LOKAkuisten keskiviikko

Hassua kun oon nyt lueskellut näitä synnytyskokemuksia niin ihan eri suuntaisia ne on :) Jos ensisynnyttäjille jotain oppia voi ottaa, niin ottakaa se, että synnytys voi olla IHAN MILLAINEN VAAN eikä kannata sulkea mitään vaihtoehtoja pois etukäteen.



Mä itse siis olin etukäteen ajatellut, että en halua epiduraalia, koska sitä pistämistä pelkään. Olin kirjoittanut kätilölle myös kirjeen, jossa oli joitain toiveitani ja yksi syvä toive oli, että epiduraalia ei painosteta ottamaan: että sitä voi suositella jos kätilö näkee sen tarpeelliseksi, mutta että en halua että sitä suositellaan useaan kertaan jos kieltäydyn. Mutta nyt oletan, että seuraavassa synnytyksessä otan sen ilman muuta koska se sopi minulle niin hyvin. Ja esimerkiksi jääsydämelle se ei ole sopinut yhtään!



Ainakin mulle ensisynnyttäjänä hoettiin hokemasta päästyäkin, että ei kannata tehdä mitään synnytyssuunnitelmaa. No siitä voin olla ihan samaa mieltä. Mä päädyin kokeilemaan ammetta toisin kuin olin ajatellut ja ottamaan epiduraalin toisin kuin olin ajatellut... ponnistusasento oli kyllä sama kuin olin ajatellutkin, se perinteinen puoli-istuva - ajattelin että en pysty seisomaan tai olemaan polvillani, että jalat ei kestä. En tiedä oisko kestänyt, en tullut selvittäneeksi! :)



Mutta huomaa vaan, että tosi tosi tosi henkilökohtainen kokemus tuo synnytys on.



Coe

Ei mulle ole sanottu milloin ois aikasintaan turvallista syntyä. Viimeks lääkärissä sanottiin vaa et kannattaa varautua siihen et punktio voidaan joutua tekemään parikin kertaa kun katotaan niitä keuhkojen kypsyyttä.

Ja tyttö synty tosiaan rv36+ ja oli " vaan" 10 päivää keskolassa sit pääsi kotiin, ite olin 5 päivää.

Ens viikolla tiedän taas paljon enemmän kun on lääkäri.





Sasku ja Onni rv29+4

Esikoinen synty suunnitellulla sektiolla. Mulla on häntäluu niin edessä ja on myötäämätön et kaikki synnytykset on sektioita. Ei mua edes kuvattu sillon ekan raskauden aikana, gynen mielestä oli niin selvä tapaus.

Vaikka olen diabeetikko ei se tarkota automaattisesti sitä et tehdään sektio. Esikoisen odotusaikana tehtiin punktio rv34+2 ja sektio tehtiin rv36+2. Tyttö oli vielä perätilassa. Painoarvio oli rv35+3 3,9kg ja syntyessään tyttö paino tasan 4kg.

Toivuin tosi nopeesti sektiosta. Sektio tehtiin aamulla ni illalla kävelin jo ihan omin avuin. 5 päivää olin osastolla, ei mulla ollu edes kiire kotiin kun tyttö oli keskolassa. Mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa sektiosta.



Sasku ja Onni rv29+4

DIRAH: Lantion koolla näin ulkoapäin ei ole merkitystä. Paremmin siitä kertoo pituus --> pitkällä ihmisellä (170cm-->) lantio on yleensä aina tilava, kun taas lyhyellä tulee helpommin ongelmia. Sisätutkimuksessa pystyy hieman sanomaan istuinluiden leveyden perusteella kuinka vauva mahtuu, mutta ilman pelvimetriaa (lantion kuvaus) se ei ole 100% varmaa. Tuota ei tehdä nykyään juuri kuin perätila-alasynnytyksiä suunniteltaessa.

Suuri merkitys on myös vauvan tarjonnalla (avosuinen/normaali, takaraivo/laki jne.) eikä niitä pysty arvioimaan vasta kuin synnytyksen aikana.

Tarkoitukseni oli rauhoitella, että ei sun ulkonäkö vielä tuomitse " huonoon" synnytykseen! bd!



