Oletko ikinä ollut epätoivoisesti rakastunut?

Mun kaikki rakastumiset on olleet tuollaisia. Niitä on elämässä 3. Kaksi näistä ei ollut mitenkään minusta kiinnostunut ,ei huomannutkaan minua. Kolmas oli kiinnostunut mutta oli naimisissa, joten ei siitä toki sitten sen enempää kehitelty. 

Mitä on tapahtunut. Eipä mitään ihmeempää. Olen aikani kuumeillut ja fantasiointu ihastustani, mutta sitten se on ajan myötä laantunut kun ei ole vastakaikua. 

se loppuu ajan kanssa. rakastin exää vielä kauan eron jälkeenkin, nyt en enää.

Olen. Rakastin exääni epätoivoisen kiihkeästi vielä pitkään eromme jälkeen. Tein kaikkeni että olisin saanut hänet takaisin. Käytin jopa melko kyseenalaisiakin keinoja. Aikansa siinä meni että pystyin päästämään irti. Nykyään ajattelen häntä joskus, mutta en haluaisi häntä enää elämääni takaisin.

Olen, ja meillä olikin pieni "juttu", jonka aikana luulin, että tästä tulee vuosisadan rakkaustarina. TOisin kävi. Mies hävisi, eikä äkkiä vastannut viesteihini. Myöhemmin hän kertoi ihastuneensa toiseen. Olin ihan sekaisin, kun hänestä ei kuulunut mitään. Kävin vakoilemassa häntä hänen talonsa ulkopuolella ja soitin tuntemattomasta numerosta vain kuullakseni, että hän vastaa. Sitten löin luurin korvaan. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja kelasin päivät pääksytysten, mikä meni vikaan, ja miten voisin tulla hänelle houkuttelevammaksi. ELättelin turhia toiveita kuukausitolkulla, vaikka sokeakin olisi tajunnut, ettei miestä kiinnosta,.  *En halunnut uskoa. Menin ihan ylikierroksille ja näin jälkeenpäin ajateltuna itsekunnioitukseni ja lopulta itsetuntonikin meni aika lähelle nollaa. Olin typerä haikaillessani moisen saastan perään, joka ei ollut tarpeeksi kohtelias edes laittamaan viestiä, että hei sori, ei tästä nyt tule mitään-.

Olen.

Hän tiesi tunteeni, mutta hänellä oli jo puoliso. Lisäksi 15 vuotta ikäeroa. Muistan hänet edelleen vaikka siitä on jo vuosikausia kun olen viimeksi hänet nähnyt... olen edelleen varma, että hän olisi ollut se oikea minulle. Kukaan muu ei ole vieläkään saanut minussa aikaan niin voimakkaita tunteita.

Olen. Ei siitä seurannut yhtään mitään hyvää. Olisi saanut ihan kokonaisuudessaan jäädä tapahtumatta kaikki siihen liittyvä.

Olen. Silloinen avomieheni löysi toisen naisen. Olivat pitäneet peliä viikon selkäni takana. En kuitenkaan tajunnut että miehellä on toinen, luulin että on jokin suuri kriisi (taas) kun ei ole kotona näkynyt. Kun pakotin miehen kertomaan missä mättää, kertoi että haluaa erota. Muutama päivä tuon jälkeen sain tietää että oli esitellyt toisen naisen vanhemmilleen samana iltana kun jätti minut. Elämäni meni ihan sekaisin. En pystynyt nukkumaan, en syömään, käymään opiskelupaikassa. Pystyin juuri ja juuri raahautumaan suihkuun, laittamaan vaatteet päälle ja itkemään puhelimessa parhaalle ystävälleni.

