Kätilöliitto: Synnytyksessä voi kokeilla rajojaan

Ap on varmasti myös sitä mieltä, että

1. kun hän raskautui helposti, se tapahtuu keneltä vain helposti, kunhan vaan asennoitui

2. koska hänelle ei tullut keskenmenoa, koska asenne oli se, että tämä vauva syntyy

3. koska hän oli elämänsä kunnossa raskausajan, kenelläkään ei voi olla vaikeaa raskautta, raskaus ei ole sairaus ja asenteella siitä selvitään

4. koska hänellä oli ihana luomusynnytys, kenellekään ei voi jäädä synnytyskivusta traumoja.

Se vaan on erilaista kaikilla, ei se sen ihmeellisempää ole! Joku on hedelmöityshoidossa vuosia, joku vuodelevossa raskaana ja jollain kipeämpi synnytys kuin toisella. Ja kaikista voi tulla ihan yhtä hyviä äitejä, jotka voivat olla ihan yhtä ylpeitä lapsestaan.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:48"]

Toimenpiteet lisää sitä että täytyy tehdä myös lisää toimenpiteitä. Jos siihen synnytykseen lähdetään alunperinkin puuttumaan esim. keinotekoisella oksitosiinilla, se tekee supistuksista kipeämmät ja saa tietysti synnyttäjänkin huomattavasti kivuliaammaksi. Kivuliaammat supistukset saattaa tehdä sen että tarvitaan epiduraali, joka puolestaan saattaa viedä liikaa kipuja pois, niin että supistukset loppuu tai niistä tulee tehottomia. Jos supistukset alkaa laantua, nostetaan taas oksitosiinin määrää ja ennen pitkää pitää lisätä selkäydinpuudutetta. Ponnistusvaiheessa saattaa synnyttäjä olla jo niin täyteen pumpattu lääkkeitä että esim. tunto saattaa puuttua jaloista, tai ponnistuksen tarve saattaa puuttua kokonaan. Siihen vaivaan tiputetaan vähän lisää oksitosiinia ja ponnistutetaan vaikka synnyttäjällä ei oo ponnistuksen tarvetta. Lopuksi sitten viilletään episiotomia ja otetaan avuksi imukuppi kun väsynyt synnyttäjä ei ole enää tolkuissaan koko koettelemuksen jäljiltä.

En sano että jokaisessa synnytyksessä näin kävisi, mutta sellainen riski on olemassa ja ihan tiedetty. Käynnistetty synnytys on yleensä kivuliaampi ja oksitosiinisupistukset myös, joten tottakai siinä vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsee jotain vahvaa kivunlievitystä. Kun kyse on siitä että ne saattaa kumota toistensa hyödyt, eli mitä enemmän siihen synnytykseen puututaan sitä vaikeampi siitä saattaa tulla just siksi että siihen sörkitään ilman todellista tarvetta.

[/quote]

Kiitosta vaan, kuvailit juuri mun synnytykseni. Ainoa ero oli, että synnytys lähti käyntiin hyvin, mutta epiduraalin jälkeen se eteni juuri mainitsemallasi tavalla. Todella vastenmielinen kokemus. Luomusynnytystä, tai sen yritystäkään en ole kokenut, uskon että jos se ei ole ihan äärettömän tuskallinen synnytys, on se parempi kuin minun kokemukseni oli.

[/quote]

Mun eka synnytys oli myös tuollainen! Ponnistusvaiheen kestoksi merkattu 2,5 tuntia ja kätilö hokee vieressä että ponnista ponnista vaikka mulla oli ihan kaikki tunnottomana navasta alaspäin, en oikeesti ees tiennyt missä mun alapää on, hävis kaikki tietoisuus alakropasta. En edes muista montako kertaa mulle lisättiin mitäkin lääkettä. Hyh. Vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelen sitä.

