Olen muuttamassa maaseudulle asumaan, mutta pelkään susia ja karhuja
Rohkaiskaa minua!
Olen asunut lapsena maalla, mutta nyt todella pitkään kaupungissa tiheän asutuksen keskellä. Paikka, jonne muutamme, on ihana ja juuri sellainen, jota kaipaan, omaa tilaa ja rauhaa, mutta pelkään, että törmään metsälenkillä suteen tai karhuun. Tiedän, ihan naurettavaa, mutta en varmaan ole kuitenkaan ainoa? :)
Kommentit (25)
Itse olen maalla kasvanut, leikkinyt syysiltaisin sysipimeässä metsässä, lähtenyt hiihtämään kuutamossa yksin pellolle jne. Nyt päälle nelikymppisenä olen ihan vellipepa... yli 20 vuotta kun on asunut keskellä taajamaa on tehnyt sen että säikähtelee maalla pientäkin risahdusta. Todella tyhmää, tiedän. Kummasti ihminen vieraantuu luonnosta kun asuu pois sen keskeltä.
Sudet ei ole arkoja. Joka viikko kulkevat jonkun pihalla.
Pihapiiri voisi olla melko laaja ja avara, ettei tarvitse pelätä hyökkäystä puskista. Hyvät pihavalot taskussa mukana kulkevalla kauko-ohjainkytkimellä olisivat varmaan kätevät ja hyödylliset. Samalla kaukkarilla voisi toimia myös suuri volyyminen äänipelotetoiminto. Myös hutkimisseipäitä kannattaa olla sijoitettuna ympäri pihaa, mutta nämä ja mahdolliset muut diy-aseet kannattaa naamioida mahdollisten ihmistunkeilijoiden varalta.. Jäteastiat pihapiirissä pitää olla hajutiiviitä ja voisi esim. olla suojattu sähköisellä paimenlangalla.
Lenkillä voisi pitää ainakin paimensauvaa ja liekinheitintä mukana, mutta parempi olisi keksiä joku aktiviteetti, jota voi tehdä pihalla. Tarpeeksi kauan kun tyrkyttää itseään jonain päivänä epätodennäköinen asia tapahtuu...
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette nähneet suden tai karhun, minkälainen tilanne oli? Huomasiko eläin teitä? Miten se reagoi jos huomasi?
Kun alan liikuskelemaan uudella asuinalueellani, niin totunko todennäköisesti taas maaseudulla ja metsässä liikkumiseen, kuten sanotaan lentopelkoisista, jotka eivät ole lentäneet paljoa?
Ap
Minne päin Suomea olette muuttamassa, sekin kun jo vaikuttaa todennäköisyyksiin nähdä joku petoeläin? Turha täällä ihmisten hokea, että ei niitä näe, kun kyllä ne toisinaan esiin putkahtavat tai ääntä kuulee yms. eikä se aina ole niin mukavaa etenkin jos pelkää petoeläimiä.
Itsekin tosiaan pelkään etenkin karhuja. Susia en pelkää, koska en ole asunut alueella, jolla liikkuisi susilaumoja.
Olen asunut Savonlinnassa (24 km keskustasta maalla) ja siellä on tullut näitä petoeläimiä kyllä nähtyä (myös jälkiä yms.). Omassa pihapiirissä ei niin pelottanut, koska oli turvana laumanvartijakoiria. Työmatkoilla taas kun yksin kävellen tarpoi siellä metsien keskellä, niin pelko varmaan oli ihan aiheellistakin. :D
Ensimmäisen kerran näin karhun jo 10-vuotiaana pyöräillessä. Pyöräilin vaan (sydän kurkussa) karkuun eikä se karhu onneksi minusta välittänyt.
Kerran työmatkallani kuulin karhun ärjyvän lähelläni metsässä. Oli pimeää, niin en nähnyt missä oli, mutta vaihdoin vain tien puolta ja toivoin, että ei lähde perääni. Kotiini selvisin tuolloinkin, vaikka aika säikähdys oli.
Toisinaan karhuja kävi postilaatikollamme ja pihaamme tuntumassa (tuoreita jälkiä jopa lumisateessa), jolloin koirat monesti kieltäytyivät lähtemästä metsään lenkille. Silloin pysyteltiin pihalla eikä sen enempää vaivaa karhuista ollut. Tätä tapahtui lähinnä syksyisin kun vaelsivat etsimässä ruokaa.
Ilves oli kerran pihallamme aamulla, mutta sitä en pelännyt lainkaan oli vain upeaa nähdä sellainen luonnossa. Minua kyllä ilves pelkäsi ja äkkiä lähti livohkaan. Yhtenä vuonna ilves vei kylällämme seitsemän kissaa, joten eläinten suhteen sai olla varuillaan jos ilves alueella liikkui.
Susia ei alueellamme ollut. Toki joskus yksittäisen suden jälkiä löytyi, mutta ei niistä yksittäin taida kamalasta vaaraa olla.
Ja vielä ahmankin olen kerran luonnossa nähnyt ja ihan Helsingissä. Oliko vuosi 2016? Tms. kun yksittäinen ahma vaelteli Vuosaaressa-Rastilassa jne. Karkuun kyllä ahma pinkaisi kun minut ja koirani näki.
Eli kyllä niihin petoeläimiin voi törmätä jos asuu alueella, jossa niitä on sekä muutenkin liikkuu paljon luonnossa. Eikä se haittaa, vaikka niitä pelkää, jos pelko pysyy hallinnassa.
Ja ainahan sitä voi "varustautua" kun lähtee yksin metsään tarpomaan. Ulkomailta taitaa saada tilattua ihan karhusumutetta (bear spray) ja minulla nyt toisinaan oli mukana sellainen 1,5 metrinen "kävelykeppi" jossa piikki päässä, kun yksin kävelin. Ei siitä välttämättä mitään apua tositilanteesssa olisi, mutta minulle sen mukana pitäminen loi turvaa etenkin työmatkoille.
Mutta kun niin harva on pedon kohdannut ja vielä harvemmalla heistä on tuollainen hälytin ollut niin meillä ei taida olla yhtään kokemusperäistä tietoa miten se peto tuohon sitten reagoisi?
Ja voi olla että kun on hätä käsillä niin ei hermot kestä että alkaisit räpläämään jonkun laitteen löytämiseksi taskusta ja käynnistämiseksi.
Joten kiva neuvo, mutta hyödytön.