Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Odottamani lapsen isä löi minua.
26.10.2013 |
Tapasin alkuvuodesta mukavan miehen jonka kanssa vietin todella tiiviisti aikaa, myös lapsemme (kummallakin yksi edellisestä suhteesta, 5v ja 6v) ovat tavanneet ja tulleet kavereiksi. Juttelimme paljon tulevaisuudesta ja mies vaikutti hyvältä mieheltä ja isältä, raitis (emme kumpikaan juo), puheidensa mukaan ehdottoman uskollinen ja lempeä. Tunsin olevani valmis perustamaan perheen yhdessä, kaikki oli todella hyvin ja elämä tuntui sujuvan kaikin puolin hienosti.
Syksyllä mies sai eräänä päivänä kuin tyhjästä ihan silmittömän raivarin ja löi minua päähän avokämmenellä. Kerran, mutta kuitenkin. Hän huusi ja haukkui ja kirosi ja ilmoitti jättävänsä minut. Olin täysin shokissa, olin ajatellut ettei hän toimisi niin, tuossa tilanteessa lapsenikin oli kotona ja leikki omassa huoneessaan. Sanoin miehelle että hänen olisi nyt hyvä lähteä kotiinsa ja hän lähtikin. Olin järkyttynyt mutta samalla uskomattoman rauhallinen, ja muistan ajatelleeni välittömästi että tämä oli nyt tässä. Minulla on yksi väkivaltainen suhde takana (ei lapseni isän kanssa), josta opin että väkivallallla uhkaamisenkin pitäisi riittää siihen että lähtee, etenkin kun suhteessa ei ole lapsia. Luottamukseni meni täysin tämän välikohtauksen jälkeen, enkä voi hyväksyä tuollaista lapseni aikana, vaikkei hän tilannetta nähnytkään. Kuuli kuitenkin. Mies ei lopettanut huutamista vaikka pyysin.
Tämän välikohtauksen jälkeen emme tavanneet pariin viikkoon eikä minulla ollut edes ikävä. Olin jotenkin ihan lukossa tilanteesta enkä osannut kertoa kellekään, etten enää pysty tapailemaan miestä. Hän oli pahoillaan ja pyyteli anteeksi puhelimessa. Sanoin etten ole vihainen, mutta että suhde ei voisi jatkua, en kertakaikkiaan pystynyt edes ajattelemaan hänen lähellään olemista.
Kolme viikkoa tilanteen jälkeen kuukautiseni olivat myöhässä ja tein testin. Olen raskaana. Minulla on lapseni isän kanssa yhteishuoltajuus ja hyvät välit, hän maksaa elatusapua joka kuukausi ja osallistuu toisinaan oma-aloitteisesti lapsen vaatehankintoihinkin ym, vaikkei se olisi mielestäni erikseen tarpeen. Tulen pienistä tuloistani huolimatta toimeen koska elämme säästeliäästi ja asumme vuokralla, ei autoa tms eikä velkaa. Laskin nopeasti, että tulisin toimeen kahdenkin lapsen kanssa, minulla on kuitenkin turvaverkkoa muutenkin.
Juuri nyt minulla on sellainen olo, etten haluaisi vauvan isää elämääni ollenkaan. Ymmärrän järjellä, että tulevalla lapsella on oikeus isään, olen vain surullinen että hänen isänsä ei ole kuin vanhemman lapseni isä, vaikkei verrata voisi hyvässäkään tilanteessa.. Tulevan vauvan isä haluaisi nyt osallistua ja hän ilmoitti jopa että hänellä on oikeus tulla synnytykseen mukaan ja neuvolaan nähdäkseen ultraäänen "livenä" ym. Minusta tämä ei tule kysymykseenkään, en pysty edes olemaan hänen halattavanaan vaikka välikohtauksesta on viikkoja. Pääni on jotenkin kuolettanut tunteeni, olen häntä kohtaan ihan tyhjä. Vauvan kanssa uskon pärjääväni ystävieni ja tarvittaessa perhetyön tuella, ajatus toisesta lapsesta ei ahdista, tiedän epätoivoisemmassa tilanteessa lisääntyneitä ihmisiä joilla menee ihan hyvin. Olen kuitenkin terve ja rauhallinen luonne, ja vauvan suhteen luotan itseeni.
En halua rangaista vauvan isää, mutta en tiedä missä määrin minun pitää antaa hänen olla mukana. Hän on muuttunut ihan uhriksi ja voivottelee osaansa ja syyttää minua itsekkyydestä jne. En tiedä voinko edes neuvolassa kertoa miksi en halua häntä lähelleni enää, tekevätköhän ne ls-ilmoituksen jos puhun lyömisestä, kun hänellä on jo yksi lapsi ennestään. En usko hänen lyöneen lastansa.
