Millainen mies jättää perheensä, johon on juuri syntynyt vauva?

Johtuisikohan siitä, että perheeseen syntyi lapsi, ja se muuttaa arkea. En tiedä, villi veikkaus vain.

En mäkään ymmärrä. Siis luulisi että lapsen syntymä menee kaiken edelle ja siinä voidaan pistää parisuhteen ongelmat sivuun hetkeksi. Ja kuka pystyy olemaan erossa vastasyntyneestä lapsestaan?

Ihastunut yolo

Tunnen miehen, joka on tehnyt noin kaksikin kertaa. Kolmannen lapsen äitinsä kanssa jaksoi pari vuotta lapsen syntymän jälkeen. Persoonallisuushäiriöinen alkoholisti.

Tiedän myös miehen joka jättänyt naisensa kun vauva syntynyt. Nyt lapsi jo kolmannelle naiselle. Jotakin outoahan siinä on.

Jos tämä tapahtui itsellesi, voit pohtia asiaa terapeuttisi kanssa.

Jos tämä tapahtui naapurillesi, jätä hänet rauhaan.

Keskenkasvuinen kakara, mammanpoika joka on tottunut saamaan jakamattoman huomion, narsisti, kusipää, tai kuuluisaa miesten logiikkaa käyttävä eli keksii että kun nainen saa toisenkin muksun niin eihän se yksin jää kun tissitakiainen on koko ajan siinä, tämäpä on hyvä hetki pakata kamat ja häippästä kun ei tää perhe-elämä ollutkaan niin kivaa.

Jos joku jäi puuttumaan niin saa lisätä. Mutta sana mies ei kuulu millään tavalla lauseeseen jossa pohditaan perheensä hylkäämistä pahimpaan aikaan.

Kun mies muuttaa pois kotoa, hän hylkää perheensä.

Kun nainen muuttaa pois kotoa, hän lähtee huonosta suhteesta.

Arkeen ahdistunut, toiseen naiseen rakastunut

Niinpä, hyvä kysymys. Noita vaan tuntuu riittävän. Ystäväni mies häippäs jo ennen lapsen syntymää ja se lapsi oli tosiaan yhdessä suunniteltu. Mies on nähnyt lapsen alle kymmenen kertaa ja lapsi on nyt 1,5 vuotias. Viimeiseen vuoteen ei ole nähnyt lasta ollenkaan. Miehellä on lapsia kolmen naisen kanssa, isoimmat jo aikuisia. 

Jälkeenpäin ystäväni onkin sanonut, että olisi pitänyt tajuta miehen historiasta, ettei hänestä ole isäksi, mutt ei sitä rakastuneen halua nähdä tosiasioita. Surullista. Ystäväni on nyt ihanan tytön yksinhuoltaja, vaikka teki lapsen parisuhteeseen. 

Mun veljelle kävi näin ; Ihastui 6 v sitten herttaiseen 2 lapsen yksinhuoltajaan , nopeassa tahdissa muuttivat yhteen. Veli oli tällöin 23v , ei aiempia pitkiä suhteita eikä lapsia. No , tämä herttainen nainen olikin aikamoinen taivaanrannanmaalari , suunnitelmia oli veljenikin elämään ja rahojenkäyttöön loputtomasti. Veli luopui kaikista omista menoistaan ja kavereistaan , ei juurikaan tavannut sukuakaan. Vahinkoraskaus alkoi 3kk yhteenmuuton jälkeen ja vauvan syntymän jälkeen nainen alkoi heti puhua , miten kiva olisi jos olisi 2 lasta ( hänellä isommat lapset olivat tuolloin alakouluikäisiä). Tässävaiheessa veli alkoi pitää taas enemmän yhteyttä ja oli ahdistunut , teki paljon töitä , olisi halunnut matkustella ja elää muutakin kuin lapsiperhe-elämää. Ei oikein osannut asettua isäksi lapselleen , ei lapsen äidin mielestä osannut tehdä mitään oikein. Veli sanoi, että toista lasta ei halua ainakaan 5 vuoteen vaan toivoo että naisystävä suorittaa opintonsa loppuun ja menee myös välillä töihin. Oli todella väsynyt siihen, että pitkän työpäivän jälkeen kotona oli nainen, joka oli ideoinut taas vaikka mitä menoa ja ostettavaa. Aina piti lähteä ostamaan jotain sisustustavaraa tai huutonetistä ostettua. Rahat oli aina loppu.

