Lue keskustelun säännöt.
Kätilöliitto: Synnytyksessä voi kokeilla rajojaan
21.10.2013 |
Luitteko Helsingien Sanomien jutun liittyen synnytykseen ja kivunlievitykseen? Mitä mieltä olette Kätilöliiton edustajan kommentista?
Olen itse synnyttänyt luomuna ja minulle se oli paras mahdollinen tapa, muutenkin keskustelua esim. epiduraalin ja spinaalin haittavaikutuksista synnytykseen ja sen kulkuun on liian vähän. Mutta synnytys ei todellakaan ole mielestäni parempi tms. jos se on tapahtunut luonnollisesti ja tärkeintä on että kätilöt olisivat mahdollisimman puolueettomia synnytystilanteissa ja kuuntelevat synnyttäjää.
Kommentit (122)
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 20:17"]
Ps. Mitä olen vanhempien sukupolvien naisten kertomuksia kuullut, niin ei niistä paista läpi sellainen autuaallinen, voimaannuttava luomuKOKEMUS. Luomuna on menty pakon edessä, ei se luomu itsessään tehnyt siitä kokemusta. Itse asiassa, sekä isoäitini että anoppini puhuvat synnytyksistään yhä kauhunsekaisin tuntein. Sen pitää olla itsestä lähtöisin oleva juttu, sellainen minkä kokee tärkeäksi jo raskauden aikana ja johon on huolella valmistautunut. Naisten painostaminen tai syyllistäminen luomusynnytykseen tuskin saa aikaan positiivisia synnytyskokemuksia. Se saa vaan monet fiksut naiset barrikadeille ja puolustuskannalle. ;)
[/quote]
Tähän nyt varmaan vaikuttaa ihan yksinkertaisesti se, että meidän äitien ja anoppien sukupolvi on synnyttänyt lähinnä just sängyltä makuultaan, ei heillä todellakaan ole ollut käytössä niitä luomukonsteja, joita nykyään on. Mummojen polven kokemuksissa ainakin vanhimmilla meistä (lähinnä varmaan sairaalasynnyttäjiä jo täällä kirjoittavien mummoillakin) voi taas hyvinkin olla sellaista, mikä liittyy yleisesti huonoon terveydenhoitoon, raskaaseen työntekoon jne. Ei todella varmaan ollut juhlaa töiden lomassa synnyttää saunassa mutta nykyaikainen luomusynnytys voi olla jotain ihan muuta.
[/quote]
En väitä vastaan, tuota yritin itsekin ajaa takaa. Se että mennään luomuna pakon tai painostuksen takia ei tee siitä vielä "rajoja rikkovaa, voimaannuttavaa" kokemusta. Nykyinen hypetys luomusynnytyksestä on moderni etuoikeus, pitää olla halua, aikaa ja mahdollisuus miettiä ja pohtia ja valmistautua synnytykseen. Käydä ehkä kursseja, lukea kirjoja, saada tukea hyvältä av(i)omieheltä tai doulalta. Saada tukea kätilöltä. Nämäkään asiat eivät ole ihan itsestäänselvyyksiä kaikille edes nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein itkettää kun muistelee sitä kipua jonka kuopusta synnyttäessä koin. Supistukset olivat lopussa tauottomia ja minä vaan itkin ja huusin (ja varmaan olisin ampunut itseäni päähän jos olisi ase ollut käsillä ;)). Onneksi synnytys oli nopea eikä varsinaisia traumoja jäänyt. Tavallaan on "hienoa" että on niita rajojaan kokeillut vaikkei kylläkään vapaaehtoisesti. Silti jos kolmanne saan en aio samaa virhettä tehdä että odotan liian kauan kotona ennen sairaalaan lähtöä.. Kaikki mömmöt mulle pliis ja heti siis..!!
Onkohan kaikilla todellisuudessa synnytysten kanssa työskentelevillä kätilöilläkään näin luomuinen maailmankuva ja asenne kuin kätilöliiton kannanotoissa on? Jotenkin taas tulee sellainen olo, että ne opettaa muita, jotka itse ei kestä arjen työtä ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle saarnaamaan ja opettamaan. Itselle ei ole sairaalassa tullut omalle kohdalle yhtään luomusynnytystä ja voimaannuttamista tyrkyttänyttä kätilöä ja hyvä niin!
