Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saan kohta varmaan burn outin...
27.10.2013 |
Olen ollut nyt reilu puoli vuotta unelma-ammatissani, johon olen halunnut yläasteelta lähtien. Rakastan työtäni, mutta töitä on niin paljon että meinaan tulla hulluksi. Sen lisäksi että teen töissä pitkää päivää ja annan itsestäni koko ajan 110 prosenttia, joudun tekemään paljon töitä vapaa-ajallakin, ottamaan asioista selvää ja hoitamaan paperitöitä yms. Tämän toki tiesin etukäteen.
Olen käytännössä koko ajan töissä, koska teen töitä myös kotona, en osaa oikein erottaa työ- ja vapaa-aikaa. Lisäksi jotkut asiakkaat soittavat tyyliin keskellä yötä, kun heille juuri tuli joku asia mieleen...
Olen töissä uusi ja nuorin ja tavallaan haluan koko ajan näyttää että osaan se minäkin. Saan kyllä kiitosta työstä ja saan siitä motivaatiota tehdä asiat vieläkin paremmin. Olen joissain asioissa tosi perfektionisti.
Tämäkin viikonloppu on mennyt tietokoneen ääressä, asun tällä hetkellä yksin ja välissä tuntuu että elämässä ei ole mitään muuta kuin työ.
Saan tätä menoa oikeasti kohta varmaan burn outin mutta silti en osaa lopettaa ja hidastaa...
Kommentit (6)
Opettele erottamaan työ vapaa-ajastasi, vaikka tekisi kuinka pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan minulta. Kun sunnuntaiaamuna herään klo 8.30 ja ensimmäinen ajatus on, että ois voinut herätä jo aikaisemmin että ois ollut optimaaliset olosuhteet kirjoittaa työtekstejä, joudun ihan tietoisesti pysäyttämään itseni. Sanon itselleni et hei, ketään työkaveriani ei kiinnosta miten viikonloppuni vietän, mulla on lupa levätä ja omistaa oma vapaa-aikani. Ei ne muutkaan lahjoita elämäänsä työlle vaan nauttivat omista menoistaan ja ajatuksistaan, ja siten myös jaksavat paremmin.
Mun on vaan vaikea tehdä kasin arvoista työtä, kun tiedän pystyväni kymppiin. Nytkin hämää kun kirjoitan niin puhekielistä tekstiä, vaikka osaisin olla huomattavasti vakuuttavampikin ja eritellä asiani jäsennellysti ;)
Voi meitä tunnollisia perfektionisteja. Otan osaa. I totally feel you.
Nelonen, tiedän mistä puhut. Haluan tehdä kaiken vähän paremmin mitä muut, antaa itsestäni vielä vähän enemmän, keskittyä enemmän johonkin projektiin yms. Mikään ei riitä, aina voisi olla vähän parempi.
Esim. perjantaina olin ystäväni kanssa katsomassa älyttömän huonoa leffaa. Mietin koko leffan, että mitä hittoa teen täällä kuluttamassa aikaani kun olisin tässä ajassa ehtinyt saada jo sen ja sen työjutun valmiiksi ja muuta. Ap
Ap, ihan ensimmäiseksi sulje se työpuhelin, kun tulet kotiin. Mieluiten jätä puhelin työpaikalle, jotta ei tule kiusausta lukea sähköposteja tai tekstiviestejä illan aikana eikä vastata sittenkin niihin yöllisiin työpuheluihin.
Jos sinulla ei ole omaa henkilökohtaista puhelinliittymää, hanki se heti huomenna ja laita puhelinnumero salaiseksi. Jaat sitten numeroa ainoastaan läheisimmille ystävillesi ja sukulaisille.
Tilanteesi kuulostaa sen verran huolestuttavalta, että tekisi mieli kertoa omasta burnoutistani. Romahdin ihan totaalisesti ja menetin työkykyni muutamaksi vuodeksi. Sairastuin vakavaan masennukseen ja sain ahdistuskohtauksia. Onneksi terapia ja lääkitys auttoivat. Ei kuitenkaan puhettakaan, että pystyisin enää painamaan töitä entiseen tapaan. Itse asiassa ahdistun ajatuksestakin, että joutuisin palaamaan entiseen stressaavaan elämäntapaani. Suunnittelenkin uranvaihtoa ihan vakavissani.
Älä vaan ajattelekkaan perustaa perhettä.
Tollaisten Äitien lapsiahan on nähty täällä lähiössä.
Tulevat koulun jälkeen kavereilleen "leikkimään" (=välipalalle).
Roikkuvat iltamyöhään ulkona, varusteet mitä sattuu, ei välttämättä sään mukaan.
Ovat usein yökylässä, viikollakin, mielellään toisenkin yön.
Lapsista näkee sen turvattomuuden silmistä, kotona kun ei ole aikataulutusta (arkeenkaan), ei välttämättä ruokaakaan, saatikka seuraa tai ohjausta.
Paneudu siis uraasi....... jos niiiinnn halusit.
Alue: Aihe vapaa
Up