Lue keskustelun säännöt.
En uskalla riidellä mieheni kanssa, pelkään hänen tapaa riidellä...
23.10.2013 |
Hei kaikki keittiöpsykologit ja muutkin ;)
Tilanne on tämä: Yhdessä ollaan mieheni kanssa oltu nyt n. 4 vuotta joista naimisissa vuosi. Mielestäni suhde toimii oikein hyvin ja rakkautta riittää. Emme ole kummatkaan kovin riitelevää sorttia, mutta tietysti meilläkin riitoja tulee aina aika-ajoin, yleensä silloin jos yhteinen aika on tosi kortilla jomman kumman ylitöiden suurudene vuoksi. Toinen pienempi riidan aiheuttaja on se, että oma aikakäsitykseni on hiukan erilainen kuin mieheni ja tästä johtuen saatan olla hyvin usein myöhässä sovituista tapaamisista.
Nyt kuitenkin viime aikoina huomasin, että emme ole riidelleet useampaan kuukauteen yhtään mistään ja oikein yritin miettimällä miettiä kaikkia pattitilanteita ja mitenkä niistä selvittiin. Huomasin, että on ollut paljon tilanteita joista olen itse pahoittanut mieleni mutta en vain uskalla sanoa niistä ääneen ja aiheutta riitaa. Viimeisten kuukausien aikana mieheni on myös loukkaantunut parista jutusta ja riitakin olisi varmasti saatu aikaiseksi ellen olisi ihan heti myöntänyt virhettäni, pyydellyt anteeksi ja ollut kovin pahoillaan koko illan.
Eilen illalla mies oli tapaamassa ystäväänsä illallisen merkeissä ja oikein kannustin häntä lähtemään kun itsekin tapailen paljon kavereita vapaa-aikanani ja tiedän kuinka tärkeää sekin on parisuhteelle joten mies lähti. Illalla takaisin tullessa kyselin, että oliko mukava ilta, miten kaveri ja hänen perheensä voi? missä ravintolassa kävivät syömässa ja oliko hyvä ruoka? (meille nämä on ainakin hyvn normaaleita kysymyksiä joita miehenikin usein kysyy kun minä olen ollut näkemässä kavereitani)
Mieheni tiuski, ihmetteli miksi "tenttaan" häntä ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Itse pahoitan tällaisesta käytöksestä mielen, mutta en vain uskalla sanoa mitään. Tänä aamuna mies ei sanonut eilisestä käytöksestään mitään mutta oli tavallista hellemmällä tuulella ennen työhön lähtöä.
Nyt kun mietin enemmän että mitä pelkään eniten niin tiedän itsekin vastauksen. Hänen tapansa on, että aina kun riitatilanne tulee niin hän lähtee ulos ovesta, on hänen sanojensa mukaan tehnty tätä jo pienestä pitäen niin kuin oma isänsä. Olen kysellyt että miksi ei voi riidellä, miksi pitää välittömästi juosta pihalle? Kuulemma ei halua sanoa mitään loukkaavaa mitä riidassa voisi sanoa ja miettiä ja harkita sanojaan kauan ulkona ja sitten tulla takas sisään?
Itse suoraan sanottuna ahdistun tästä ulos juoksemisesta ihan niin paljon etten edes ymmärrä :( Tiedän ettei hän minua jätä vaikka ulos nyt riidan aikana juoksisikin mutta siltä se joka kerta tuntuu. Ahdistun tästä niin ja kun hän vihdoin tulee takaisin sisälle, olen kauhean anteeksi pyytelelvä maan matonen ja mieheni ei yleensä ole leppynyt ollenkaan ulkona ollessaan, ehkä jopa enemmän vihainen. Jokainen riita siis alkaa nopeasti, joko minä tai mies aiheuttajana mutta joka kerta mies livahtaa ulos, tulee takaisin ja riita päättyy siihen että minä olen kaiken syypää ja pyytelen anteeksi koko illan ja riidasta ei enää puhuta...
Nyt tilanne on se, että toivoisimme pian saavamme perheenlisäystä, molemmat siis kärsitään vauvakuumesta. Nyt kun olen miettinyt niin en tiedä haluanko tuoda lasta tällaiseen perheeseen missä saa mallin, että voit joko jokaisne pattitilanteen ja riidan sijaan lähteä ulos vihaisesti ja tulla takaisin ja saada sylin täydeltä anteeksi pyyntöjä lepyttelyjä, oli tilanne mikä tahansa tai sitten voit joko tyytyä roolisii ja olla se ikuinen syypää ja lepyttelijä :(
Toisin sanoen, haluaisin opetella riitelemään kunnolla ja rakentavasti tai edes saada jotain parempaa muutosta aikaan meidän kohdalla ennen kuin alamme lasta suunnittelemaan.