Synnytyslääkäreiden näkemys on tosiaan aika erilainen. Kunnollinen kivunhoito ja turvallinen synnytys on tärkeämpää kuin äidin luomuelämys. Jos joku sen luomuelämyksen haluaa, toki siihen on oikeus. Ja oikeus on muuttaa mielipidettään kesken synnytyksenkin, jos luomuun ei kykenekään. Mitään äitiyden ja synnytyskokemuksen paremmuutta tässä ei tule vertailla, pääasia on terve lapsi ja lapsestaan onnellinen perhe.
Mulla oli ainakin hyvät synnytykset molemmat, vaikka oli epiduraali. Mulle on sinänsä ihan sama, jos joku haluaa synnyttää luomuna, se on hänen valintansa, mutta en haluaisi kuulla enää yhtään tarinaa, jossa etukäteen ihanaksi tapahtumaksi kuviteltu synnytys luomutavoitteineen olikin kääntynyt hirveäksi trauman lähteeksi kun kivunlievitys ei sitten toiminutkaan, kun sen sai liian myöhään.
No voi hyvänen aika näitä kätilöiden aivupieruja, mitä saa nyt lukea koko ajan. Kipulääkkeet/puudutteet on siksi, että niitä SAA tarvittaessa käyttää oli sitten kyseessä synnytys tai päänsärky!
Toivottavasti saat joskus pari päivää kestävän migreeni, Päivi. Muista joogata, se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:01"]
Minua hämmentää se, että puudutteita käyttäneet naiset syyllistyvät helposti ja ovat heti puolustuskannalla. Toiseksi luomusti synnyttäneet eivät puudutesynnyttäjien kuullen saisi olla ollenkaan ylpeitä suorituksestaan.
Mutta minäpä olen! Se oli oikeasti upea ja voimaannuttava kokemus. Mutta ei minua kiinnosta mitä muut tekevät, eikä siitä tarvitse loukkaantua, että minä pystyin siihen ja sinä et.
[/quote]
Minä olen synnyttänyt kaikki kolme luomuna (en omasta tahdostani) enkä ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mitä hienoa siinä on. Kipu on ollut niin tajutonta, että meinasi taju lähteä. Kakkosen ponnistusvaihetta en edes muista ja kolmosen kohdalla muistan vain sen, että oksentelin ja mies piti oksennuspussia kun kätilö yritti saada muksua irti (jäi hartioistaan jumiin). Kivun takia ponnistusvaihe myös pitkittyi koska en yksinkertaisesti uskaltanut ponnistaa.
Että juu, kyllä olisin mielelläni ottanut edes jotakin troppia mutta minkäs teet. En osaa kyllä tuntea minkäänlaista ylpeyttä siitä, että olen pusertanut kolme lasta ulos luomusti. Niin tekee monta miljoonaa naista ympäri maailmaa.
Miksi sitten vaikka kotisynnytyksiin suhtaudutaan vähän nihkeästi äitiyshuollon toimesta? Kaikkihan on vain luonnollista rajojen kokeilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kokeilin rajojani ja jopa ajattelin ennen synnytyksen alkamista ja supistuksia, että minähän en huuda :D Ihan vaan joogahengityksellä vedän koko homman läpi. Jepjep
Toisin kävi ja kahden vuorokauden kuluttua synnytys päätyi epiduraalipuudutteiseen sektioon. Vedin myös ilokaasua ja sain jossain vaiheessa jonkin kipulääkkeen, joka auttoi saamaan pienen mutta ihanan lepotauon supistusten välillä. Mulla kun piti olla korkea kipukynnys ja olen muutenkin niin luomu sun muuta, mutta supistukset sattuivat niin perkel**sti. Ei siinä enää mikään ommmm-hyminä auttanut :)
Kaveri on synnyttänyt kaksi kertaa luomuna, mutta ottaa täydet puudutukset hammaslääkärissä, jossa minulle ei tarvitse laittaa mitään. Kivun kokee jokainen ilmeisesti niin eri tavalla eikä toinen ole sen takia toista parempi.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:40"]
Minä kokeilin rajojani ja jopa ajattelin ennen synnytyksen alkamista ja supistuksia, että minähän en huuda :D Ihan vaan joogahengityksellä vedän koko homman läpi. Jepjep
Toisin kävi ja kahden vuorokauden kuluttua synnytys päätyi epiduraalipuudutteiseen sektioon. Vedin myös ilokaasua ja sain jossain vaiheessa jonkin kipulääkkeen, joka auttoi saamaan pienen mutta ihanan lepotauon supistusten välillä. Mulla kun piti olla korkea kipukynnys ja olen muutenkin niin luomu sun muuta, mutta supistukset sattuivat niin perkel**sti. Ei siinä enää mikään ommmm-hyminä auttanut :)
Kaveri on synnyttänyt kaksi kertaa luomuna, mutta ottaa täydet puudutukset hammaslääkärissä, jossa minulle ei tarvitse laittaa mitään. Kivun kokee jokainen ilmeisesti niin eri tavalla eikä toinen ole sen takia toista parempi.
