Kätilöliitto: Synnytyksessä voi kokeilla rajojaan

Toimenpiteet lisää sitä että täytyy tehdä myös lisää toimenpiteitä. Jos siihen synnytykseen lähdetään alunperinkin puuttumaan esim. keinotekoisella oksitosiinilla, se tekee supistuksista kipeämmät ja saa tietysti synnyttäjänkin huomattavasti kivuliaammaksi. Kivuliaammat supistukset saattaa tehdä sen että tarvitaan epiduraali, joka puolestaan saattaa viedä liikaa kipuja pois, niin että supistukset loppuu tai niistä tulee tehottomia. Jos supistukset alkaa laantua, nostetaan taas oksitosiinin määrää ja ennen pitkää pitää lisätä selkäydinpuudutetta. Ponnistusvaiheessa saattaa synnyttäjä olla jo niin täyteen pumpattu lääkkeitä että esim. tunto saattaa puuttua jaloista, tai ponnistuksen tarve saattaa puuttua kokonaan. Siihen vaivaan tiputetaan vähän lisää oksitosiinia ja ponnistutetaan vaikka synnyttäjällä ei oo ponnistuksen tarvetta. Lopuksi sitten viilletään episiotomia ja otetaan avuksi imukuppi kun väsynyt synnyttäjä ei ole enää tolkuissaan koko koettelemuksen jäljiltä.

En sano että jokaisessa synnytyksessä näin kävisi, mutta sellainen riski on olemassa ja ihan tiedetty. Käynnistetty synnytys on yleensä kivuliaampi ja oksitosiinisupistukset myös, joten tottakai siinä vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsee jotain vahvaa kivunlievitystä. Kun kyse on siitä että ne saattaa kumota toistensa hyödyt, eli mitä enemmän siihen synnytykseen puututaan sitä vaikeampi siitä saattaa tulla just siksi että siihen sörkitään ilman todellista tarvetta.

No mä en saanut epiduraalia, mutta silti tehtiin episiotomia, sain katetrin, oksitosiinitipan ja repesin, koska vauvan pää oli väärässä asennossa. Olen kokenut myös täysin luomuna helpon synnytyksen. 

Olisi tosiaan ollut ihan kiva saada niitä kivunlievityksiä tuohon vaikeampaan synnytykseen, eikä ihmettelyä enkö kestä kipua, olenko niin huono. Kehen tahansa sattuu kun vauvaa revitään väkisin ulos tuntikaupalla ilman kunnon kivunlievitystä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:33"]

Puudutteet yleensä lisäävät riskiä, että tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Eli oksitosiinitippaa, mahdollisesti episiotomiaa, katetrointia jne jne.

Olen synnyttänyt puudutteilla kahdesti, ja ne olivat käynnistettyjä synnytyksiä ja toimenpidettä toisen perään vaativia. Olin järkyttävän kipeä. Kokemani luomusynnytyskin oli kipeä, mutta se oli siedettävämpää ja siitä jäi paremmat muistot kaikenkaikkiaan.

Joten jos valita pitää, niin hyvin etenevä luomu mulle, kiitos. Mutta mistä noista koskaan etukäteen tietää, tilanteen mukaan pitäis mennä.

[/quote]

On naurettavaa tapella kivunlievityksen tarpeesta vedoten ihmisten kivunsietokykyyn ja mukavuudenhaluun, kun fakta on myös että ihan riippumatta synnyttäjästä eri synnytykset ovat hyvin erilaisia tuottamansa kivun määrässä. Tämä ei ole niin kuin vaikka polvileikkaus, jossa kivun määrä on suht vakio ja lievitystä voidaan sen mukaan arvioida. Synnytyksissä on valtavia eroja ihan sen synnyttäjän omiin asenteellisiin tai kivunsiedollisiin taipumuksiin katsomatta. On tosi helppo vedota muiden puutteellisiin asenteisiin kun itsellä on ollut helppo synnytys jossa sitä asennetta ei ole edes juurikaan tarvittu.

t. kätilö, itsekin äiti

Mua häiritsee näissä luomusynnytyskeskusteluissa vain yksi asia: se hieman paapova asenne niitä naisia kohtaan, jotka päättävät ottaa kivunlievityksen. Ap:kin perää naisilta lisää aiheeseen liittyvää opiskelua, ikään kuin naiset olisivat sokeita lampaita, jotka paremman tiedon puutteessa turvautuvat epiduraaliin kun eivät muusta tiedä.

