Inhoavatko kaikki naiset vartalojaan?? Kun nykyään on näitä kaikkia kehopositiivisuuksia ja kehoon ihastumisia.
En minä ole koskaan vihannut kehoani enkä myöskään tarvitse mitään erillisiä kampanjoita. Melkein tuntuu että pitäisi inhota itseään, kun "kaikki muutkin" hypetyksestä päätellen niin tekevät.
Kommentit (33)
En inhoa, enkä ole koskaan inhonnut.
Olen pitkähkö, pitkäjalkainen ja solakka.
Teini-iässä ja vanhempanakin kyllä tuntui siltä, että olisi pitänyt valittaa äänekkäästi kamalaa vartaloaan muiden mukana. Mut en ole laumasielu.
Sen sijaan menin tanssitunneille.
Siellä oppii nauttimaan kehonsa liikkeistä ja vartalo kaunistuu entisestään.
No. Jo tammikuussa naisen pitää alkaa valmistautua siihen että saa mennä uimarannalle uimaan lämpimänä kesäpäivänä. Tämä oikeus saavutetaan vasta silloin kun nainen painaa yhtä paljon kuin 18-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika pitkälti. Koskaan ei varmaan ole ollut näin kovia ulkonäköpaineita.
Höpö höpö! Katso vaikka 50-luvun vartaloita ja palaa sitten asiaan.
Silloin ei edes ollut kaavoja muille kuin missimittaisille.
Häpeän ainakin. Vaikka samalla tiedostan, että olen kyllä ihan siedettävässä kunnossa. Äärimmäisen ankara koti ja vihamieliset vanhemmat, koulukiusaaminen ja mm. edellä mainituista syistä johtuen puhjennut syömishäiriö (joka remissiossa) vaikuttaa kehonkuvaan. Häpeän selluliittia ja kaikkea ylimääräistä, mitä koen kehossani olevan. Vaikka olen normaalipainoinen, jopa hoikka. Ihanneminä olisi aika rasvaton ja timmi, mutta sellainen vaatisi 34-vuotiaana ankaraa treenausta ja rajua syömisen kontrolointia. Enkä halua enää sairastua syömishäiriöön.
En ole oikein koskaan rakastanut kroppaani, en edes silloin, kun rasvaprosentti oli 16. Olen aina hävennyt itseäni.
Rakastan hyvin toimivaa vartaloani, ei ollenkaan valittamista. Miehelleni myös täydellinen, jaksaa ylistää. Ja olen jo kohta kuusikymppinen.
En ole koskaan inhonnut, paino ollut aikanaan jopa alipainon puolella, mutta aikuisiällä ylipainoinen. Teini-iässä finnit (joita oli paljon) ärsytti, mutta aina olen ns. rakastunut itseäni ja ollut itseeni tyytyväinen, rannalla ollut selluliitteineni ja mahamakkaroineni bikineissä ja nauttinut rantaelämästä jne.
Ihmettelen tätä "kehopositiviisuutta", mutta en niinkään asiana, vaan ihmettelen sitä että KUINKA MONI ei oikeasti koe olevansa ns. sinut itsensä kanssa, se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika pitkälti. Koskaan ei varmaan ole ollut näin kovia ulkonäköpaineita.
Höpö höpö! Katso vaikka 50-luvun vartaloita ja palaa sitten asiaan.
Silloin ei edes ollut kaavoja muille kuin missimittaisille.
Silloin ihmiset olivatkin keskimäärin paljon hyväkuntoisempia ja hoikempia, joten kärsijöiden määrä oli luonnollisesti pienempi.
Rumahan se on, tällä mennään. Eikä tarvitse enää olla kenenkään haukuttavana kun pysyy sinkkuna lopun elämäänsä.
Ällöttää kehopositiivisuus. Nykyään nuoret naiset järkyttävän lihavia ja tuolla kehopositiivisulla haetaan hyväksyntää lihavuudelle. Ihankuin olisi muotia olla 100 kiloinen. Sairaus se on ja välinpitämättömyyttä
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Itsehän naiset itselleen paineet luovat.
