Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En uskalla riidellä mieheni kanssa, pelkään hänen tapaa riidellä...

Vierailija
23.10.2013 |

Hei kaikki keittiöpsykologit ja muutkin ;)

Tilanne on tämä: Yhdessä ollaan mieheni kanssa oltu nyt n. 4 vuotta joista naimisissa vuosi. Mielestäni suhde toimii oikein hyvin ja rakkautta riittää. Emme ole kummatkaan kovin riitelevää sorttia, mutta tietysti meilläkin riitoja tulee aina aika-ajoin, yleensä silloin jos yhteinen aika on tosi kortilla jomman kumman ylitöiden suurudene vuoksi. Toinen pienempi riidan aiheuttaja on se, että oma aikakäsitykseni on hiukan erilainen kuin mieheni ja tästä johtuen saatan olla hyvin usein myöhässä sovituista tapaamisista.

 

Nyt kuitenkin viime aikoina huomasin, että emme ole riidelleet useampaan kuukauteen yhtään mistään ja oikein yritin miettimällä miettiä kaikkia pattitilanteita ja mitenkä niistä selvittiin. Huomasin, että on ollut paljon tilanteita joista olen itse pahoittanut mieleni mutta en vain uskalla sanoa niistä ääneen ja aiheutta riitaa. Viimeisten kuukausien aikana mieheni on myös loukkaantunut parista jutusta ja riitakin olisi varmasti saatu aikaiseksi ellen olisi ihan heti myöntänyt virhettäni, pyydellyt anteeksi ja ollut kovin pahoillaan koko illan. 

 

Eilen illalla mies oli tapaamassa ystäväänsä illallisen merkeissä ja oikein kannustin häntä lähtemään kun itsekin tapailen paljon kavereita vapaa-aikanani ja tiedän kuinka tärkeää sekin on parisuhteelle joten mies lähti. Illalla takaisin tullessa kyselin, että oliko mukava ilta, miten kaveri ja hänen perheensä voi?  missä ravintolassa kävivät syömässa ja oliko hyvä ruoka? (meille nämä on ainakin hyvn normaaleita kysymyksiä joita miehenikin usein kysyy kun minä olen ollut näkemässä kavereitani)

Mieheni tiuski, ihmetteli miksi "tenttaan" häntä ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Itse pahoitan tällaisesta käytöksestä mielen, mutta en vain uskalla sanoa mitään. Tänä aamuna mies ei sanonut eilisestä käytöksestään mitään mutta oli tavallista hellemmällä tuulella ennen työhön lähtöä. 

 

Nyt kun mietin enemmän että mitä pelkään eniten niin tiedän itsekin vastauksen. Hänen tapansa on, että aina kun riitatilanne tulee niin hän lähtee ulos ovesta, on hänen sanojensa mukaan tehnty tätä jo pienestä pitäen niin kuin oma isänsä. Olen kysellyt että miksi ei voi riidellä, miksi pitää välittömästi juosta pihalle? Kuulemma ei halua sanoa mitään loukkaavaa mitä riidassa voisi sanoa ja miettiä ja harkita sanojaan kauan ulkona ja sitten tulla takas sisään?

 

Itse suoraan sanottuna ahdistun tästä ulos juoksemisesta ihan niin paljon etten edes ymmärrä :( Tiedän ettei hän minua jätä vaikka ulos nyt riidan aikana juoksisikin mutta siltä se joka kerta tuntuu. Ahdistun tästä niin ja kun hän vihdoin tulee takaisin sisälle, olen kauhean anteeksi pyytelelvä maan matonen ja mieheni ei yleensä  ole leppynyt ollenkaan ulkona ollessaan, ehkä jopa enemmän vihainen. Jokainen riita siis alkaa nopeasti, joko minä tai mies aiheuttajana mutta joka kerta mies livahtaa ulos, tulee takaisin ja riita päättyy siihen että minä olen kaiken syypää ja pyytelen anteeksi koko illan ja riidasta ei enää puhuta...

 

Nyt tilanne on se, että toivoisimme pian saavamme perheenlisäystä, molemmat siis kärsitään vauvakuumesta. Nyt kun olen miettinyt niin en tiedä haluanko tuoda lasta tällaiseen perheeseen missä saa mallin, että voit joko jokaisne pattitilanteen ja riidan sijaan lähteä ulos vihaisesti ja tulla takaisin ja saada sylin täydeltä anteeksi pyyntöjä lepyttelyjä, oli tilanne mikä tahansa tai sitten voit joko tyytyä roolisii ja olla se ikuinen syypää ja lepyttelijä :(

Toisin sanoen, haluaisin opetella riitelemään kunnolla ja rakentavasti tai edes saada jotain parempaa muutosta aikaan meidän kohdalla ennen kuin alamme lasta suunnittelemaan.