Tokassa synnytyksessä olin päättänyt etten ota epiduraalia enää ollenkaan, mut muuten ei ollut mitään ehdotonta päätettynä. Luin kyllä tosi paljon synnytyksestä etukäteen ja koitin valmistautua niin hyvin kun voin. Toka syntyi sit niin että käytin vaan lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja ja pärjäsin niiden avulla. Oli tosi erilainen kokemus kyllä, ja jotenkin "korjasi" ne pelot mitä mulle jäi ekasta synnytyksestä.

Nyt kolmas synnytys tulossa ja jännittää et miten menee tällä kertaa! Toivoisin tosi paljon et selviäisin ilman selkäydinpuudutteita.

Ilman kivunlievitystä en siihen pystyis, mut onneks mulla toimi hyvin kivunlievityksenä miedommatkin keinot. :)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:17"]

Ps. Mitä olen vanhempien sukupolvien naisten kertomuksia kuullut, niin ei niistä paista läpi sellainen autuaallinen, voimaannuttava luomuKOKEMUS. Luomuna on menty pakon edessä, ei se luomu itsessään tehnyt siitä kokemusta. Itse asiassa, sekä isoäitini että anoppini puhuvat synnytyksistään yhä kauhunsekaisin tuntein. Sen pitää olla itsestä lähtöisin oleva juttu, sellainen minkä kokee tärkeäksi jo raskauden aikana ja johon on huolella valmistautunut.  Naisten painostaminen tai syyllistäminen luomusynnytykseen tuskin saa aikaan positiivisia synnytyskokemuksia. Se saa vaan monet fiksut naiset barrikadeille ja puolustuskannalle. ;)

 [/quote]

Tähän nyt varmaan vaikuttaa ihan yksinkertaisesti se, että meidän äitien ja anoppien sukupolvi on synnyttänyt lähinnä just sängyltä makuultaan, ei heillä todellakaan ole ollut käytössä niitä luomukonsteja, joita nykyään on. Mummojen polven kokemuksissa ainakin vanhimmilla meistä (lähinnä varmaan sairaalasynnyttäjiä jo täällä kirjoittavien mummoillakin) voi taas hyvinkin olla sellaista, mikä liittyy yleisesti huonoon terveydenhoitoon, raskaaseen työntekoon jne. Ei todella varmaan ollut juhlaa töiden lomassa synnyttää saunassa mutta nykyaikainen luomusynnytys voi olla jotain ihan muuta.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:48"]

Toimenpiteet lisää sitä että täytyy tehdä myös lisää toimenpiteitä. Jos siihen synnytykseen lähdetään alunperinkin puuttumaan esim. keinotekoisella oksitosiinilla, se tekee supistuksista kipeämmät ja saa tietysti synnyttäjänkin huomattavasti kivuliaammaksi. Kivuliaammat supistukset saattaa tehdä sen että tarvitaan epiduraali, joka puolestaan saattaa viedä liikaa kipuja pois, niin että supistukset loppuu tai niistä tulee tehottomia. Jos supistukset alkaa laantua, nostetaan taas oksitosiinin määrää ja ennen pitkää pitää lisätä selkäydinpuudutetta. Ponnistusvaiheessa saattaa synnyttäjä olla jo niin täyteen pumpattu lääkkeitä että esim. tunto saattaa puuttua jaloista, tai ponnistuksen tarve saattaa puuttua kokonaan. Siihen vaivaan tiputetaan vähän lisää oksitosiinia ja ponnistutetaan vaikka synnyttäjällä ei oo ponnistuksen tarvetta. Lopuksi sitten viilletään episiotomia ja otetaan avuksi imukuppi kun väsynyt synnyttäjä ei ole enää tolkuissaan koko koettelemuksen jäljiltä.

