Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että epparin tikkaaminen sattuu hirveästi?
20.10.2013 |
Nyt yhä paljon synnytyksen jälkeen on jäänyt askarruttamaan, onko normaalia, että epparihaavan tikkaaminen sattuu hirveästi? Muistan kun rukoilin, huusin ja itkin puudutetta, mutta sattui vain hirveästi ja olin niin voipunut synnytyksestä, etten jaksanut kuin itkeä. Muistan hämärästi, että kätilö olisi sanonut laittaneensa puudutusta, mutta silti se kipu on jäänyt tuskallisena mieleen.
Onko tuollainen normaalia?
Kommentit (30)
Toivottavasti tämänkin ketjun lukevat synnyttämään menijät jäävät miettimään hetken, voisiko näitäkin tilanteita minimoida mahdollisimman hyvin omalla toiminnalla?
Kun hirveän moni esim. on sitä mieltä, että kaikki puudutteet synnytyksessä mulle ja heti, ja ettei siihen koitokseen kannata mitenkään valmistautua, antaa mennä vaan omalla painollaan...
Se kun on ihan tilastollinen tosiasia, että pelkkä epiduraalikin lisää repeämien syntyä ( ei kunnolla tuntoa ponnistuvaiheessa, ponnistaa liian rajusti) ja epparin riskiä ( ei ponnistamisen tarvetta, joudutaan käyttämään imukuppia ja tekemään eppari)
Meillä on ystäväpiirini kanssa jaettu paljon kokemuksia synnytyksestä, siis kokeneemmat antaneet vinkkejä, ja jokainen synnytykseen menijä valmistautunut kunnolla, ja kas, saldot on aika mahtavia.
Nainen 1 : 3 synnytystä luomuna, yhteensä 9 tikkiä näistä kaikissa.
Nianen 2: 3 synnytystä, joissa ekassa pieleen mennyt epiduraali ( vauvan sydänäänet romahti, kaveri itse puutui kaulasta alaspäin) hätäsektio, sen jälkeen kiinnostui asiasta, ja kaksi seuraavaa luomuna, ei tikkejä.
Nainen 3: 2 synnytystä, yhteensä 7 tikkiä ekassa lopussa paracervikaali
nainen 4; 2 synnytystä, 2 tikkiä luomuna
nainen 5 :1 synnytys luomuna, ei tikkejä
Ja siksi mä tiedän nämä, kun me ihan oikeasti pidetään näistä kirjaa, vertaillaan kokemuksia, ja toivottavasti voidaan joku päivä tehdä jotain isompaa näillä kokemuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tikattiin I ja II asteen repeämät ilman kunnollista puudutusta. Kuulemma olisi pitänyt ihastella vauvaa ja olla huutamatta. Epikriisissä luki, että "kudos on haurasta ja repeilevää". Oli kammottava kokemus.
25, minä jonka synnytys ei sattunut, koska sain oikeat puudutukset oikeaan aikaan ja oikeanlaisina annostuksina, synnytin perätilassa olevan ison vauvan, ja lääkärikin sanoi, että nyt keskitytään ponnistamaan lasta eikä kärsitä kivusta, koska lapsi oli hiukan hankalassa asennossakin perätilaksi ja iso.
Minulla synnytys oli luomuna ja aika pahat repeämät tuli, en tiedä miksi. Se vaihe kun piti alkaa ompelemaan oli eka vaihe koko synnytyksessä kun minulle yritettiin tyrkyttää ilokaasua. Kieltäydyin. Inhottavalta se ompelu tuntui vaikka kai ne jotenkin puudutti. En pelännyt synnytystä kovastikaan, mutta ajatus tosta välilihan leikkauksesta tai repeämisestä ja etenkin sen ompeleminen on ollut aina sellanen vastenmielinen... yääk!
25: luomuna synnytin ja emättimeen koko pituudeltaan toisen asteen repeämät. Tikkien määrää en tiedä, eiköhän sinne ihan tarpeeksi laitettu.
T. spinaalin tikkausta varten saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25:lle: Minähän olin siis käynyt kaikki synnytysjoogat, opetellut äänenkäyttöä, liikkumista, venytin ja öljysin välilihaa raskausaikana ja kaikkea mitä nyt keksin. Synnytys ei mennyt kuten piti, ja oli todella kivulias, supistukset jatkuivat ilman taukoja useamman tunnin oksitosiinitipan voimistamana, mutta ainoat lääkkeelliset mitä sain eivät toimineet ja kunnon puudutuksia en saanut. Joten todellakin tein paljon synnytyksen sujumiseksi, mutta silti ei mene aina niin kuin toivoisi. En siis halunnut puudutuksia "heti," mutta en myöskään saanut niitä sitten kun olisin oikeasti tarvinnut.
Ottaisin erittäin mielelläni sinut ja ystäväsi neuvomaan minua mahdolliseen toiseen synnytykseen, jos teillä on jotain sellaista tietoa, josta olen vielä jäänyt paitsi.
t. ap
25:sella hurja viiden naisen tutkimus aiheesta. Näistäkin vain kaksi selvinnyt ilman tikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin kyllä ottaa asian esiin mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla. Mutta tekevätkö ne oikeasti jotain toisin? Voinko jotenkin varmistua asiasta, että minua ja kipuani uskotaan, jos se on yhtä hirveää kuin viimeksi. Viimeksi olin niin uupunut kivusta, etten enää jaksanut kunnolla edes kyseenalaistaa mitään.
t. ap
Mikä ihme on "eppari"? Onko se kenties epiduraalipuudutus? Miksi jollekin elämän ikävälle realiteetille pitää vängätä joku "söpöstelevä" sanaväännös?
Multa ei kätilö leikannu niin tuli sitten ihan kunnon (toisen asteen) repeämä. Kyllä mulle puudutettiin hyvin, en oikeastaan tuntenut yhtään mitään. Kuitenkin pidin sitä ilokaasua varmaan vähän kun turvana :D Itse en muista yhtään kauan siinä meni mutta äitini (oli synnytyksessä mukana) sanoi siinä menneen vähän vajaa tunti. Lääkäri ompeli. Kyllä jossain välissä joutui laittamaan lisää puudutetta kun vaikutus ehti jo lakata välissä. Se yksi pisto oli ainut kun sattui