Kun osaa kaiken, mutta kokeessa menee paniikkiin eikä saa paperille mitään

Hei, ap, ihan riviopettajan näkökulmasta vastailen sinulle. Aloituksestasi ei käynyt ilmi, mitä koulua käyt tai minkäikäinen olet. Oletan siis, että olet aikuinen. 

Oletan myös, että olet saanut diagnoosin adhd:sta, koska sinulla on siihen lääkitys, joka ei kuitenkaan sovi sinulle, etkä sen vuoksi voi käyttää sitä. Todennäköisesti sinulla on myös luki-testin tulos, josta ilmenee luki-häriö. Näiden vaivojen lisäksi sinulla on jonkinlainen paniikkihäiriön tapainen ongelma, joka vaikeuttaa opiskeluasi, koska et pysty tekemään kokeita.

Ensimmäisenä sinun kannattaisi ottaa yhteyttä oppilaitoksesi johtajaan, rehtoriin, luokanvalvojaan, ryhmänohjaajaan, opoon tms. ja selvittää, millaiset mahdollisuudet koulussa olisi järjestää sinulle suullisia testejä. Kysy samalla, millaisia lääkärintodistuksia tarvitset pyyntöäsi tukemaan. 

Seuraavaksi sinun kannattaa mennä hoitavalle lääkärille - sille, joka määräsi sinulle adhd-lääkityksen. Koska lääkitys ei sovi sinulle, pyydä saada jotakin toista lääkettä. Kerro oireistasi, joita saat koetilanteissa ja pyydä saada päästä tutkimuksiin ja hoitoon. Todennäköisesti sinulle määrätään jotakin ahdistusta lievittävää lääkettä. Pyydä myös päästä terapiaan, sillä pelkkä lääkitys ei riitä silloin, kun pitää opetella uudenlaisia käyttäytymismalleja aikaisemman panikoinnin tilalle. 

Pyydä myös lääkärintodistus adhd:sta ja tästä häiriöstä, joka vaivaa sinua koetilanteissa, mikäli oppilaitos tarvitsee sitä. Ota yhteyttä siihen oppilaitokseen, jossa sinulle on tehty lukitesti ja pyydä siitä kopio, mikäli sinulla itselläsi ei ole tuloksia tallella. Toimita myös tämä tieto oppilaitokseen, mikäli sitä ei vielä ole papereissasi. 

Tsemppiä!

Mulla on paperit ja todistuksen näistä ongelmista ja ne on aina toimitettu kaikille kouluille hetik kun olen koulun aloittanut. Niillä ei ole mitään vaiokutusta siihen, miten halukkaita opettajat ovat järkjestämään mitään. Pikemminkin niiden peerusteella minua kohdellaan entistä huonommin, jotenkin vaikuttaa siltä kuin monelle opettajalle nuo tarkoittaisivat, etttä minut on todistettu kyvyttömksi oppimaan mitään tai koskaan tulemaan kunnon kansalaiseksi. Sitten eivät viitsi yrittää sitäkään vähää. osa todistuksista on kyllä papeerissa, jotka ovat lapsuudesta ja niissä samoissa papereissa on myös asioita, sen aikaisia oireita, joita ei enää ole ja joita en enää halua levitellä, koska ne tämänikäisellä näyttäisivät vieläkin oudommilta kuin silloin lapsena kun niitä oikeasti oli.

Tämän takia mä haluaisin oppia jotain, jonka avulla voisin ihan itse hoitaa asian enkä olisi riippuvainen opettajien armosta. En halua erityiskohtelua, haluan oppia olemaan normaalisti.

En myöskään jaksa enkä halua hakea enää uutta lääkettä, sillä ensinnäkin mulla on myös reuma, johon myös joudun syömään kourakaupalla lääkkeitä, enkä usko niiden yhteisvaikutuksen olevan terveellinen. toisenakin ja isompana syynä on se, että tämä nykyinen adhdlääke on jo noin neljäs kokeilu erilaisesta ja erivahvuisesta lääkkeestä. Lopputulos tuntuu olevan, että jos annoksesta on apua adhd-oireisiin, sillä on liikaa sivuvaikutuksia. Jos sillä ei ole sivuvaikutuksia, se ei autakaan mitään. Kokeiluihin menee kuukausia aikaa, ja helposti satasia rahaa. Lisäksi julkisella puolella lääkäriajat on aina päivällä, eikä mulla ole varaa poissaoloiihin koulusta, oon jo tarpeeksi hampaissa. Lääkekokeilujen aikana on aina huono olo ja koulutulokset sen kokeilun ajalta voi olla entistä huonommat. jos kokeilu kestää puoli vuotta ja sen ajan menee kaikki koulussa entistä pahemmin, sillä voi olla (ja yläkoulun lopussa oli) aika harmillisia pitkäaikaisseurauksia. Sitäpaitsi lääke auttaa vain normaalissa toiminnassa paikallaan olemiseen ja keskittymiseen. Se ei vie pois koepaniikkia, joka ei johdu pelkästä välittäjäainevajeesta aivoissa, vaan myös huonoista kokemuksista ja stressistä, luulen.