Itselläni on aivan eri kokemus asiasta. Mielestäni onkin jännä kuinka paljon luomusynnytyksistä puhutaan siihen nähden että kuitenkin vain 9% synnytyksistä menee luomuna. Näistäkin on varmaan paljon niitä synnytyksiä, missä ei ehditä antamaan mitään kivunlievityksiä, ns. syöksysynnytyksiä. Ainakin omassa kaveripiirissäni on monella ollut toisen tai kolmansien synnytysten kohdalla näin.

Itse olen lukenut viimeiset 10+ vuotta vauvalehtiä, ja melkein aina ne synnytyskertomukset koskevat luomusynnytystä. Kuinkakohan monta synnytyskertomusta olen lukenut vesisynnytyksestä, tai varsinkin viime aikoina kotisynnytyksistä? Erilaisista vaihtoehtoisista kivunlievityksistä? Raskausjoogakurssit täyttyvät kaupungissa kuin kaupungissa nopeaan, monessa sairaalassa veisammehuoneet ovat ne suosituimmat. Netistä löytyy vaikka mitä luomusynnytyksiä ja muutenkin kiintymysvanhemmuutta tukevia ja ihannoivia portaaleja. Itse asiassa, jo kauan ennen kuin olin raskaana, olin ohjelmoitu siihen, että luomusynnytys olisi ehdottomasti se suositeltavin ja paras vaihtoehto. Kaikesta siitä hypetyksestä päätellen, olisin luullut prosenttilukujen olevan paljon, paljon korkeammat.

Itselläni on varsin korkea kipukynnys, synnytyksissäkin. Kävin raskausjoogakurssit, joita hyödynsin synnytyksissä. Esikoisesta olin ammeessa pitkään. Siltikin olin alusta asti asennoitunut siihen, ettei luomu ole minulle mikään itseisarvo, että ei se ole joko tai. Kummassakin synnytyksessä siinä 6-7 centin kohdalla halusin kokeilla kivunlievitystä. Esikoisesta menin kohdunkaulanpuudutteella, epiduraalia en kokenut tarvitsevani. Toisessa synnytyksessä - mikä oli ensimmäistä paljon intensiivisempi ja kivut kovemmat - kohdunkaulanpuudute ei toiminut, joten vasta sitten päädyin epiduraaliin. Ehdin saada sen just ja just. Kummassakin synnytyksessä vauva oli ulkona noin tunnin sisällä kivunlievityksestä. Epiduraalista huolimatta pystyin joogaamaan ja pystyin heilumaan sillä jumppapallolla ihan ponnistusvaiheeseen asti. Kyllä minä "kokeilin rajojani" molemmissa synnytyksissä kivunlievityksistä huolimatta. Molemmat synnytykset olivat upeita kokemuksia. Molemmissa synnytyksissä tehokas kivunlievitys on vauhdittanut loppuvaiheen avautumista, ei ainakaan hidastanut mitään. Kivunlievitykset auttoivat minua pitämään synnytyksessä ohjaksia käsissäni.

Suurimmalla osalla äititutuistani on samanlaisia kokemuksia. Rajoja on testattu niin pitkään kun on tuntunut hyvältä, sitten otettu kivunlievitystä. Sitä ennen on luettu paljon vauvalehtiä ja synnytysjuttuja, määrällisesti eniten luomusynnytyksistä Useimmat ovat aloittaneet lievimmistä kivunlievityksistä, niiden rinnalle on sitten otettu epiduraali kun muut eivät ole riittäneet.

Kyllä sitä tietoa on saatavilla. Kaikki eivät vaan sitä luomukokemusta ehdoin tahdoin halua sellaisenaan kokea. Tai jos haluavatkin, niin heillä on synnytyksen aikana oikeus muuttaa mielensä.

Ps. Mitä olen vanhempien sukupolvien naisten kertomuksia kuullut, niin ei niistä paista läpi sellainen autuaallinen, voimaannuttava luomuKOKEMUS. Luomuna on menty pakon edessä, ei se luomu itsessään tehnyt siitä kokemusta. Itse asiassa, sekä isoäitini että anoppini puhuvat synnytyksistään yhä kauhunsekaisin tuntein. Sen pitää olla itsestä lähtöisin oleva juttu, sellainen minkä kokee tärkeäksi jo raskauden aikana ja johon on huolella valmistautunut.  Naisten painostaminen tai syyllistäminen luomusynnytykseen tuskin saa aikaan positiivisia synnytyskokemuksia. Se saa vaan monet fiksut naiset barrikadeille ja puolustuskannalle. ;)

"Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. "

Et nyt oikeasti viitsisi olla noin naiivi.