Onko kellään mitään auttavia sanoja jakaa?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:31"]
Lopetat sen anteeksipyytelemisen. Katsot miten mies sitten käyttäytyy. Lähteekö uudestaan pihalle.
[/quote]
Se tässä onkin ongelmana, että haluaisin sen lopettaa ja aina kun riita on alkanut olen sanonut päässäni, että nyt ei turhaa anteeksipyytelyä, mutta kun ei riita koskaan kerkiä edes kunnolla alkaa, yksikin poikkipuolinen sana ja mieheni pakenee ovesta ulos. Se tunnin tai parin odottelu sisällä alkaa niin ahdistaa että vaikka kuinka hartaasti olen yrittänyt, anteeksipyyntelevä minusta muuttuu. Ja jos joskus olen hammasta purrut ja ollut hiljaisempi kun mieheni on tullut kotiin, hän katsoo että jaahas, täällä edelleen riidellään ja on lähtenyt uudelle kierrokselle ulos :(
tuntuu että ei ole muuta mahdollisuutta päättää mitään riitaa ikinä kuin se että mä pyytelen anteeksi...
Itseasiassa hyvin harvoin mieheni pyytää mitään anteeksi. En kyllä muista yhtään riitaa missä mieheni olisi pyytänyt anteeksi. Toki usein vika ihan oikeastikin on minussa, mutta en vain voi uskoa että ihan joka tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtuaaliukkelin kanssa on vähän huon ridellä :)))))))))))))
Sehän simputtaa sua mennen tullen. Pysy lujana nainen.
olet liian herkkä
eksän kanssa oli sama tilanne. vähän pelkäsin hänen reaktioitaan ja kävelin munakuorilla. siihen hän sitten tottui ja käyttäytyi miten lystäsi ja minä hyssyttelin jos kysyin liikaa. masennushan siitä tuli, huono itsetunto ja semmoinen olkaa nyt kaikki hiljaa ja nätisti niin maailma paranee-olemus.
sinua kohdellaan niinkuin annat itseäsi kohdeltavan! sinun pitää ymmärtää mutta myös tämän toisen ovea paukuttelevan! näyttää hallitsevan teidän suhdetta..
mieti haluatko tätä vai onko tämä nyt sitten oikea mies sinulle?
Suosittelen, että näytät nämä viestisi hänelle. Ehkä pääsette eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi aina muistaa ettei toista voi muutta. Ainoa ratkaisun tie on oman itsesi muuttaminen. Varmaan alkaisi siitä, miksi se odottaminen on ahdistavaa. Miten voisit sen muutta. Joko niin, että terapoit ahdistuksen pois tai sitten et odottele vaan keskityt kaikkeen muuhun.
Ap, miehesi on opetellut erittäin tehokkaan psyykkisen sodankäynnin ja vallankäytön metodin! Hänhän hylkää sinut ristiriitatilanteessa ja pakottaa pyytämään anteeksi silloinkin, kun sinä tiedät hyvin olleesi oikeassa.
Tuo ei kyllä lupaa hyvää liitollenne. Jos hankitte lapsia, kiistanaiheita on aina vain enemmän - ja joka kerta mies häipyy ja pakottaa sinut nöyrtymään! Ei todellakaan hyvä juttu.
Nyt ehdotat miehelle parisuhdeterapiaa. Tai et ehdota, vaan VAADIT. Te molemmat tarvitsette asiantuntevaa, sivullista apua ristiriitatilanteiden ratkomisen opettelussa. Miehesi on opeteltava ottamaan vastaan kriittistäkin palautetta ja hyväksymään sen, että hänen näkökantansa asioihin ei ole ainoa oikea. Sinun on opeteltava rakentava tapa olla eri mieltä JA opittava luopumaan kiltin tytön roolista ja siitä, että SINUN vastuullasi muka on pitää ilmapiiri kivana olemalla aina se sopeutuja ja anteeksipyytäjä.
Jos mies ei halua parisuhdeterapiaan, mene yksin, sekin käy. Ja mies todennäköisesti aika piankin tulee uteliaaksi siitä, mitä juttelet parisuhteestanne terapeutille ja haluaa mukaan....