[/quote]
Juuri näin. Jos suurin osa luomuhaikailijoista osaisi ottaa tämän huomioon mahdollisena vaihtoehtona, olisin ihan tyytyväinen. Hyvällä onnella he kestävät sen kivun, se max 9%. En ikinä menisi jossain Hesarissa selittämään, että pystyn siihen varmaan, jos olisin täysin tietämätön asiasta, eli esikoista odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuore ensisynnyttäjä ja minulla oli luomusympatioita, kun olin lukenut luomusynnytystä ihannoivia tekstejä. En tosin lähtenyt synnytykseen sillä periaatteella, että pakko mennä luomuna, koska en tiennyt mitä odottaa, vaan olin avoimin mielin. Pitkään kestinkin ihan mukavasti hengittelyllä ja liikuskelulla, mutta avautumisvaiheen loppupuolella kipu alkoi olla sietämätöntä. Synnytykseen sattuneet kätilöt olivat melkoisia luomuintoilijoita. 1. oli sitä mieltä, että en minä mitään epiduraalia tarvitse, kun aiemminkin vaikutin niin reippaalta ja hengitystekniikka on täydellinen. Työvuoro oli juuri vaihtumassa ja seuraava kätilö tyrkytti kauratyynyä ja jumppapalloa, kun epiduraalia pyydettiin (mies joutui pyytämään puolestani, kun en pystynyt puhumaan kuin välillä yhden sanan kerrallaan). Jumppapallo olisi ollut varmasti todella hyödyllinen, kun pystyin vain makaamaan silmät kiinni kippurassa sängyllä, tärisemään ja huutamaan täyttä kurkkua, enkä olisi voinut kuvitellakaan nousevani sängystä. :D
Epiduraalista oli lopulta se haitta, että ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, koska en tuntenut supistuksia. Toisaalta pystyin nukkumaankin puudutuksen saatuani, mikä oli hyvä, koska olin nukkunut todella huonosti edeltävän yön. Kätilö laittoi närkästyneen oloisena 2. annoksen epiduraalia 1. lakattua vaikuttamasta ja sanoi, että siitä on haittaa minulle ja vauvalle. Jälkikäteen jäi kyllä kaivelemaan tuo kommentti, koska hän ei täsmentänyt millaista haittaa. Kun googlasin aihetta, löytyi hyvin epämääräisiä vastauksia.
Mietin, että ensi kerralla voisin ehkä kestää kipua paremmin, kun tiedän sen maksimimäärän. Tällä kerralla pelotti paljon se, että korkein kipu on vasta alkusoittoa pahemmille kivuille. Pelkohan saattaa voimistaa kipukokemusta.
Synnytyksen jälkeen muuten närkästyin, kun luin uudestaan bebesinfo.fi:n HIEMAN epärealistisia juttuja siitä, kuinka naiskehossa on sisäänrakennettu hormonisysteemi, joka estää sen, etteivät kivut muutu sietämättömiksi. Miksi pitää valehdella tuollaista? :D
No miten se nyt voi noin paljon häiritä, vaikka joku sanoisi omalta kohdaltaan mitä vain, vaikka uskoisi osaavansa lentää. Jos se lentäjä on lähdössä katolta hyppimään tai houkuttelee muita mukaansa, niin sitten ehkä hyvä syy älähtää, mutta jos se meinaa ihan turvallisesti suoralla tiellä omin jaloin juosten yrittää lentoon lähtöä, niin mitäs tuosta, antaa yrittää. Tuskin tuokaan tuleva synnyttäjä oli lähdössä erämökkiin yksinään kokeilemaan kivun sulkemista mielestään, vaan ihan synnärille luultavasti soittaa supistusten alettua niin kuin muutkin. Ja mistäs sen tietää vaikka onnistuisikin. Joku joka etukäteen jo pelkää, ei varmasti edes kokeilisi. Ehkäpä tuokin synnyttäjä luottavaisin mielin perehtyy asiaan etukäteen, minäkin luulen että kivun poissulkeminen ei riitä vaan siinä tarvitaan vähän muuta kättä pidempää. Mutta hyvähän tuo asenne on.