Olen. Silloinen avomieheni löysi toisen naisen. Olivat pitäneet peliä viikon selkäni takana. En kuitenkaan tajunnut että miehellä on toinen, luulin että on jokin suuri kriisi (taas) kun ei ole kotona näkynyt. Kun pakotin miehen kertomaan missä mättää, kertoi että haluaa erota. Muutama päivä tuon jälkeen sain tietää että oli esitellyt toisen naisen vanhemmilleen samana iltana kun jätti minut. Elämäni meni ihan sekaisin. Kahteen viikkoon en pystynyt nukkumaan, syömään tai käymään koulussa. Juuri ja juuri sain vaatteet päälle ja itkemään parhaalle kaverille puhelimessa. Senkin jälkeen oli tosi, tosi vaikeaa.

Tilannetta pitkitti se että erosta noin kahden kuukauden kuluttua ex alkoi pitämään yhteyttä ja antoi ymmärtää ettei sen uuden kanssa niin kivaa olekaan ja ehkäpä me vielä palataan yhteen. Ja minä olin niin tyhmä että uskoin vaikka he asuivat jo yhdessä eikä mies edes muuttanut pois. Jos minä tutustuin johonkuhun toiseen mieheen, sai ex aina jotakin kautta tietää uudesta (pikkukaupunki, paljon yhteisiä tuttuja) ja aloitti taas hillittömän puhelinrumban. Ja minä laitoin aina uuden menemään koska en ollut vielä päässyt exästä irti ja elättelin koko ajan toivetta yhteenpaluusta.

Vuoden kuluttua tapahtui jotain ikävää ja se sai ajatukseni raiteilleen. Tajusin ettei exästä tule ikinä kunnollista puolisoa. Viikon kuluttua siitä löysin nykyisen aviomieheni ja vähitelleen ne pienetkin jäljellä olevat tunteet exää kohtaan hiipui kokonaan pois.

Nykyään olen tajunnut että olin silloin hyvin nuori ja pahasti läheisriippuvainen. Ajattelin olevani todella ruma ja luulin etten saa ketään toista joten roikuin exässä jotta olisi edes joku. Sitä en kuitenkaan tajua miten en tajunnut että onhan mulle ottajia kun sen vuoden aikana minulla oli isompaa säpinää 3 miehen kanssa. Tarvittiin se iso ikävä tapahtuma että ajatukset naksahti kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:53"]

Olen. Silloinen avomieheni löysi toisen naisen. Olivat pitäneet peliä viikon selkäni takana. En kuitenkaan tajunnut että miehellä on toinen, luulin että on jokin suuri kriisi (taas) kun ei ole kotona näkynyt. Kun pakotin miehen kertomaan missä mättää, kertoi että haluaa erota. Muutama päivä tuon jälkeen sain tietää että oli esitellyt toisen naisen vanhemmilleen samana iltana kun jätti minut. Elämäni meni ihan sekaisin. En pystynyt nukkumaan, en syömään, käymään opiskelupaikassa. Pystyin juuri ja juuri raahautumaan suihkuun, laittamaan vaatteet päälle ja itkemään puhelimessa parhaalle ystävälleni.

Olen. Silloinen avomieheni löysi toisen naisen. Olivat pitäneet peliä viikon selkäni takana. En kuitenkaan tajunnut että miehellä on toinen, luulin että on jokin suuri kriisi (taas) kun ei ole kotona näkynyt. Kun pakotin miehen kertomaan missä mättää, kertoi että haluaa erota. Muutama päivä tuon jälkeen sain tietää että oli esitellyt toisen naisen vanhemmilleen samana iltana kun jätti minut. Elämäni meni ihan sekaisin. Kahteen viikkoon en pystynyt nukkumaan, syömään tai käymään koulussa. Juuri ja juuri sain vaatteet päälle ja itkemään parhaalle kaverille puhelimessa. Senkin jälkeen oli tosi, tosi vaikeaa.