Mitä hienoa tai ylpeilemistä siinä luomusynnytyksessä on, voisiko joku selittää yksinkertaisesti? Toki äitiin pistettävillä lääkkeillä voi olla vaikutusta syntyvään vauvaan, mutta kun valtava enemmistö vauvoista synnytetään kivunlievityksellä ja Suomessa on ihan normaaleja lapsia...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:23"]

Mitä hienoa tai ylpeilemistä siinä luomusynnytyksessä on, voisiko joku selittää yksinkertaisesti? Toki äitiin pistettävillä lääkkeillä voi olla vaikutusta syntyvään vauvaan, mutta kun valtava enemmistö vauvoista synnytetään kivunlievityksellä ja Suomessa on ihan normaaleja lapsia...

[/quote]

Tää nyt on ihan sama asia kuin sektio vs. alatiesynnytys. Olet huono synnyttäjä, itseasiassa et synnyttäjä ollenkaan (sektio). Vaikka sulla ja vauvalla on pää täynnä mömmöjä alatiesynnytyksen jäljiltä niin erinomaisuus paistaa. 

No minulla ainakin esikoisen synnytys oli kaikessa kivussaan ihana, euforinen kokemus. Toisaalta puolimaratonikin oli minusta ihana. Kuopuksen synnytys taas oli todella nopea ja alkuvoimainen, ei oikeastaan edes kovin kipeä, kun lapsivedet menivät vasta lapsen tullessa ulos.

Molempien synnytyksien jälkeen kätilö sanoi, että nämä hetket ovat työn kohokohtia: kun saa katsella miten luonto hoitaa homman.

Toiset synnyttäköön niin kuin tahtovat, itse vaalin kahta luomukokemustani elämäni hienoimpina muistoina. Enkä ole mikään amatsoni, vaan tavallinen hammaslääkäriä pelkäävä nainen, jolla on hieman urheilutaustaa, hyvä lantio ja paljon kiinnostusta synnytysasioita kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:29"]

6. Miten sä voit menettää 6 litraa verta, jos ihmisessä on vain 5 litraa?

[/quote]

Itse asiassa menetin vähän yli 6 litraa. Annettu veri ei pysynyt sisälläni ja sain siis aina vain enemmän ja enemmän verta. Kummallista, että tämä pitää sinulle selittää. Etkö ole ymmärtänyt, että synnytyksessä voi todellakin valua kuiviin ja mikäli annettu veri ei pysy sisällä, sitä voi menettää litroittain. Onneksi selvisin hengissä.

Vieläkö 2010-luvullakin oikeasti jauhetaan tällaista "luomusynnytys"-potaskaa? Minulla ei ole lapsia enkä tiedä haluanko niitä tehdäkään, kun tällaista uskomatonta propagandaa suolletaan joka paikasta ja vielä "ammattilaisten" toimesta.

On se hemmetti, että ihminen tekee kuulentoja ja suorittaa sydämensiirtoja, mutta naisen asema synnyttäjänä on edelleen täysin kivikautinen.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:43"]

No minulla ainakin esikoisen synnytys oli kaikessa kivussaan ihana, euforinen kokemus. Toisaalta puolimaratonikin oli minusta ihana. Kuopuksen synnytys taas oli todella nopea ja alkuvoimainen, ei oikeastaan edes kovin kipeä, kun lapsivedet menivät vasta lapsen tullessa ulos.

Molempien synnytyksien jälkeen kätilö sanoi, että nämä hetket ovat työn kohokohtia: kun saa katsella miten luonto hoitaa homman.

Toiset synnyttäköön niin kuin tahtovat, itse vaalin kahta luomukokemustani elämäni hienoimpina muistoina. Enkä ole mikään amatsoni, vaan tavallinen hammaslääkäriä pelkäävä nainen, jolla on hieman urheilutaustaa, hyvä lantio ja paljon kiinnostusta synnytysasioita kohtaan.

