Kätilöliitto: Synnytyksessä voi kokeilla rajojaan

Ei mun mielestä siinä synnytyksessä ole mitään ihannoitavaa, ei mitään niin ihmeellisen kaunista muisteltavaa eikä voimaannuttavaa. Se on toki hienoa, että se kamala raskausaika vihdoin loppuu ja sen kuukausia odotetun vauvan saa vihdoin syliin mutta se synnytys itsessään on vähän kuin äärimmäisen paha ummetus ja pökäleen väkisin ulospuserrus. Ei siinä itsessään ole mitään niin kauhean ihanaa ja suloista vaan kyseessä on primitiivinen, likainen, tuskainen ponnistus, jossa parasta on, kun se on ohi nopeasti ja mahdollisimman kivittomasti.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:48"]

Toimenpiteet lisää sitä että täytyy tehdä myös lisää toimenpiteitä. Jos siihen synnytykseen lähdetään alunperinkin puuttumaan esim. keinotekoisella oksitosiinilla, se tekee supistuksista kipeämmät ja saa tietysti synnyttäjänkin huomattavasti kivuliaammaksi. Kivuliaammat supistukset saattaa tehdä sen että tarvitaan epiduraali, joka puolestaan saattaa viedä liikaa kipuja pois, niin että supistukset loppuu tai niistä tulee tehottomia. Jos supistukset alkaa laantua, nostetaan taas oksitosiinin määrää ja ennen pitkää pitää lisätä selkäydinpuudutetta. Ponnistusvaiheessa saattaa synnyttäjä olla jo niin täyteen pumpattu lääkkeitä että esim. tunto saattaa puuttua jaloista, tai ponnistuksen tarve saattaa puuttua kokonaan. Siihen vaivaan tiputetaan vähän lisää oksitosiinia ja ponnistutetaan vaikka synnyttäjällä ei oo ponnistuksen tarvetta. Lopuksi sitten viilletään episiotomia ja otetaan avuksi imukuppi kun väsynyt synnyttäjä ei ole enää tolkuissaan koko koettelemuksen jäljiltä.

En sano että jokaisessa synnytyksessä näin kävisi, mutta sellainen riski on olemassa ja ihan tiedetty. Käynnistetty synnytys on yleensä kivuliaampi ja oksitosiinisupistukset myös, joten tottakai siinä vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsee jotain vahvaa kivunlievitystä. Kun kyse on siitä että ne saattaa kumota toistensa hyödyt, eli mitä enemmän siihen synnytykseen puututaan sitä vaikeampi siitä saattaa tulla just siksi että siihen sörkitään ilman todellista tarvetta.

[/quote]

Kiitosta vaan, kuvailit juuri mun synnytykseni. Ainoa ero oli, että synnytys lähti käyntiin hyvin, mutta epiduraalin jälkeen se eteni juuri mainitsemallasi tavalla. Todella vastenmielinen kokemus. Luomusynnytystä, tai sen yritystäkään en ole kokenut, uskon että jos se ei ole ihan äärettömän tuskallinen synnytys, on se parempi kuin minun kokemukseni oli.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:43"]

Luonnossa on  aika muutakin ihmeellistä ja vaarallista asiaa kuin synnytys. Umpparin puhkeaminenkin on luonnollinen juttu. Aika moni kuolee siihen, osa selviää hengissä, suolikiinnikkeitä toki jää. Luonnolliseen synnytykseen kuolee muualla maailmassa äitejä ja lapsia kuin kärpäsiä. 

[/quote]

Kyllä, olet oikeassa; synnytykseen voi kuolla. Mutta siihen kipuun ei ja sitä vartenhan se kivunlievitys annetaan, eikö vain?

-Ap

[/quote]

Minä oksensin ja pyörtyilin synnytyksessä kivun takia, eikä ollut eka synnytykseni vaan kolmas. Lopulta olin niin heikkona että mentiin hätäsektioon kun lapsen sydänäänet heikkeni. Joskus mietin mitä olisi vaikuttanut ajoissa saatu kipulääkitys. Olisinko kuollut kipuun ilman sektiota? Tai lapseni? En halua edes arvailla. Mulla tuli kokeilun raja vastaan aika totaalisesti.