Terapiaa saa kunnilta, yleensä perheneuvoloista. Ja seurakunnilta. Niihin on kuukausien jono, mutta soita heti ja kerro tilanteestanne, se kartoitetaan alustavasti jo puhelimessa, että terapeutti voi päätellä kiireellisyysasteen.
MISSÄÄN TAPAUKSESSA ET HANKKIUDU RASKAAKSI ennen kuin miehesi opettelee toisenlaisen tavan ratkoa ristiriitoja. Varoitan tästä oikein tosissani, koska miehesi tapa pakottaa sinut nöyrtymään ei lupaa hyvää perhe-elämälle.
Siitä voi kuitenkin oppia poiskin, kun miehesi saa terapeutilta selkeän kuvan siitä, millä logiikalla hän nyt toimii ja millaista hallaa hän tekee parisuhteellenne. Kotoa opittuahan tuo yleensä on, me kaikki toistamme alitajuisesti niitä malleja, joita olemme omilta vanhemmiltamme oppineet miehenä ja vaimona olemisesta!
Eli: tilanne on vakava, muttei suinkaan toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:31"]
Lopetat sen anteeksipyytelemisen. Katsot miten mies sitten käyttäytyy. Lähteekö uudestaan pihalle.
[/quote]
Se tässä onkin ongelmana, että haluaisin sen lopettaa ja aina kun riita on alkanut olen sanonut päässäni, että nyt ei turhaa anteeksipyytelyä, mutta kun ei riita koskaan kerkiä edes kunnolla alkaa, yksikin poikkipuolinen sana ja mieheni pakenee ovesta ulos. Se tunnin tai parin odottelu sisällä alkaa niin ahdistaa että vaikka kuinka hartaasti olen yrittänyt, anteeksipyyntelevä minusta muuttuu. Ja jos joskus olen hammasta purrut ja ollut hiljaisempi kun mieheni on tullut kotiin, hän katsoo että jaahas, täällä edelleen riidellään ja on lähtenyt uudelle kierrokselle ulos :(
tuntuu että ei ole muuta mahdollisuutta päättää mitään riitaa ikinä kuin se että mä pyytelen anteeksi...
Itseasiassa hyvin harvoin mieheni pyytää mitään anteeksi. En kyllä muista yhtään riitaa missä mieheni olisi pyytänyt anteeksi. Toki usein vika ihan oikeastikin on minussa, mutta en vain voi uskoa että ihan joka tilanteessa.
[/quote]
Miksi pitää riidellä? Lapset riitelee ei aikuiset.
Mitä se sinulle kuuluu mitä miehesi on jossain tehnyt?
No eihän sun miehes käytös ole ollenkaan normaalia. Sehän ei omalla käytöksellään oikeastaan anna toiselle mahdollisuutta olla eri mieltä kanssaan. Tilanne jatkuu, kunnes toinen (eli sinä) on alistunut hänen toiveisiinsa.
Ei se ole edes riitelyä. Eihän teidän päätöksentekoa missään tilanteissa voi pitää yhteisenä, koska todennäköisesti päätös on aina miestä miellyttävä. Muuten hän kävelee ulos keskustelusta ja palaa vasta, kun sinä lepyttelet myöntymällä hänen päätökseensä.
En suosittele yhteiselämää pitkällä tähtäimellä (eli lapsia) tuollaisen miehen kanssa, ihan riittävän haastavaa on tavallisen tassukankin kanssa, kun vauva tulee kuvioihin. Voit vielä kokeilla heittäytyä uuteen rooliin tasavertaisena päätöksentekijänä suhteessanne. Se on hankalaa ja ahdistavaakin aluksi, mutta tässä tilanteessa ei enää voi mennä huonommaksi. Jos menee, se on hyvä saada selville tässä vaiheessa (ennen lasten hankintaa), kun suhteen lopettaminen koskee vain teitä kahta. Jos koet vaikeaksi pitää pääsi ristiriitatilanteissa loppuun asti, tee see tietoisesti "näyttelemällä omaa vahvaa itsenäistä hällä väliä -naista". Ja älä anna periksi. Anna sen miehesi lähteä uudestaan ja uudestaan, kunnes kertakaikkiaan on selkä seinää vasten pakotettuna käymään keskustelun tai riitelemään riidan kanssasi läpi. Jos pelkäät miestäsi ja hänen outoa vihaansa niin paljon, ettet yrityksistä huolimatta pysty muuta kuin antamaan hiljaa periksi, lähde pois suhteesta niin pian kuin pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10, riidellä ei tarvitsekaan kuin harvoin, mutta ap tarkoittanee kiistelyä ja ylipäätään eri mieltä oloa ja negatiivisten tunteiden ilmaisua. Niitä pitää voida ilmaista jokaisessa ihmissuhteessa, miksei sitten parisuhteessa.