 

Onko kellään mitään auttavia sanoja jakaa?

 

Kommentit (55)

Vierailija
21/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

Olen taas ihan eri mieltä kuin muut kirjoittajat. Minkä ihmeen takia miestä pitää tässä tapauksessa terapoida? Me ollaan erilaisia luonteeltamme, toiset tykkää kinata ja toiset taas olla rauhassa. Ehkä on parempi, että mies päästelee höyryt pihalla. Ja mielestäni anteeksi pyytäminen on hieno taito, siihen ei kaikki ihmiset pysty -- vaikka olisivat väärässä.

Muutenkin ap:n esimerkkiriidat tuntuu olevan tasoa "kärpäsestä härkänen", myöhästelyt ja "tenttaaminen". Suhteenne on vasta alkumetreillä, ehkä nämäkin episodit saattaa huvittaa ap:ta vuosien kuluttua. Kaikkea toisen käytöstä ei tarvitse ylianalysoida, toisen pään sisään ei ole pakko mennä. Eikä jokaisesta tiuskaisusta tarvitse pahoittaa mieltä, anna ap mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

[/quote]

 

Olen samaa mieltä sun kanssa (olen siis AP) Mielestäni suurin ongelma olen minä itse. Olen erittäin pettynyt siihen, että jokainen riita päätyy siihen, että minä vajoan maahan ja olen se anteeksipyytelevä maanmatonen vaikka eihän mies ole vartavasten sanonut sellaista kaipaavansa.

 

Tiedän että jotkut tyypit tykkäävät mennä ulos päästelemään höyryjä riidan aikana ja niin toivoisin että se ei vaikuttaisi minuun sillä tavalla että säikähdän tosissaan joka kerta ja minusta kuoriutuu taas se alhaisin maanmatonen :(

 

Olen sanonut miehelleni että ahdistun hänen ulosjuoksustaan ja hän sanoi että onhan se parempi että hän tulee leppyneenä takaisin sisälle tunnin kuluttua ja riita on ohi. Mutta huomautin hänelle että joka kerta kun hän on mennyt ulos ja tullut takaisin sisään on hän vain ollut entistä vihaisempi kotiin tullessa, ehkä hiukan haukkonut henkeään ja kun olen jo pari tunti ahdistuneena odotellut miestä kotiin niin en tuossa hetkessä ole saattanut mitää vastaankaan sanoa vaan riita on päÄttynyt  anteeksipyyntelyihin..

 

En todellakaan tarkoita että mieheni on tässä ainut syyllinen. Itse en edes ymmärrä omaa ahdistunutta käytöstäni ja toivon osaavani muuttua, jotenkin.

 

En nyt kehdannut alkaa listata kaikkia suurempia riitoja ylös, valitettavasti meillä on ollut isompiakin asioita joista riidellä kuin minun myöhÄstelyt mutta nuo asiat ovat sen verran henk. kohtaisia että en niistä nyt halua tänne paljastumisen vaaran vuoksi kirjoittaa.

Olemme kokeneet pariskuntana paljon hankalia asioita pienen ajan sisällä, läheisen poismeno, vahempien yllätysero, ulkomaille muuttaminen, taloudellinen tilannekin on joskus heitellyt ja saanut meidät hyvinkin stressaantuviksi mutta aina ollaan yhdessä selvitty kaikesta.

 

Mutta kun tulee riita joka koostuu ihan pienistÄkin jutuista mutta sellaisista henkilökohtaisista asioista ja mielipiteistä, me ei onnistuta riidellä oikein :(

 

-ap-

 

 

Vierailija
22/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, sulla on varmaan joku jätetyksi ja hylätyksi tulemisen pelko? Pelkäätkö, ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet? Nää tuntemukset voi juontua jostain kauempaa, tunnistan nimittäin itsessäni samoja piirteitä. Mun lapsuudenkotini oli riitainen, ja varmaan sieltä on tullut tämä konfliktien pelko ja halu hyvitellä. Olen päässyt tämän "matelukäytöksen" yli tietoisesti opettelemalla. Lisäksi olen ymmärtänyt sen, etten minä ollut syypää vanhempieni riitoihin. Aikaa sen oivaltamiseen meni vain turhan monta vuotta :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

