Lue keskustelun säännöt.
Olinko kohtuuton? Pyysin kyläilijää lähtemään ovelta pois.
21.10.2013 |
Tuttava oli tulossa meille aamupäivällä oman lapsensa kanssa. Ollaan puistotuttuja, ei mitään läheisiä ystäviä. Minulla on neljä lasta, 5v, 2v kaksoset ja 3kk vauva. Tällä tuttavalla 2,5v lapsi. Piti siis olla playdate, mikä se nyt suomeksi onkaan.
Sovittiin, että tulevat klo 9, niin ehtii leikkiä ennen lounasta. Voi syödä lounaan meillä ja lähtevät sitten omaan kotiin päiväunille.
9.15 tulee tekstiviesti, että ei päästy vielä lähtemään, tullaan pian.
10.00 tekstiviesti, että kohta lähdetään.
10.30 soittaa, mikä se meidän tarkka osoite olikaan.
11.15 soittaa uudestaan, että sorisori meillä kesti, kun piti käydä kaupassa ja postissa ja nyt oltaisiin tulossa, viedään vain ne kamat kotiin ja tullaan.
12.00 seisoo oven takana ja sanon, että tulkaa toisena päivänä, meillä lapset menivät juuri päiväunille.
Tuttava silmät lautasina, että mitä ihmettä? Eikö me sovittu tästä? Eikö voi tulla nyt ja odottaa, että ne herää? Kun tää lapsi heräsi tänään vähän myöhemmin, sen ei tarvitse nukkua päiväunia, voi hyvin odottaa..
Sanoin, että mä tarvitsen omaa aikaa edes sen puoli tuntia tai tunnin, jonka lapset nukkuvat samaan aikaan. Että heippa. Soitellaan. Ja laitoin oven kiinni.
Asutaan Ruotsissa, joten kukaan ei nyt voi tunnistaa itseään tästä. Phuuh, otti päähän.
Kommentit (46)
Onko se niin kovin hienoa että boheemiuden nimissä ei kunnioiteta toisten aikatauluja yhtään? Niillä toisilla voi olla muitakin menoja sovittuna, kuin nämä yhdet leikkitreffit. Minusta on itsekästä, ettei sovituista ajoista pidetä kiinni edes puolen tunnin tarkkuudella. Noloa joutua selittelemään sitten omia myöhästymisiään sillä, että kaveri tekikin oharit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:25"]
Onko se niin kovin hienoa että boheemiuden nimissä ei kunnioiteta toisten aikatauluja yhtään? Niillä toisilla voi olla muitakin menoja sovittuna, kuin nämä yhdet leikkitreffit. Minusta on itsekästä, ettei sovituista ajoista pidetä kiinni edes puolen tunnin tarkkuudella. Noloa joutua selittelemään sitten omia myöhästymisiään sillä, että kaveri tekikin oharit.
[/quote]
Sinulla on suomalainen asenne tähän. Ruotsissa oikeasti monesti tavallaan oletetaan, että henkilökohtainen vapaustila (eli oikeus käyttää sovittua enemmän aikaa esim. tapaamiseen saapumiseen) menee tiukkojen sosiaalisten sopimusten edelle. Mukavuus ja hyvä ole ennen kaikkea, siinä missä Suomessa ykköspaikalla olisi täsmällisyys, tehokkuus ja toisen ihmisen aikataulun kunnioittaminen.
Ruotsissa myöhästelyä ei vain mielletä niin epäkohteliaaksi kuin Suomessa. Sosiaalisten vapaa-ajantilanteiden kohdalla siis, työelämässä olivat kyllä oman kokemukseni mukaan varsin täsmällisiä.
Tämä ruotsalaisilla yleinen asenne vaati itseltäni aika paljon totuttelua aikoinaan ja minulle välillä kyllä huomautettiinkin, että suomalaisuuteni näkyy siinä miten olen aina ajoissa joka paikassa. Lopulta kuitenkin totuin ja silloin ko. asenne alkoi tuntumaan oikein mukavalta ja elämää helpottavalta jutulta.
Vaikka Suomi ja Ruotsi monessa asiassa ovatkin hyvin samanlaisia, on näitä erojakin vielä. Tietyissä asioissa jopa yllättävän paljon.
T. Se Ruotsissa asunut.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:25"]
Onko se niin kovin hienoa että boheemiuden nimissä ei kunnioiteta toisten aikatauluja yhtään? Niillä toisilla voi olla muitakin menoja sovittuna, kuin nämä yhdet leikkitreffit. Minusta on itsekästä, ettei sovituista ajoista pidetä kiinni edes puolen tunnin tarkkuudella. Noloa joutua selittelemään sitten omia myöhästymisiään sillä, että kaveri tekikin oharit.
[/quote]
Sinulla on suomalainen asenne tähän. Ruotsissa oikeasti monesti tavallaan oletetaan, että henkilökohtainen vapaustila (eli oikeus käyttää sovittua enemmän aikaa esim. tapaamiseen saapumiseen) menee tiukkojen sosiaalisten sopimusten edelle. Mukavuus ja hyvä ole ennen kaikkea, siinä missä Suomessa ykköspaikalla olisi täsmällisyys, tehokkuus ja toisen ihmisen aikataulun kunnioittaminen.
Ruotsissa myöhästelyä ei vain mielletä niin epäkohteliaaksi kuin Suomessa. Sosiaalisten vapaa-ajantilanteiden kohdalla siis, työelämässä olivat kyllä oman kokemukseni mukaan varsin täsmällisiä.