9
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:54"]
Ap, miehesi on opetellut erittäin tehokkaan psyykkisen sodankäynnin ja vallankäytön metodin! Hänhän hylkää sinut ristiriitatilanteessa ja pakottaa pyytämään anteeksi silloinkin, kun sinä tiedät hyvin olleesi oikeassa.
Tuo ei kyllä lupaa hyvää liitollenne. Jos hankitte lapsia, kiistanaiheita on aina vain enemmän - ja joka kerta mies häipyy ja pakottaa sinut nöyrtymään! Ei todellakaan hyvä juttu.
Nyt ehdotat miehelle parisuhdeterapiaa. Tai et ehdota, vaan VAADIT. Te molemmat tarvitsette asiantuntevaa, sivullista apua ristiriitatilanteiden ratkomisen opettelussa. Miehesi on opeteltava ottamaan vastaan kriittistäkin palautetta ja hyväksymään sen, että hänen näkökantansa asioihin ei ole ainoa oikea. Sinun on opeteltava rakentava tapa olla eri mieltä JA opittava luopumaan kiltin tytön roolista ja siitä, että SINUN vastuullasi muka on pitää ilmapiiri kivana olemalla aina se sopeutuja ja anteeksipyytäjä.
Jos mies ei halua parisuhdeterapiaan, mene yksin, sekin käy. Ja mies todennäköisesti aika piankin tulee uteliaaksi siitä, mitä juttelet parisuhteestanne terapeutille ja haluaa mukaan....
Terapiaa saa kunnilta, yleensä perheneuvoloista. Ja seurakunnilta. Niihin on kuukausien jono, mutta soita heti ja kerro tilanteestanne, se kartoitetaan alustavasti jo puhelimessa, että terapeutti voi päätellä kiireellisyysasteen.
MISSÄÄN TAPAUKSESSA ET HANKKIUDU RASKAAKSI ennen kuin miehesi opettelee toisenlaisen tavan ratkoa ristiriitoja. Varoitan tästä oikein tosissani, koska miehesi tapa pakottaa sinut nöyrtymään ei lupaa hyvää perhe-elämälle.
Siitä voi kuitenkin oppia poiskin, kun miehesi saa terapeutilta selkeän kuvan siitä, millä logiikalla hän nyt toimii ja millaista hallaa hän tekee parisuhteellenne. Kotoa opittuahan tuo yleensä on, me kaikki toistamme alitajuisesti niitä malleja, joita olemme omilta vanhemmiltamme oppineet miehenä ja vaimona olemisesta!
Eli: tilanne on vakava, muttei suinkaan toivoton.
[/quote]
AP:han tossa hoitoa tarvitsee. Kukaan AIKUINEN ihminen ei valita ja vingu niin kuin AP. Hän jopa itse kertoi ongelmat: hän myöhästyy sovituista tapaamisista ja utelee miehen yksityisasioita. Hänen se pitää muuttua.
Järkevä ihminen ei riitele. On aivan selvää että AP ei edes kykene keskustelemaan aikuismaisesti vaan rupeaa itkemään, huutamaan ja masentumaan. Niin ei toimi aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon teille kaikille jotka vastasitte. Tässä siis viestin aloittaja.
Jotenkin mun on vaan hirveen hankala ajatella, että mieheni olisi jotenkin vallankäyttäjä, koska kaikki ihmiset kuvailevat häntä aina sanalla leppoisa, mukava, empaattinen ja kiltti (ja sitä hän munkin mielestä yleensä on) Yleensä kenelläkään ei ole mitään negatiivista sanottavaa hänestä. En nyt itsekään mielestäni mikään hirviö ole mutta totta kai tulee joskus sanottua epätoivottuja juttujakin varsinkin jos ollaan riitatilanteessa. Mutta mieheni ei niissäkään sano oikeastaan mitään loukkaavaa, kuuntelee vain ihan hetken hiljaa ja sitten lähtee ulos ettei vain sanoisi mitään harkitsematonta. Hänen mielestään tämä tuntuu olevan ihan tavattoman hyvä riitakeino kun ei tule sanotuksi riidan aikana mitään mitä katuisi myöhemmin. Mutta eikö se kuulu elämään että joskus riidellään ja joskus sanotaankin sellaisia asioita joita ei olisi halunnut alunperin sanoa ja kun vain oli niin suuttunut niin nyt vain ne sanat pääsi suusta.