Sitten kun vauva oli 6kk , tuli uusi vahinkoraskaus. Toisen lapsen ollessa 2kk , veli otti ja lähti , muutti espsnjaan kaverinsa luo moneksi kuukaudeksi, jätti työnsä ja lopetti täysin yhteydenpidon perheeseensä. Jotenkin uupi täysin siihen , että oli menettänyt oman elämänsä hallinnan. Me sukulaiset sitten olemme osallistuneet veljen lasten hoitoon aika paljon , mutta kamalan surullisthan se on , että mies ei pidä mitään yhteyttä pieniin poikiinsa. 

Eilen juuri pojat olisvat meillä , sitä ennen 3 päivää isovanhemmilla. Ovat nyt 5v ja 4v , energisiä kavereita. Poikien äidillä on uusi mies kierroksessa ja varmaan kohta uusi vauva tulossa. Veli on alkanut tavata poikia muutaman kuukauden välein ja toivon , että vielä osallistuu tulevaisuudessa enemmän lastensa elämään.

Itsekeskeinen, vähän lapsellinen ja myös aika voimakkaasti narsistinen. Perhearki lähiössä koiran ja lapsen kanssa liian tylsää ja tavanomaisen keskiluokkaista, eihän sitä voinut kestää. Tulin jätetyksi kuukauden vanhan lapsen kanssa, kun miestä ei homma enää oikein napannut. Yli 10 vuotta parisuhdetta ja avioliittoa takana, se toimi niin kauan kuin molemmat olivat itsenäisiä ja suht hyvin omillaan toimeen tulevia. Sitten kun olisi kaivannut myös siltä toiselta vastuun ottamista, sepä nosti kytkintä. No, kaikesta selviää.... puolen vuoden päästä olisi halunnut jatkaa siitä, mihin jäätiin. Ei jatkettu.

9 kuukautta on pitkä aika.

Kenties mies on "suostunut" lapseen, koska niin "kuuluu" tehdä ja ajatellut, että kyllä se siitä.

Mutta kun ei se mene niin, ei sitten millään vaikka ihmiset aina uudelleen ja uudelleen niin kuvittelevatkin.

Kunniaton mies.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:05"]

Mun veljelle kävi näin ; Ihastui 6 v sitten herttaiseen 2 lapsen yksinhuoltajaan , nopeassa tahdissa muuttivat yhteen. Veli oli tällöin 23v , ei aiempia pitkiä suhteita eikä lapsia. No , tämä herttainen nainen olikin aikamoinen taivaanrannanmaalari , suunnitelmia oli veljenikin elämään ja rahojenkäyttöön loputtomasti. Veli luopui kaikista omista menoistaan ja kavereistaan , ei juurikaan tavannut sukuakaan. Vahinkoraskaus alkoi 3kk yhteenmuuton jälkeen ja vauvan syntymän jälkeen nainen alkoi heti puhua , miten kiva olisi jos olisi 2 lasta ( hänellä isommat lapset olivat tuolloin alakouluikäisiä). Tässävaiheessa veli alkoi pitää taas enemmän yhteyttä ja oli ahdistunut , teki paljon töitä , olisi halunnut matkustella ja elää muutakin kuin lapsiperhe-elämää. Ei oikein osannut asettua isäksi lapselleen , ei lapsen äidin mielestä osannut tehdä mitään oikein. Veli sanoi, että toista lasta ei halua ainakaan 5 vuoteen vaan toivoo että naisystävä suorittaa opintonsa loppuun ja menee myös välillä töihin. Oli todella väsynyt siihen, että pitkän työpäivän jälkeen kotona oli nainen, joka oli ideoinut taas vaikka mitä menoa ja ostettavaa. Aina piti lähteä ostamaan jotain sisustustavaraa tai huutonetistä ostettua. Rahat oli aina loppu.

