Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamala olo, erityislapsen "erityisyyksien" jaksaminen
23.10.2013 |
Melkein kaikki rutiinit lapselle vaikeita, vaikka käy jo ala-asteen loppupuolta. Kaikesta täytyy muistuttaa, joka vaiheesta pukeutumisessa, syömisessä (ei muistaisi mm. juoda lainkaan), hampaiden pesua saa maanitella kymmeniä minuutteja sekä aamuisin että iltaisin. Ei ole KOSKAAN tajunnut itse tehdä aamu- tai iltarutiineja itse, olemme kyllä monesti kokeilleet. Joka asia täytyy hänelle sanoa ja neuvoa. Aivan kiltisti sen teemmekin ja moneen kertaan. Joskus tuntuu vain, että olemme tehneet tätä jo yli kymmenen vuotta, eikö tämä lopu koskaan...
Tänään tunsin itseni todella huonoksi äidiksi ja olinkin sitä: Lapsi oli illalla pytyllä ja luki kirjaa samalla. Taas oli mennyt jo n. kaksikymmentä min. ja kello läheni puolta kymmentä. Sanoin aivan nätisti, että nyt olisi aika siirtyä hampaiden pesuun. No, kuulin kun vessapaperirulla kilahti kerran, eli pyyhki kerran, sitten tuli taas pitkä syvä hiljaisuus. Sanoin taas, oletko pyyhkinyt jo valmiiksi? Aijoo, en vielä, ihan kohta..... taas kilahti, ja taas hiljeni. Meni muutama minuutti, ei tapahtunut mitään. Huutelin taas: Nyt pistä töpinäksi, kohta hermostun jos et saa sitä pyllyäsi pyyhittyä, on se nyt kumma ettei tule valmista! Joo, joo kuuluu hermostuneella äänellä vessasta. Taas hiljaista. Sitten mulla vähän pimahtaa, meen vessaan ja yks vaan vieläkin istuu pöntöllä ja lukee. Sanon korottamatta ääntäni, mutta hermostuneena: Oletko vielä 3 vuotias, kun et selviä edes pyllynpyyhkimisestä itse, äiti joutuu huutamaan joka välissä että pyyhi pyllysi eikä siltikään tule valmista!?
Juu, aika asiatonta, mutta ei mullakaan aina ole lehmän hermot :(. Huomenna on lapsella jo aamukuudelta herätys ja vetkuttaa ja vetkuttaa tuota nukkumaanmenoa. Kuulostaa ehkä vähän oudolta tuokin, että äitinä kuulostelen joka vessapaperirullan kilahduksen, mutta sitä oppii sellaiseen, kun ei muuten tiedä edistyvätkö asiat vai eivät. Lapsen pitäisi jo selvitä omillaan perusrutiineista, mutta kun ei sittenkään selviä... Siinä saa sitten olla vähän niinkuin silmät ja korvat höröllä koko ajan. Toivottavasti tuo täysi-ikäisenä selviää vessasta itse jo poies :).
Mutta huono omatunto on, kun tuollalailla haukuin lasta 3-vuotiaaksi, ei todellakaan kuulu tapoihini. Pyysin anteeksi ja halattiin.
Kommentit (54)
No olen mäkin kysynyt mieheni 4,5v lapselta, että oletko vielä vauva. Lapsi siis venuttaa ja vanuttaa aina joka asiaa, ei "osaa" laittaa edes pipoa päähän ja pukeminen on aina niin helkutin hankalaa. Siinä sitten olen joskus kysynyt, että oletko sinä vielä vauva kun et osaa itse pukea. Meillä siis on tosiaan vauva talossa, joten tämä kysymys on sinänsä ollut ihan toimiva. Eihän nyt 4v halua kuitenkaan vauva olla, siis omasta mielestään.
Ap:lla ON lehmän hermot. Mä en varmaan kestäisi tuollaista. Toivon sydämestäni että tästä meidän vauvasta tulee kaikin puolin normaali yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:30"]
Muuten 10
Teksistäsi saa sen kuvan, kuin kasvatus olisi ollut pielessä ennekuin te osastolla opetatte vanhemmat toimimaan oikein. Ihmettelen myös kouluhehkutustasi, siellä on meinaan useinkin vastassa ope, jolla ei ole mitään käsitystä ongelmasta ja miten toimia. En pidä asenteestasi, että viranomainen on aina oikeassa.
[/quote]
Aihe vapaalla nyt ei voi koskaan antaa neuvoja niin, että kaikki niistä tykkäisivät. Joten siksi en yleensä sekaannukaan keskusteluihin.