Oon itse synnyttänyt epiduraalilla, ja ihan hyvä puudute se oli. Ei tullut ongelmia ponnistukseen tai muuhunkaan. Mutta olen aika varma että olisin pärjännyt ilmankin, suurimpana tekijänä epiduraalin pyytämisessä oli väsymys (ei synnytyksen vuoksi) ja epätietoisuus synnytyksen etenemisestä. Jos olisin luottanut itseeni ja uskonut että minulla on korkea kipukynnys, ja jos olisin tiennyt että synnytys alkaa olla lopuillaan eikä aluillaan, ja jos olisin jonkun aikaa saanut rauhassa liikuskella ja rauhoittua ja miettiä asioita, en olisi epiduraalia pyytänyt silloin. Voi olla että lopulta olisin sen silti halunnut ja sitten olisi jo ollut liian myöhäistä, mutta missään tapauksessa siinä vaiheessa kun epiduraalin sain, en sitä olisi kipuihin tarvinnut, vaan halusin sen varmuuden vuoksi, jos onkin odotettavissa paljon pahempaa.
Kohta menen uudestaan synnyttämään, ja olen päättänyt etten haikaile kivunlievitystä jos synnytys etenee samaan tapaan. Yritän tällä kertaa uskoa itseeni ja kätilö kertokoon miten homma etenee. Jää nähtäväksi pettääkö usko ja pyydän taas sen epiduraalin, onhan se avautumisvaiheen loppu ja ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä minulle yhä tuntematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]
Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin.
[/quote]
Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.
-Ap
[/quote]
Sä supistelit pitkään, okei oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.
Raivostuttava lausunto Kätilöliitolta. Olen synnyttänyt kolme lasta ja keskimmäisen luomuna sen takia, että Kätilöopiston anestesialääkäri nukkui sunnuntaiaamuna klo 4. En maksa veroja nauraen siksi, että palvelu ei pelaa silloin, kun avuttomana helvetillisissä kivuissa makaan synnytyssalissa.
Voisiko sen Kätilöliiton puheenjohtajan vaikka vaihtaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]
Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin.
[/quote]
Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.
-Ap
[/quote]
Sä supistelit pitkään, okei oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.
[/quote]
Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:01"]
Minua hämmentää se, että puudutteita käyttäneet naiset syyllistyvät helposti ja ovat heti puolustuskannalla. Toiseksi luomusti synnyttäneet eivät puudutesynnyttäjien kuullen saisi olla ollenkaan ylpeitä suorituksestaan.
Mutta minäpä olen! Se oli oikeasti upea ja voimaannuttava kokemus. Mutta ei minua kiinnosta mitä muut tekevät, eikä siitä tarvitse loukkaantua, että minä pystyin siihen ja sinä et.
[/quote]
Minä olen synnyttänyt kaikki kolme luomuna (en omasta tahdostani) enkä ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mitä hienoa siinä on. Kipu on ollut niin tajutonta, että meinasi taju lähteä. Kakkosen ponnistusvaihetta en edes muista ja kolmosen kohdalla muistan vain sen, että oksentelin ja mies piti oksennuspussia kun kätilö yritti saada muksua irti (jäi hartioistaan jumiin). Kivun takia ponnistusvaihe myös pitkittyi koska en yksinkertaisesti uskaltanut ponnistaa.
Että juu, kyllä olisin mielelläni ottanut edes jotakin troppia mutta minkäs teet. En osaa kyllä tuntea minkäänlaista ylpeyttä siitä, että olen pusertanut kolme lasta ulos luomusti. Niin tekee monta miljoonaa naista ympäri maailmaa.