En sano että jokaisessa synnytyksessä näin kävisi, mutta sellainen riski on olemassa ja ihan tiedetty. Käynnistetty synnytys on yleensä kivuliaampi ja oksitosiinisupistukset myös, joten tottakai siinä vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsee jotain vahvaa kivunlievitystä. Kun kyse on siitä että ne saattaa kumota toistensa hyödyt, eli mitä enemmän siihen synnytykseen puututaan sitä vaikeampi siitä saattaa tulla just siksi että siihen sörkitään ilman todellista tarvetta.

[/quote]

Kiitosta vaan, kuvailit juuri mun synnytykseni. Ainoa ero oli, että synnytys lähti käyntiin hyvin, mutta epiduraalin jälkeen se eteni juuri mainitsemallasi tavalla. Todella vastenmielinen kokemus. Luomusynnytystä, tai sen yritystäkään en ole kokenut, uskon että jos se ei ole ihan äärettömän tuskallinen synnytys, on se parempi kuin minun kokemukseni oli.

[/quote]

Mun eka synnytys oli myös tuollainen! Ponnistusvaiheen kestoksi merkattu 2,5 tuntia ja kätilö hokee vieressä että ponnista ponnista vaikka mulla oli ihan kaikki tunnottomana navasta alaspäin, en oikeesti ees tiennyt missä mun alapää on, hävis kaikki tietoisuus alakropasta. En edes muista montako kertaa mulle lisättiin mitäkin lääkettä. Hyh. Vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelen sitä.

Tokassa synnytyksessä olin päättänyt etten ota epiduraalia enää ollenkaan, mut muuten ei ollut mitään ehdotonta päätettynä. Luin kyllä tosi paljon synnytyksestä etukäteen ja koitin valmistautua niin hyvin kun voin. Toka syntyi sit niin että käytin vaan lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja ja pärjäsin niiden avulla. Oli tosi erilainen kokemus kyllä, ja jotenkin "korjasi" ne pelot mitä mulle jäi ekasta synnytyksestä.

Nyt kolmas synnytys tulossa ja jännittää et miten menee tällä kertaa! Toivoisin tosi paljon et selviäisin ilman selkäydinpuudutteita.

Ilman kivunlievitystä en siihen pystyis, mut onneks mulla toimi hyvin kivunlievityksenä miedommatkin keinot. :)

[/quote]

Ai, "kiva" kuulla! Minullakin kätilö komenteli siinä, ja mä ihmettelin. Huomasin että kroppa tekee jotain, yritin noudattaa ohjeita mutta hukkasin vaan voimia. En yhtään tajunnut mitä piti tehdä, ei tuntunut mitään. Otti hermoon, että kätilö vaikutti koko ajan nyrpeältä ja tyytymättömältä. Silloin koin että piti mua huonona synnyttäjänä tai vastaavaa. Olisiko kuitenkin ollut tyytymätön koko tilanteeseen...

Miten se kakkossynnytys oli parempi? Oliko se hirveän kivuliasta, vai olitko helpottunut edelliseen kokemukseen nähden, kun tunsit sen ponnistustarpeen? Oliko helppo hahmottaa ponnistaminen, suunta jne.?

Esikoisen kohdalla sain avautumisvaiheessa epiduraalin sekä toisen annoksen reilua tuntia ennen ponnistusvaiheen alkua. Epiduraali auttoi kyllä supistuksiin mutta ei itse ponnistusvaiheen kipuihin. Toisen kohdalla kätilö tarjosi sekä epiduraalia tai spinaalia vaihtoehtona. Spinaalia en halunnut, koska epäilin etten osaisi sen kanssa ponnistaa. Epiduraalin jätin vielä vaihtoehdoksi, en kuitenkaan sitä vielä halunnut koska tunsin tulevani toimeen ilokaasun voimalla ja tiesin että kivut vielä pahenesivat. Kun supistuskivut yltyivät pyysin epiduraalia mutta siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä, ponnistusvaihe oli jo alkamassa. Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä etten epiduraalia saanut, supistukset tuntuivat todella voimakkaina ja osasin ne hyödyntää ponnistamiseen paremmin kuin esikoisen kohdalla. Molemissa synnytyksissä tehtiin episiotomia ja molemmissa myös repesin. Esikoisen ponnistusvaihe kesti parikymmentä minuuttia mutta tuntui ikuisuudelta, toisen viisi minuuttia vähemmän, mutta luulin sen kestäneen vielä vähemmän aikaa. Molemmissa synnytyksissä supistukset olivat yhtä voimakkaita ja synnytys muutenkin yhtä kivulias. Toisen ponnistusvaihe oli vain huomattavasti helpompi ilman epiduraalin supistuksia turruttavaa voimaa. Näin minulla.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:56"]