Olen taas ihan eri mieltä kuin muut kirjoittajat. Minkä ihmeen takia miestä pitää tässä tapauksessa terapoida? Me ollaan erilaisia luonteeltamme, toiset tykkää kinata ja toiset taas olla rauhassa. Ehkä on parempi, että mies päästelee höyryt pihalla. Ja mielestäni anteeksi pyytäminen on hieno taito, siihen ei kaikki ihmiset pysty -- vaikka olisivat väärässä.

Muutenkin ap:n esimerkkiriidat tuntuu olevan tasoa "kärpäsestä härkänen", myöhästelyt ja "tenttaaminen". Suhteenne on vasta alkumetreillä, ehkä nämäkin episodit saattaa huvittaa ap:ta vuosien kuluttua. Kaikkea toisen käytöstä ei tarvitse ylianalysoida, toisen pään sisään ei ole pakko mennä. Eikä jokaisesta tiuskaisusta tarvitse pahoittaa mieltä, anna ap mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

[/quote]

 

Mua myös hämmästyttää nämä vastaukset mitä ap on saanut. Kuitenkin mies osaa tukea ap:ta kriisitilanteissa ja on muutoinkin ihan asiallisen oloinen. Ehkä hän ei kuitenkaan "osaa riidellä" ja menee mieluummin ulos kuin jäisi mahdollisesti sanomaan jotain niin ilkeää, että sitä ei saisi enää takaisin. Saatikaan vetäisisi kuonoon kuin ei muutakaan osaa (niitä miehiä on maailma täysi).

 

Ihme draamaqueeneja naisissa löytyy näköjään pilvin pimein (huom. olen itsekin nainen).

 

Vierailija
24/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:08"]

Ap, sulla on varmaan joku jätetyksi ja hylätyksi tulemisen pelko? Pelkäätkö, ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet? Nää tuntemukset voi juontua jostain kauempaa, tunnistan nimittäin itsessäni samoja piirteitä. Mun lapsuudenkotini oli riitainen, ja varmaan sieltä on tullut tämä konfliktien pelko ja halu hyvitellä. Olen päässyt tämän "matelukäytöksen" yli tietoisesti opettelemalla. Lisäksi olen ymmärtänyt sen, etten minä ollut syypää vanhempieni riitoihin. Aikaa sen oivaltamiseen meni vain turhan monta vuotta :)

[/quote]

 

Minulle tuli tämä sama mieleen. Itse olen samanlainen, vaikka lapsuudesta ei mitään traumoja löydykään, lapsuuteni oli todella onnellinen. Olen miettinyt, että ovatkohan vanhempani minun ollessani pieni jotenkin vaimentaneet kiukutteluni tyyliin "äiti suuttuu jos nyt kiukuttelet" tai siis ehkä hieman pahempana versiona. :) Minä en ikinä "uskalla" suututtaa ketään, nyt aikuisenakaan. Muutaman kerran olen miehelleni (yhdessä 2,5 vuotta) sanonut, että nyt harmittaa tämä ja tämä asia tms. (mitään isompia riitoja meillä ei ole ollut) ja sitten katunut sanomistani ja pelännyt, että mies suuttuu ja kyllästyy minuun tms. Eikä niin tietenkään ole koskaan käynyt, mies on ottanut kritiikkini vastaan yllättävänkin hyvin. :) Mutta ymmärrän siis ap:n "matelemisen", koska itsekin sitä valitettavasti teen!

Vierailija
25/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vielä 23 ja 24 viesteistänne :)

 

