17-vuotias äiti, tahdotko kysyä jotain?
:)
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 15:24"]
Mihin ammattiin aiot? Opiskeletko nyt?
[/quote]
Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, en opiskele. Kun lapsi tästä kasvaa niin mulla on tiedossa oppisopimuspaikka kaupanalalla. :)
[/quote]
Joo onnea sinne lidlin kassalle. "oppisopimuspaikka kaupanalalla" voi jeesus :'DDDDDDD
[/quote]
No kiitoksia :) Kaupanalallahan ei voi missään nimessä "edetä".
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:43"]
Paljon sulla on tilillä rahaa ja säästössä ym?
[/quote]
Tilillä on 700e, säästössä 1000e ja kun lapseni syntyi hänelle avattiin oma tili, mihin ollaan joka kuukausi laitettu 100e eli siellä on nyt yhteensä 400e. :)
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:32"]
Joo onnea sinne lidlin kassalle. "oppisopimuspaikka kaupanalalla" voi jeesus :'DDDDDDD
[/quote]
No kiitoksia :) Kaupanalallahan ei voi missään nimessä "edetä".
[/quote]
Edelliselle: keneltäs sinä sen ruokasi ostaisit jos siellä kassalla ei olisi ketään? Vai oletko itse siellä ja pelkäät että nuorempi polvi tulee ja vie työsi?
Pisteet ainakin asenteesta, uralla ehkä voi edetä, mutta keskity jatkossakin siihen että ylipäätään olet töissä ja ole iloinen siitä että töitä on.
Minun pojastani tuli 16 vuotta sitten isä - kun hän itse oli 16-vuotias (ja tyttöystävänsä vuoden nuorempi). Upean pojan he ovat ovat kasvattaneet eikä kumpikaan vanhemmista koe nuoruutensa jääneen elämättä.
Te kun olette vielä vanhempia, niin en näe mitään syytä miksei teidänkin lapsenne saisi rinnallanne hyvää elämää.
Onnea vauvasta!
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:32"]
Joo onnea sinne lidlin kassalle. "oppisopimuspaikka kaupanalalla" voi jeesus :'DDDDDDD
[/quote]
No kiitoksia :) Kaupanalallahan ei voi missään nimessä "edetä".
[/quote]
Edelliselle: keneltäs sinä sen ruokasi ostaisit jos siellä kassalla ei olisi ketään? Vai oletko itse siellä ja pelkäät että nuorempi polvi tulee ja vie työsi?
Pisteet ainakin asenteesta, uralla ehkä voi edetä, mutta keskity jatkossakin siihen että ylipäätään olet töissä ja ole iloinen siitä että töitä on.
[/quote]
Kiitos, tahdon pitää tavoitteet "korkealla". :D Mutta tärkeintä on minustakin se, että on edes niitä töitä.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 14:43"]
Ei oikeastaan kysyttävää, mutta onnittelen.
Itsekin sain aikoinaan (30 vuotta sitten) esikoiseni 17-vuotiaana ja fiksu nuori nainen tuosta on kasvanut.
[/quote]
Miehenikin äiti oli 17v, kun mieheni syntyi. Fiksu mies hänestä kasvoi, mutta lapsuuttaan ei kyllä muistele hyvällä
[/quote]
Olen pahoillani, jos miehelläsi ei ollut hyvä lapsuus. Ja tämän vuoksi minun lapsellani ei voi missän tapauksessa olla, eikös vain? ;)
[/quote]
Tästä huomaa, että olet aika lapsellinen vielä. Miten voit vetää herneen nenään siitä, että vastaan jollekin, että mieheni tapauksessa kävi näin :O
Mutta se kai kuuluu ikään vielä, että kuvittelee kaikkien pyörivän oman navan ympärillä. Minä en vastauksestani löydä kyllä mistään kohtaa, että kirjoittaisin : mieheni lapsuus oli huono, joten niin on sinunkin lapsesi lapsuus.
Mutta ihan miten vain.
Mutta voin kertoa toisenkin teiniäititarinan, jonka tunnen. Kaverini teki lapsen 16v. Hänen parasta hupiaan oli se, että pukeutui punkkariksi ja meni kaupungille ja sitten kohkasi monta iltaa, että ne vitun ämmät katto mua pitkiin ja kyllä mua nauratti.