Ai, "kiva" kuulla! Minullakin kätilö komenteli siinä, ja mä ihmettelin. Huomasin että kroppa tekee jotain, yritin noudattaa ohjeita mutta hukkasin vaan voimia. En yhtään tajunnut mitä piti tehdä, ei tuntunut mitään. Otti hermoon, että kätilö vaikutti koko ajan nyrpeältä ja tyytymättömältä. Silloin koin että piti mua huonona synnyttäjänä tai vastaavaa. Olisiko kuitenkin ollut tyytymätön koko tilanteeseen...

Miten se kakkossynnytys oli parempi? Oliko se hirveän kivuliasta, vai olitko helpottunut edelliseen kokemukseen nähden, kun tunsit sen ponnistustarpeen? Oliko helppo hahmottaa ponnistaminen, suunta jne.?

[/quote]

Mun mielestä oli vähemmän kivulias. Mä en muista miten mun ekassa oli, mut tässä toisessa synnytyksessä oli supistusten välit ihan täysin kivuttomat, niin tiesin aina että kohta helpottaa ja saa hengähtää. Mun mies oli mukana ja sen mielestä toka kerta oli vähemmän pelottava kokemus. :D

Se ponnistuksen tarve pelästytti, kun en ollut aiemmassa synnytyksessä sitä kokenut. Se ei ollut edes tarve, vaan ponnistuspakko! Siis sellanen et kohtu vaan alkaa ponnistaa sitä vauvaa ulos enkä mä pystyis ite pysäyttään sitä millään, et on pakko vaan heittäytyä mukaan. Kaukana siitä ekasta kerrasta kun kätilön oli pakko sanoa aina kun pitää ponnistaa kun en muuten tiennyt. Ponnistusvaihe sujui tosi hyvin kun kätilö sai mut rauhotettua et tää on ihan normaalia kun ponnistuttaa tosi paljon. :D

Lilluin melkein koko avautumisvaiheen ammeessa, tuli ihan kamala olo jos yritin sieltä pois, eli mulla ainakin lämmin vesi auttoi paljon. Ja vesi saattoi pehmittää paikkojakin, sillä yli nelikiloinen vauva syntyi helposti ja tuli yksi pieni nirhauma vaan. Uskomatonta oli myös kävellä synnytyksen jälkeen suihkuun! :D Ekan jälkeen kun kuljin pyörätuolilla osastolle enkä voinut kuvitellakaan et olisin noussut seisomaan.

Kaiken kaikkiaan mulla jäi tosi hyvä mieli tosta tokasta kerrasta ja toivon kolmannen olevan samanlainen.

Ap ja muut luomut, on ihan hienoa, että synnytitte luomuna. Teillä kävi tuuri. Mutta synnytyskivuissa tosiaan on eroja täysin ennakkoasenteista huolimatta, kuten joku kätilökin ketjussa jo aiemmin kirjoitti.

Luomun hehkuttajille kuitenkin pieni ajatusleikki: oletetaan että otan ja tuikkaan pitkäteräisen puukon alavatsaasi sojottamaan ja tämän jälkeen isken pesismailalla perään muutaman kerran, niin kovaa kuin naisesta lähtee. Sulje silmät ja mieti miltä tuntuisi. Siitä sitten lähdetään yhdessä kipua lievittämään.