Lapsuudenkodissa vanhempani eivät riidelleet hirveesti, äitini ehkä oli hiukan tulisempi ja isäni taas oli sellainen joka alkoi usein jopa itkettämään jos tuli riitatilanne mutta kyllä mä mun mielestä ihan sellaista tervettäkin riitelyä näin. Sisaruksia mulla on vaan yksi ja meillä on yksi vuotta ikäeroa ja todellakin kotona riitelimme usein ja joskus aika rankastikin, miten nyt teinit riiteleekin. Huudettiin, kiljuttiin, paiskattiin astioita mutta aina ennen nukkumaanmenoa piti sopia ja muistan että kotona käytiin paljon myös sellaista rakentavaa keskustelua huutelun sijasta. Kotona kyllä sai näyttää tunteensa ja tulistua, mutta meillä ei kukaan ikinä juossut ulos riitatilanteessa. En edes ollut koskaan ajatellut että niinkin voisi tehdä ja nyt kun aikuisiässä näen ihan eri tavan riidellä niin jostain kumman syystä se ahdistaa ja vaikka mieheni kuinka sanoisikin että se että hän juoksee ulos ovesta ei tarkoita sitä että hän jättäisi minut, jotenkin aina se kääntyy sellaiseksi ahdistukseksi ja mietin että parempi vain pyydellä anteeksi kaikki mitä on tapahtunut ja kaikkien puolesta...

 

Kävin juuri suihkussa ja tekemässä pientä lounasta itselleni, tänään olen vapaalla ja kotona ja mies töissä. Aamulla tuli tällainen kauhea riita-ahdistus ja oli pakko purkaa tänne mutta täytyy kyl sanoo että helpotti sanoa tästä ääneen.Kiitos kaikille kanssasisarille (ja ehkä siellä myös oli veljiä) jotka ovat kirjoittaneet auttavia viestejä minulle tässä ketjussa!

 

Tajuan kyllä ettei tämä näin voi jatkua, helpottavaa kuulla että on muitakin jotka ovat olleet sama tilanteessa ja jopa vaikeimman kautta opetelleet uuden tavan riitatilanteissa.

 

-ap-

Vierailija
26/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:08"]

Ap, sulla on varmaan joku jätetyksi ja hylätyksi tulemisen pelko? Pelkäätkö, ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet? Nää tuntemukset voi juontua jostain kauempaa, tunnistan nimittäin itsessäni samoja piirteitä. Mun lapsuudenkotini oli riitainen, ja varmaan sieltä on tullut tämä konfliktien pelko ja halu hyvitellä. Olen päässyt tämän "matelukäytöksen" yli tietoisesti opettelemalla. Lisäksi olen ymmärtänyt sen, etten minä ollut syypää vanhempieni riitoihin. Aikaa sen oivaltamiseen meni vain turhan monta vuotta :)

[/quote]

 

Minulle tuli tämä sama mieleen. Itse olen samanlainen, vaikka lapsuudesta ei mitään traumoja löydykään, lapsuuteni oli todella onnellinen. Olen miettinyt, että ovatkohan vanhempani minun ollessani pieni jotenkin vaimentaneet kiukutteluni tyyliin "äiti suuttuu jos nyt kiukuttelet" tai siis ehkä hieman pahempana versiona. :) Minä en ikinä "uskalla" suututtaa ketään, nyt aikuisenakaan. Muutaman kerran olen miehelleni (yhdessä 2,5 vuotta) sanonut, että nyt harmittaa tämä ja tämä asia tms. (mitään isompia riitoja meillä ei ole ollut) ja sitten katunut sanomistani ja pelännyt, että mies suuttuu ja kyllästyy minuun tms. Eikä niin tietenkään ole koskaan käynyt, mies on ottanut kritiikkini vastaan yllättävänkin hyvin. :) Mutta ymmärrän siis ap:n "matelemisen", koska itsekin sitä valitettavasti teen!

[/quote]


kiitos sinullekin viestistä. Näin tän vasta sen jälkeen kun olin lähettänyt edellisen viestini.

 

Ei meilläkään kotona ollut mitään hirveetä riitelyä mutta muistan kyllä että jos tuli riitaa niin silloin kyllä aina hyssyteltiin ja isäni varsinkin vihasi riitelyä ja sanoi että hänen sydämensä itkee verta jos kulee meidän lasten tai aikuisten riitelevän. 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

Vierailija
28/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:49"]

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

[/quote]

Yleensä hän kävelee ympäri korttelia ja sitten istahtaa hetkeksi puiston penkille mietiskelemään. Ei siis mene kenenkään luokse kylään tai ravintolaan tai kuppilaan istumaan. Useimmiten jättää puhelimen ja lompakon kotiin.

 

-ap-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:49"]

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

[/quote]

Yleensä hän kävelee ympäri korttelia ja sitten istahtaa hetkeksi puiston penkille mietiskelemään. Ei siis mene kenenkään luokse kylään tai ravintolaan tai kuppilaan istumaan. Useimmiten jättää puhelimen ja lompakon kotiin.