Nyt vain ap oli niin ahdistuneen oloinen, että päätin ennen töihin lähtöä heittää muutaman neuvon, jonka hän ehkä jo tietääkin.
Yleensä erityisopettajilla on hyvin tarkat päiväjärjestykset ja kuvat yms. käytössä. Tuemme lapsia hyvin monilla keinoilla ja sekin asia on otettu huomioon, että jokainen oppii omalla tavallaan. Siksihän jokaiselle oppilaalle tehdään HOJKS.
Jos erityislapsensa kanssa ei tarvitse apua ja kaikki toimii hyvin, asiahan on kunnossa. Mutta on paljon vanhempia, jotka haluavat apua lapselleen ja sitä heille pyritään antamaan ja kartoittamaan keinoja jokaisen lapsen kohdalla, mitkä keinot ovat parhaat. Jos vanhemmat eivät halua näitä ohjeita käyttää arkielämässään, se on heidän ratkaisu. Ketään ei voi pakottaa toteuttamaan moniammatillisen työryhmän antamia neuvoja ja ohjeita.
Mutta jos ap sai kirjoituksestani jonkin oivalluksen, asia on hyvä. Mutta jos jollekin heräsi aggressio ja ärtymys, en voi oikein sille mitään. Koska jos suhtautuminen yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin: neuropsykiatriset osastot ja tukimusjaksot, erityisluokat, erityisopettajat, kuntien pienryhmäkodit autisteille, missä asuu nuoret, jotka eivät kykene käytöshäiriöiden vuoksi asumaan kotona.
Näitä ei ole pakko kenenkään käyttää tai pyytää lähetettä, jos kokee, että ne ovat ihan romukoppatavaraa. Mutta tosiasiassa näihin palveluihin on todella järkyttävät jonot ja siellä jonossa on hätääntyneitä vanhempia, joita toivoisin voivani auttaa mahdollisimman paljon.
-10
Tsempit ap.lle. Meillä aspergerpoika ja tuttua on tämä jankuttamiseen kyllästyminen. Joskus haluttaisi unohtaa koko perhe ja lähteä karkuun.
Mutta pakko vain jaksaa.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:37"]
Oikeasti.... pitääkö erityislaste vanhempienkin nokkia toisia korostaakseen omaa erinomaisuuttaan, 37? Mikä siinä on, että ei ymmärretä jokaisen erityislapsen olevan erilainen ja vaativan erilaisia metodeja oppimiseen? Jos lapselle on vaikeaa hahmottaa tekemisten vaatimia aikamääreitä, munakello on opetteluvaiheessa oikein hyvä apuri - pitkään sitä ei tarvita.
Enkä ymmärrä sitä ajatusta, että on erityisen jaloa ja kärsivällistä fyysisesti seistä lapsen vieressä muistuttelemassa sen sijaan, että opetetaan lasta kuvallisten tai sanallisten listojen avulla omatoimiseksi? Tai ainakin sellaisen vaikutelman saa joistain kommenteista.
29
[/quote]
En nyt ole "nokkinut" ketään enkä korosta omaa erinomaisuuttani kuten eräät pitkillä kuvauksilla lasten kuntouslaitosten toimenpidematriiseista ja toimintaohjeista.
Olen erityislapsen äiti, monesti tuskitellut itsekin kohdatessani vaikeita tilanteita lapsen arjessa. Ehkä meillä sitten menee nyt jo paremmin, kun tuntuu, että pystyn suhtautumaan ap.n kuvaamaan tilanteeseen vähemmän tunteenomaisesti. Rasittavaahan se on, että lapsi vaatii yksinkertaisissakin asioissa paljon tukea ja aikuisen ohjausta, mutta se nyt vain on realiteetti.
Erityislapsi ei jalosta äidistä yhtään parempaa. Jos se on vittumainen besserwisser, se korostuu vielä enemmän erityislapsen takia. Juuri hänen lapsensa on erityisin ja hän on osannut paremmin ja hän on päässyt pidemmälle, koska hän ei pidä minään muiden juttuja.
Todentotta, kusipään vanhemmat ovat kusipään vanhemmat. Onneksi on fiksujakin erityislasten vanhempia, jotka haluavat oikeasti erityislapselleen mahdollisimman hyvän elämän, eikä vain korostaa omaa vittumaista egoaan lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:37"]
Oikeasti.... pitääkö erityislaste vanhempienkin nokkia toisia korostaakseen omaa erinomaisuuttaan, 37? Mikä siinä on, että ei ymmärretä jokaisen erityislapsen olevan erilainen ja vaativan erilaisia metodeja oppimiseen? Jos lapselle on vaikeaa hahmottaa tekemisten vaatimia aikamääreitä, munakello on opetteluvaiheessa oikein hyvä apuri - pitkään sitä ei tarvita.