Eikö kukaan ole onnistunut ratkaisemaan paniikkiongelmaa? Luulisi, että voisi olla jotain kurseja tms?

Meillä oli lukiossa muutamia tapauksia, jotka olivat samantapaisia kuin ap: tapaus. En muista olisiko heille tarvinnut järjestää suullisia kokeita, mutta hyvä apu oli erillinen tila ja tarpeen mukaan lisäaikaa. Samoin toimittiin myös yo-kokeiden kanssa. Reaaliaineissa ja äidinkielessä sai käyttää tietokonetta, jos halusi. Ratkaisu toimi hyvin. Ei tullut esim. paniikkia tai ahdistusta, kun sai olla yksin pienessä tilassa.

Siinä on joitain eroja, miten oppilaitokset suhtautuu tollaisiin ongelmiin. Edelleen on sellaisia paikkoja, joissa ei osata järjestää opintoja siten, että erilaisista ongelmista kärsivät voivat suorittaa opintoja: tuollaiset häiriöthän ei riipu älykkyydestä eivätkä siitä, miten hyvin voi pärjätä työelämässä. Koulu kun painottaa eri asioita kuin muu elämä.

Mä kehottaisin sua ottamaan selvää, onko jossain päin Suomea sellaista vastaavaa oppilaitosta, jossa tuollaisiin ongelmiin osataan suhtautua oikein. Muistelen, että tuttavani onnistui suorittamaan lukio-opinnot aikuisiällä loppuun, kun jossain Helsingin aikuislukiossa osattiin suhtautua oikein lukihäiriöön. Ruotsissa ihan yliopistotasoa myöten opinnot voi suorittaa myös suullisilla kuulusteluilla, jos on tietyt diagnoosit.

Toivoisi todella, että näihin juttuihin osattaisiin suhtautua paremmin Suomessa! Itse olen huomannut opiskelujeni aikana korkeakoulussa, että viimeisten viiden vuoden aikana lukihäiriön huomioiminen opinnoissa on parantunut: valoa on siis näkyvissä. Ehkäpä joskus erilaiset oppimiseen vaikuttavat häiriöt osataan kohdata niin, etteivät niitä kantavat joudu muita huonompaan asiaan.

Toivotan sulle paljon onnea. Ainakin toisen asteen opinnoissa on tarjolla vaihtoehtoja ihan täällä Suomessakin.

Olen ysiluokalla ja tänään meni uskonnon koe niin huonosti että itkettää. Tänä syksynä olen saanut vain ysejä ja kymppejä aika pienellä vaivalla ja yhden kasin, mutta tämä uskonnon koe... Opettelin asiat hyvin ja osasin ne, mutta kokeessa pää oli ihan tyhjä enkä osannut kunnolla mitään tehtävää, mutta veikkaan että saan puolet kokonaismäärästä. Ja tämä koe on siis ainut uskonnon koe tänä syksynä. No onneksi on vielä kevätlukukausi jäljellä.

Ei kannata hakeutua vaativaan ammattiin tai vaativiin tehtäviin työelämässä, jos on sellainen että ei pysty toimimaan paineen alla. Taidoilla ei ole paljon merkitystä jos ei pysty toteutukseen.

Minulla ongelmana on se, että olen ylivirittyneessä tilassa ja kirjoitan tohkeissani kaiken maan ja taivaan väliltä. Jälkeen en muista edes kysymyksiä ja hylsyhän sieltä sitten tulee. Ilman koetilannetta osaan selittää rauhallisesti muillekin kysytyistä asioista.

Sain itse apua nlp-terapiasta (kuuklaa), pätevän terapeutin avulla tehtiin harjoituksia ja sain paniikkikohtaukset kuriin. Lisäksi koulussa sovittiin että tarvittaessa pääsen tekemään kokeet eri tilaan kuin iso auditorio. Vähitellen olen pystyny tekemään kokeet samassa tilassa kuin muut. Mutta nlp tehosi mulle.

Voisit tosiaan kysyä tuosta erityistilan ja lisäajan mahdollisuudesta?

Suullinen tentti on joissain aineissa oikeasti todella vaikea järjestää siten, että sillä saisi testattua samoja asioita saman tasoisesti kuin kirjallisella tentillä. Matematiikassa esimerkiksi näin. 

Kannattaa muuten tuon käsillä tekemisen tarpeen kanssa kysyä opettajalta olisiko tälle ok, jos vaikka neuloisit tunnilla silloin kun et aktiivisesti kirjoita jotain vihkoon. Kerro tilanne ja syyt tälle. Saatat yllättyä ja saadakin luvan. 

t. toinen, jonka oli pakko tehdä jotain käsillä, että pystyi keskittymään kuunteluun  ja sai lukiossa jo opettajilta neulomisluvan tämän vuoksi