TIKRU: en ole lukenut aikaisempia pinoja, mutta puhuitteko diabeteksesta ja siihen liittyvästä lapsivesipunktiosta? Ne tehdään yleensä H35-37 ja samalla määritellään myös EPO (sikiön vointi hapen saannin suhteen). Keuhkojen ollessa kypsät, synnytys käynnistetään usein parin päivän sisällä. Jos taas ei, niin viikon välein kontrolloidaan lvp. Tietenkin jos sikiö voi huonosti EPO:n perusteella, synnytys voidaan käynnistää kypsymättömistä keuhkoista huolimatta.



Omaan napaan ei juuri uutta. Muutamia kipeitä suppareita tullut --> kohdunsuu kuitenkin ok. Vauva liikkuu hirveästi:)



SYNNYTYSJÄNNITYKSESTÄ: Mua ei pelota itse synnytys, paljon enemmän pelkään raskausajan komplikaatioita esim. foetus mortus (kohtukuolema)..

Selvisin sokerirasituksesta, sokeriarvot oli tosi matalat :)

Minusta se oli oikein mukava testi, luulin että se on pahempi kun kaikki siitä valittaa. Sai rauhassa lukea lehtiä pari tuntia, eikä se litku ollut yhtään hullumpaa.



Esikoinen sanoi tänään ekaa kertaa " Äiti" ! Ihanaa!



Tänä aamuna oli ultra minulla. Sain painoarvion, 1100 grammaa! Kaikki hyvin vauvalla. Seuraava ultra ensi tiistaina, se on synnytystapa-arvio.



Synnytyksestä: Sehän ei ole salaisuus että haen pelkosektioon ja käyn terapiassa synnytyspelon takia.

En aio kertoa yhtään mitään synnytyksestäni koska täällä on ensikertalaisia joita alkaa pelottamaan. Mutta pelkoni siis johtuu ihan vaan siitä esikoisen syntymästä, se oli kamala kokemus enkä aio enää koskaan suostua synnyttämään alateitse.



Pelkopolista: Kaikki te joita yhtään mietityttää niin sinne vaan! Se on oikeasti hyvä käydä siellä: kätilö juttelee mukavia ja esittelee synnytyssalit. Sen jälkeen on takuulla parempi olo eikä pelota enää niin paljoa, koska tietää mihin on menossa. Ei sen pitäisi olla mikään häpeä käydä siellä, eikä sinne meneminen edellytä mitään hirveää kammoa. Rohkeasti vain, ette tule pettymään :)



Kävimme tänään pankissa ja saamme lainan, tosin takaajat tarvitaan :(

Tämä meidän asunto tulee huomenna myyntiin, ja kohta voimmekin jo tehdä tarjouksen omasta uudesta asunnostamme :)

Jipii!



-lupicaia 29+3

Mulla on kans ollut huolen aiheena iso sf-mitta. Nyt oli viikkoja 25+3 ja sf-mitta 28cm. Ei tullut mitään lisätutkimuksia mitan vuoksi. Tärkeää kuulemma on että mitta kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Loppuraskaudessa kuulemma sitten murehditaan ,jos murehditaan, sitä että onko syntyvä vauva suurikokoinen..Muuten neuvolassa kaikki oli ok. Ens viikolla lääkärille meno:)



Onkos kukaan muu toimistoalan hommissa? Minä istun paikallani 7,5h päivässä ja alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan ettei jaksa:( Masua kivistää ja jaloissa verenkierto on huonoa. Turvottaa kovasti. Illalla pitää ottaa aina mahdollisimman rennosti ja lepuuttaa jalkoja makuuasennossa. Meinaa vaan tuo lepääminen olla vähän hankalaa kun seuraa vailla ovat 7-,8- ja 3-vuotiaat ihanuudet:) Isi on iltavuorossa klo 23 saakka, niin siitä ei paljon seuraksi iltaisin ole. Onneksi ei ole enää kauaa töitä (8viikkoa), sitten saa lepuuttaa jalkoja just silloin kun siltä tuntuu!

Illan jatkoja kaikille:)

Jones ja pimupamu 25+3

Kiitos Saskulle vastauksesta. Varmaanhan yritetään pitää meidät " kasassa" mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Onneksi kuitenkin seurannat on näin hyviä mitä ne nyt Suomessa on. Sulla on vauva liian iso ja mulla epäillään, ettei kasva riittävästi. Tasan ei käy nämä onnen lahjat! ;-)