Enkä ymmärrä sitä ajatusta, että on erityisen jaloa ja kärsivällistä fyysisesti seistä lapsen vieressä muistuttelemassa sen sijaan, että opetetaan lasta kuvallisten tai sanallisten listojen avulla omatoimiseksi? Tai ainakin sellaisen vaikutelman saa joistain kommenteista.
29
[/quote]
En nyt ole "nokkinut" ketään enkä korosta omaa erinomaisuuttani kuten eräät pitkillä kuvauksilla lasten kuntouslaitosten toimenpidematriiseista ja toimintaohjeista.
Olen erityislapsen äiti, monesti tuskitellut itsekin kohdatessani vaikeita tilanteita lapsen arjessa. Ehkä meillä sitten menee nyt jo paremmin, kun tuntuu, että pystyn suhtautumaan ap.n kuvaamaan tilanteeseen vähemmän tunteenomaisesti. Rasittavaahan se on, että lapsi vaatii yksinkertaisissakin asioissa paljon tukea ja aikuisen ohjausta, mutta se nyt vain on realiteetti.
[/quote]
Oletko kusipäälapsen äiti. Vaikutat yhtä kusipäältä
T, kahden assipojan äiti
46, tsot....
Mutta tosi on, että 44 kyllä jatkaa tuossa nokkimistaan: HÄN osaa suhtautua, HÄN jaksaa...
Oikeasti tietysti asia menee niin, että lapset - varsinkin lievemmin erityiset, joihin onneksi nämä assitkin kuuluvat, samoin dysfaatikot ja adhd-lapset - oppivat iän myötä. Hyvä olisi, että heidän äitinsä eivät silti kadottaisi muistikuvia siitä, millaista oli tahkota samasta asiasta aina uudelleen ja uudelleen, vaikka juuri silloin hänen lapsellaan on jo tilanne parempi.
Eivätkä menettäisi kykyä olla empaattisia "kollegoja" kohtaan, niitäkin joilla lapsi on eri lailla erilainen tai jopa vaativampi.
Kyllä meillä kaikilla on väsymyksen ja turhautumisen tunteita ja on erinomaista, että ap teki aloituksensa ja purki niitä tunteita. Tsemppiä taistossa, älä hukkaa toivetta siitä, että edistystä tapahtuu.
29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 16 täällä pikaisesti työn tauolta, ennenkuin jatkan iltaa... Olen numeron 24 miehen kanssa samaa mieltä ja samalla alallakin ilmeisesti. Eli toisin kuin luulette, minulla todella ON kokemusta alalta. Oot ap saanutkin ihan hyviä vinkkejä strukturointiin ja aikatauluttamiseen. Ota niitä käyttöön, niiden AVULLA lapsesi voi hyvinkin oppia ja ne voi joskus jättää pois. Kun kyseessä on erityislapsi, ei voida olettaa että hänen pitäisi jo ottaa itse vastuuta. Vastuuta ei voi ottaa ennenkuin asia mistä pitää oppia ottamaan vastuuta, on opetettu ja oppi mennyt perille. Rankkaa se on, kyllä minä sen tiiän. Mutta kun ei voi jättää opettamatta ihan vaan siksi että on rankkaa ja ei aina jaksais. Ja jos haluaa erityisille samat oikeudet kuin terveillekin, niin on hyväksyttävä että samat velvollisuudet ja säännöt koskee heitäkin. Ja hyväksyttävä se että niiden oppiminen nyt vaan menee vaikeamman kautta kuin ns. terveillä.
Palasin vielä etsimään ketjua ja toivomaan, että ap löysi tästä ketjusta itselleen vertaistukea. Jokainen äiti ansaitsee tukea kasvatustyössään.
Vaatikaa kuitenkin palveluja kunniltanne, vaikka juustohöylä höylää koko ajan. Paljon on keinoja ja apua saa. Mutta monesti sitä ei tarjota, vaan sitä pitää vaatia. Apu on nykyään joissain kunnissa vähän sirpaleina, kun erityishuoltopiirit on lakkautettu.
Väsymys on normaali tunne, kuten monet muutkin suuret tunteen. Kuten eräs äiti sanoi minulle kerran (lause muutettu, ettei kukaan voi syyttää vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta, mutta sisältö on sama), että kiitos, nyt hän uskaltaa nukkua ensimäistä kertaa rauhassa, kun tietää, että lapsi saa apua ja koko perhettä autetaan ja hänen ei yksin tarvitse kantaa vastuuta.
