Lapsen hysteerinen hammaslääkärikammo ja vanhempien syyllistäminen

Kuka syyllistää?

Minä olen aikuinen ja pelkään vieläkin, vaikka joka kerta saan hyvää, empaattista palvelua ja toimenpide lakkaa heti jos sattuu vähänkin. En tiedä syytä pelolle, silti vapisen tuolissa ja jälkikäteen itken. 

Vanhempien syyllistäminen on suomalainen erikoisuus. Jos lapsella neurologisia ongelmia, syy löytyy vuorovaikutussuhteesta äitiin. Jos lapsi pelkää hammaslääkäriä, vanhemmat -etenkin se äiti- ovat häntä pelotelleet. Jos lapsi perseilee, syy on aivan varmasti äidissä. 

Missä kunnossa lapsen hampaat ovat? Joku huulen väpättäminen ei ole vielä hysteeristä pelkoa, ei edes lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuka syyllistää?

Ap ihan itse.

No ei meillä syyllistetty, vaikka lapsi pelkäsi niin, ettei edes uskaltanut istua tuoliin. Saatiin uusi aika ja kannustavia neuvoja, miten käyntiä voi vaikka leikkipeilin avulla treenata kotona ja jutella etukäteen, mitä hammaslääkärissä tapahtuu. Muutenkin hammashoitaja oli ihan superystävällinen ja todella otti lapsen huomioon.

Lapseni suhtautui ihan neutraalisti hammaslääkärikäynteihin, kunnes 11-vuotiaana piti paikata hammas, eikä puudutus auttanut. Pitkin hampain (heh) lääkäri laittoi väliaikaisen paikan ja käski tulla uudestaan pian. Olin ihan järkyttynyt, olin oikeasti luullut, että puudutus aina toimii. Mentiin yksityiselle ja hän sanoi röntgenkuvat otettuaan, että olipa hyvä, ettei porannut pidemmälle, olisi osunut hermoon. Lapsilla on hermot usein korkealla hampaassa, mutta tuon ärsytyksen myötä sen pitäisi laskeutua kauemmas kuukaudessa. Sitten palattiin yksityiselle paikkaukseen, lapsi oli todellakin hysteerinen. Kaikki meni kuin unelma! Sen jälkeen en ole kertaakaan lasta käyttänyt julkisella vaan aina tuolla samalla yksityisellä, joka jaksaa kehua ja kannustaa on erikoistunut pelkopotilaisiin. Käyn muuten itsekin tuolla samalla hammaslääkärillä, koen olevani turvallisissa käsissä :) Ei se ole mikään vika, jos lapsi pelkää, mutta jos mahdollista, voisitte kokeilla vaihtaa lääkäriä. Pääasia minusta on, että lapsi oppii olevansa turvassa, sillä aikuisena sinne hammaslääkäriin pitää osata mennä ihan itse... Luulenpa, että ne, joiden pelot on vain sivuutettu, eivät omatoimisesti hammaslääkäriin juuri mene ellei ole ihan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien syyllistäminen on suomalainen erikoisuus. Jos lapsella neurologisia ongelmia, syy löytyy vuorovaikutussuhteesta äitiin. Jos lapsi pelkää hammaslääkäriä, vanhemmat -etenkin se äiti- ovat häntä pelotelleet. Jos lapsi perseilee, syy on aivan varmasti äidissä. 

Ei, kyllä se suomalainen erikoisuus on siinä, että meillä on laajasti faktatietoa asioista tarjolla ja sitä jaetaan yleisenä tietona, mutta suomalaismöllit tämän tiedon kohdatessaan vetävät herneen palkoineen sieraimiinsa kun ottavat asiat henkilökohtaisena loukkauksina ja kritisointina.

Ap.llekin on varmaan neuvottu että muistattehan että kannattaa välttää lapsen pelottelua hammaslääkärillä (esimerkiksi hampaiden pesun yhteydessä että jos ei pese niin sitten pitää hammaslääkärin vetää hampaita pois yms) tai vastaavaa niin johan se kääntyy AP.n mielessä muotoon VäItÄtKöSäEtTäMäEnOsAaMuNlAsTaKaSvAtTaA!!1! ja OlEnKoMäSuNmIeLeStÄtEhNyTjOnKuNvIrHeEnMiTäHäh!!1!

Täälläkin yksi hammaslääkäripelkoinen, kun siirryin yksityiselle hyvälle lääkärille, pelko katosi. Siis ahdistaa vieläkin mennä mutta tiedän ettei mua satuteta siellä. Kerrotaan tarkkaan mitä tehdään ja pidetään taukoja jos tarvii. Julkisella puolella puudutus monesti lähti toimimaan vasta kotimatkalla jne.

Eli suosittelen kokeileen.

Koita laittaa joku toinen viemään lasta, jos pelkäät itse tai koet olosi epämukavaksi, lapsi aistii tämän ja pelkää siksi.

Ei lapsella voi olla hammaslääkäripelkoa, jos joku ei ole häntä käynnistä pelotellut.