Tämä ruotsalaisilla yleinen asenne vaati itseltäni aika paljon totuttelua aikoinaan ja minulle välillä kyllä huomautettiinkin, että suomalaisuuteni näkyy siinä miten olen aina ajoissa joka paikassa. Lopulta kuitenkin totuin ja silloin ko. asenne alkoi tuntumaan oikein mukavalta ja elämää helpottavalta jutulta.
Vaikka Suomi ja Ruotsi monessa asiassa ovatkin hyvin samanlaisia, on näitä erojakin vielä. Tietyissä asioissa jopa yllättävän paljon.
T. Se Ruotsissa asunut.
[/quote]
Noh... olet oikeassa, ruotsalaisia ei harmita seisoa myöskään kahvilan jonossa, kun joku tupeksii ja miettii vielä kassalla, että ottaisiko sittenkin latten sijasta macchiaton. Ruotsalainen ajattelee, että sama vapaus olla itsekäs on muilla siinä missä hänelläkin.
Mutta olen kyllä eri mieltä siitä, hyväksytäänkö Ruotsissa KOLMEN TUNNIN myöhästyminen sovitusta kyläilyajasta. Ap:llakin on oikeus pitää omasta päiväsuunnitelmastaan kiinni, se on myös ruotsalaista (siis oikeus olla itsekäs). JOS ap osasi sanoa kantansa nätisti, ei sen ruotsalaisen naapurin mammankaan pitäisi silloin olla loukkaantunut, molemmilla kun on oikeus itse päättää tekemisistään ja muuttaa suunnitelmiaan. Naapurin mamma piti tärkeämpänä mennä shoppailemaan kuin pitää kiinni sovitusta. Ap piti tärkeämpänä pitää neljän lapsensa päivärytmistä kiinni.
Miten ne ruotsalaiset sitten päättävät, kenen henkilökohtainen vapaus on tärkeämpi? Jos toinen päättääkin jatkaa shoppailuaan ja toinen odottelee jossain kahvilassa (vaikka olisikin voinut vielä pistää pesukoneen pyörimään, jos olisi tiennyt tapaamisen siirtyvän), niin kyllähän siinä vain toinen pääsee vapaasti päättämään ajankäytöstään. Ja jos molemmat olisivat ajoissa, ehtisivät he molemmat tapaamisen jälkeen jatkamaan sitä, mistä luopuivat tapaamisen vuoksi. Vai luopuuko vain se, jolle tapaaminen on tärkeä?
Taitaakin tuo "henkilökohtainen vapaus" ollakin vain tapa osoittaa toiselle kaapin paikka. Kun vapaasti valitsee, onko aika minun kanssani tärkeämpää kuin esimerkiksi tuo monasti mainittu shoppailu, osoittaa myös sen, mille sijalle minut arvojärjestyksessään asettaa.
Aika töykeää puolin ja toisin. Etkö saanut laitettua viestiä, että siirretään toiseen päivään, vaan oli pakko odottaa että ovat siellä oven takana monta tuntia myöhässä. Olisi ollut hyvin aikaa laittaa edes yksi viesti, mutta et vaivautunut tekemään sitä, miksi?
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:06"]
Tutulta kuulostaa, asuin aikoinaan itsekin Ruotsissa. Saanko ap udella, minkämaalainen tämä äiti oli ?
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 12:57"]
Molemmat olette törppöjä.
Tuo äiti joka ei ymmärrä että aikatauluja pitäisi noudattaa (tajusi sentään ilmoittaa missä mennään), mutta vaikka ihan naapurissa asuukin olisit kyllä voinut ilmoittaa että ei sovi tänään enää silloin yhdentoista aikaan, sen sijaan että olisit ollut vielä valmis joustamaan, annat toisen uskoa että kaikki on hyvin ja sopii vielä tulla, ja sitten käännytät pois kun olivat jo siellä.
[/quote]
[/quote]
Ruotsalainen äiti. Kyllä, myönnän, tein tosi tyhmästi itsekin. Alkoi vaan sisäisesti niin kiehuttaa tämä tilanne. Meillä oli koti putsplank siisti klo 9. Lapsilla kivat ja nätit vaatteet, minä hyvällä tuulella, makaronilaatikko juuri tehty valmiiksi uunia varten. Laitoin sen uuniin, niin olisi 1,5 tunnin päästä valmis ja sopivan jäähtynyt klo 11 lounasaikaan.
No, tunnin päästä ärsytti jo itseäni, lapsetkin kyselivät, missä se kaveri luuraa ja sanoin, että kohta tulee.
Vaihdoin lasten vaippoja pikaisesti, etten olisi juuri vaihtamassa vaippaa, kun vieras tulisi jne jne. Valmistauduin siis ihan koko ajan siihen, että kohta se tulee.
Kun sitten silloin puoli kahdentoista jälkeen tajusin, ettei näitä väsyneitä lapsia enää voi kohta pitää hereillä, olisi siinä vaiheessa pitänyt laittaa se viesti sille. En laittanut ja laitoin lapset nukkumaan.
Kun avasin oven, olin siis ihan räjähtämispisteessä. Mutta olin hymyileväinen ja yritin olla mahdollisimman kohtelias ja sanoa ystävällisesti, että nyt valitettavasti meni nämä aikataulut niin, että lapset menivät nukkumaan ja tavataan joku toinen päivä.
ap