, puhuttiin seksistä. Tokalla jo kerroin mitä itse haluan. Ja varsinkin jos on neitsyt yli kaksikymppisenä, niin kyllä sitä sen verran panettaa ettei niitä haaroja pysty enää kiinni pitämään. (ellei kyseessä ola esim raiskaustrauma). Näin on kaikilla ystävillänikin.