[/quote]
Luulen, että kipu oli osittain kamalaa siksi ettet ollut siihen varautunut etkä myöskään halunnut synnyttää luomuna. Mielellä on suuri vaikutus koettuun kipuun. Ja kyllä minä olen ylpeä itsestäni että olen synnyttänyt luomuna.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:47"]
Tajuatko ap, että sulla on vain hyvä tuuri. On tuuripeliä, millainen synnyttäjä on, aika pitkälti. Kipukokemus on erilainen, kun meillä on erilaiset kehot. Synnytä sinä paljon veronmaksajia kun sinut on selvästi siihen luotu. Mutta älä katso nenänvarttasi pitkin heikompaa ainesta joka ei ole yhtä arjalaista rotua kuin sinä ja turvautuu epiduraaliin.
[/quote]
Tämä todistaa sen että ei saa sanoa että on synnyttänyt luomuna ja se oli hieno kokemus. Koska heti on joku huutelemassa että katson nenänvartta pitkin ja koen olevani parempi kuin joku toinen? Ei, en todellakaan. Kipukokemus on ihmisillä erilainen, se on totta. Mutta uskon että asenteella tai ajattelutavalla siihen voi suuresti myös vaikuttaa. Ajattelen niin, että jos minä olen synnyttänyt luomuna, kuka tahansa pystyy siihen myös. Muutama kuukausi ennen synnytystä tein mielikuvaharjoituksia, sekä kokeilin hengittämistekniikoita, joita sitten käytin synnytyksessä. Synnytykseni alkoi supistuksilla jotka kestivät lähes kolme vuorokautta ja itse synnytys 20h. Kehon omat hormonit auttoivat hurjasti.
-Ap
[/quote]
Sä supistelit pitkään, okei oli varmasti kivuliasta. Osaatko kuvitella, kuinka kivuliasta oli jatkivst supistukset heti lapsivesien jälkeen? 4h ja poika oli ulkona. Oli ensisynnyttäjälle aika kova paukku kipuineen. Ei ollut siinä vaiheessa mielikuvaharjoituksista apua, eikä haikaranpesästä akupunktioineen. Olisi voinut mullakin olla hieman erilainen kokemus, jos olisin saanut avautua rauhassa ja kypsytellä tilannetta päiviä tai edes tunteja. Parissa tunnissa tuo nopeutettu tilanne ylitti sietokykyni, ja mä sorruin.Sain epiduraalin, joka kerkesi vaikuttamaan 20 minuuttia, kunnes rupesi ponnistuttamaan. Silloin vasta aukesi taivas.
[/quote]
Kyllä, supistelin pitkään ja olin useamman tunnin vain 1 cm auki. Neljästä kymmeneen senttiä meni parissa tunnissa, ja kun vedet menivät, oli vauva reilun tunnin päästä jo pihalla (ponnistus kesti 20min). Joten olihan siinä kovat supistukset ja ponnistamisen tunne oli todella voimakas. Huvittavaa kun sanoo että on synnyttänyt luomuna niin heti oletetaan että se ei ole sattunut ollenkaan.
-Ap
[/quote]
Eihän kukaan ole missään vaiheessa väittänyt etteikö sua olisi sattunut. Sun tekstistä vaan saa sen kuvan, että oot mielestäsi kokenut sen maksimaallisen kivun ja hurraa, pärjännyt ilman puudutuksia. Sä et tunnu tajuavan, että synnytykset on erilaisia. Kipu on yksilöllistä.
Koko kirjoitukseni idea oli se, että naiset pohtivat muitakin vaihtoehtoja. Tai siis tuntuu siltä ettei naiset huomaa että muitakin (en sano parempia, koska kaikille ne ei sitä ole, mutta varmasti joillekin olisi) vaihtoehtoja on tarjolla kuin epiduraalit ja spinaalit. Sanon tämän siksi että jos n.85% käyttää jompaa kumpaa tai molempia kivunlievityksiä tarkoittaa se pakostikin myös sitä ettei muita vaihtoehtoja edes haluta miettiä. Ja tottakai ymmärrän että on erilaisia kipuja. Olen miettinyt että jos olen joskus uudestaan raskaana en tiedä synnytänkö uudestaan luomuna. Toki se on toiveeni, mutta voinkin kokea kivun erilaisena sillä kertaa ja voi olla että tapahtuu jotain jonka takia se ei ole mahdollista.
-Ap
Mua itseäni hämmensi enemmän Naistenklinikan lääkärin kommentti, että kun synnytys on hyvin käynnissä niin vahvinta lääkettä vaan kehiin.
