Oletko ikinä ollut epätoivoisesti rakastunut?

Harvassa lienevät ihmiset, joilta olisi otsikon mukainen kokemus jäänyt elämän varrella väliin. Jotkut tietysti haluavat väittää näin käyneen, mutta hekin valehtelevat itselleen ja muille.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 18:34"]

Olen ja ryven tälläkin hetkellä aivan kauheassa morkkiksessa ja häpeässä saatuani pakit. Sähläsin sanomisiani ja suurensin soppaa entisestään...Epätoivoista ja noloa.

Kunhan nyt tästä jotenkin selviäisin menettämättä täysin kasvojani...

[/quote]

Ei näissä asioissa voi menettää kasvojaan. Itse olen myös ns.mokannut ja ollut epätoivoinen, mutta so what. Ei kannata katua mitään, elettyä elämää se vain on!

Olin kerran. Rakastin eronkin jälkeen kun en itse olisi halunnut erota, harrastettiin seksiä ja tapailtiin vielä pitkään. Annoin eksän kohdella minua todella huonosti ja satutin itseni paljon pahemmin, kun annoin hänen jäädä elämääni.

Sen jälkeen, 6 vuotta myöhemmin, rakastuin uudelleen. Miehessä on monta vikaa eikä hän ole vakavissaan kiinnostunut. Tämän takia en aio enää kuitenkaan kärsiä samalla tavalla, vaan annan olla, vaikka menenkin aina uudelleen ihan pyörryksiin hänen näkemisestään. Minuun on oltu muutaman kerran epätoivoisen rakastuneita, sellaisten miesten taholta, jotka eivät ole herättäneet minussa suurempaa tunnetta kuin jonkinlaista kiintymystä. Heidän rakastunut käytöksensä on ollut minulle lähinnä rasittavaa, siksi en halua tehdä itsestäni samanlaista typerystä sille miehelle, johon itse olen rakastunut.

Olen, juuri nytkin. Kun tutustuin aikoinaan häneen, olin vapaa, mutta jutusta ei tullut mitään, osin hänen kykenemättömyydestä suhteeseen johtuen, osin ehkä siksi, etten ollut hänelle tarpeeksi oikea. Hänen käytöksestään päätellen olisin kiinnostanut, mutta kun mies oli sitten niin arka, niin ei uskaltanut lähteä kokeilemaan mihin juttu olisi vienyt. Tai tämä oli minun oma tulkintani. Hän sai kyllä kuulla minulta, että olen ihastunut. 

Kesti kauan päästä hänestä yli. Nyt törmäsin häneen saatumalta uudelleen, mutta tällä kertaa olen perheellinen. Hän oli taas niin ihana, ja vaikka haluaisin tavata ihan vain kahvilla, ei siitäkään näytä tulevan mitään. Jos olisin vapaa, antaisin palaa, meni syteen tai saveen, sen kanssa, että saanko hänet ulos kuorestaan vai en. mutta kun en ole vapaa, ei kai auta kuin käydä eroprosessi taas läpi, nyt nopeutettuna versiona. 

Olen tälläkin hetkellä. Kaipaan yli kahden vuoden takaista ihastustani, meillä oli silloin pientä juttua. Sitten tapasin nykyisen mieheni, ollaan ehditty jo lapsikin tekemään... Silti mietin aina välillä tuota miestä. Hän oli niin turvallinen ja rauhallinen toisin kuin nykyinen mieheni. Ei mitään mahdollisuutta enää palata menneeseen, kun tosiaan olen varattu ja silloin käyttäydyin aika törkeästi tuota miestä kohtaan. Hävettää vieläkin. Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, mutta en nyt varattuna halua kuitenkaan. Tietty jos ei veikkaa ei voita, mutta silti...

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 21:14"]

Olen tälläkin hetkellä. Kaipaan yli kahden vuoden takaista ihastustani, meillä oli silloin pientä juttua. Sitten tapasin nykyisen mieheni, ollaan ehditty jo lapsikin tekemään... Silti mietin aina välillä tuota miestä. Hän oli niin turvallinen ja rauhallinen toisin kuin nykyinen mieheni. Ei mitään mahdollisuutta enää palata menneeseen, kun tosiaan olen varattu ja silloin käyttäydyin aika törkeästi tuota miestä kohtaan. Hävettää vieläkin. Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, mutta en nyt varattuna halua kuitenkaan. Tietty jos ei veikkaa ei voita, mutta silti...

[/quote]

Osaatko sanoa, miksi olit törkeä häntä kohtaan? 

t. 25 joka miettii, miksi mun ihastukseni oli myös töykeä mua kohtaan, vaikka toinen puoli hänestä sanoi muuta...