No 16 vuotiaana minustakin oli se ihan hauskaa, kun haluttiin kohahduttaa vanhempia. Mutta siinä meni lapsi veden matkassa. Kun oli kohahdukset tehty, ei lapsi oikein enää kiinnostanutkaan ja siitä tuli riesa. Kun enää ei riittänyt motiiviksi se, että "saa niitä kalkkiksia järkyttää"
Tässäkin tapauksessa pojasta tuli suhti fiksu. Muutti kyllä toiselle puolelle Suomea, kun lähti lukioon. Ei pidä äitiinsä yhteyttä.
Mutta ihan varmuuden vuoksi sanon, että nyt kerroin omasta kaveristani ja hänen lapsestaan. Tässä ei lue, että JOS HÄNELLÄ EI ONNISTUNUT, SE EI ONNISTU SINULLAKAAN.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:51"]
Minun pojastani tuli 16 vuotta sitten isä - kun hän itse oli 16-vuotias (ja tyttöystävänsä vuoden nuorempi). Upean pojan he ovat ovat kasvattaneet eikä kumpikaan vanhemmista koe nuoruutensa jääneen elämättä.
Te kun olette vielä vanhempia, niin en näe mitään syytä miksei teidänkin lapsenne saisi rinnallanne hyvää elämää.
Onnea vauvasta!
[/quote]
Kiitos tästä kommentista! Niinhän se on että ei ikä määritä ihmistä millään tavalla. Oli sitten nuori tai vanha äiti, niin miksei molemmat voisi olla hyviä vanhempia. :) Enkä todellakaan koe, että nuoruuteni jäisi elämättä. Jos vain tahdon esim. viihteelle, niin minulla on todella monia läheisiä, jotka mielellään ottavat lastani hoitoon. Toisaalta eihän siellä viihtelläkään tarvitse joka viikonloppu juosta.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 14:43"]
Ei oikeastaan kysyttävää, mutta onnittelen.
Itsekin sain aikoinaan (30 vuotta sitten) esikoiseni 17-vuotiaana ja fiksu nuori nainen tuosta on kasvanut.
[/quote]
Miehenikin äiti oli 17v, kun mieheni syntyi. Fiksu mies hänestä kasvoi, mutta lapsuuttaan ei kyllä muistele hyvällä
[/quote]
Olen pahoillani, jos miehelläsi ei ollut hyvä lapsuus. Ja tämän vuoksi minun lapsellani ei voi missän tapauksessa olla, eikös vain? ;)
[/quote]
Tästä huomaa, että olet aika lapsellinen vielä. Miten voit vetää herneen nenään siitä, että vastaan jollekin, että mieheni tapauksessa kävi näin :O
Mutta se kai kuuluu ikään vielä, että kuvittelee kaikkien pyörivän oman navan ympärillä. Minä en vastauksestani löydä kyllä mistään kohtaa, että kirjoittaisin : mieheni lapsuus oli huono, joten niin on sinunkin lapsesi lapsuus.
Mutta ihan miten vain.
Mutta voin kertoa toisenkin teiniäititarinan, jonka tunnen. Kaverini teki lapsen 16v. Hänen parasta hupiaan oli se, että pukeutui punkkariksi ja meni kaupungille ja sitten kohkasi monta iltaa, että ne vitun ämmät katto mua pitkiin ja kyllä mua nauratti.
No 16 vuotiaana minustakin oli se ihan hauskaa, kun haluttiin kohahduttaa vanhempia. Mutta siinä meni lapsi veden matkassa. Kun oli kohahdukset tehty, ei lapsi oikein enää kiinnostanutkaan ja siitä tuli riesa. Kun enää ei riittänyt motiiviksi se, että "saa niitä kalkkiksia järkyttää"
Tässäkin tapauksessa pojasta tuli suhti fiksu. Muutti kyllä toiselle puolelle Suomea, kun lähti lukioon. Ei pidä äitiinsä yhteyttä.
