Nainen lukossa neitsyyden kanssa, miten eteenpäin?

Voihan olla, ettei ole neitsyt ollenkaan, ehkä on lapsena raiskattu ja siitä alkoi syömishäiriöt. Asia voi olla tosi vaikea, varmaan nainen tarvitsee ammattilaisen apua.

Villi diagnoosi?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:35"]Ei sinun kuulu suostutella ketään naista seksiin.[/quote]

Ei välttämättä minun, mutta jos nainen ei harrasta seksiä siksi, että häntä tavalla tai toisella pelottaa, niin eikö olisi hyvä, jos joku mies yrittäisi auttaa häntä pääsemään pelostaan? Miksi mies en voisi olla minä?

Oletatko, että seksipelko katoaa, kun uusi mies astuu kuvioihin, jos kysymys on vääristyneestä kehonkuvasta?

Minusta kuulostat ihanan kypsältä ja empaattiselta mieheltä! Juuri sinunkaltaistasi ymmärtäjää tyttöystäväsi tarvitsee, että voi päästä yli vaikeista asioistaan. Minäkin suosittelet, että yrität puhua asiasta. Ei kannata ottaa asiaa puheeksi niin, että seksin saamisyritys on juuri epäonnistunut, vaan ihan muussa tilanteessa, kun olo on rento. Voisit oikeasti myös ehdottaa ammattiapua -ei sinun vaan hänen itsensä takia. 

On tosiaan ihan mahdollista, että tytön taustalla on pimeyttä enemmänkin kuin syömishäiriön verran. Hän on vielä suht nuori ihminen, joten suhtautuminen seksiin varmasti muuttuu vielä. Et voi kuitenkaan tehdä muuta kuin kertoa hänelle mitä ajattelet tilanteesta - hän menee lukkoon jossain vaiheessa itse, mutta hän varmasti myös välittää sinusta paljon. Jos hän välittää tarpeeksi, hän kertoo mistä kenkä puristaa ennen kuin päästää sinut menemään. Toinen vaihtoehto on se, että hän sulkee sinut elämästään.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:35"]

Jos hän ei puhu, niin asia on aika selvä. Ei sinun kuulu suostutella ketään naista seksiin. Etsi joku toinen. Anteeksi vaan, mutta tulee hieman tunne, että sinulla on joku tarve olla neitsytnaisen ensimmäinen seksikumppani. Jätä hänet rauhaan. 

-3-

[/quote]

Käsittämättömiä kommentteja sinulta. Siis jos nainen on estynyt jostain syystä, niin parempi vaan jättää yksinäisyyteensä sen sijaan että yrittäisi auttaa? Just joo. Jos nainen itse ilmaisee suoraan, että seksi ei yksinkertaisesti kiinnosta, niin sitten ei voi mitään, mutta jos takana on selvästi jotain ongelmia, niin kyllä ne olisi parempi selvittää! Ihan naisen itsensä takia. Onhan hän kuitenkin hakeutunut parisuhteeseen, joten varmasti haluaa läheisyyttä ja rakkautta. Todella ikävää, jos kaikki kaatuu turhiin pelkoihin.

Nyt pitää vain puhua. Tee tytölle selväksi että seksistä ja vaikeuksista puhuminen ei tarkoita sitä että fyysiseen seksiin pitäisi vielä pitkään aikaan ryhtyä. Jos tyttö on yhtä fiksu kuin sinä niin hän ymmärtää kyllä että asiasta pitää viimeistään nyt ruveta keskustelemaan. Kun en teitä tunne enkä tytön diagnooseja tiedä niin voi olla että tilanne lähtee aukeamaan ihan juttelemalla. Tytön pitää nyt itsensäkin takia vain saada puettua sanoiksi ne asiaan liittyvät huolet jotta voitte sitten niitä miettiä ja työstää. Ole kärsivällinen ja anna aikaa mutta kerro kuitenkin kantasi perustellen. Sanot siis että sinusta parisuhteeseen kuuluu seksi, mutta olet valmis etenemään tilanteen mukaan ja odottamaan kunhan tiedät että tyttö on kanssasi samoilla linjoilla ja rupeaa itsekin "tekemään töitä" asian eteen. 

Jos tytön menneisyydestä paljastuu vaikeampia asioita niin sitten mietitte erilaisia terapiavaihtoehtoja ja taas sinun tulee määrittää omat rajasi. Kuinka kauan olet valmis vierellä kulkemaan? 

