Elämäni yksinäisin päivä

Ohimenevä tunne :)

mulla sama juttu kuin toisella yksinhuoltajalla. on pakko jaksaa koska muuta vaihtoehtoa ei ole. olen kadottanut lähes täysin itseni, mutta se ei saa vaikuttaa minuun. ei ole ketään kenelle paha oloa purkaa ja kotona täytyy ottaa lapsen uhma ja kiukku vastaan. onneksi on työ jossa saan pitää edes hetken päivästä kiinni itsestäni ja omasta tahdostani sekä ajatuksistani.

rakastan lastani syvästi ja tiedän että niin kauan kuin hän on olemassa, en edes pysty luovuttamaan. jaksan painaa eteenpäin hurjasta stressistä ja rahavaikeuksista huolimatta päivästä toiseen ja jaksan uskoa parempaan.

ennenkaikkea, mikä tärkeintä, lapsellani on hyvä olla ja häneltä ei ole jäänyt mitään puuttumaan.

Ap, mitä jos juttelisit vaimosi kanssa? Vaikutat lohduttomalta. Oletko kenties masentunut vai miksi suhtaudut yhteiseen perhe-elämäänne kovin synkästi?

Puolittain leikillään kerrotaan juttuja isistä, jotka saavat raskausoireita ja kärsivät synnytyksen jälkeisistä masennusoireista, mutta mielestäni niissä on totta ainakin toinen puoli. 

Jos alakulosi jatkuu, on kysymys masennuksesta, ja silloin kannattaa hakea ammattiapua. Terveyskeskuslääkärille olisi sitten seuraava etappi. 

Onnea perheenlisäyksestä ja tsemppiä sinulle!

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 08:50"]

Menee työ ja vaimo lähtee lapsen kanssa lapsen parhaaksi. Niin kauan kuin jaksan kantaa koko porukkaa minulla on perhe.  

Voit valita ketä rakastat, mutta et miten sinua rakastetaan.

[/quote]

Ymmärrän sinua, ap, erittäin hyvin! Naiset osaavat olla äärimmäisen itsekkäitä omiessaan parisuhteessa vauvan aluksi vain itselleen.

Kaikesta huolimatta yritä vain jaksaa nämä ensimmäiset vuodet. Sen jälkeen helpottaa. Naiset, ne vaimot ja äidit, tulevat hiljalleen järkiinsä tajutessaan, etteivät pystykään itse ihan kaikkeen. Järkevimmät heistä ovat jo antaneet tilaa lapsen isälle.

N45+, lapseton mutta monen lapsiperheen kamppailuja katsellut ja kuunnellut

Kaikista ihmisistä ei ole vahvoiksi vastuunkantajiksi. Lapsesi onni on se, että teidän perheessä on sentään yksi tukimuuri. Joissain perheissä ei ole edes sitä yhtä.

Sinulla ap, ei ole mitään velvollisuutta kuunnella mitään itsekästä rutinaa elämän rankkuudesta. Etsit netistä psykiatrin yhteystiedot, ja passitat puolisosi sinne. Menee tai ei, käsket häntä lopettamaan kiukuttelun. Elämä ei ole kivaa eikä helppoa, joten asiasta on turha enää valittaa.

Voit valita ketä rakastat, mutta et miten sinua rakastetaan.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 08:51"]

Voit valita ketä rakastat, mutta et miten sinua rakastetaan.

[/quote]

Miten niin voit valita ketä rakastat? Ei toimi ainakaan mun kohdalla, en rakasta miestä joka rakastaa minua. Elämäni olisi helpompaa, jos saisin itseni rakastumaan häneen.

"Nyt päätän rakastua tuohon..."

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 08:50"]

Meille on tullut pieni vauva hetken aikaa sitten. Vaimolla on ollut vaikeaa. Välillä on ollut tuntemuksia, että haluaisi vaan jättää sekä lapsen että minut + kaikki muut mitä vaan voitte kuvitella. Olen jaksanut ja ollut tukena ja samalla käyn töissä.

Tänään tajusin sellaisen yksinkertaisen jutun, että jos minä katkean tai  annan periksi niin siellä takana ei sitten ole mitään. Menee työ ja vaimo lähtee lapsen kanssa lapsen parhaaksi. Niin kauan kuin jaksan kantaa koko porukkaa minulla on perhe. Ei voi olla väsynyt tai masentunut. Ei voi antaa periksi.

Voit valita ketä rakastat, mutta et miten sinua rakastetaan.

[/quote]

Olen yksinhuoltaja. Tilanne on vähän samankaltainen sikäli, että lapsen hyvinvointi on tasan tarkkaan minun jaksamisestani kiinni. Ei ole tilaa masentua, ei ole tilaa suuttua. En voi heittää hanskoja naulaan, kuten se toinen teki. Pitää vain jaksaa - loputtomasti.

En ymmärrä. Yhteisestä päätöksestä olette perustaneet perheen ja nyt et jaksa? Tuohan on sitä mitä olet halunnut. 

Life is hard and then you die... Tsemppiä vaan, odota hetki, että lapsi varttuu hymyvaiheeseen, niin johan häneltäkin alkaa tulla boostia sinulle! Vaimon aivot on narikassa väsymyksen ja hormonimyllerryksen vuoksi, koettakaa vaan jaksaa. Ette ole yksin! Neuvolastakin kannattaa pyytää apua!