Auttaisikohan laulu? Hmmmhmmmhmm. No eikö tehoa. Koetapa kävelyä, paikoillaan makoiluhan vaan korostaa kipua. Ai ei? Nojaa sitten jumppapalloon, mies voi vähän rullailla kaulimella pitkin alaselkää. Eikö sittenkään kuulosta hyvältä? Niin ja ennen kaikkea muista hengittää, juuri niin kuin valmennuksessa opetettiin. Joko helpottaa? Ei? Hengitä nyt edes jotenkin. Kokeilepa kuumaa suihkua, se varmaan toimii. Eikö onnistu, et pääse muka liikkumaan? Etkä pysty puhumaan? Lopeta ainakin se kirkuminen, ei se mitään auta. No, ei tämä varmaan kuitenkaan kauaa kestä, odotellaan tässä ihan rauhassa, jos kohta voit ruveta vaikka pikkuhiljaa ponnistamaan. Mene vaikka kontillesi, olisiko siinä helpompi?

Että näin. Ei kai kukaan luomusynnyttäjä jumalauta luule, että äidit hupiin niitä lääkkeitä pyytää? Ettei tullut mieleenkään, että synnytys voi vähän sattua? Olen kokenut kipua aiemminkin, kovaa kipua. Tiedän, miltä tuntuu aaltoileva kipu, jonka aallonharjat iskevät tajuntaan kuin hurrikaani, mutta kun sen kestää, niin helpottaa hetkeksi. Kunnes seuraava aalto iskee. Tiedän, miltä tuntuu kipu, jolloin et voi liikahtaa senttiäkään, ja johon voi käpertyä kuin villahuopaan ja sulkea koko maailman sen ulkopuolelle. Tiedän miltä tuntuu repivä kipu, viiltävä kipu, ja kovan rasituksen aiheuttama kipu - oksentamisen jälkeen jaksaa vielä yllättävän paljon.

Minun synnytyskipuni ei ollut mitään näistä, vaan yritin kuvailla sitä ensimmäisessä kappaleessa - puukko kyljessä ja siihen mailalla hakkaamista tauotta, ja välillä joku väänteli puukon kahvasta. Otapa siinä sitten lämmin suihku. ;) Väitän, että spinaali toimimattoman epiduraalin jälkeen pelasti jomman kumman hengen, minun tai vauvan. Luomut saavat toki olla ylpeitä synnytyksestään, mutta tiedostakaa nyt se, että toisinkin voisi olla.

PS. Vauva oli jäntevä ja virkeä, ja hyökkäsi tissiin kuin takiainen koko katastrofista huolimatta.

PPS. Lapseni on aina nukkunut hyvin, ja on luonteeltaan hyväntuulinen ja rauhallinen. Pitäisikö minun nyt julistaa, että tähän kannattaa pyrkiä, ja tämä on jotenkin äidin omaa ansiota? Oikeasti minulla on vain käynyt tuuri, samoin kuin luomusynnyttäjillä siinä, että he ovat pystyneet synnyttämään lääkkeittä. Hyvästä tuurista saa ja pitääkin kyllä olla tyytyväinen, ei siinä mitään. Mutta ei yritetä puhua muiden puolesta, eihän?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 22:47"]

Kyllä täällä luomuhörhöilläänkin. Ongelma on yleensä se, että luomuhörhöt toimivat kuten ap, eli tekevät liikaa oletuksia toisten synnytyksiä omansa perusteella.

[/quote]

Mutta siis vähintäänkin ihan samalla tavalla kivunlievitystä käyttäneet tekevät olettamuksia luomuhörhöilijöistä ja heidän synnytyksistään?