Jos tyttö ei ole motivoitunut tilannetta selvittämään niin sitten todella mietit että onko parisuhde sellainen missä haluat olla. Ainakin minä näen seksin merkittävänä osana parisuhdetta ja juuri sitä läheisyyttä. Toista voi rakastaa ilman seksiäkin mutta minusta kahden aikuisen rakkaudesta ainutlaatuista tekee juurikin se että seksin avulla on mahdollista päästä niin lähelle toista kuin mahdollista. 

Tsemppiä sinulle, vaikutat ihanan empaattiselta. Ole nyt päättäväinen mutta kuitenkin tukena niin kovasti kuin jaksat. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 20:00"]Nyt pitää vain puhua.

Kyllähän minä puhuisin, jos tyttö puhuisi. Olen yrittänyt päästä alkuun kysymällä suoraan, kaartelemalla kautta rantain ja vihjaamalla puheenaiheita asiaan liittyen, mutta kun ei niin ei.

Jos tyttö ei ole motivoitunut tilannetta selvittämään niin sitten todella mietit että onko parisuhde sellainen missä haluat olla.

Mun mielestä meillä on tosi kivaa yhdessä. Haluaisin olla tässä parisuhteessa, mutta en ilman seksiä. Tässä on nyt oltu 8 kuukautta seksittä. Voisin olla seksittä myös seuraavat 18 kuukautta, jos asiaa saisi käsiteltyä, mutta kun tyttö ei puhu.

Mitenköhän tuon saisi puhumaan? Kysymys tuskin on motivaatiosta tai siitä, että tyttö ehdoin tahdoin tahtoisi olla harmiksi. Hän ei vain uskalla puhua. Pitäisikö tässä vain jatkaa asiasta puhumatta ja odottaa, josko luottamus kasvaisi niin, että hän saisi jotain itsestään ulos?

No teillä on kuitenkin jo kuukausia takana. Minusta sitä puhumista ei kannata lykätä liian pitkälle. Silloin se kynnys vain kasvaa ja kasvaa. 

Minä sanoisin ihan suoraan. Kirjoittaisin vaikka kirjeen johon pyytäisin vastausta kirjeellä, jos ääneen on hankala jutella. Oletko sanonut ihan selvästi sen, että sinä odotat että parisuhteessanne on seksiä jossain vaiheessa? Sano se nyt ja sitten sanot että todella haluat nyt ruveta asiasta juttelemaan. Vaikkakin sitten askel kerrallaan. 

Koita nyt saada tytöstä irti edes se, että miksi juttelu seksistä on hankalaa. Onko syy siinä että hän ajattelee olavansa lihava tms. vai onko taustalla joku menneisyyden tapahtuma. Koita kannustaa häntä kertomaan edes jotain. Sopikaa vaikka että tyttö voi milloin tahansa lopettaa keskustelun ja sinä kunnioitat sitä päätöstä. Kerro kuitenkin että asiasta on puhuttava ettekä voi ikuisuuksiin vaieta. Parisuhteeseen kuuluu myös hankalat keskustelut. 

Minulle tuli mieleen myös se, että tyttö on aika "vanha". Häpeileekö hän ehkä kokemattomuuttaan? Onko sinulla paljon seksikokemuksia? Voisiko hän pelätä sitä ettei osaakaan toimia itse yhdynnässä tai hän pelkää mokaavansa jotenkin. Tämä yhdistettynä vääristyneeseen kehonkuvaan tai huonoon itsetuntoon?

Up

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 03:58"]Sinun "apusi" sijaan naisen kannattaisi hakea apua ongelmiinsa ihan psykologilta.[/quote]

Pitänee pistää sitten pistää suhde poikki. Ehkä tilanne todellakin on sellainen, ettei se maallikkovoimin selviä. 

Ajatelkaa jos joku nainen kirjoittaisi tänne, että poikaystäväni ei halua puhua kanssani raha-asioistaan. Ei suostu kertomaan perheensä varallisuutta eikä näyttämään tiliotteitaan. Että ollaan tässä jo jonkin aikaa seurusteltu mutta menee aina vaikeaksi kun alan kyselemään siltä, että onko teillä metsää tai kesämökki. Kyllä tälläiset asiat täytyisi selvittää. Voin odottaa muutaman kuukauden jos hän on rikas mutta minkään tyhjätaskun kanssa en aio tuhlata aikaani. Miten saisin hänet avautumaan?

Vaikutat todella mukavalta nuorelta mieheltä. Olen itse ollut tyttöystäväsi kaltainen (tosin ilman syömishäiriötä) ja olin neitsyt 3 -kymppiseksi asti. Luulen tosin, että olisin kyennyt seksiin ongelmitta, jos minulla olisi ollut kaltaisesi poikaystävä. Sellaiseen laskuhumalaiseen panoon jonkun ventovieraan kanssa (ainoa seksin muoto, jota minulle oli tarjolla) en kyennyt. Olisiko tyttöystävälläsi jonkinlainen persoonallisuushäiriö? Tsekkaapa esim. F60.6...

