Odottamani lapsen isä löi minua.

Vierailija

26.10.2013 | 01:50

Tapasin alkuvuodesta mukavan miehen jonka kanssa vietin todella tiiviisti aikaa, myös lapsemme (kummallakin yksi edellisestä suhteesta, 5v ja 6v) ovat tavanneet ja tulleet kavereiksi. Juttelimme paljon tulevaisuudesta ja mies vaikutti hyvältä mieheltä ja isältä, raitis (emme kumpikaan juo), puheidensa mukaan ehdottoman uskollinen ja lempeä. Tunsin olevani valmis perustamaan perheen yhdessä, kaikki oli todella hyvin ja elämä tuntui sujuvan kaikin puolin hienosti.

Syksyllä mies sai eräänä päivänä kuin tyhjästä ihan silmittömän raivarin ja löi minua päähän avokämmenellä. Kerran, mutta kuitenkin. Hän huusi ja haukkui ja kirosi ja ilmoitti jättävänsä minut. Olin täysin shokissa, olin ajatellut ettei hän toimisi niin, tuossa tilanteessa lapsenikin oli kotona ja leikki omassa huoneessaan. Sanoin miehelle että hänen olisi nyt hyvä lähteä kotiinsa ja hän lähtikin. Olin järkyttynyt mutta samalla uskomattoman rauhallinen, ja muistan ajatelleeni välittömästi että tämä oli nyt tässä. Minulla on yksi väkivaltainen suhde takana (ei lapseni isän kanssa), josta opin että väkivallallla uhkaamisenkin pitäisi riittää siihen että lähtee, etenkin kun suhteessa ei ole lapsia. Luottamukseni meni täysin tämän välikohtauksen jälkeen, enkä voi hyväksyä tuollaista lapseni aikana, vaikkei hän tilannetta nähnytkään. Kuuli kuitenkin. Mies ei lopettanut huutamista vaikka pyysin.

Tämän välikohtauksen jälkeen emme tavanneet pariin viikkoon eikä minulla ollut edes ikävä. Olin jotenkin ihan lukossa tilanteesta enkä osannut kertoa kellekään, etten enää pysty tapailemaan miestä. Hän oli pahoillaan ja pyyteli anteeksi puhelimessa. Sanoin etten ole vihainen, mutta että suhde ei voisi jatkua, en kertakaikkiaan pystynyt edes ajattelemaan hänen lähellään olemista.

Kolme viikkoa tilanteen jälkeen kuukautiseni olivat myöhässä ja tein testin. Olen raskaana. Minulla on lapseni isän kanssa yhteishuoltajuus ja hyvät välit, hän maksaa elatusapua joka kuukausi ja osallistuu toisinaan oma-aloitteisesti lapsen vaatehankintoihinkin ym, vaikkei se olisi mielestäni erikseen tarpeen. Tulen pienistä tuloistani huolimatta toimeen koska elämme säästeliäästi ja asumme vuokralla, ei autoa tms eikä velkaa. Laskin nopeasti, että tulisin toimeen kahdenkin lapsen kanssa, minulla on kuitenkin turvaverkkoa muutenkin.

Juuri nyt minulla on sellainen olo, etten haluaisi vauvan isää elämääni ollenkaan. Ymmärrän järjellä, että tulevalla lapsella on oikeus isään, olen vain surullinen että hänen isänsä ei ole kuin vanhemman lapseni isä, vaikkei verrata voisi hyvässäkään tilanteessa.. Tulevan vauvan isä haluaisi nyt osallistua ja hän ilmoitti jopa että hänellä on oikeus tulla synnytykseen mukaan ja neuvolaan nähdäkseen ultraäänen "livenä" ym. Minusta tämä ei tule kysymykseenkään, en pysty edes olemaan hänen halattavanaan vaikka välikohtauksesta on viikkoja. Pääni on jotenkin kuolettanut tunteeni, olen häntä kohtaan ihan tyhjä. Vauvan kanssa uskon pärjääväni ystävieni ja tarvittaessa perhetyön tuella, ajatus toisesta lapsesta ei ahdista, tiedän epätoivoisemmassa tilanteessa lisääntyneitä ihmisiä joilla menee ihan hyvin. Olen kuitenkin terve ja rauhallinen luonne, ja vauvan suhteen luotan itseeni.

En halua rangaista vauvan isää, mutta en tiedä missä määrin minun pitää antaa hänen olla mukana. Hän on muuttunut ihan uhriksi ja voivottelee osaansa ja syyttää minua itsekkyydestä jne. En tiedä voinko edes neuvolassa kertoa miksi en halua häntä lähelleni enää, tekevätköhän ne ls-ilmoituksen jos puhun lyömisestä, kun hänellä on jo yksi lapsi ennestään. En usko hänen lyöneen lastansa.

Olenko itsekäs jos en huoli häntä toiseksi huoltajaksi enkä päästä mukaan synnytykseen? Vauva-arjessa ymmärrän tarvitsevani apua, mutta ajatuskin hänestä vauvan kanssa tekee huonon olon. Mikä on kohtuullinen reaktio minulta tähän asiaan? Jos hän joskus onkin väkivaltainen uudelleen tai edes karjuu, en tiedä kestänkö syyllisyyttä. Ei minulla ole oikeutta viedä häneltä lasta joka on hänenkin, mutta en osaa näissä hormonimyrskyissäni edes ajatella järkevästi. Onneksi on vielä aikaa miettiä. Ajattelin että hän voi tunnustaa isyytensä, mutta en kyllä haluaisi hänen sukunimeään lapselle (hänestä lapselle tulee tietysti hänen nimensä) enkä halua jakaa huoltajuutta, koska pelkään että hän alkaa riidellä ja joudun vastentahtoisesti antamaan pienen lapsen hänelle hoitoon vaikka en luota häneen enää.

Vastaa

Tapahtumat

Odottamani lapsen isä löi minua.

Kommentit (46)