 

-ap-

 

[/quote]Hassu mies sulla, mutta parempi tuo käveleminen vaihtoehtona kuin turvautuminen väkivaltaan riitatilanteissa.

Vierailija
30/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:59"]

No eihän sun miehes käytös ole ollenkaan normaalia. Sehän ei omalla käytöksellään oikeastaan anna toiselle mahdollisuutta olla eri mieltä kanssaan. Tilanne jatkuu, kunnes toinen (eli sinä) on alistunut hänen toiveisiinsa. 

 

Ei se ole edes riitelyä. Eihän teidän päätöksentekoa missään tilanteissa voi pitää yhteisenä, koska todennäköisesti päätös on aina miestä miellyttävä. Muuten hän kävelee ulos keskustelusta ja palaa vasta, kun sinä lepyttelet myöntymällä hänen päätökseensä.

 

En suosittele yhteiselämää pitkällä tähtäimellä (eli lapsia) tuollaisen miehen kanssa, ihan riittävän haastavaa on tavallisen tassukankin kanssa, kun vauva tulee kuvioihin. Voit vielä kokeilla heittäytyä uuteen rooliin tasavertaisena päätöksentekijänä suhteessanne. Se on hankalaa ja ahdistavaakin aluksi, mutta tässä tilanteessa ei enää voi mennä huonommaksi. Jos menee, se on hyvä saada selville tässä vaiheessa (ennen lasten hankintaa), kun suhteen lopettaminen koskee vain teitä kahta. Jos koet vaikeaksi pitää pääsi ristiriitatilanteissa loppuun asti, tee see tietoisesti  "näyttelemällä omaa vahvaa itsenäistä hällä väliä -naista". Ja älä anna periksi. Anna sen miehesi lähteä uudestaan ja uudestaan, kunnes kertakaikkiaan on selkä seinää vasten pakotettuna käymään keskustelun tai riitelemään riidan kanssasi läpi. Jos pelkäät miestäsi ja hänen outoa vihaansa niin paljon, ettet yrityksistä huolimatta pysty muuta kuin antamaan hiljaa periksi, lähde pois suhteesta niin pian kuin pystyt.

[/quote]

 

Mitä riitelemistä tuossa on? AP:n pitää muuttaa toimintaansa. Hän ei saa myöhästyä sovitusta tapaamisesta eikä puuttua miehen yksityisasioihin.

 

En minäkään riitelisi kenenkään kanssa. Jos ihminen ei osaa keskustella niin suhde päättyy. Tunteita ei oteta ikinä mukaan vaan käytetään logiikkaa ja järkeä. Jos ääni nousee kerrankin niin suhde päättyy. Jos toinen rupeaa itkemään suhde päättyy.

 

AP:n pitäisi ruveta käyttäytymään kuin aikuinen. Tuollaista valittamista ei jaksa kukaan.

[/quote]

 

 

hahahaha päivän paras

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:49"]

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

[/quote]

Yleensä hän kävelee ympäri korttelia ja sitten istahtaa hetkeksi puiston penkille mietiskelemään. Ei siis mene kenenkään luokse kylään tai ravintolaan tai kuppilaan istumaan. Useimmiten jättää puhelimen ja lompakon kotiin.

 

-ap-

 

[/quote]Hassu mies sulla, mutta parempi tuo käveleminen vaihtoehtona kuin turvautuminen väkivaltaan riitatilanteissa.

[/quote]

 

Heh kaipa se niin on. Väkivaltaa suhteessa en kyllä katsoisi päivääkään enkä pyytelisi anteeksi, sen olen päättänyt jo kauan aikaa sitten.

Mutta onneksi ei ole tarvinnut sellaista koskaan edes pelätä :)

 

Vierailija
32/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kukaan muu ihmettele, että MIKSI IHMEESSÄ ap:n mies suuttui, kun ap kysyi tältä illasta? Ei kai mies vaan tavannut jotakin toista naista? Itse käyttäytyisin juuri noin kuin ap:n mies, jos omatunto kolkuttaisi. Itse en voisi edes kuvitella eläväni tuollaisessa parisuhteessa, jossa täysin normaaleja kysymyksiä ei voi kysyä toiselta. Ja jotkut vielä täällä kirjoittavat, että ap:n ei saisi udella miehensä yksityisasioita. No huhhuh, melko vieraantuneissa suhteissa ihmiset tuntuvat elävän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:04"]