Kirjoita kirje

Tällaisen nettikirjoittelun perusteella on hankala arvioida näin vaikeita asioita, ja kun kyse vaikuttaa olevan psyykkiseen hyvinvointiin liittyvästä (siis lääketieteen piiriin kuuluvasta) asiasta, en haluaisi mitään kovin painavia neuvoja näin maallikkona antaa, vaikka muuten tuntisinkin tapauksen erittäin hyvin. Suhtaudu siis seuraavaan ehdotukseeni varauksella.

Jos tyttöystävällesi on ylitsepääsemättömän vaikeaa puhua seksistä, voisit kokeilla kirjoittaa hänelle. Kirjeen aluksi tekisit selväksi, että nautit hänen seurastaan, olet tavattoman ihastunut ja ehkä tässä vaiheessa jo vähän rakastunutkin häneen, pidät häntä viehättävänä, arvostat ihmisenä ja haluaisit ehdottomasti jatkaa seurustelua hänen kanssaan. Kerrot, että aiot kirjeessäsi nyt käsitellä arkaa aihetta, mikä voi tyttöystävästäsi tuntua vaikealta ja ehkä pelottavaltakin, mistä huolimatta pyydät, että tyttöystävä kuitenkin lukisi kirjeen loppuun, jos suinkin vain pystyy. Painota vielä ennen itse asiaan siirtymistä, ettet missään tapauksessa halua satuttaa etkä loukata tyttöystävääsi, vaan haluat vain saada keskusteluyhteyden asiassa, joka on jäänyt sinua vaivaamaan. Sitten vain kerrot, miltä sinusta tuntuu. Kirjoita kirje vaikka koneella, tulosta se ja jätä tyttöystävän luettavaksi. Kirjeessä voit sanoa, että tyttöystävä saa vastata kirjallisesti, jos se hänestä tuntuu helpommalta kuin kasvokkain puhuminen.

Tätä keinoa minä yrittäisin.

yleensä parikymppiset ei muusta puhukaan kuin seksistä. varsinkin jos on neitsyt vielä. panetuksen määrä on sairas.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:24"]

yleensä parikymppiset ei muusta puhukaan kuin seksistä. varsinkin jos on neitsyt vielä. panetuksen määrä on sairas.

[/quote]

Näinhän se on. Voi olla, että ap:n naisella on jokin trauma takanaan. Voin kova seksikielteityys ei ole normaalia. Siksi olisin erityisen varoivainen, jos nainen on esim raiskattu.

Ap, suhteeseen tarvitaan kaksi ja jos suhde sinun kannaltasi on siinä vaiheessa, että seksiäkin pitäisi olla, niin valinnan paikka.

Ei ole mitään, mitä sinä pystyisit tekemään asian suhteen. Olet edennyt hitaasti etkä ole painostanut, joten se on tyttöystävästäsi kiinni, tapahtuuko mitään. 

Kyllä se luonto tikanpojan puuhun vetää, sitten aikanaan. Oletko sinä se puu, niin se on ihan omasta tahdosta kiinni ja kuinka paljon jaksat panostaa asiaan ja onko kaikki sen arvoista. Aina ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi. Onhan meressä muitakin kaloja, siirry eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:40"]

Onko naisella isot (ja ei-roikkuvat) tai edes normaalikokoiset ja -muotoiset rinnat? Esiintyykö hän alasti estoitta, vaikkei seksiä haluakaan? Jos ei, eiköhän siinä ole sulle vastaus.

[/quote]

Siis miten rintojen koko tähän liittyy?

[/quote]No mitenköhän luulet, että itsensä häpeämiseen liittyy jokin selkeä poikkeavuus, vika, kuten esim. aa-kupin tubulaariset ketunnokat?

[/quote]

No joo siis ymmärrän, jos on selkeä poikkeavuus (varsinkin jos sen vielä yhdistää täydellisyyttä tavoittelevaan luonteeseen). Tuosta viestistä vaan tuli kuva, että pienirintainen on automaattisesti jotenkin seksuaalisesti poissa pelistä. Ehkä munkin olis a-kupillisena pitänyt tajuta hävetä itseäni aikoinaan (ja vieläkin)?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:24"]

yleensä parikymppiset ei muusta puhukaan kuin seksistä. varsinkin jos on neitsyt vielä. panetuksen määrä on sairas.