Mulla on 3 lasta ja kaikkein eniten omia rajojani on koetellut synnytys, joka päättyi hätäsektioon jo ennen lapsiveden menoa. Se oli myös kaikkein voimaannuttavin, sillä koin sen jälkeen aitoa puhdasta hengissä säilymisen iloa sekä omasta että lapseni puolesta.

Kyllä mä ap ymmärrän ja uskon, että luomusynnytys voi olla voimaannuttava kokemus. Kyllä siitä saa olla ylpeä. Siis tottakai. Itse koin myös molemmat synnytykset tietyllä tapaa voimaannuttavina, tuli sellainen olo että kroppa toimi kuten piti. Synnytykset etenivät ns. oppikirjamaisesti ja "luomuiltuani" vesiammeessa ja joogailtuani, sain ne kipulääkkeet loppurutistukseen. Juuri sillä hetkellä kun tunsin että olin menettämässä hallinnan, minkä omassa tapauksessa kipulääkkeet palautti. (Toisaalta tiedän, että monelta ne lääkkeet saattavat nimenomaan viedä sen hallinnan). Eli kyllä niillä kipulääkkeilläkin voi tuntea ylpeyttä omasta kehostaan ja omasta synnytyksestään, toki uskoisin luomusynnytyksessä (missä kaikki menee ns. hyvin) niiden hormonien tuovan oman ulottuvuuden siihen kokemukseen.

Ei kyse ole siitä, ettei saisi olla ylpeä omasta synnytyksestään. Enemmänkin siitä, että muiden synnytyskokemuksia ja kivunsietokykyä peilataan omaan synnytyskokemukseen ja siitä, että oletetaan muiden päätyneen omiin ratkaisuihin silkasta tiedonpuutteesta. Että jos muut tietäisivät aiheesta enemmän, niin he päätyisivät samaan loppupäätelmään kuin minä itse. Tällainen päätelmätapa aiheuttaa niin aiheessa kuin aiheessa vastareaktion. Varsinkin näin henkilökohtaisessa aiheessa.

Otin heti epiduraalin, mielestäni siinä ei ole mitään tavoiteltavaa että sattuu helvetisti. Supistuskivut olivat tulleet tutuiksi jo reilun viikon ajan, kun en pystynyt enää nukkumaan 10 min. välein tulevien suppareiden vuoksi...

Ihan tarpeeksi "koeteltiin rajoja" siinä, kun vauva ei meinannut syntyä ajoissa ja katoava syke, huonot veriarvot jne. pelottelivat koko henkilökuntaa koko yön ajan. Oli minuuteista kiinni, tehdäänkö sektio, mutta lopulta vauva syntyi -kivuttomasti, kiitos puudutuksen- ja joutuikin heti teholle hapetukseen. :( Pakko oli vaan synnyttää alakautta, vaikka vauvan vointi sitten kärsi siitä!! Onko tämmöisessä mitään järkeä??

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:43"]

Luonnossa on  aika muutakin ihmeellistä ja vaarallista asiaa kuin synnytys. Umpparin puhkeaminenkin on luonnollinen juttu. Aika moni kuolee siihen, osa selviää hengissä, suolikiinnikkeitä toki jää. Luonnolliseen synnytykseen kuolee muualla maailmassa äitejä ja lapsia kuin kärpäsiä. 

[/quote]

Kyllä, olet oikeassa; synnytykseen voi kuolla. Mutta siihen kipuun ei ja sitä vartenhan se kivunlievitys annetaan, eikö vain?

-Ap

[/quote]

Minä oksensin ja pyörtyilin synnytyksessä kivun takia, eikä ollut eka synnytykseni vaan kolmas. Lopulta olin niin heikkona että mentiin hätäsektioon kun lapsen sydänäänet heikkeni. Joskus mietin mitä olisi vaikuttanut ajoissa saatu kipulääkitys. Olisinko kuollut kipuun ilman sektiota? Tai lapseni? En halua edes arvailla. Mulla tuli kokeilun raja vastaan aika totaalisesti.

