Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te eronneet...

Vierailija
24.10.2013 |

Mitä olette tehneet kihla/vihkisormuksillenne?

 

 

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on kuolleiden (eronneiden) vanhempieni kihlasormukset muistuttamassa ajasta jolloin olivat vielä elossa ja onnellisia... Pidin niitä yhdessä vaiheessa ketjussa kaulalla. 

Vierailija
22/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teillä on lapsia eksänne kanssa, niin ajatelkaa heidän tunteitaan. Oma isä tai äiti on aina merkityksellinen ja omien vanhempiensa rakkaustarinaakin haluaa kuulla yhä uudestaan. Vaikka ero olisi ollut vaikeakin, sitä ei tavitse purkaa lapsilleen ja pilata kauniita muistoja tai sadunomaisia kuvitelmia.

 

Laittakaa talteen ja piiloon isän sormukset, korut valokuvat, joitakin esineitä, musiikkilevyjä, nuotteja, puutöitä... Mitä häneltä ikinä jäikin kotiinne. Kaikkea ei tarvitse panna lihoiksi ja muutta rahaksi, hävittää kirppiksillä ja tuhota polttamalla. Lapset voivat saada muistot isoina omakseen.

 

Tätä kehotan, vaikka erohetkellä olisikin vaikea ajatellakaan tulevaa. Ja vaikka se isä ei sitten kuolisikaan.

 

T: sormuksensa pojilleen antanut (heillä on myös valokuvia, vaatteita, isänsä lyijykynäpiirroksia jne)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:01"]

Jos teillä on lapsia eksänne kanssa, niin ajatelkaa heidän tunteitaan. Oma isä tai äiti on aina merkityksellinen ja omien vanhempiensa rakkaustarinaakin haluaa kuulla yhä uudestaan. Vaikka ero olisi ollut vaikeakin, sitä ei tavitse purkaa lapsilleen ja pilata kauniita muistoja tai sadunomaisia kuvitelmia.

 

Laittakaa talteen ja piiloon isän sormukset, korut valokuvat, joitakin esineitä, musiikkilevyjä, nuotteja, puutöitä... Mitä häneltä ikinä jäikin kotiinne. Kaikkea ei tarvitse panna lihoiksi ja muutta rahaksi, hävittää kirppiksillä ja tuhota polttamalla. Lapset voivat saada muistot isoina omakseen.

 

Tätä kehotan, vaikka erohetkellä olisikin vaikea ajatellakaan tulevaa. Ja vaikka se isä ei sitten kuolisikaan.

 

T: sormuksensa pojilleen antanut (heillä on myös valokuvia, vaatteita, isänsä lyijykynäpiirroksia jne)

[/quote]

 

Niin, tuolla kirjoitinkin ennemmin että kallistun ajatukseen antaa sormukset tyttärelle. Onhan ne hänen äitinsä ja isänsä, vaikka liitto eroon päättyikin. Tuo ero vaan mietityttänyt että kun ei vanhemmat pysyneet yhdessä elämänsä loppuun saakka niin onko vihkisormuksella tavallaan merkitystä lapsellekaan. Äh, vaikea selittää.

Toisaalta erottiin sovussa eikä vihaa ole kummankaan puolen. Ja elettyä eloa se on, eipä siitä mihinkään pääse.

Poikakin on, mutta luulen ettei sitä moiset korut kiinnosta :)

ap

Vierailija
24/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Klassisesti myin romukullaksi.

Vierailija
25/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä sillä on mekitystä. Lapset haluavat kuulla niistä hyvistä ajoista eikä siitä miten kaikki sitten loppui. Lapset haluavat tietää, että ovat syntyneet rakkaudesta ja heitä on toivottu ja kaivattu.. Poikia ei tässä kannata ollenkaan syrjiä. Kyllä ne isän ja isoisän muistosormukset ovat pikkupojille ja aikuisillekin pojille arvokkaita.

Vierailija
26/27 |
24.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä muun myös romukullaksi, maksoivat mielestäni hyvin, vaikka olivat halvat sormukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
25.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riisuin sormukset sormestani ja laiton korurasiaan talteen.