Olen joskus puhunut pariterapiasta miehelleni, ja olen sanonut että mun mielestä me ei osata riidellä oikein, Hänen mielestä pariterapia on ihan hyvä juttu mutta me ei ainakaan vielä sinne kuuluta...
Kiitos paljon teille kaikille jotka vastasitte. Tässä siis viestin aloittaja.
Jotenkin mun on vaan hirveen hankala ajatella, että mieheni olisi jotenkin vallankäyttäjä, koska kaikki ihmiset kuvailevat häntä aina sanalla leppoisa, mukava, empaattinen ja kiltti (ja sitä hän munkin mielestä yleensä on) Yleensä kenelläkään ei ole mitään negatiivista sanottavaa hänestä. En nyt itsekään mielestäni mikään hirviö ole mutta totta kai tulee joskus sanottua epätoivottuja juttujakin varsinkin jos ollaan riitatilanteessa. Mutta mieheni ei niissäkään sano oikeastaan mitään loukkaavaa, kuuntelee vain ihan hetken hiljaa ja sitten lähtee ulos ettei vain sanoisi mitään harkitsematonta. Hänen mielestään tämä tuntuu olevan ihan tavattoman hyvä riitakeino kun ei tule sanotuksi riidan aikana mitään mitä katuisi myöhemmin. Mutta eikö se kuulu elämään että joskus riidellään ja joskus sanotaankin sellaisia asioita joita ei olisi halunnut alunperin sanoa ja kun vain oli niin suuttunut niin nyt vain ne sanat pääsi suusta.
Olen joskus puhunut pariterapiasta miehelleni, ja olen sanonut että mun mielestä me ei osata riidellä oikein, Hänen mielestä pariterapia on ihan hyvä juttu mutta me ei ainakaan vielä sinne kuuluta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa siis tuolla käytöksellä aina tahtonsa läpi. Totuttele siis tanssimaan miehen pillin mukaan.
Muista että miestä et voi muuttaa. Omaa käytöstäsi voit. Voit lopettaa sen anteeksipyytelyn ja matelun. Sitä kautta voit päästä tilanteeseen jossa myös sinun kantasi tulee kuulluksi.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:59"]
No eihän sun miehes käytös ole ollenkaan normaalia. Sehän ei omalla käytöksellään oikeastaan anna toiselle mahdollisuutta olla eri mieltä kanssaan. Tilanne jatkuu, kunnes toinen (eli sinä) on alistunut hänen toiveisiinsa.
Ei se ole edes riitelyä. Eihän teidän päätöksentekoa missään tilanteissa voi pitää yhteisenä, koska todennäköisesti päätös on aina miestä miellyttävä. Muuten hän kävelee ulos keskustelusta ja palaa vasta, kun sinä lepyttelet myöntymällä hänen päätökseensä.
En suosittele yhteiselämää pitkällä tähtäimellä (eli lapsia) tuollaisen miehen kanssa, ihan riittävän haastavaa on tavallisen tassukankin kanssa, kun vauva tulee kuvioihin. Voit vielä kokeilla heittäytyä uuteen rooliin tasavertaisena päätöksentekijänä suhteessanne. Se on hankalaa ja ahdistavaakin aluksi, mutta tässä tilanteessa ei enää voi mennä huonommaksi. Jos menee, se on hyvä saada selville tässä vaiheessa (ennen lasten hankintaa), kun suhteen lopettaminen koskee vain teitä kahta. Jos koet vaikeaksi pitää pääsi ristiriitatilanteissa loppuun asti, tee see tietoisesti "näyttelemällä omaa vahvaa itsenäistä hällä väliä -naista". Ja älä anna periksi. Anna sen miehesi lähteä uudestaan ja uudestaan, kunnes kertakaikkiaan on selkä seinää vasten pakotettuna käymään keskustelun tai riitelemään riidan kanssasi läpi. Jos pelkäät miestäsi ja hänen outoa vihaansa niin paljon, ettet yrityksistä huolimatta pysty muuta kuin antamaan hiljaa periksi, lähde pois suhteesta niin pian kuin pystyt.