[/quote]

Tästä on kyllä pakko olla samaa mieltä. On HÖRHÖÄ synnyttää luomusti, ja ei ole oikeastaan edes oikeutta olla ylpeä mistään eikä kertoa että selvisi ilman kivunlievitystä, koska se pelkkä kertominen (ilman muiden dissaamista) loukkaa toisia äitejä. 

Ei se ettei käytä epiduraalia tai spinaalia tarkoita että synnyttää ilman kivunlievitystä!

Niin, ei kai kukaan halua synnyttää ilman kivunlievitystä vaan haluaa yrittää hallita sitä kipua jotenkin muuten kun sellaisten lääkkeiden avulla joista saattaa olla haittaa äidille tai vauvalle tai synnytyksen kulkuun.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 09:24"]

Ei se ettei käytä epiduraalia tai spinaalia tarkoita että synnyttää ilman kivunlievitystä!

[/quote]

No, en käyttänyt muuta kuin kotona jyväpussia jonkun aikaa. Riittääkö tämä?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:40"]

Minä kokeilin rajojani ja jopa ajattelin ennen synnytyksen alkamista ja supistuksia, että minähän en huuda :D Ihan vaan joogahengityksellä vedän koko homman läpi. Jepjep

Toisin kävi ja kahden vuorokauden kuluttua synnytys päätyi epiduraalipuudutteiseen sektioon. Vedin myös ilokaasua ja sain jossain vaiheessa jonkin kipulääkkeen, joka auttoi saamaan pienen mutta ihanan lepotauon supistusten välillä. Mulla kun piti olla korkea kipukynnys ja olen muutenkin niin luomu sun muuta, mutta supistukset sattuivat niin perkel**sti. Ei siinä enää mikään ommmm-hyminä auttanut :)

Kaveri on synnyttänyt kaksi kertaa luomuna, mutta ottaa täydet puudutukset hammaslääkärissä, jossa minulle ei tarvitse laittaa mitään. Kivun kokee jokainen ilmeisesti niin eri tavalla eikä toinen ole sen takia toista parempi.

[/quote]

Juuri näin. Jos suurin osa luomuhaikailijoista osaisi ottaa tämän huomioon  mahdollisena vaihtoehtona, olisin ihan tyytyväinen.  Hyvällä onnella he kestävät sen kivun, se max 9%. En ikinä menisi jossain Hesarissa selittämään, että pystyn siihen varmaan, jos olisin täysin tietämätön asiasta, eli esikoista odottamassa. 

[/quote]

Nimenomaan! Mä olen itse synnyttänyt kaksi kertaa ilokaasulla, lasketaanko se sitten luomuksi? Ekalla kerralla siksi, että aukesin suihkussa parissakymmenessä minuutissa neljästä sentistä yhdeksään, eikä enää ehditty laittaa epiduraalia. Toisella kerralla siksi, että tiesin, että jos synnytys menee yhtä nopeasti kuin eka, mä pystyn siihen ilman puudutteita.

Mutta huom! mun synnytykset on kestäneet 4,5 ja 3,5 tuntia ekasta supistuksesta syntymään, joten mulla ei ole koskaan ollut sitä tilannetta, että voimat olisivat kaikesta supistelusta ja kivuista ihan loppu. Jos homma olisi toisen kanssa yhtään pitkittynyt, olisin ilman muuta pyytänyt epiduraalin.

Kukin tavallaan, tärkeintä on kai se, että lapsi saadaan terveenä maailmaan ja äitikin pysyy ehjänä. Sillä ei sitten ole mitään väliä, tapahtuuko se luomusti, puudutteiden avulla, sektiolla vai miten. Mun mielestä toi hesarissa tilittänyt esikoisen odottaja on jotenkin liikuttavan huvittava, enkä voi tätimäisesti olla ajattelematta, että kyllä se maailma sinutkin koulii :)

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 09:24"]

Ei se ettei käytä epiduraalia tai spinaalia tarkoita että synnyttää ilman kivunlievitystä!