[/quote]

Näinhän se on. Voi olla, että ap:n naisella on jokin trauma takanaan. Voin kova seksikielteityys ei ole normaalia. Siksi olisin erityisen varoivainen, jos nainen on esim raiskattu.

[/quote]

No näinhän se ei ole. Ei "parikymppisiä naisia" voi yleistää miksikään yhtenäiseksi samoin ajattelevaksi ja samoin toimivaksi laumaksi. On erilaisia koteja, erilaisia kasvatuksia, ystäväpiirejä, erilaisia arvoja, arvostuksia ja erilaisia keskustelukulttuureita. Taito ilmaista ja eritellä omia intiimejä tarpeitaan, halujaan ja tunteitaan ei synny itsekseen, vaan se opitaan ympäristöltä, ja itsensä kehittämisen myötä sitä voi myös ihan tietoisesti parantaa.

Kaikille niin sanotusti normaaleille ihmisillekään, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ei ole aivan helppoa puhua seksistä varsinkaan verrattain uudessa suhteessa, uudelle kumppanille. En tiedä, minkä ikäistä porukkaa täällä pääosin pyörii, mutta vaikkapa 40- ja vielä 50-luvuilla syntyneestä porukasta aika iso osa ei ole tottunut keskustelemaan seksistä yhtään kenenkään kanssa. Terveystieto ja varsinkaan seksivalistus eivät ole olleet kovin asiantuntevissa kantimissa kovin pitkään. Asiallista ja arvoneutraaliuteen pyrkivää, sekä seksuaalisuuden fyysistä että psyykkistä puolta käsittelevää tietoa ei ole hirveän kauan ollut vapaasti nuorten saatavilla.

Lisäksi Suomessakin on todella pitkään ollut vallalla sellainen uskonnollisväritteinen kulttuuri, jossa seksi on ollut nimenomaan avioliittoon kuuluva asia. Näin seksiin on suomalaisten mielikuvissa perinteisesti liittynyt jonkinlainen kieltäymys, hillitsemisen ja pidättäytymisen moraali. Tällaisessa ilmapiirissä kasvaneet ovat kasvattaneet nykypäivän 20 - 40 -vuotiaat. Tämän seurauksena nuorissakin voi hyvin olla niitä, jotka eivät oikein osaa puhua seksistä edes sen oman kumppaninsa kanssa. Tai korkeintaan osataan puhua ehkäisystä, mutta sitten esimerkiksi omista mieltymyksistä keskusteleminen koetaan hankalaksi ja vaivaannuttavaksi.

Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Olen itse siis nyt 25-vuotias nainen. Meillä ei lapsuudenkodissa IKINÄ, ei siis koskaan puhuttu seksistä. En muista, että erikseen olisi hyssytelty, mutta kyllä asiasta ihan järjestelmällisesti vaiettiin. Vieläkin saattaa äitini yllättyä ja vähän vaivaantua, jos minulta kotona käydestä lipsahtaa jokin seksiin liittyvä mutta sinänsä harmiton ja arkipäiväinen kommentti. Seksi on vanhemmilleni jotain niin intiimiä ja yksityistä, etteivät he vain osaa pukea sanoiksi sitä missään olosuhteissa. Tiedän tämän vaikuttaneen minun valmiuksiini puhua seksistä ylipäätään.

Omissa parisuhteissani olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) hyvin lämmin ja fyysisesti aktiivinen. Minulle ei ole ollenkaan vaikeaa osoittaa ja ottaa vastaan hellyyttä, ja myös seksin suhteen olen aloitteellinen ja aktissakin itse täysillä ja osallistuvasti mukana. Tästä huolimatta on aina uudessa suhteessa mennyt jokseenkin kauan, ennen kuin vuorovaikutus on syventynyt sellaiseksi, että seksistä on voinut puhua täysin avoimesti (siis vaikka seksiä olisi jo suhteessa harrastettu pidemmän aikaa).

Ehkäisyasiat ja kantani aborttiin olen aina pakottanut itseni tekemään selviksi sanallisesti. Myös itsetuntoa ja itsekunnioitusta löytyy niin, että aina olen pystynyt sanomaan, jos en jotakin halua. Mutta vaikkapa juuri omien toiveiden tai tarkkojen fiilisten juttelu kumppanille tulee minulla kuvioihin vasta ajan kanssa. Enkä koe olevani mitenkään erityisen estoinen. On mielestäni siis todella epäreilua leimata kaikeinlainen seksistä puhumiseen liittyvä ujous jotenkin sairaalloiseksi ja kummalliseksi. Meitä on moneksi.

Hyvin kirjoitettu, 60.