Eikö kukaan muu ihmettele, että MIKSI IHMEESSÄ ap:n mies suuttui, kun ap kysyi tältä illasta? Ei kai mies vaan tavannut jotakin toista naista? Itse käyttäytyisin juuri noin kuin ap:n mies, jos omatunto kolkuttaisi. Itse en voisi edes kuvitella eläväni tuollaisessa parisuhteessa, jossa täysin normaaleja kysymyksiä ei voi kysyä toiselta. Ja jotkut vielä täällä kirjoittavat, että ap:n ei saisi udella miehensä yksityisasioita. No huhhuh, melko vieraantuneissa suhteissa ihmiset tuntuvat elävän.

[/quote]

 

No ei kyllä ihan rehellisesti sanottuna käynyt mielessäkään että olisi pettämässä mutta jos edes epäilisinkin niin miehen ystävän eiliset fb päivittelyt ja kuvat puhuvat kyllä sen puolesta että eilen on istuttu mukavasti iltaa ravintolassa 

 

-ap-

 

 

Vierailija
34/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kiltti, huomaatko, kuinka nöyristelet täälläkin... Sulle sanotaan suorastaan ikävään äänensävyyn käytöksestäsi, ja sinä vaan kiittelet ja matelet näiden kritisoijien edessä, "niin niin, minussa se vika on"... Ymmärrän miehesi kannan, että ulos lähteminen SAATTAA olla se toimenpide, joka edesauttaa rauhoittumista, mutta kertomasi mukaan hänhän on samanlainen, ellei pahempikin sieltä palatessaan, ellet sinä ole jo valmiiksi kynnysmattona häntä vastaanottamassa. Jos hän sieltä palatessaan olisi oikeasti tyyntynyt, niin kyllähän hänen pitäisi pystyä jo rauhallisesti keskustelemaan alkuperäisestä aiheesta. Näin ei tapahdu, ennen kuin pyytelet anteeksi. Henkistä väkivaltaa, mää sanon!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Annat jätkän juosta pihalle ihan rauhassa, ja aina kun palaa takaisin, palaat aiheeseen. Istutat pöydän ääreen ja teet selväksi, et minnekään ei mennä vaan keskustellaan. Jollei sekään tehoa, jätä kirje. Jollei mies siihenkään kiinnitä huomiota, jätä kirjeen tilalle avioerohakemus. Se jollei mikään herätä ajattelemaan omaa typeryyttään. 

Vierailija
36/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Periaatteessa toihan on jonkinasteista henkistä väkivaltaa ja mies tiedostaa yliotteensa sinusta. Hän pystyy manipuloimaan sinua käytöksellään, koska tietää että olet joissain määrin ripustautunut häneen ja siksi matelet. Mitä jos seuraavalla kerralla et vain luovuta ja ala pyydellä anteeksi, koska sitä mies ei todellakaan odota. 

Vierailija
37/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:22"]Ap kiltti, huomaatko, kuinka nöyristelet täälläkin... Sulle sanotaan suorastaan ikävään äänensävyyn käytöksestäsi, ja sinä vaan kiittelet ja matelet näiden kritisoijien edessä, "niin niin, minussa se vika on"... Ymmärrän miehesi kannan, että ulos lähteminen SAATTAA olla se toimenpide, joka edesauttaa rauhoittumista, mutta kertomasi mukaan hänhän on samanlainen, ellei pahempikin sieltä palatessaan, ellet sinä ole jo valmiiksi kynnysmattona häntä vastaanottamassa. Jos hän sieltä palatessaan olisi oikeasti tyyntynyt, niin kyllähän hänen pitäisi pystyä jo rauhallisesti keskustelemaan alkuperäisestä aiheesta. Näin ei tapahdu, ennen kuin pyytelet anteeksi. Henkistä väkivaltaa, mää sanon![/quote]

 

Ensimmäiseks tuli mieleen pyydellä taas anteeksi täällä matelemistani heh :'D

Mutta ihan oikeasti koen, ettei syy ole pelkästään mieheni. Enkä usko että tuo ulkojuoksukaan mikään pahin vaihtoehto ole, mutta itse saan ihan ihmeellisen ahdistuksen siitä joka aiheuttaa sen, että vaikka kuinka tiedän ettei vika olisi minun niin alennun anteeksipyytelijäksi välittömästi.