Sitten kun vauva oli 6kk , tuli uusi vahinkoraskaus. Toisen lapsen ollessa 2kk , veli otti ja lähti , muutti espsnjaan kaverinsa luo moneksi kuukaudeksi, jätti työnsä ja lopetti täysin yhteydenpidon perheeseensä. Jotenkin uupi täysin siihen , että oli menettänyt oman elämänsä hallinnan. Me sukulaiset sitten olemme osallistuneet veljen lasten hoitoon aika paljon , mutta kamalan surullisthan se on , että mies ei pidä mitään yhteyttä pieniin poikiinsa. 

Eilen juuri pojat olisvat meillä , sitä ennen 3 päivää isovanhemmilla. Ovat nyt 5v ja 4v , energisiä kavereita. Poikien äidillä on uusi mies kierroksessa ja varmaan kohta uusi vauva tulossa. Veli on alkanut tavata poikia muutaman kuukauden välein ja toivon , että vielä osallistuu tulevaisuudessa enemmän lastensa elämään.

[/quote]

Ihan vastaisen varalle voisit ostaa veljellesi kondomeja

Nro 12 jatkaa. Kuule kun kyseessä oli pillereitä käyttävän naisen vahinkoraskaudet. Veli oli vaan tyhmä, että meni samaan lankaan kahdesti, eli luotti naiseen. Ei varmasti koskaan enää luota naisen ehkäisyyn.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:05"]

Mun veljelle kävi näin ; Ihastui 6 v sitten herttaiseen 2 lapsen yksinhuoltajaan , nopeassa tahdissa muuttivat yhteen. Veli oli tällöin 23v , ei aiempia pitkiä suhteita eikä lapsia. No , tämä herttainen nainen olikin aikamoinen taivaanrannanmaalari , suunnitelmia oli veljenikin elämään ja rahojenkäyttöön loputtomasti. Veli luopui kaikista omista menoistaan ja kavereistaan , ei juurikaan tavannut sukuakaan. Vahinkoraskaus alkoi 3kk yhteenmuuton jälkeen ja vauvan syntymän jälkeen nainen alkoi heti puhua , miten kiva olisi jos olisi 2 lasta ( hänellä isommat lapset olivat tuolloin alakouluikäisiä). Tässävaiheessa veli alkoi pitää taas enemmän yhteyttä ja oli ahdistunut , teki paljon töitä , olisi halunnut matkustella ja elää muutakin kuin lapsiperhe-elämää. Ei oikein osannut asettua isäksi lapselleen , ei lapsen äidin mielestä osannut tehdä mitään oikein. Veli sanoi, että toista lasta ei halua ainakaan 5 vuoteen vaan toivoo että naisystävä suorittaa opintonsa loppuun ja menee myös välillä töihin. Oli todella väsynyt siihen, että pitkän työpäivän jälkeen kotona oli nainen, joka oli ideoinut taas vaikka mitä menoa ja ostettavaa. Aina piti lähteä ostamaan jotain sisustustavaraa tai huutonetistä ostettua. Rahat oli aina loppu.

Sitten kun vauva oli 6kk , tuli uusi vahinkoraskaus. Toisen lapsen ollessa 2kk , veli otti ja lähti , muutti espsnjaan kaverinsa luo moneksi kuukaudeksi, jätti työnsä ja lopetti täysin yhteydenpidon perheeseensä. Jotenkin uupi täysin siihen , että oli menettänyt oman elämänsä hallinnan. Me sukulaiset sitten olemme osallistuneet veljen lasten hoitoon aika paljon , mutta kamalan surullisthan se on , että mies ei pidä mitään yhteyttä pieniin poikiinsa. 

