Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, joita lapsettomat ihmiset kiukuttavat.
09.09.2020 |
Tulin eilen kotiin pitkän päivän jälkeen uupuneena ja kuulin viereiseltä leikkikentältä raivokasta pienen lapsen raivarista johtuvaa parkumista ja kirkumista, jotka epätoivoinen vanhempi koitti hyssytellä ja tyynnytellä. Arvataa oliko mulla mahtava fiilis, kun tajusin, että luojan kiitos, mun ei tarvi enää kaikenlisäksi tuollaista kuunnella ja vedin oven kiinni perässäni ja kotiin päästyäni ympärille laskeutui hiljaisuus ja rauha. Miksi ihmeessä oikeesti vaihtaisin rauhalliset koti-illat ja akkujeni lataamisen hiekkalaatikolla nököttämiseen ja kiukutteluihin? MIKSI? Anna mulle yksikin HYVÄ syy. Senkun muut vaihdatte, mutta minä olen ulkona tästä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei sinun lapsettomuutesi kiukuta, mutta vastaan silti. Kun raskaan työpäivän jälkeen käyn työmatkallani olevasta päiväkodista hakemassa viskari-ikäisen lapseni, joka juoksee kädet onnellisesti ojossa huutaen "Äiti!" vastaan, niin se kaikki työpäivän paska jää saman tein taakse. Joskus se kotimatka on tuollaista kiukuttelua ja riitaa, mutta ei se kauaa kestä ja päästään kotiin sohvalle lämmin pieni tyttö kainalossa viettämään iltaa.