Mun mielestä hammashoidossa pitää käyttää raakaa voimaa ja kannattaa pitää pelkotiloja vaan tarpeettomana pelleilynä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni suhtautui ihan neutraalisti hammaslääkärikäynteihin, kunnes 11-vuotiaana piti paikata hammas, eikä puudutus auttanut. Pitkin hampain (heh) lääkäri laittoi väliaikaisen paikan ja käski tulla uudestaan pian. Olin ihan järkyttynyt, olin oikeasti luullut, että puudutus aina toimii. Mentiin yksityiselle ja hän sanoi röntgenkuvat otettuaan, että olipa hyvä, ettei porannut pidemmälle, olisi osunut hermoon. Lapsilla on hermot usein korkealla hampaassa, mutta tuon ärsytyksen myötä sen pitäisi laskeutua kauemmas kuukaudessa. Sitten palattiin yksityiselle paikkaukseen, lapsi oli todellakin hysteerinen. Kaikki meni kuin unelma! Sen jälkeen en ole kertaakaan lasta käyttänyt julkisella vaan aina tuolla samalla yksityisellä, joka jaksaa kehua ja kannustaa on erikoistunut pelkopotilaisiin. Käyn muuten itsekin tuolla samalla hammaslääkärillä, koen olevani turvallisissa käsissä :) Ei se ole mikään vika, jos lapsi pelkää, mutta jos mahdollista, voisitte koke

Kuka tahansa hammaslääkäri voi sanoa, että on erikoistunut pelkopotilaisiin. Hammaslääketieteessä ei ole pelkopotilaiden erikoistumisalaa.

Hammaslääkärissä on vikaa jos lapsi pelkää tai aiemmassa hammaslääkärissä.

Sä viet lapsen hammaslääkäriin vaikka ois kammo. Varaa aika sellaiselle lääkärille jolla on kokemusta pelkopotilaan hoidosta.

Se pelko on hyvä voittaa jo lapsena.

Meillä on ollut ihan sellaisia käyntejä että lapsi on saanut tutustua ensin huoneeseen ja laitteisiin.

Sitten on päästy sitten koittaa että avataan suu ja katsotaan mutta ei kosketa.

Sen jälkeen on saanut katsoa peilillä ja sitten on voinut koittaa jo hampaiden pintoja.

Viimeksi jo saatiin vähän plakkia poistettua.

Eli lapsi tarvitsee aikaa ja toistoja ja lääkärin joka tietää miten toimia.

Sä kyllä huomaat kun lääkäri on asiaan perehtynyt, suosituksia voi myös kysyä muilta ihmisiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikuinen ja pelkään vieläkin, vaikka joka kerta saan hyvää, empaattista palvelua ja toimenpide lakkaa heti jos sattuu vähänkin. En tiedä syytä pelolle, silti vapisen tuolissa ja jälkikäteen itken. 

Minua myös pelottaa aina hammaslääkäriin meno, vaikka olen löytänyt aivan upean hammaslääkärin (ja hammashoitajan) ja sitten kun istun tuoliin, niin ei pelota enää yhtään, kun jotenkin vain luotan heihin ihan täysin. Mutta aina etukäteen pelkään menoa, en tiedä koska se tuollainen etukäteen pelkäämknen loppuisi, koska siellä ei ole mitään pelottavaa.

Itse pyydän aina puudutusta, mutta viimeksi olin ensimmäisen kerran ilman puudutusta, kun uskoin hammashoitajan ja -lääkärin vakuutteluihin, että tämä on niin pintalohkeama, että ei varmasti satu yhtään. Ja todellakin oli niin, että ei sattunut. Hammaslääkäri kertoo aina, että nyt vähän porailen ja kertoo kuinka kauan ja miksi hän poraa (ja on nopea toimissaan) ja sitten kertoo, että enää ei sitten porata yhtään jne. Minulle on jopa tehty kerran juurihoito, enkä edes ymmärtänyt, että sellainen tehtiin (puudutettiin kyllä silloin), kun olen kuullut niin kamalia kertomuksia siitä, piti ihan jälkikäteen kysyä, että oliko tämä nyt se juurihoito, kun ei ollut kovin kummoinen. Käyn tosin aina samalla hammaslääkärillä, en todellakaan uskalla mennä jonkun toisen vastaanotolle

Niin. Olin viisivuotias, ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä. "Ei se satu, ei satu, ei varmasti satu!" Uskoin. Sattuihan se.

Hysteeriset lapset ovat kamalia ja huomiohakuisia. Minulla on serkku, joka tuli hysteeriseksi, kun joku mainitsi, että taitaa tulla ukonilma (olimme noin 7- ja 9-vuotiaita. Hän sai sillä äitini, äitinsä ja isoäitimme huomion. Minä katselin vierestä, että ompa sekopäinen kakara.

Ainahan hammaslääkäriin meno vähän jännittää aikuistakin, mutta hysteerinen pelko on sairautta. Ehkä jokin esilääkitys voisi auttaa.