[/quote]

Nämä ovat ilmeisesti aika ääritapauksia että oksennetaan tai pyörtyillään kivusta. Ja mielestäni kivunlievitys on paras keino silloin kun synnyttäjä sen itse haluaa ja tietää riskit.

-Ap

81 = 60, siis. :)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:43"]

Kyllä, olet oikeassa; synnytykseen voi kuolla. Mutta siihen kipuun ei ja sitä vartenhan se kivunlievitys annetaan, eikö vain?

 [/quote]

Kyllä, kivunlievitys annetaan kipuun. Silloista päivystävää synnytyslääkäriä Kättärillä lainatakseni "kivut on nyt saatava pois". Kysymys ehkä kuitenkin kuuluu miksihän kivut oli saatava pois lääkärin määräyksellä? Minulta ei tosiaan siinä vaiheessa enää kysytty, että haluaisiko rouva epiduraalin? Ap, synnytyksiä on erilaisia. Hienoa, että sinun sujui mallikkaasti.

Kipu on lääketieteellinen haitta. Riittävän kovat kipukokemukset voivat vaurioittaa ihmistä pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]

Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin. 

[/quote]

Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.

-Ap

[/quote]

Sä supistelit pitkään, okei  oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.

[/quote]

Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.

-Ap

[/quote]

Minä uskon, että et ollut yhtä kivulias kuin jotkut ovat. Jotkut menevät totaalisen sekaisin, toiset oksentavat tai pyörtyvät kivusta. Toiset saavat kivusta kovia traumoja, ja lapsiluku voi jäädä yhteen.

Tottakai synnytys sattuu, sinullakin. Toisilla sattuu enemmän, toisilla vähemmän. Pääsit muuten todella helpolla ponnistusvaiheessa ensisynnyttäjäksi!

[/quote]

Tai sitten olin asennoitunut että sattuu? Kokeillut erilaisia luonnollisia tekniikoita kivunlievitykseen? Harjoitellut hengittämistä, rentouttavaa synnytystä? Kyllähän se sattui. Osa syy siihen miksi en halunnut kivunlievitystä oli se etten halunnut olla kiinni sängyssä, olin paljon jaloillani, kävelin ja annoin painovoiman hoitaa osan hommasta myös. Ponnistusvaihe tosiaan kesti vain 20 min, olisi kestänyt paljon vähemmän jos olisin saanut ponnistaa täysiä (mutten saanut etten repeä). Ponnistusvaiheessa kehossa on niin paljon hormoneja jotka pitää huolen siitä että vaikka sattuu niin se on kestettävissä. Toki miehen uskomaton tuki synnytyksessa oli korvaamaton ja ilman häntä tuskin olisin siihen pystynyt.

Olisin itsekin saattanut seota kivusta jos olisin antanut itseni, mutta olin rauhallinen. Koen toki olevani onnekas kun kaikki meni niin hienosti. Ehkäpä juuri siksi yritän saada ihmiset miettimään muutakin vaihtoehtoa kuin epiduraali/spinaali jne. En enää edes tiedä miksi, kun vastaanotto on ollut tälläinen.

-Ap

[/quote]

Ei. Ihminen sekoaa kivusta siinä vaiheessa, kun se ylittää käsityskyvyn. Se ei ole tahdonasia, eikä sellainen asia, jolle annetaan lupa. Psyykkaaminen auttaa kestämään kipua hyvin, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Se sekoaminen ei tarkoita sitä, että antaa itsellensä luvan huutaa, vaan se on sitä, että kontrolli todella menee. Et varmaan ole koskaan nähnyt kivusta vaikeasti sekavaa ihmistä.

Vastaanotto voi olla vähän ikäväntuntuinen, niinkuin näissä aiheissa yleensäkin. Sulla on ihan hyvä pointti, ongelma on se, että et nyt suostu ymmärtämään, että synnytyksiä on erilaisia, ja synnyttäjiäkin. Lue hartaudella eteesitulevia kertomuksia niiltä naisilta, joilla on useita synnytyksiä. Huomaat, että monella on mennyt niin, että osa synnytyksistä on mennyt ihan hyvin ilman lääkkeitä, osa ei.