Mulla käynnistettiin esikoisen synnytys 40+3, kohdun kaula oli kyllä hävinnyt silloin, mutta suu oli auki ehkä just ja just sormelle. Sain sen kypsytyskapselin ja jouduin makoilemaan osastolla ja käppyrää otettiin noin tunnin välein. Aluksi näytti siltä ettei mitään tapahdu ja kaikki jouduttaisiin ottamaan seuraavana päivänä uusiksi, mutta sit kun mies lähti kotio odottelemaan, niin johan alkoi supparit. Suppareita kyllä sitten kestikin ihan kiitettävästi ennen kuin poika oli maailmassa. Koko synnytys kesti 16h37min ja ponnistusvaihe oli onneksi vain 12min. Onneksi en kauheesti ollut suunnitellut mitään etukäteen vaan menin tilanteen mukaan. Sain ensin petidiinipiikin kankkuun ja se ei oikeestaan auttanut kipuun, mutta avasi kohdunsuuta 4cm. Siihen mennessä oli jo kahdeksan tuntia supistellu säännöllisesti ilman mitään tulosta. Ilokaasua kokeilin myös, mutta se teki niin karsean olon, että ei mulle sopinu. Kätilö sit päätti, että laitetaan epiduraali, jotta saisin levätä edes vähän. No siitä sain nauttia vain vajaan tunnin, koska luultiin, että joudun hätäsektioon. Vauvan sydänäänet oli joka supistuksella kadoksissa. Lääkäri tuli ottamaan vauvalta verinäytteitä päästä, jotta saadaan tietää miten huonossa jamassa on. Just silloin mun teki mieli alkaa ponnistamaan ja en ensin meinannu uskoa, että mulle oikeesti annettiin lupa ponnistaa. Oli siis kohdunsuu avautunut tosi nopeesti yhtäkkiä täysin. Ensin yritin ponnistaa kylkimakuulla, mutta sitten vaihdettiin asento perinteiseen puoli-istuvaan ja kyllä se ainakin minusta tuntui paljon paremmalta ja helpommalta asennolta ponnistaa. Kivuista muistan sen, että yksin hiljaa mietin alkuun koko ajan: leikatkaa se vauva ulos. Sitten kun hän oli syntynyt, olin hyvin tyytyväinen alatiesynnytykseen kuitenkin. Eikä edes ollut tehty sitä mun niin kauheesti kammoksumaa episiotomiaa.

Ainoot asiat joita nyt jännitän ovat just tuo episiotomia sekä se, että kestäähän vauva riittävän isoille viikoille mukana. Onko useammin synnyttäneillä kokemuksia tuosta epparista, että onko sitä sitten tarttenu tehdä vielä esim. kakkosen kohdalla tai kolmosen jne?

Riippuu tietysti niin paljon vauvan koosta ja kätilöstä, että miten sitten katsoo tarpeelliseksi, mutta silti mietityttää... Meidän esikkoa on osa kätilöistä sanonu normaalin kokoiseksi, painoi 3390g, mutta nyt viimeksi lääkäri piti hieman pienenä. Kuinkahan isoja vauvojen pitäsi olla, kun joillakin ihan terveilläkin on noin 2500g painoisia täysiaikaisia vauvoja?

Eipä mulla nyt sitten taas muuta.

Ja alkaahan nuo viikot olla sullakin aika hyvät jo! Harvoin se puhkeaa kuin salama kirkkaalta taivaalta, että vauva pitäisi saada ulos heti! Lääkkeillä pystytään pitkittämään aika hyvin ja kunhan ehtii saamaan Celestonet, niin hyvät mahikset on! Itse pidin rajana H27, silloin todennäköisyys kuitenkin jo 90%, että vauva syntyy elossa ja säilyy pahimmitta vaurioitta!:)



Ja PATOVAHTI: Millä perusteella teillä on ensarille(?) synnytystapa-arvio? Täällä ei automaattisesti ole, lähetteellä (epäily epäsuhdasta, makrosomiasta tms.) ainoastaan. Edellisen sektion takia joutuu kyllä kaikki.





A & Kirppu h28+6

Mä oisin halunnut epiduraalin ekalla kerralla, kätilö ehdotti useasti ja oli sitä mieltä että spinaali koska mulla oli vauva muutenkin niin alhaalla että painontunteen lisääntyminen olisi kuulemma ollut tosi tuskallista. Mulla muutenkin supistukset tuntuivat järkyttävinä kipuina peräsuolen ja emättimen alueella. Spinaali vei tunnon, mutta samalla katosi myös ponnistamisen tarve eikä supistusten kipua saatu mulla pois millään, juuri siitä syystä, että vauva painoi koko ajan sellaisia paikkoja joita ei voi puuduttaa.