Tilannetta pitkitti se että erosta noin kahden kuukauden kuluttua ex alkoi pitämään yhteyttä ja antoi ymmärtää ettei sen uuden kanssa niin kivaa olekaan ja ehkäpä me vielä palataan yhteen. Ja minä olin niin tyhmä että uskoin vaikka he asuivat jo yhdessä eikä mies edes muuttanut pois. Jos minä tutustuin johonkuhun toiseen mieheen, sai ex aina jotakin kautta tietää uudesta (pikkukaupunki, paljon yhteisiä tuttuja) ja aloitti taas hillittömän puhelinrumban. Ja minä laitoin aina uuden menemään koska en ollut vielä päässyt exästä irti ja elättelin koko ajan toivetta yhteenpaluusta.

Vuoden kuluttua tapahtui jotain ikävää ja se sai ajatukseni raiteilleen. Tajusin ettei exästä tule ikinä kunnollista puolisoa. Viikon kuluttua siitä löysin nykyisen aviomieheni ja vähitelleen ne pienetkin jäljellä olevat tunteet exää kohtaan hiipui kokonaan pois.

Nykyään olen tajunnut että olin silloin hyvin nuori ja pahasti läheisriippuvainen. Ajattelin olevani todella ruma ja luulin etten saa ketään toista joten roikuin exässä jotta olisi edes joku. Sitä en kuitenkaan tajua miten en tajunnut että onhan mulle ottajia kun sen vuoden aikana minulla oli isompaa säpinää 3 miehen kanssa. Tarvittiin se iso ikävä tapahtuma että ajatukset naksahti kuntoon.

[/quote]

Joo, menipä taas putkeen. =)  2 ekaa kappaletta lähes sama.

Olen juuri nyt. Mies on alkoholisti ja kaksisuuntainen eikä suhteesta tule mitään. Olen luovuttanut enkä enää edes tapaa miestä, mutta olen silti rakastunut häneen. Itken tätä joka päivä. Mutta ehkä vähitellen helpottaa...?

Rakastunut? Siis ihan rakastunut, no en ole.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 17:00"]

Olen juuri nyt. Mies on alkoholisti ja kaksisuuntainen eikä suhteesta tule mitään. Olen luovuttanut enkä enää edes tapaa miestä, mutta olen silti rakastunut häneen. Itken tätä joka päivä. Mutta ehkä vähitellen helpottaa...?

[/quote]

Olisi kivempi saada kommentti kuin pelkkä miinuspeukku.

Olen ollut pari kertaa, mutta jotenkin lopulta saanut sen toisen rakastumaan itseeni ja sen jälkeen huomannut, että ei se niin ihana olekaan. Sitten onkin ensin minut huomiotta jättänyt mies jäänyt itse kuin nalli kalliolle. Jälkeenpäin on hävettänytkin, kun olen oman itsekkään rakastumiseni takia sekoittanut toisten elämän niin, vaikka ei ollut niin paljon yhteistä, että olisi kannattanut järjellä ajatellen haaveilla pitkäaikaisesta yhteiselosta.

Voi että sentänsä...

Ihania tarinoita kaikilla. Tai siis ei tietenkään ihania onnellisella tavalla, mutta ihania sillä tavalla, että tuo on ihan oikeaa elämää.

Itsekin ole rakastunut. Mies oli ensin ihan kiinnostuneen oloinen. Meni aikaa kuukausia pari, niin eipä hän enää olekaan kiinnostuneen oloinen ollenkaan. En ole sanonut ikinä, että olisin häneen rakastunut, mutta luulen hänen tietävän. Hän on joskus humalpäissään sanonut minulle rakastavansa, mutta sen on täytynyt olla vain sanahelinää.

Tiedän, että ajan kanssa minunkin tunteeni hiipuvat, ainakin jonkin verran, mutta kun vain jaksaisi selvitä siihen asti selväjärkisenä.

AP

En ehkä ihan rakastunut mutta toivottoman ihastunut olen ollut.

Miehen tapasin työhön liittyvällä kurssilla ja olin ensi hetkestä hänen lumoissaan enemmän kuin olen ollut ihastunut kehenkään. Olin aivan varma, että mies on sielunkumppanini, vaikka muuten olen aika järkevä ihminen ja ihastukset menevät nopesti ohi.