Eilen juuri pojat olisvat meillä , sitä ennen 3 päivää isovanhemmilla. Ovat nyt 5v ja 4v , energisiä kavereita. Poikien äidillä on uusi mies kierroksessa ja varmaan kohta uusi vauva tulossa. Veli on alkanut tavata poikia muutaman kuukauden välein ja toivon , että vielä osallistuu tulevaisuudessa enemmän lastensa elämään.

[/quote]

Aikamoiselta tossukalta kuulostaa tuo veljesi.

Joo , luottavainen tossukkahan veli oli. Vaan ei ole enää , aika surullinen ja työhön uppoutuva tapaus nykyään. Pikkuhiljaa kokoaa nyt elämäänsä ja toivottavasti  vielä isyyteenkin pääsee paremmin mukaan. On nyt ostanut asunnon , jossa on huone pojille. Meidän vanhan kerrossängyn haki sinne. Toivoo saavansa pojat itselleen ainakin joka toinen viikonloppu. 

miksi aiheesta ei saisi keskustella täällä?? Oli se sitten tapahtunut itselle tai jollekin muulle?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 01:56"]

Jos tämä tapahtui itsellesi, voit pohtia asiaa terapeuttisi kanssa.

Jos tämä tapahtui naapurillesi, jätä hänet rauhaan.

[/quote]

Minun ex jätti. Ei tosin heti lapsen syntymän jälkeen vaan vasta 7 kk päästä, mutta kaikki alkoi muuttua huonompaan siitä lapsen syntymästä. 

Mies itse oli halunnut lasta kovasti, jopa kuumeillut siitä odotusaikana. Hän oli ihan kunnollinen, akateemisesti koulutettu mies, josta en ikinä olisi odottanut sitä mitä tapahtui kun lapsi syntyi. 

Heti lapsen synnyttyä mies alkoi jotenkin henkisesti vetäytyä pois minusta. Osoitti välillä kiinnostusta lapseen, mutta muuttui jotenkin hyvin levottomaksi. Tuntui olevan kuin häkkiin juuri tungettu villieläin. Ajattelin, että varmaan menee ohi tuollaiset uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisen vaikeudet. Mies alkoi olla pois kotoa iltaisin yhä enemmän. Alkoi myös juoda kaljaa tissuttelutyyliin silloin kun oli kotona. JOs yritin saada keskustelua aikaan asiasta, meidän suhteestamme, muutoksesta mikä tapahtui hänessä vauvan myötä tms niin mies raivostui, syytti minua jäkättämisestä ja tenttaamista ja häipyi jonnekin moneksi tunniksi. En saanut mitään yhteyttä mieheen enää. 

Mies ei tuntunut kestävän YHTÄÄN vauvan itkua eikä oikein mitään muutakaaan. Minäkin olin kuulemma muuttunut epähaluttavaksi lehmäksi lapsen myötä (ennen lasta en olisi ikinä kuvitellut ko. hiljaisen, kiltin miehen sanovan noin päin naamaa yhdellekään naiselle - sanoi sen tosin vähän pöhnässä). Miestä ärsytti ihan kaikki: imettämisestä kuuluva lussutus, maidon haju, vauvan ääntely ja se että nousin yöllä välillä sängystä vauvaa hoitamaan. Kuulemma yhtä helvettiä eikä hän kestä. Vauvan ollessa 7 kk mies sitten jäi eräälle kavereidne kanssa pubireissulleen, ja laittoi vaan tekstarin perään ettei tule enää takaisin, hän ei kestä sitä ahdistavaa vauvaperhe-elämää. Löysi aika äkkiä itselleen toisen naisen ja on sen kanssa vieläkin naimisissa, lapsia heillä ei ole (onneksi, tietäen miten hyvä isä mies oli).