 

Jotain positiivista kuitenkin on, että kun kerran rohkesin sanoa miehelle, ettei tuo sinun ulkojuoksusi sinua ainakaan rauhoittumaan saa jos mietit hiukan viime riitoja ja juoksuja ja mies tosiaan kyllä sanoi, että ihan oikeessa olen ja sanoi että hän on ajatellut olevansa aina jotenkin todella rahoittunut koska riita on päättynyt aina sen jälkeen..

Mutta ulkojuoksut ovat silti jatkuneet eikä se mitenkään ole muuttunut :(

 

-ap-

 

 

Vierailija
38/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:33"]

Periaatteessa toihan on jonkinasteista henkistä väkivaltaa ja mies tiedostaa yliotteensa sinusta. Hän pystyy manipuloimaan sinua käytöksellään, koska tietää että olet joissain määrin ripustautunut häneen ja siksi matelet. Mitä jos seuraavalla kerralla et vain luovuta ja ala pyydellä anteeksi, koska sitä mies ei todellakaan odota. 

[/quote]

 

Kun nyt olen asiaa miettinyt ja lukenut teidän vastauksia niin todellakin toivon, että pystyisin tuohon seuraavan riidan koittaessa, että en pyytelisi anteeksi vaan pitäisin pintani. Sellainen tilanne tuntuu pelottavalta, ja en oikeastaan ole sellaista kokenut koskaan mieheni kanssa ja pelottaakin että entä jos siitä seuraa jotain vielä kauheampaa :(

 

-ap-

 

Vierailija
39/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:49"]

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

[/quote]

Yleensä hän kävelee ympäri korttelia ja sitten istahtaa hetkeksi puiston penkille mietiskelemään. Ei siis mene kenenkään luokse kylään tai ravintolaan tai kuppilaan istumaan. Useimmiten jättää puhelimen ja lompakon kotiin.

 

-ap-

 

[/quote]

 

Miten kävisi, jos itsekn lähtisit tuulettumaan, etkä jäis kotiin murehtiman ja ahdistumaan? Mies saisi tulla tyhjään kotiin ja rauhoittua siellä. Sitte sun tultuasi voistte käsitellä asia uudellen. Nyt kun oot kotona, olet jo valmiiksi siinä odottavassa ja anteeksipyytäväisessä asemassa. Saisit ehkä itsellesi uuden aseman tilanteeseen, jos se oltkin sinä jokatulee miehen luo eikä toisin päin. 

 

Vierailija
40/55 |
23.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:49"]

Minne sun miehes siellä ulkona menee? Seisoskelee oven ulkopuolella vai onko hällä joku pakopaikka minne suojautuu ikävältä tilanteelta?

[/quote]

Yleensä hän kävelee ympäri korttelia ja sitten istahtaa hetkeksi puiston penkille mietiskelemään. Ei siis mene kenenkään luokse kylään tai ravintolaan tai kuppilaan istumaan. Useimmiten jättää puhelimen ja lompakon kotiin.

 

-ap-

 

[/quote]

 

Miten kävisi, jos itsekn lähtisit tuulettumaan, etkä jäis kotiin murehtiman ja ahdistumaan? Mies saisi tulla tyhjään kotiin ja rauhoittua siellä. Sitte sun tultuasi voistte käsitellä asia uudellen. Nyt kun oot kotona, olet jo valmiiksi siinä odottavassa ja anteeksipyytäväisessä asemassa. Saisit ehkä itsellesi uuden aseman tilanteeseen, jos se oltkin sinä jokatulee miehen luo eikä toisin päin. 

 

[/quote]

 

Kiitos tästä kommentista. Tosiaan toi ei ole ikinä edes käynyt mielessäni koska no en ole tottunut sellaiseen riitelyyn missä välittömästi juostaan ulos ja sitten kun riita koittaa niin mies aina juoksee ulos ja itse en sitten tee muuta kuin huolestun kotona ja ahdistun.

 

Todellakin miksi en joskus kokeilisi itse samaa, en ole kyllä kovinkaan pitkävihainen että en usko, että jaksaisin olla ulkona niin kauan 1-2 tuntia kuten mieheni ja olisin varmasti taas se ensimmäinen kotona, mutta ehkä jos oikeasti päättäisin voisin minäkin kokeilla tätä juoksukeinoa kerrankin.

Kiitos kovasti vielä ehdotuksesta. Tämä ainakin olisi jotain todella yllättävää.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi viisi