Ja sulla on se ongelma, että vähättelet muiden synnytyksiä. Sun synnytys oli sulle merkityksellinen, mutta se on ihan vain yksi miljardeista lääkkeettömistä synnytyksistä. Näistä osa menee kivasti, osaan olisi ollut tarvetta lääkitykselle. Ei sen kummempaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]

Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin. 

[/quote]

Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.

-Ap

[/quote]

Sä supistelit pitkään, okei  oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.

[/quote]

Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.

-Ap

[/quote]

Minä uskon, että et ollut yhtä kivulias kuin jotkut ovat. Jotkut menevät totaalisen sekaisin, toiset oksentavat tai pyörtyvät kivusta. Toiset saavat kivusta kovia traumoja, ja lapsiluku voi jäädä yhteen.

Tottakai synnytys sattuu, sinullakin. Toisilla sattuu enemmän, toisilla vähemmän. Pääsit muuten todella helpolla ponnistusvaiheessa ensisynnyttäjäksi!

[/quote]

Tai sitten olin asennoitunut että sattuu? Kokeillut erilaisia luonnollisia tekniikoita kivunlievitykseen? Harjoitellut hengittämistä, rentouttavaa synnytystä? Kyllähän se sattui. Osa syy siihen miksi en halunnut kivunlievitystä oli se etten halunnut olla kiinni sängyssä, olin paljon jaloillani, kävelin ja annoin painovoiman hoitaa osan hommasta myös. Ponnistusvaihe tosiaan kesti vain 20 min, olisi kestänyt paljon vähemmän jos olisin saanut ponnistaa täysiä (mutten saanut etten repeä). Ponnistusvaiheessa kehossa on niin paljon hormoneja jotka pitää huolen siitä että vaikka sattuu niin se on kestettävissä. Toki miehen uskomaton tuki synnytyksessa oli korvaamaton ja ilman häntä tuskin olisin siihen pystynyt.

Olisin itsekin saattanut seota kivusta jos olisin antanut itseni, mutta olin rauhallinen. Koen toki olevani onnekas kun kaikki meni niin hienosti. Ehkäpä juuri siksi yritän saada ihmiset miettimään muutakin vaihtoehtoa kuin epiduraali/spinaali jne. En enää edes tiedä miksi, kun vastaanotto on ollut tälläinen.

-Ap

[/quote]

Ei. Ihminen sekoaa kivusta siinä vaiheessa, kun se ylittää käsityskyvyn. Se ei ole tahdonasia, eikä sellainen asia, jolle annetaan lupa. Psyykkaaminen auttaa kestämään kipua hyvin, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Se sekoaminen ei tarkoita sitä, että antaa itsellensä luvan huutaa, vaan se on sitä, että kontrolli todella menee. Et varmaan ole koskaan nähnyt kivusta vaikeasti sekavaa ihmistä.

Vastaanotto voi olla vähän ikäväntuntuinen, niinkuin näissä aiheissa yleensäkin. Sulla on ihan hyvä pointti, ongelma on se, että et nyt suostu ymmärtämään, että synnytyksiä on erilaisia, ja synnyttäjiäkin. Lue hartaudella eteesitulevia kertomuksia niiltä naisilta, joilla on useita synnytyksiä. Huomaat, että monella on mennyt niin, että osa synnytyksistä on mennyt ihan hyvin ilman lääkkeitä, osa ei.

Ja sulla on se ongelma, että vähättelet muiden synnytyksiä. Sun synnytys oli sulle merkityksellinen, mutta se on ihan vain yksi miljardeista lääkkeettömistä synnytyksistä. Näistä osa menee kivasti, osaan olisi ollut tarvetta lääkitykselle. Ei sen kummempaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]

Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin. 

[/quote]

Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.

-Ap

[/quote]

Sä supistelit pitkään, okei  oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.

[/quote]

Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.