[/quote]

Ok, luomusynnytys voi joillekin olla ihana kokemus, kun kaikki menee enimmäkseen hyvin, mutta onko luomusynnyttämisestä jotain hyötyä? Muulle kuin synnyttäjälle kokemuksena?

Voi helvetti mitä tekstiä kätilön suusta.. Niin kiukuttaa monien kätilöiden asenteet synnyttäjiin mut kait sitä turtuu ja kyllästyy naisten kipuun ja valitukseen ko vuosia sitä katsoo..

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:43"]

Nimenomaan sillä että uskot itseesi on suuri merkitys siihen synnytätkö luomuna vai et.

[/quote]

Se oli sitten varmaan ihan omaa uskon puutetta, että päivystävä lääkäri määrisi rauhoittavaa ja epiduraalin. Kaikki synnytykset eivät vain ole samanlaisia.

Niinpä, 66! Ihminen osaa halkaista atomin, mutta lapsia tehdään edelleen enimmäkseen samalla kivikautisella tavalla, paritellaan ja toivotaan parasta. Ja jotkut nauttii siitäkin. Ehkä koko homma hoituu jonakin päivänä siististi ihmiskehon ulkopuolella mutta siihen saakka se on aika sotkua, ottipa sen lapsen ulos keinolla millä hyvänsä. T. 64.

Ei siitä luomusynnytyksestä varmaankaan ole muuta hyötyä kuin synnyttäjän mahdollinen positiivinen kokemus ja lapsen osalta maailmaan tuleminen. Mutta ei kai synnytyksestä ylipäätään ole hyötyä kenellekään muulle kuin äidille ja lapselle ;) t. 64.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:43"]

No minulla ainakin esikoisen synnytys oli kaikessa kivussaan ihana, euforinen kokemus. Toisaalta puolimaratonikin oli minusta ihana. Kuopuksen synnytys taas oli todella nopea ja alkuvoimainen, ei oikeastaan edes kovin kipeä, kun lapsivedet menivät vasta lapsen tullessa ulos.

Molempien synnytyksien jälkeen kätilö sanoi, että nämä hetket ovat työn kohokohtia: kun saa katsella miten luonto hoitaa homman.

Toiset synnyttäköön niin kuin tahtovat, itse vaalin kahta luomukokemustani elämäni hienoimpina muistoina. Enkä ole mikään amatsoni, vaan tavallinen hammaslääkäriä pelkäävä nainen, jolla on hieman urheilutaustaa, hyvä lantio ja paljon kiinnostusta synnytysasioita kohtaan.

[/quote]

Ok, luomusynnytys voi joillekin olla ihana kokemus, kun kaikki menee enimmäkseen hyvin, mutta onko luomusynnyttämisestä jotain hyötyä? Muulle kuin synnyttäjälle kokemuksena?

[/quote]

Kun kävimme sairaalassa tutustumiskäynnillä NKL:ssa, joku kysyi onko eroa vauvoilla joiden äiti on saanut puudutteen ja joiden äiti ei ole. Kätilöt vastasi suoraan että on. Vauvat joiden äiti on ottanut puudutteen ovat huonompia imemään ja ovat tokkuraisen oloisia. Joten koin myös että se hyödyttää vauvaani kun synnytän ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Ja kun sanoin että jos pystyn siihen niin kuka vaan pystyy siihen.. En ihan noin kirjaimellisesti tarkoittanut. Meinasin vaan sitä miten suuri voima omilla ajatuksilla on kehoon. On se kumma että kaikki käy peukuttamassa kun luomusynnyttäjiä haukutaan, mutta jos joku luomusynnyttäjä kertoo omasta kokemuksestaan positiivisessa mielessä se on heti naivia ja naurettavaa ja ylimielistä.

Ja totta on sekin että pitää olla se halu ja motivaatio/tahdonvoima. Keskustelu on nyt mennyt ilmeisesti siihen luomusynnyttäjät vs. kivunlievitystä ottaneet, vaikka se ei todellakaan ollut tarkoitus. Kumpikaan ei ole mielestäni parempi kuin toinen. Mutta on ilmeisesti väärin todeta että itselle luomusynnytys oli upea kokemus.