Synnytin esikoisen juuri Naistenklinikalla, jossa synnytys käynnistettiin. Koin olevani passiivinen toimenpiteisen kohde ja minun kanssani ei toimenpiteistä juuri neuvoteltu vaan enemmänkin ne määrättiin, myös epiduraali. Tässä toimenpidetulvassa en olisi kyllä varmaan ilman epiduraalia selvinnytkään mutta jälkikäteen mua harmitti paljon, ettei mulle neuvottu mitään äänenkäytöstä, liikkumisesta ym. Minä ja vauva olimme aivan pihalla pitkään synnytyksen jälkeen lääkecoctailista, jonka sain synnytyksessä ja käynnistyksessä ja synnytys oli pelottava ja kivulias. Olen kovasti katunut, että luotin siihen, että henkilökunta ohjaa ja neuvoo enkä itse selvittänyt asioita kunnolla etukäteen.
Nyt olen ihan hiljakkoin synnyttänyt toisen vauvani ns. luomusti. Synnytys oli ihana ja voimaannuttava kokemus. Toki kivuliaskin mutta musta tuntuu, että kipu ei silti ollut niin rajua kuin ekassa synnytyksessä (useinhan toinen synnytys ei ole niin kivulias kuin eka ja tietää mitä odottaa). Enkä nyt missään nimessä synnyttänyt ilman kivunlievitystä se vain oli kovin erilaista kuin esikoisen synnytyksessä. Mulla oli nyt tens-laite koko synnytyksen ajan käytössä ja sain siitä tosi paljon apua, oli kauratyynyjä ja lämpöpullo, homeopaattista lääkitystä, sain akupunktiota ja -painantaa, hierontaa, lauloin synnytyslaulua, käytin roikkumista, palloa, säkkituolia, hengittämistä ja synnytysjakkaraa. Säkkituolilla pystyin useammassa kohdassa nukkumaan supistusten välejä. Musta tuntui, että oma oksitosiinituotanto toimi kun sitä ei häiritty millään lääkkeillä ja olin jonkinlaisessa synnytystranssissa. Puolison ja doulan tuki oli erittäin tärkeää samoin kuin se, että henkilökunta tuki toivomaani luomusynnytystä. Parasta on ollut se, että minä ja vauva on voitu huippuhienosti synnytyksen jälkeen ensimmäiseen synnytykseen verrattuna.
En sano, ettei puudutusta saisi toivoa (mutta mielestäni olisi hyvä saada tietoa myös haitoista) mutta rajojaan voi kokeilla aika paljon turvallisemmalla mielellä jos kivunkäsittelyyn on keinovalikoimaa. Makuullaan sängyssä huutamalla synnyttäessä kun epiduraalia ilman onkin aika kauheaa selvitä mutta synnytyskokemus voi olla myös toisenlainen.
Puudutteet yleensä lisäävät riskiä, että tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Eli oksitosiinitippaa, mahdollisesti episiotomiaa, katetrointia jne jne.
Olen synnyttänyt puudutteilla kahdesti, ja ne olivat käynnistettyjä synnytyksiä ja toimenpidettä toisen perään vaativia. Olin järkyttävän kipeä. Kokemani luomusynnytyskin oli kipeä, mutta se oli siedettävämpää ja siitä jäi paremmat muistot kaikenkaikkiaan.
Joten jos valita pitää, niin hyvin etenevä luomu mulle, kiitos. Mutta mistä noista koskaan etukäteen tietää, tilanteen mukaan pitäis mennä.
Mä taas kuulun niihin, joka halusi esikoisen synnytykseen "kaikki mahdolliset mömmöt". No, ei mennyt niin kuin Strömsössä, avautumisvaiheeseen en saanut MITÄÄN kivunlievitystä, ja ponnistusvaiheessa vähän ilokaasua ja pudendaalipuudutteen (ponnistusvaiheessa kipu ei kuitenkaan ollut enää niin kovaa kuin avautumisvaiheessa). Ja todellakin oksensin kivusta, melkein pyörryn, leijuin jossain tajunnan rajamailla. Kieltämättä vähän katkera olo jäi, ja pelottaa mahdollinen seuraava synnytys. Kuitenkin vauva voi todella hyvin syntyessään, happitaso oli harvinaisen hyvä jne, ja kätilö sanoi tämän johtuneen siitä, etten saanut epiduraalia. Ehkä siinä on sitten perää, että se vaikuttaa vauvan imuotteeseen, vireyteen jne jotenkin.