-Ap

[/quote]

Minä uskon, että et ollut yhtä kivulias kuin jotkut ovat. Jotkut menevät totaalisen sekaisin, toiset oksentavat tai pyörtyvät kivusta. Toiset saavat kivusta kovia traumoja, ja lapsiluku voi jäädä yhteen.

Tottakai synnytys sattuu, sinullakin. Toisilla sattuu enemmän, toisilla vähemmän. Pääsit muuten todella helpolla ponnistusvaiheessa ensisynnyttäjäksi!

[/quote]

Tai sitten olin asennoitunut että sattuu? Kokeillut erilaisia luonnollisia tekniikoita kivunlievitykseen? Harjoitellut hengittämistä, rentouttavaa synnytystä? Kyllähän se sattui. Osa syy siihen miksi en halunnut kivunlievitystä oli se etten halunnut olla kiinni sängyssä, olin paljon jaloillani, kävelin ja annoin painovoiman hoitaa osan hommasta myös. Ponnistusvaihe tosiaan kesti vain 20 min, olisi kestänyt paljon vähemmän jos olisin saanut ponnistaa täysiä (mutten saanut etten repeä). Ponnistusvaiheessa kehossa on niin paljon hormoneja jotka pitää huolen siitä että vaikka sattuu niin se on kestettävissä. Toki miehen uskomaton tuki synnytyksessa oli korvaamaton ja ilman häntä tuskin olisin siihen pystynyt.

Olisin itsekin saattanut seota kivusta jos olisin antanut itseni, mutta olin rauhallinen. Koen toki olevani onnekas kun kaikki meni niin hienosti. Ehkäpä juuri siksi yritän saada ihmiset miettimään muutakin vaihtoehtoa kuin epiduraali/spinaali jne. En enää edes tiedä miksi, kun vastaanotto on ollut tälläinen.

-Ap

[/quote]

Kai ymmärrät, ettei se asennoitumine auta, jos kivut ovat tarpeeksi kovia? 

Minä perehdyin synnytykseen erilaisten valmennusten kautta. Valmennuksissa käytiin läpi kaikkia mahdollisia kivunlievitys menetelmiä. Ostin valmiiksi varastoon kuumavesipulloja, kauratyynyjä, jumppapallon ja jopa kaulimen. Opin synnytyslaulun ja oikean tekniikan. Synnytin haikaranpesässä. Avautumisvaiheessa käytin synnytystukea apunani, keinutuolia, jumppapalloa, mattoa, miestä tukena, sänkyä, aquarakkuloita, lämmintä kylpyä.. ei mitään apua mistään. Oksennus lensi, pyörryin kivusta lattialle, mies haki kätilön, joka samantien juoksi hakemaan anestesialääkäriä paikalle. Älä nyt vaan sano, että asennoitumiseni oli jotenkin väärä, ja siksi pyörryin!

En tunne kuin muutaman äidiksi tulleen, joka on ehdottomasti vaatinut pelon vuoksi epiduraalia heti kättelyssä. Loput ovat näitä itseni kaltaisia kaiken kokeilevia. Ollaanko me nyt jotenkin mieleltämme heikompia kuin sinä? Vai olisko sittenkin mahdollista, että joidenkin synnytyskipu voisi olla sinun kokemaasi voimakkaampia? Tekeekö se heistä huonompia?

Alussa sun jutuissa oli ihan pointtia. Mitä pidemmälle ketju on edennyt, sen enemmän alat kuulostamaan narsistiselta pätijältä. Lue ihan ajatuksen kanssa noita sun tekstejä. Sä lyttäät muiden kokemuksia.

Mulle synnytyskipu aiheutti sen, että nyt toisessa raskaudessa joudun pelkopolille. Se itsekontrollin menettäminen kivun seurauksena oli lamauttavaa ja pelottavaa. Olisinko ruvennut pelkäään synnyttämistä, jos olisin saanut toimivaa kivunlievitystä ennen tajunnan menettämistä? Luultavasti.

Ap: asenne on sellainen, että jopa minua luomuna synnyttänyttä ottaa päähän.

Toki synnytyksessä voi kokeilla rajojaan.