En usko että haluan nytkään epiduraalia jos saa valita sillä se painontunne suppareiden aikana on lähes kestämätön (= pakkohan se kestää on, mutta kuvailemattoman kauhea).



Epparista; olin ennen synnytystä kuullut, ettei kannata missään nimessä antaa tehdä epparia vaan antaa revetä itsestään -> paranee kuulemma paremmin, mutta mulla kätilö sanoi loppuvaiheessa että jos tehdään eppari niin tulee ulos 1-2 työnnöllä, ilman eppari menee vielä ehkä pitkäkin tovi kun lihakset olivat niin tiukat tuolla jossain. Olen tosi onnellinen että annoin luvan, sllä se parani helposti ja nopeasti eikä siitä ole sen jälkeen vaivaa ollut edes ekassa yhdynnässä synnytyksen jälkeen. Eli suosittelen!



Nää mun kokemuksi mutta mun ohje ekakertalaiselle on, ettei kannata murehtia yhtään. Mä keskityin koko ajan vain siihen, että hengitän pitkään ja syvään ja ainakin mulla meinas taju lähteä jos hetkeksi rupesin ajattelemaan mitään muuta. Myös aika ja synnytys eteni nopeasti kun elin vain siinä " hengitysmaailmassa" koko synnytyksen ajan. kertaakaan en edes miettinyt, että pitääkö mun tietää ja kysyä jotain seuraavasta vaiheesta. Luotin 100% henkilökuntaan.

Saskulla on diabetes ja minulla on munuaissairauden aiheuttama verenpainetauti. Kyselin häneltä sen vuoksi, että olemme molemmat tarkemmissa seurannoissa vauvojen hyvinvoinnin vuoksi. Minulle ei ole vielä ainakaan mitään noista lapsivesipunktioista sanottu ja en edes tiennyt niitä tehtävän tuon asian vuoksi. Viisastuin siis erittäin paljon. Kiitos teille! Istukasta on tällä hetkellä huoli suuri, koska se ei kuulema verenpainetautisilla kehity kunnolla. Tosin esikoisesta silloin sanottiin sen olevan normaalin näköinen ja kokoinen, että en sitten tiedä mikä siinä ei kehity kunnolla. Ja tämä kakkonen on nyt kuitenkin esikoiseen verrattuna kasvanut isompana koko ajan. Mutta istukka voi hetkenä minä hyvänsä sanoa sopparit irti ja se toksemia kummittelee.

Suomessa keskiarvo la:n kieppeillä syntyvälle on 3,6kg, pojat 4% isompia kuin tytöt. -2SD käyrä menee siinä 2,8kg kieppeillä ja yläkäyrä (+2sd) n. 4,6kg. Nämä siis juuri lasketun ajan lähellä syntyvistä.

Mulla siis esikoisesta tuli synnytyksen jälkeen toksemia. Se kuulema lisää kuitenkin riskiä, vaikka periaatteessa on eri asia kuin raskauden aikainen toksemia. Ja kohtuvaltimoiden virtauksissa kun näkyy joku sellainen syvennys, niin se ennakoi tulevaa toksemiaa. Siksi niitä virtauksia niin usein mulla mitataankin, että nähdään mitä siellä tapahtuu ja pystytään ennakoimaan paremmin. Tosin minua on säikytelty tämän raskauden aikana jo niin monesti turhaan, että en oikein tiedä nauraako noille pelotteiluille vai mitä niille tehdä...

Mutta viikko kerrallaan ja menihän esikoinenkin yliaikaiseksi! Josko tälläkin kertaa olisi onni matkassa...

korkea verenpaine nostaa painetta myös istukassa ja napanuorassa, jolloin virtaus ei ole parasta mahdollista --> kasvu hitaanpaa, hapensaanti huonompaa. Mutta jos lääkkeillä (verenpainelääkkeet) RR saadaan pidettyä normaalin lukemissa, niin usein raskaus sujuu täysin ongelmitta ja vauva voi hyvin!!

Miten aikasin punktio voidaan tehdä? Onko siitä mitään hyötyä jos se tehdään kovin aikasin?

Esikoinen kasvo isoks ja punktio tehtiin rv34+ ja sektio rv36+. Tämä kaveri kasvaa ilmeisesti vielä isommaks ja on jo sanottu et syntyis aiemmin ku siskonsa, nyt mietin koko ajan et miten paljon aiemmin mahtavat ottaa tämän kaverin ulos,...



Sasku ja Onni rv29+4