[/quote]
Mitä riitelemistä tuossa on? AP:n pitää muuttaa toimintaansa. Hän ei saa myöhästyä sovitusta tapaamisesta eikä puuttua miehen yksityisasioihin.
En minäkään riitelisi kenenkään kanssa. Jos ihminen ei osaa keskustella niin suhde päättyy. Tunteita ei oteta ikinä mukaan vaan käytetään logiikkaa ja järkeä. Jos ääni nousee kerrankin niin suhde päättyy. Jos toinen rupeaa itkemään suhde päättyy.
AP:n pitäisi ruveta käyttäytymään kuin aikuinen. Tuollaista valittamista ei jaksa kukaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:01"]
10, riidellä ei tarvitsekaan kuin harvoin, mutta ap tarkoittanee kiistelyä ja ylipäätään eri mieltä oloa ja negatiivisten tunteiden ilmaisua. Niitä pitää voida ilmaista jokaisessa ihmissuhteessa, miksei sitten parisuhteessa.
9
[/quote]
Eikä pidä. Ymmärrän miestä täysin. AP varmaan itkee, huutaa ja masentuu heti jos toinen on eri mieltä. Niin EI toimi aikuinen. Masennus on henkistä pahoinpitelyä ja sellainen ihminen pitää heittää heti ulos kodista. AP:n mies on varmaan luullut mennensä yhteen AIKUISEN ihmisen kanssa eikä lapsen joka valittaa jossain palstalla sitä kun mies ei hypi hänen tahtonsa mukaan.
Kiitos myös kaikille trolleille mielipiteistänne. Toivon, ettei kukaan edes jaksa alkaa väittelemään heidän kanssa, ainakaan tässä ketjussa... :)
Myönnän että tämä tällainen ''riitely" ahdistaa minua nykyään aika paljon. En halua erota miehestäni tämän takia, muuten meillä menee hyvin. Saan mieheltäni myös paljon tukea silloin kun elämässä on ollut hankalaa. Esimerkiksi kun vanhempani sairastui viime talvena, mieheni on ollut suuri tuki ja apu... Hän myös kannustaa minua kokeilemaan rajojani niin vapaa-ajalla kuin työurallakin. Tuntuu aina siltä että parisuhteesta saan voimaa <3
Mutta tämä riitely kuitenkin myös syö minua sisältäpäin. joskus tuntuu siltä että syön vain kaikki negatiiviset tunteet ja ihmettelenkin että miten ne niin katoaa. Mutta sitten joskus ihan selittämättömästi alkaa vihastuttaa ihan kaikki ja tekisi mieli vain huutaa ja räyhätä koko maailmalle. Tällaista tosin tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun olen yksin...
-ap-
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:06"]
En minäkään riitelisi kenenkään kanssa. Jos ihminen ei osaa keskustella niin suhde päättyy. Tunteita ei oteta ikinä mukaan vaan käytetään logiikkaa ja järkeä. Jos ääni nousee kerrankin niin suhde päättyy. Jos toinen rupeaa itkemään suhde päättyy.
[/quote]
Jos toinen rupee itkemään niin suhde päättyy? Just joo, sinä varmaan viihdyt sinkkuna, kovin pitkiä suhteita et näillä spekseillä pääse kehittämään. Oletko palstan vakioinhokki mies 28v?
Olen taas ihan eri mieltä kuin muut kirjoittajat. Minkä ihmeen takia miestä pitää tässä tapauksessa terapoida? Me ollaan erilaisia luonteeltamme, toiset tykkää kinata ja toiset taas olla rauhassa. Ehkä on parempi, että mies päästelee höyryt pihalla. Ja mielestäni anteeksi pyytäminen on hieno taito, siihen ei kaikki ihmiset pysty -- vaikka olisivat väärässä.
Muutenkin ap:n esimerkkiriidat tuntuu olevan tasoa "kärpäsestä härkänen", myöhästelyt ja "tenttaaminen". Suhteenne on vasta alkumetreillä, ehkä nämäkin episodit saattaa huvittaa ap:ta vuosien kuluttua. Kaikkea toisen käytöstä ei tarvitse ylianalysoida, toisen pään sisään ei ole pakko mennä. Eikä jokaisesta tiuskaisusta tarvitse pahoittaa mieltä, anna ap mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Lopetat sen anteeksipyytelemisen. Katsot miten mies sitten käyttäytyy. Lähteekö uudestaan pihalle.