[/quote]

No, en käyttänyt muuta kuin kotona jyväpussia jonkun aikaa. Riittääkö tämä?

[/quote]

Jaa mitä riittääkö? Jos se riitti sulle itsellesi niin sit riittää. Mulle se ei olis riittänyt, mutta ei kai samanlaisia synnytyksiä olekaan.

Mä käytin paljonkin kivunlievitystä vaikka synnytin ilman lääkkeitä. En olis halunnutkaan synnyttää niin että sattuu mahdollisimman paljon, vaan niin että kipua ei hoideta epiduraalilla. Mua puistattaa kaikki mikä laitetaan suoraan selkäytimeen, ei se mitään turvallista voi olla.

Tarkoitin sitä että miksi ihmeessä kukaan edes haluaisi ettei kipuja lievitetä ollenkaan. En näe mitään järkeä siinä että halutaan synnytyksestä niin kivuliasta kun mahdollista.

Yritin sanoa, että se jos ei käytä spiduraalia tai spinaalia, ei tarkoita ettei synnyttäisi ilman kivun lievitystä! Kipua voi lievittää aika monella eri keinolla, noi on niistä vain radikaaleimmat. Moni on sellaisessa käsityksessä että luomusynnytyksessä kipua ei lievitetä ollenkaan, mikä ei pidä paikkaansa. Luomusynnytyksessäkin on pyrkimys lievittämään kipuja, tietenkin on. Mutta se pyritään tekemään vähän vaarattomammilla keinoilla, sellaisilla, joissa ei ole sitä riskiä että se vaikuttaa syntyvään vauvaan.

Monesti kuulee että joku on sitä mieltä ettei pystyisi synnyttämään luomuna koska "ei pystyisi synnyttämään ilman kivunlievitystä", mutta missä on sanottu että ainoa mahdollinen kivunlievitys on selkäydinpuudute?

Asiaa tarkemmin tuntevat, voitteko valaista tietämätöntä siitä, mitä haittaa epiduraalista on vauvalle? Mulla kun on asiasta ainoastaan omakohtaista + lähipiirin kokemusta ja kaikki epiduraalin saaneet ovat saaneet täysin terveitä ja hyväkuntoisia vauvoja.

Ihmettelen kyllä aidosti, että miksi anestesialääkärit suostuvat puudutuksia antamaan, jos niistä on todistettua haittaa syntyvän lapsen terveydelle.

minä päätin esikoisen syntymässä kokeilla rajoja: ilokaasun & lämpimän jyväpussin voimin mentiin. sekä mies että kätilö ehdottivat epiduraalia, mutta vain puistelin päätäni. mies se lopulta parahti että "antakaa sille nyt jotain!" kun synnytys pysähtyi, en puhunut enää mitään & olin ihan käpertynyt sen kivun sisään, en kyennyt synnytämään enkä mitään muutakaan.. sitten kiidettiinkin hätäsektioon lapsen sydänäänien kadottua. onneksi saatiin terve, elävä poika!

seuraavalla kerralla vahingosta viisastuneena ilmoitin, että kaikki mahdolliset mömmöt mulle kiitos!

"Pystyminen" on vähän outo termi tässä asiayhteydessä. Meidän esiäitimme ovat vuosituhansien ajan "pystyneet" synnyttämään ilman kivunlievitystä, kun oli pakko. Ihminen "pystyy" kaikenlaisiin juttuihin, kun ei muita vaihtoehtoja ole. Mastektomiatkin tehtiin vielä pari sataa vuotta sitten ilman mitään nukutusta. "Pystyi" siihenkin, kun kerran pakko oli.

Kysymys kuuluukin, jos ei ole pakko, niin miksi ihmeessä pitäisi "pystyä" kärsimään?

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 10:27"]

Asiaa tarkemmin tuntevat, voitteko valaista tietämätöntä siitä, mitä haittaa epiduraalista on vauvalle? Mulla kun on asiasta ainoastaan omakohtaista + lähipiirin kokemusta ja kaikki epiduraalin saaneet ovat saaneet täysin terveitä ja hyväkuntoisia vauvoja.