-Ap

Mahtoi sitä mun kätilöäni harmittaa, tai kahta, molemmissa synnytyksissäni on käytetty imukuppia, koska vauvat olleet väärässä asennossa. Niin, mahtoi harmittaa kun "luonto ei hoitanut hommaa". Se on kiva tunne, kun nelikiloinen pötkylä vedetään väärässä tarjonnassa ulos. Ja kyllä olin puudutettu.. Eli en edes jalostunut näistä voimaannuttavista kokemuksista. Jos kerran vielä koettaisi. Hmm. Mistä saisi paidan tekstillä "Kivulla tulee sinun synnyttämän" ...

Mulla on kyllä ihan muut keinot kokeilla rajojani.

Epiduraali vei multa kaiken tunnon, pitkitti ponnistusvaihetta ja synnytys päättyi imukuppiavustukseen. Voisin sanoa, että tuo erityisen pitkä ponnistusvaihe kyllä koetteli rajoja, meni varmaan viikko että pystyin kävelemään.

Ihan vapaasti jokainen ottakoon lääkkeitä tai olkoon ottamatta. Jokaikinen nainen voi synnyttää luomuna jos pakko on, se nyt vaan on niin, että osa naisista venyy alaalta paremmin, ovat väljempiä, tai kivuntunto ei ole niin voimakas. Mitä hiton väliä?!

Mutta sitä mä en oikein käsitä, miten kätilö sen kivunlievityksentarpeen osaa arvioida. Eihän se siinä synnyttämässä ole. VAS-asteikko on ihan hyvä mittari, siinä arvion avaimet ovat potilaalla/synnyttäjällä. Ja näitä potilaslähtöisiä kipumittareita todellakin käytetään muussa lääketieteessä! Vain synnytys on tälläinen poikkeustilanne johon kivun jostain syystä katsotaan kuuluvan.

Mahdollisella seuraavalla kerralla pyrin itse olemaan mahdollisimman pitkään ilman kipulääkettä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]

Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin. 

[/quote]

Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.

-Ap

[/quote]

Sä supistelit pitkään, okei  oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.

[/quote]

Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.

-Ap

[/quote]

Minä uskon, että et ollut yhtä kivulias kuin jotkut ovat. Jotkut menevät totaalisen sekaisin, toiset oksentavat tai pyörtyvät kivusta. Toiset saavat kivusta kovia traumoja, ja lapsiluku voi jäädä yhteen.

Tottakai synnytys sattuu, sinullakin. Toisilla sattuu enemmän, toisilla vähemmän. Pääsit muuten todella helpolla ponnistusvaiheessa ensisynnyttäjäksi!

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]

Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin. 

[/quote]

Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.

-Ap

[/quote]

Sä supistelit pitkään, okei  oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.

[/quote]

Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.

-Ap

[/quote]

Minä uskon, että et ollut yhtä kivulias kuin jotkut ovat. Jotkut menevät totaalisen sekaisin, toiset oksentavat tai pyörtyvät kivusta. Toiset saavat kivusta kovia traumoja, ja lapsiluku voi jäädä yhteen.

Tottakai synnytys sattuu, sinullakin. Toisilla sattuu enemmän, toisilla vähemmän. Pääsit muuten todella helpolla ponnistusvaiheessa ensisynnyttäjäksi!

[/quote]

Tai sitten olin asennoitunut että sattuu? Kokeillut erilaisia luonnollisia tekniikoita kivunlievitykseen? Harjoitellut hengittämistä, rentouttavaa synnytystä? Kyllähän se sattui. Osa syy siihen miksi en halunnut kivunlievitystä oli se etten halunnut olla kiinni sängyssä, olin paljon jaloillani, kävelin ja annoin painovoiman hoitaa osan hommasta myös. Ponnistusvaihe tosiaan kesti vain 20 min, olisi kestänyt paljon vähemmän jos olisin saanut ponnistaa täysiä (mutten saanut etten repeä). Ponnistusvaiheessa kehossa on niin paljon hormoneja jotka pitää huolen siitä että vaikka sattuu niin se on kestettävissä. Toki miehen uskomaton tuki synnytyksessa oli korvaamaton ja ilman häntä tuskin olisin siihen pystynyt.

Olisin itsekin saattanut seota kivusta jos olisin antanut itseni, mutta olin rauhallinen. Koen toki olevani onnekas kun kaikki meni niin hienosti. Ehkäpä juuri siksi yritän saada ihmiset miettimään muutakin vaihtoehtoa kuin epiduraali/spinaali jne. En enää edes tiedä miksi, kun vastaanotto on ollut tälläinen.

-Ap