En inhoa mutta en nyt jaksa mitenkään erityisesti kehostani (tai ulkonäöstä) voimaantuakkaan. Olen normaalipainoinen ja aina ilman kummempia ponnisteluja ollutkin. Erilaisten terveyshaasteiden jälkeen olen iloinen, että kehoni on terve ja toimintakykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika pitkälti. Koskaan ei varmaan ole ollut näin kovia ulkonäköpaineita.
Höpö höpö! Katso vaikka 50-luvun vartaloita ja palaa sitten asiaan.
Silloin ei edes ollut kaavoja muille kuin missimittaisille.Silloin ihmiset olivatkin keskimäärin paljon hyväkuntoisempia ja hoikempia, joten kärsijöiden määrä oli luonnollisesti pienempi.
Hyväkuntoisia my ass. Ei silloin kukaan kuntoillut. Ruumiillista työtä tehtiin lähinnä kesällä. Iso lihaksikas takapuoli oli nolo asia. Törmäsin joku aika sitten pornokuviin 70-luvulta ja ne naiset tuomittaisiin nykyään laihaläskeiksi. Kaikki kuvat 50-luvun hoikista naisista esittää nuoria tyttöjä. Kymmenen vuotta sitten katseltiin vanhoja kuvia miehen sukulaisista ja ihmettelin kuka on tuo lihava noin 40-50 v nainen. Se osoittautui miehen kohta 90 v mummoksi jota en kiloilta tunnistanut.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää kehopositiivisuus. Nykyään nuoret naiset järkyttävän lihavia ja tuolla kehopositiivisulla haetaan hyväksyntää lihavuudelle. Ihankuin olisi muotia olla 100 kiloinen. Sairaus se on ja välinpitämättömyyttä
Itseinho tai lihavien stigmatisointi harvoin on oikeasti avuksi painonpudotuksessa, vaikka tällä palstalla ilmeisesti toisin oletetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika pitkälti. Koskaan ei varmaan ole ollut näin kovia ulkonäköpaineita.
Höpö höpö! Katso vaikka 50-luvun vartaloita ja palaa sitten asiaan.
Silloin ei edes ollut kaavoja muille kuin missimittaisille.Silloin ihmiset olivatkin keskimäärin paljon hyväkuntoisempia ja hoikempia, joten kärsijöiden määrä oli luonnollisesti pienempi.
Hyväkuntoisia my ass. Ei silloin kukaan kuntoillut. Ruumiillista työtä tehtiin lähinnä kesällä. Iso lihaksikas takapuoli oli nolo asia. Törmäsin joku aika sitten pornokuviin 70-luvulta ja ne naiset tuomittaisiin nykyään laihaläskeiksi. Kaikki kuvat 50-luvun hoikista naisista esittää nuoria tyttöjä. Kymmenen vuotta sitten katseltiin vanhoja kuvia miehen sukulaisista ja ihmettelin kuka on tuo lihava noin 40-50 v nainen. Se osoittautui miehen kohta 90 v mummoksi jota en kiloilta tunnistanut.
No hoikkia oltiin ainakin, tilastoista voit tarkistaa. Yksi sukulaisesi ei kumoa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Itsehän naiset itselleen paineet luovat.
Niin, tosin miehet kokevat (yleistetysti) vetoa nuoriin, kauniisiin ja hyväkroppaisiin naisiin. Ja tarve olla vastakkaisen sukupuolen silmissä vetoava, on useimmilla ihmisillä ihan keskeinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Itsehän naiset itselleen paineet luovat.
En ole koskaan saanut miehiltä niin paljon huomiota, kuin silloin, kun sairastuin syömishäiriöön, liikuin pakonomaisesti 7 päivänä viikossa ja yritin syödä mahdollisimman vähän ja kalorittomasti. Ihan yht äkkiä olinkin huomion keskipisteenä ja todella haluttu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ulkonäköpaineita? Itsehän naiset itselleen paineet luovat.
Et ole paljon tainnut tätä palstaa lukea ja miesten julmia kommentteja.
Kyllä aika pitkälti. Koskaan ei varmaan ole ollut näin kovia ulkonäköpaineita.