Ei tarvitse yksin selvitä erityislapsen tuomista vaikeuksista ja sen aiheuttamasta huolesta ja väsymyksestä.
Sitä varten on meitä ammatikseen tätä työtä tekeviä. Ihmisiä, jotka ovat tehneet tätä työtä pitkään ja joilla on kokemusta ja viimeisin tieto, mitä tältä saralta on.
Erityislapsen vanhempana olo on siksi erilaista, kuin muiden, koska yhtäkkiä huomaat olevasi terapeutti, joka joutuu ohjaamaan ja tukemaan ja kasvattamaan ja tietää erityissanastoa, erityiskeinoja, vaikka vauvasta haaveilessa jokainen ajattelee saavansa olla pelkästään äiti. Se ei ole helppoa.
-10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunsin itseni hirviö äidiksi koska olen haukkunut 5- vuotiastani kun hän ei suostu harjoittelemaan pyyhkimistä. Olen haukkunut kerran kakaraksi ja ollut ilkeä.
Ennemminkin tuli ihaileva olo, että noinko jaksat vaikka olet jakasanut ja jaksanut. Toivottavasti jaksat edelleen.
Omaksi puolustuksekseni voi sanoa, että ei omakaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta silti aina kun lankean kusipääksi tunnen voimatonta surua ja inhoa itseäni kohtaan.
kunnon erityislasten ohjaaja ammatiltaan ei neuvoisi nettipalstalla lasta näkemättä miten jonkun tulisi ehdottomasti toimia. Ihmettelen että se on aina vaan ammattikoulu pohjainen ja siihen pääsee melkein kuka vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kiittää kaikkia asiallisesti vastanneita erinomaisista neuvoista ja myös vertaistuesta, sitä tässä juurikin tarvittiin. Päätin heti ottaa käyttöön kirjoittajan nro 29 listan iltarutiineista, jotta poika voisi itsenäisesti käydä katsomassa siitä, mikä tehtävä olisi vuorossa seuraavana. Sen tukena sitten alkuun munakello ja aion tilata amazonista TimeTimer-kellon, jossa jäljellä oleva aika näkyy konkreettisesti punaisena alueena.
Tilannehan on se, että tänään oli viimeinen neuropsykologin testi ja vielä on edessä neurologille meno marraskuun puolivälissä. Hänkin tekee testejä ja tenttaa, eli kyllä tässä vielä aikaa menee ennenkuin konkreettisesti apua tai kuntoutusta ruvetaan saamaan sieltä päin.
Kyllä se arki aika raskasta on, vaikka valopilkkujakin löytyy päivittäin. Itsekseni juuri ajattelin, että näissä rutiineissa emme ole päässeet oikeastaan paljoakaan eteenpäin taapero- tai leikki-ikäisajasta. Kauheata sanoa, mutta yhtä peräänvahdittava lapsi on. Jotkut sanovat, että lopeta vahtiminen ja nalkuttaminen. Olemme todellakin moneen kertaan yrittäneet tehdä niin ja eihän siinä muuta tapahdu, kuin että lapsi kukkuu valveilla vielä keskiyöllä hampaat pesemättä ja päivävaatteet yllä ilman mitään aietta mennä nukkumaan. Ei auta, vaikka itse menisimme yöpuulle, lapsi vain olisi hereillä kunnes simahtaisi sohvalle joskus aamuyöstä. Eihän sellaista voi suvaita kouluaikana. Tämä lapsi sitä paitsi selviää vähillä yöunilla, mutta on sitten mahdottoman stressaantunut ja kiukkuinen, eli ne suhtkoht normaalit yöunet olisivat tärkeät.
Nyt kuitenkin sain paljon toivoa tuosta listasta ja aion myös kieltää tuon kirjan lukemisen vessassa, lukeminen saa vaihtua porkkanaksi sänkyyn sen sijaan :).
Kiva kuulla ap, että sait ketjusta hyvääkin. Kaikkea hyvää sinun elämään. Ei sitä tiedä, vaikka jossain tilanteessa työskentelemme yhdessä lapsesi hyväksi :)
Anonymiteetissa on se etu, että koskaan emme tule tietämään, että ehkä olemme jo asian tiimoilta olleet tekemisissä :)
-10
Alue: Aihe vapaa
Muuten 10
Teksistäsi saa sen kuvan, kuin kasvatus olisi ollut pielessä ennekuin te osastolla opetatte vanhemmat toimimaan oikein. Ihmettelen myös kouluhehkutustasi, siellä on meinaan useinkin vastassa ope, jolla ei ole mitään käsitystä ongelmasta ja miten toimia. En pidä asenteestasi, että viranomainen on aina oikeassa.