Annoin omalle äidilleni porttikiellon meidän taloon huonon käytöksen takia

Haluaisin, että meillä olisi mukavat ja mutkattoman välit, mutta ei ne voi olla, kun toinen ohjeistaa ja arvostelee kaikkea. Minulla paloi viimeinenkin käpy, kun hän tuli viime viikonlopuksi meille ja alkoi komentaa, että tuo tiskipöytä pitää raivata, tuohan on sikolätti. Siinä oli lähinnä lasten juomapulloja ja pari kierrätystä varten huuhdeltua tölkkiä, ei mitään likatiskejä.

Ja hetken päästä oli katsonut kaappiin, jossa oli pantillisia pulloja muovikassissa. Hän dramaattisesti huokaisi, että hän lähtee viemään näitä kauppaan, jos tässä taloudessa kukaan ei sen vertaa saa aikaiseksi. Kielsin ehdottomasti, että niitä ei lähdetä viemään. Äitini tivasi lapsilta, onko läksyt tehty ja molemmat sanoivat, ettei ole viikonlopuksi tullut läksyjä. Silti hän marmattavien minulle ja miehelleni, että kyllähän lasten reput pitää tarkistaa, kun niiltä ei voi odottaa, että muistavat kaikki läksynsä. Sanoin napakasti, että älä sinä nyt puutu läksyasioihin. Menikö perille? Ei mennyt. Kohta se oli ”salaa” lasten kanssa kaivamassa kirjoja repuista.

Kun syötiin välipalaa ja lapsilta putosi muutama muru lattialle jotain leipää, äitini ohjeisti minua, pian 40-vuotiasta naista, että en voi olettaa lasten oppivan siivoamaan jälkiään, jos en vaadi, että pudonneet murut lakaistaan pois. Minä kysyin, millä oikeudella hän tulee minua neuvomaan, mitä minun pitää vaatia 6- ja 12-vuotiailta lapsiltani. Äitini kommentti oli, että hänellä on siinä iässä jo oikeus neuvoa nuorempia ja entisaikaan annettiin arvoa vanhempien ihmisten neuvoille. Ikää on siis 68 vuotta.

Lopputulos tästä kaikesta nalkuttamisesta oli se, että toivoin hänen pysyttelevän siellä omassa kodissaan jatkossa, koska meille ei tarvitse tulla määräilemään. Hän laittoi perään viestin ja kysyi, että ihanko olen tosissani omalle äidilleni antamassa porttikieltoa ja vastasin, että voimassa toistaiseksi.