Olenko itsekäs jos en huoli häntä toiseksi huoltajaksi enkä päästä mukaan synnytykseen? Vauva-arjessa ymmärrän tarvitsevani apua, mutta ajatuskin hänestä vauvan kanssa tekee huonon olon. Mikä on kohtuullinen reaktio minulta tähän asiaan? Jos hän joskus onkin väkivaltainen uudelleen tai edes karjuu, en tiedä kestänkö syyllisyyttä. Ei minulla ole oikeutta viedä häneltä lasta joka on hänenkin, mutta en osaa näissä hormonimyrskyissäni edes ajatella järkevästi. Onneksi on vielä aikaa miettiä. Ajattelin että hän voi tunnustaa isyytensä, mutta en kyllä haluaisi hänen sukunimeään lapselle (hänestä lapselle tulee tietysti hänen nimensä) enkä halua jakaa huoltajuutta, koska pelkään että hän alkaa riidellä ja joudun vastentahtoisesti antamaan pienen lapsen hänelle hoitoon vaikka en luota häneen enää.
Kommentit (46)
Tässä taas näkee kun tehdään liian nopeasti lapsia joka tuttavuuden kanssa eikä tunneta kunnolls toista ihmistä...voi tätä nykyajan menoa.. paras olisi että päätyisit aborttiin...tämän jälkeen kun olet 2 lasta eri miehille hommannut ja sinkku ei tarvitse kovin hääppösistä miehistå haaveilla. .. ja kyllä..olen myös sitä mieltä jos mies on lyönyt yhden ainoan kerran vielä voisi antaa yhden mahdollisuuden jos teillä on mennyt tähän asti hienosti. Mieheni löi minua joskus 4 vuotta sitten kerran ja katuu sitä vieläkin. .. ja yhdeksi kerraksi on jäänyt. Elämme onnellista arkea. Eipä ihme että täällä on nykyään joka toinen eronnut kun heti erotaan.. kaikki tekee virheitä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 11:09"]
Haluaisin lapsen perimisoikeuden takia (vaikkei käytännössä mitään perisikään..) että isä on tunnustanut isyytensä jos siis itse haluaa, pakottamaan en ala mutta uskon että hän tahtoo sitä koska haluaa olla niin paljon mukana ja päättämässä asioista. Käytännössä olisi kuitenkin selkeintä että minä olen yksinhuoltaja, hänen ei ole minusta tarpeen olla virallinen huoltaja koska sillä ei ole muuta väliä kuin se että se olisi hänen egolleen tärkeää. :( Voiko hän väkisin vaatia huoltajuutta jos sallin isyyden tunnustamisen?
[/quote]
Ei jumalauta! Lapsen perimisoikeuden takia haluat, että tunnustaa isyyden. Kyllä nyt käy sääliksi sikiötä, jolla on isänä työtän vaimonhakkaaja ja äitinä idiootti.
Tekikö ap rikosilmoituksen lyönnistä? Ottiko valokuvan jäljestä joka siitä jäi? Onko tapauksesta mitään todistetta?
Jos ei ole, taitaa valitettavasti olla aika turhaa vedota siihen tapaamisasioissa yms, koska jos mies on röyhkeä, hän voi sanoa ap:n valehtelevan. Siinä on sitten sana sanaa vastaan.
Muutenkin isällä on tietääkseni samat oikeudet ja velvollisuudet lapseen kuin äidilläkin. Jos hän jaksaa taistella ja esiintyy vakuuttavasti, hän saanee yhteishuoltajuuden ja normaalit tapaamiset. Ei nyt ainakaan kannata sen varaan laskea, että mieheltä voi tässä tapauksessa vain lypsää rahat pois mutta muuten unohtaa.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 13:11"]
sulla ei oo mitään velvollisuuksia tulevan lapsen isää kohtaan ennenkuin lapsen isyys on selvitetty ja tunnustettu lapsen synnyttyä. neuvolaan, ultraääniin tai synnytykseen ei tarvitse miestä ottaa mukaan. kun lapsi syntyy yksinhuoltajuus tulee sulle lapsen syntymän perusteella jos ette ole naimisissa.
kun isyys on selvitetty ja tunnustettu niin menette lastenvalvojan luo tekemään huoltajuus- tapaamis- ja elatussopimukset. sun ei tarvitse antaa huoltajuutta miehelle ja voit vaatia tapaamiset valvotuiksi (voit sanoa syyksi sen että mies löi sinua etkä luota häneen).
mies voi lain mukaan hakea huoltajuutta oikeuden kautta, samoin kuin normaaleja tapaamisia (ei kuitenkaan yönyli tapaamisia lapsen ollessa vauva), mutta tuo lyöminen saattaa estää häntä näitä saamasta.
voit myös kieltää isyyden selvityksen, mutta miehellä on oikeus nostaa isyyskanne ja vaatia isyys selvitettäväksi.
[/quote]
Voi kuule. Tuolla väitteellä lyömisestä ei ole juurikaan merkitystä, ellei äidillä ole näyttää tuomiota sanojensa tueksi. Niin monet vanhemmat sepostavat toisistaan ero- ja huoltajuusriidoissa vaikka mitä ja tuomioistuimet tietävät sen.
#29 on antanut tähän mennessä ketjun järkevimmät neuvot.
t: juristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki voit pitää lapsen mutta miestä et kyllä ota. Lyö vielä lastakin. Huoltajuutta ei tarvitse todellakaan tuollaiselle tyypille antaa. Mies voi tavata lasta olematta huoltaja.