Ihmettelen kyllä aidosti, että miksi anestesialääkärit suostuvat puudutuksia antamaan, jos niistä on todistettua haittaa syntyvän lapsen terveydelle.

[/quote]

Tuolta voi käydä lukemassa epiduraalista sekä muista lääkkeellisistä kivunlievityksistä: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=76 . Se ettei sinun lähipiirissäsi ole huonoja kokemuksia lääkkeellisistä kivunlievityksistä ei tarkoita etteikö niitä olisi. Esim. epiduraali voi vaikuttaa synnyttäjän verenpaineeseen (täten myös vauvaan), vauvat ovat joskus tokkuraisia ja imevät huonommin.. jne. Syitä on monia. Ja usein mitä enemmän synnytyksen kulkuun puututaan sitä useammalla tavalla siihen pitää loppuenlopuksi puuttua. Halusi synnyttäjä tai ei.

On monia erinomaisia kivunlievitys metodeja. Vaikka synnytin luomuna, käytin useampaa kivunlievitysmetodia: hengittämistä, liikkumista, kävin suihkussa ja mieheni hieroi selkääni lämpöpussilla. Eli en vain käyttänyt mitään lääkkeellistä kivunlievitystä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:30"]

Mua huvitti kun hesarissa ensimmäistä lastaan odottava tuleva äiti sanoi tietävänsä, että hänellä on korkea kipukynnys ja arveli voivansa työntää kivun kokemuksen pois mielestään synnytyksen aikana ja selviävänsä sillä ilman kivunlievitystä :D Toisaalta vähän huolestuttavaakin, jos ihmisillä on tämäntasoiset käsitykset...

Itse ainakin menin synnyttämään kuin olisin ollut menossa mestauslavalle ja joo, todellakin halusin epiduraalin heti ja onneksi sen molemmilla kerroilla sain heti. Näin Helsingissä. En haluaisi ollut synnyttänyt missään muualla kuin Helsingissä.

[/quote]

Synnytin aiemmin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, tiesin raskaana ollessani että haluan synnyttää luomuna ja mielen avulla sekä hengittämisellä pystyn sietämään kipua hyvin. Ja niin kävikin että synnytin luomuna. Mielestäni ei kannata naureskella jos toinen haluaa yrittää synnyttää luomuna vaikka olisikin ensisynnyttäjä. Nimenomaan sillä että uskot itseesi on suuri merkitys siihen synnytätkö luomuna vai et.

[/quote]mäkin uskoin itseeni, kunnes koin sen kivun. Yhden, kaksi, kolme kertaa. Ei mulle! Mutta kyllä kätilö nro 3 tuntui siltä, että hän oli pettynyt kun en halunnut kokeilevani rajojani.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 01:11"]

"Pystyminen" on vähän outo termi tässä asiayhteydessä. Meidän esiäitimme ovat vuosituhansien ajan "pystyneet" synnyttämään ilman kivunlievitystä, kun oli pakko. Ihminen "pystyy" kaikenlaisiin juttuihin, kun ei muita vaihtoehtoja ole. Mastektomiatkin tehtiin vielä pari sataa vuotta sitten ilman mitään nukutusta. "Pystyi" siihenkin, kun kerran pakko oli.

Kysymys kuuluukin, jos ei ole pakko, niin miksi ihmeessä pitäisi "pystyä" kärsimään?

[/quote]

Tässä ketjussa jo vaikka miten moni on todennut, että esim. oman ja vauvan voinnin takia ja synnytyksen kulun takia. Lisäksi on todettu, että nykyisin on todella hyviä ei lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä tarjolla. Mun toka synnytys niiden kanssa oli ehdottomasti parempi kun ensimmäinen epiduraalin kanssa.