Mutta ihan varmuuden vuoksi sanon, että nyt kerroin omasta kaveristani ja hänen lapsestaan. Tässä ei lue, että JOS HÄNELLÄ EI ONNISTUNUT, SE EI ONNISTU SINULLAKAAN.
[/quote]
En vetänyt hernettä nenään. Ehkä menin liian nopeasti puolustuskannalle. :D Onhan näitä surullisia teiniäititarinoita kuullut ihan riittävästi, kaikille se vanhemmuus ei vain sovi.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 16:58"]
HYI SUA MIKSI ET KÄYTTÄNYT EHKÄISYÄ
[/quote]
:D Älä huuda.
Kirjoitit, että vanhempasi ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, mutta sinulla oli rankka nuoruus. Nyt olet alaikäisenä tullut äidiksi ja ammattikoulu jäänyt kesken, mutta olet sitä mieltä, että pystyt tarjoamaan lapsellesi hyvän elämän.
Millä keinoin aiot onnistua paremmin kuin omat vanhempasi, vaikka lähtökohtasi ovat huonommat?
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 17:14"]
Kirjoitit, että vanhempasi ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, mutta sinulla oli rankka nuoruus. Nyt olet alaikäisenä tullut äidiksi ja ammattikoulu jäänyt kesken, mutta olet sitä mieltä, että pystyt tarjoamaan lapsellesi hyvän elämän.
Millä keinoin aiot onnistua paremmin kuin omat vanhempasi, vaikka lähtökohtasi ovat huonommat?
[/quote]
Millä tavalla tämä vaikuttaa siihen, etten pystyisi tarjoamaan lapselleni hyvää elämää? Lapset ovat niin yksilöllisiä, vaikka olisi "hulppeat" lähtökohdat, niin voi silti elämä olla hyvinkin ennalta arvaamatonta. :)
Päätätkö kaikki lauseesi hymiöön? :)
Ollaanko sillä tavalla 17-vuotiaan oloisia? :)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 17:14"]
Kirjoitit, että vanhempasi ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, mutta sinulla oli rankka nuoruus. Nyt olet alaikäisenä tullut äidiksi ja ammattikoulu jäänyt kesken, mutta olet sitä mieltä, että pystyt tarjoamaan lapsellesi hyvän elämän.
Millä keinoin aiot onnistua paremmin kuin omat vanhempasi, vaikka lähtökohtasi ovat huonommat?
[/quote]
Millä tavalla tämä vaikuttaa siihen, etten pystyisi tarjoamaan lapselleni hyvää elämää? Lapset ovat niin yksilöllisiä, vaikka olisi "hulppeat" lähtökohdat, niin voi silti elämä olla hyvinkin ennalta arvaamatonta. :)
[/quote]
Ja "rankka nuoruus" oli minulta ehkä hieman väärä ilmaisu, koska sen voi ymmärtää niin monella tapaa. Mutta niin kuin sanoin, vielä nuorempana tuli kokeiltua rajojaan. Kotona kaikki oli aina hyvin. :)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 17:21"]
Päätätkö kaikki lauseesi hymiöön? :)
Ollaanko sillä tavalla 17-vuotiaan oloisia? :)
[/quote]
Olen pahoillani, jos se häiritsee sinua. :)
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 11:22"]
Mä oon 18-vuotias, 2-vuotiaan äiti. Hienosti on mennyt, enkä vaihtaisi päivääkään pois. <3
Miten vanhempanne suhtautuivat raskauteesi?
[/quote]
Näillä samoilla fiiliksillä täälläkin ollaan, ainuttakaan hetkeä en vaihtaisi pois. Nyt ymmärrän sen, miksi monet sanovat lapsen olevan parasta elämässä. ;)
Mieheni on viisi vuotta minua vanhempi, joten hänen vanhempansa suhtautuivat heti alkuun hyvinkin innoissaan. (ensimmäinen lapsenlapsi heillekin)
Omat vanhempani olivat tietysti aluksi järkyttyneitä, mutta pian se vaihtui iloksi. Olen ikuisesti kiitollinen siitö kuinka läheiset lopulta suhtautuivat raskauteeni ja nyt tietysti lapseeni ja ovat tukeneet minua.