Ja siis todellakaan isä ei voi vaatia pääsyä ultraääneen tai synnytykseen. Jos aiot pitää lapsen niin puhu tästä neuvolassa. Kerro ettei mitään luottamusta ole ja että pelkäät miehen väkivaltaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee aborttia siksi että lapsen isä on epätasapainoinen, pystyn ilman häntäkin huolehtimaan lapsesta. Mietinkin tässä nyt että mitä oikeuksia lapsen isällä on kun hän on tuollainen ja missä määrin minun tulee huomioida hänen halunsa olla mukana.
ap
Yrittäisin saada yksinhuoltajuuden, mutta eihän se ole varmaa.
Nyt vaan tsemppiä odotukseen ja tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole avioliitossa. Isällä ei ole käytännnössä mitään oikeuksia. sinä itse päätät siitäkin, merkitäänkö hänet isäksi, vai ei.
Ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä lakimieheen? Sieltä tulisi ainakin oikeat vastaukset ! Sen tiedän, että lapsen äiti päättää lapsen sukupuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kans että yhteishuoltajuus ei ole lapsen kannalta oleellinen asia, isän tiedossa oleminen toki on, että lapsi voi isompana halutessaan olla tekemisissä enemmänkin jne. Lisäksi tarkistin että isyydentunnustuksen jälkeen huoltajuus on yhä vain minulla. Mies on työtön ja Kela maksaa hänen jo olemassaolevankin lapsensa elatustuen lapsen äidille, koska miehellä ei ole varaa maksaa itse. Onneksi Kela ilmeisesti selvittää miehen maksukyvyn eikä minun tarvitse puuttua asiaan sen kummemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Tiedän että minulla on ns. etulyöntiasema tässä, koska lapsi on syntymätön ja tulee tarvitsemaan ensisijaisesti minua synnyttyään eikä kukaan voi vaatia että päästän lapsen isän kotiini joka päivä häntä tapaamaan ja hoitamaan. Jonkinlainen suhde heidän toki on saatava luoda, mutta ei hän voi olettaa saavansa olla paikalla kuten normaalissa suhteessa olisi. Minusta tässä on ikävintä se, että hän on itse aiheuttanut tilanteen vaikkei tiennytkään lyödessään että olen raskaana. Teoistaan voi joutua vastaamaan tosi nopeastikin :(
ap
Ymmärsinkö nyt oikein, että vajaan vuoden tapailun jälkeen olet raskaana tälle miehelle?
Oletko ihan varma, että haluat synnyttää lapsen?
Jotenkin vaisto sanoo, että tuo mies kannattaa ainakin jättää sikseen. Jos on vielä mahdollisuus raskauden keskeytykseen, harkitsisin sitä myös. Lapsen synnyttäminen sitoo sinut tähän mieheen tavalla tai toisella. Vanhemmuudesta ei pääse eroon. Ette vielä juurikaan tunne toisianne ja olet vasta saanut esimakua miehen arvaamattomuudesta. Ties mitä ongelmia hänellä on ollut jo aikaisemmassa suhteessaan. Komentit ultrasta ja synnytyksestä samoin olivat lievästi sanottuna outoja.
On tietysti mahdollista sanoutua miehestä irti, synnyttää lapsi, mutta jossain vaiheessa löydät kuitenkin edestäsi kysymykset lapsen isäsuhteesta. Jos isänä on henkilö, johon oman tai lasten turvallisuuden takia ei pysty luottamaan, olet rakentamassa itsellesi ja lapsillesi hirveää vankilaa.
Haluaisin lapsen perimisoikeuden takia (vaikkei käytännössä mitään perisikään..) että isä on tunnustanut isyytensä jos siis itse haluaa, pakottamaan en ala mutta uskon että hän tahtoo sitä koska haluaa olla niin paljon mukana ja päättämässä asioista. Käytännössä olisi kuitenkin selkeintä että minä olen yksinhuoltaja, hänen ei ole minusta tarpeen olla virallinen huoltaja koska sillä ei ole muuta väliä kuin se että se olisi hänen egolleen tärkeää. :( Voiko hän väkisin vaatia huoltajuutta jos sallin isyyden tunnustamisen?
En olisi edes kertonut miehelle raskaudesta. En ottaisi häntä osaksi elämääni tai lapseni elämää lainkaan. Juurii syistä, jotka edellä kommentoija 12 sanoi.
OT, ei ole olemassa mitään automatiota, että huoltajuus olisi vain sinun... Siis jos isyys tunnistetaan, silloin sovitaan myös huoltajuudesta, siis sovitaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 11:48"]
Kyllä minun vaimo lyö, kun saa raivareita. En voisi kyllä tuollaisen perusteella eroa harkita, jotkut vain "pulttaa" eri tavoilla.
Apn tapauksesta en osaa sanoa, että minkälainen mies ja missä tilanteessa löi, mutta aika kovat ehdot ihmisillä suhteissaan. Juo kaljan liikaa, tulee ero, juttelee toisen naisen kanssa, tulee ero jne.
[/quote]
Uskallatko jättää lapset vaimosi kanssa yksin?