Mutta onneksi tällä vuosituhannella ei ole pakko. :) 

Harmillista jos joku kokee että väheksyn kenenkään synnytyskokemusta. Ehkä olen sitten vanhanaikainen tässä asiassa vaikka parikymppinen olenkin. Onhan ystävilläni erilaisia, hyviä sekä huonoja, synnytyskokemuksia ja mielellään kuulen kaikki ne erilaiset tarinat. Ja omasta mielestäni ymmärrän myös sen että jokainen synnytys on erilainen, myös samalla synnyttäjällä. Muistaakseni sanoin jossakin vaiheessa että jos joskus olen raskaana uudestaan, niin en tiedä synnytänkö ilman kivunlievitystä. Toki se olisi toiveeni, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Ja omassa synnytyksessäni koin ns. väheksyntää kahden eri kätilön osalta siitä että nuori ensisynnyttäjä haluaa synnyttää luomuna. Pääasiahan siinä on että vauva tulee pihalle, ja että äiti ja vauva voivat hyvin.

Syy miksi lähdin alunperin kirjoittelemaan tätä on se että liian usein kuulee että: "otan kaikki mahdolliset lääkkeet" ilman että on oikeasti annettu ajatusta asialle. Tarkoitus ei todellakaan ollut loukata ketään tai väheksyä kenenkään synnytyskokemusta.

Taitaa olla mun aika mennä nukkumaan.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 22:32"]

Harmillista jos joku kokee että väheksyn kenenkään synnytyskokemusta. Ehkä olen sitten vanhanaikainen tässä asiassa vaikka parikymppinen olenkin. Onhan ystävilläni erilaisia, hyviä sekä huonoja, synnytyskokemuksia ja mielellään kuulen kaikki ne erilaiset tarinat. Ja omasta mielestäni ymmärrän myös sen että jokainen synnytys on erilainen, myös samalla synnyttäjällä. Muistaakseni sanoin jossakin vaiheessa että jos joskus olen raskaana uudestaan, niin en tiedä synnytänkö ilman kivunlievitystä. Toki se olisi toiveeni, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Ja omassa synnytyksessäni koin ns. väheksyntää kahden eri kätilön osalta siitä että nuori ensisynnyttäjä haluaa synnyttää luomuna. Pääasiahan siinä on että vauva tulee pihalle, ja että äiti ja vauva voivat hyvin.

Syy miksi lähdin alunperin kirjoittelemaan tätä on se että liian usein kuulee että: "otan kaikki mahdolliset lääkkeet" ilman että on oikeasti annettu ajatusta asialle. Tarkoitus ei todellakaan ollut loukata ketään tai väheksyä kenenkään synnytyskokemusta.

Taitaa olla mun aika mennä nukkumaan.

-Ap

[/quote]

Mä vähän luulen, et tuollaiset "kaikki mömmöt tänne ja heti" tyypit kiertää tälläset sivustot kaukaa. Tämä on mammafoorumi, joten täällä naiset ovat oletettavasti kiinnostuneempia näistä asioista ja perehtyneet syvemmin asiaan. 

AP, mistä tiedät, etteivät "heti mulle kaikki lääkkeet" -tyypit ole tarkasti harkinneet omia vaihtoehtojaan? He ehkä tuntevat itsensä ja (matalan) kipukynnyksensä. Osalla voi olla positiivista kokemusta modernista lääketieteestä ja/tai huonoja kokemuksia ylettömästä luomuhörhöilystä.

Kyllä täällä luomuhörhöilläänkin. Ongelma on yleensä se, että luomuhörhöt toimivat kuten ap, eli tekevät liikaa oletuksia toisten synnytyksiä omansa perusteella.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 22:47"]

Kyllä täällä luomuhörhöilläänkin. Ongelma on yleensä se, että luomuhörhöt toimivat kuten ap, eli tekevät liikaa oletuksia toisten synnytyksiä omansa perusteella.

[/quote]

Mutta siis vähintäänkin ihan samalla tavalla kivunlievitystä käyttäneet tekevät olettamuksia luomuhörhöilijöistä ja heidän synnytyksistään?