Miehen kanssa en voinut olla normaalisti tekemisissä, vaikka näin hänet joskus, koska tunteet olivat niin voimakkaat. En saanut hänen seurassaan sanaa suustani ja melkein pelkäsin sitä, kun tapaan hänet, vaikka toisaalta koko ajan kaipasin tämä tuntemattoman ihmisen seuraan. Ihan hullua.

Yhteisen tuttavan kautta sitten mies sai tietää, että haluasin olla häneen yhteydessä ja alkoi kirjoitella minulle viestejä ja sähköposteja. Odotin viestejä kuin kuuta nousevaa. Mies ei kuitenkaan koskaan ehdottanut tapaamista enkä itse uskaltanut ja jos näimme jossain vaihdoimme vain pari sanaa. Tilanne oli outo, mutta en voinut ajatella muta kuin tätä miestä ja haaveilla siitä, että meille tulisi suhde. 

Lopulta mies kirjoitti ihastuneensa johonkin naiseen ja olin aivan murtunut. En vieläkään ymmärrä, mistä tuossa jutussa oli kyse ja kirpaisee kun ajattelen asiaa. Jostain syystä olen kuitenkin iloinen, että en ehdottanut miehelle mitään, koska tiedän, että odotukset häntä kohtaan eivät olisi koskaan täyttyneet ja olisin pettynyt entistä pahemmin. 

Olen ja ryven tälläkin hetkellä aivan kauheassa morkkiksessa ja häpeässä saatuani pakit. Sähläsin sanomisiani ja suurensin soppaa entisestään...Epätoivoista ja noloa.

Kunhan nyt tästä jotenkin selviäisin menettämättä täysin kasvojani...

Olin jumalattoman rakastanut kivan näköiseen ja hauskaan Anttiin. Hän oli kavereidenkin ihastus. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaan oli ihastunut parhaaseen ystävääni. Minä halusin kuitenkin Antin ja niinpä eräänä päivänä houkuttelin hänet nurkkaan ja annoin ison pusun. Antti purskahti itkuun ja minä sain opettajalta torut

T. entinen 1B:n oppilas

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 18:41"]

Olin jumalattoman rakastanut kivan näköiseen ja hauskaan Anttiin. Hän oli kavereidenkin ihastus. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaan oli ihastunut parhaaseen ystävääni. Minä halusin kuitenkin Antin ja niinpä eräänä päivänä houkuttelin hänet nurkkaan ja annoin ison pusun. Antti purskahti itkuun ja minä sain opettajalta torut

T. entinen 1B:n oppilas

[/quote]

Voi Anttia! :')

En

Olen ollut ja se hävettää yhä. Nolasin itseni totaalisesti. Ripustauduin mieheen, joka ei minusta välittänyt sen vertaa, että luuriin edes vastaisi. Itse kyllä ajoittain soitteli paremman puutteessa, muttei huomionut minua mitenkään vaikka olin "kieli pitkällä" odottamassa soittoa tältä. Ympäristö vielä paheksui kovaan ääneen ja kaveritkin nauroivat, koska mies ei ollut kovin häävi sinänsä, työtön juoppo ja pelimies ja paljon itseäni rumempi ja vanhempikin. Olin niin säälittävä silloin, ettei ihme lie sekään, ettei se pieni paksu juoppokaan välittänyt.

Rakastin palavasti erästä komeaa, akateemista, ihanaa miestä. Meillä oli suhde, mutta mies katosi yhtäkkiä mitään sanomatta. Olisi voinut kohteliaasti ilmoittaa ettei kiinnosta, mutta alkoi välttelemään eikä halunnut enää tavata. Tajusin toki asian, enkä ole häntä yli puoleen vuoteen enää kaipaillut. Ainakaan kovin paljoa..