Jätin sitten 1v:n yksin huutamaan sänkyyn
Ei vaan pysty enää. Jokainen nukuttamiskerta on aina niin vaikeaa, että nyt on pakko tulla muutos. Pari kuukautta sitten sain lapsen nukkumaan omaan sänkyyn ja se on nyt sujunut ihan hyvin, ei suostu enää edes viereen nukahtamaan. Yöheräilyt vähenivät ja niin edelleen. Mutta se nukuttaminen... Pitäisi olla ihan vieressä, roikkua siinä sängyn laidalla ja pitää kädestä kiinni, silittää tukkaa ja niin edelleen. Ei kelpaa, että istun tuolilla sängyn vieressä tai että istun oman sänkyni laidalla noin puolen metrin päässä. Eikä lapsi enää malta edes rauhoittua kun minä olen siinä, pelleilee vaan...
Tänään sitten menin omalle sängylleni makaamaan, niin että lapsi kyllä näki minut. Huusi, huusi, ja huusi. Heitti tuttia pois ja huusi lisää. Kippasin aina välillä takaisin makuulle ja annoin tutin. Sama vaan toistui. Kolmen vartin päästä mulla meinasi totaalisesti mennä hermot, ja lähdin koko huoneesta pois. Sinne jäi huutamaan. Meni ehkä reilut viisi minuuttia, huuto hiljeni ja lapsi nukahti. Nyt se nukkuu, mutta tuollainen itkun jälkeinen nyyhkytys kuuluu vielä unenkin läpi.
Karmea olo. Saikohan se nyt jotain traumoja? Mä en vaan jaksa enää tätä palvelusten määrää nukkumaan mennessä. Ja tosiaan kun ei kelpaa, että olisin samassa huoneessa näköetäisyydellä... Miksei mun lapsi voi vain mennä iisisti sänkyyn ja painaa päätä tyynyyn? Huoh...
Kommentit (32)
Minkälaisia vinkkejä teillä viisaammilla on 2kk ikäisen nukahtamista helpottamaan? Yliväsynyt vauva oikein taistelee nukahtamista vastaan ja huuto alkaa heti, kun käsistään laskee... Ensin tämä vaikeus tuli esiin illalla ja yöllä, nyt myös päivisin. Olemme ihan rikki jo tähän tilanteeseen. :,(
Niin me ollaan erilaisia. Mä olen kaikki kolme lastani silittänyt uneen. Mun mielestä ne ovat olleet ihania hetkiä näin jälkikäteen ajatellen. Välillä sauhu vaan nousi korvista, kun olis voinut tehdä jotain muutakin, mutta lapset ovat pieniä niin vähän aikaa ja välillä oli tosi kivaa itsestäkin köllötellä lapsen vieressä.
[/quote]
Joo. Näin mäkin olen tehnyt tähän asti ja itse asiassa noin ajattelen vieläkin. Tykkään toimia lapsiystävällisesti, kaikilla on parempi mieli. Mutta fakta vaan on se, että en jaksa joka päivä kahta kertaa näitä alati lisääntyviä vaatimuksia. On myös fyysisesti rasittavaa roikkua siinä pinniksen reunalla, henkisestä puolesta puhumattakaan. Sun lapset ilmeisesti nukahtaa nopeasti, meillä on aina saanut silitellä ja hyssytellä puolikin tuntia. Ap
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan aika on ajanut huudatusunikoulujen ohi. Mäkelä viittaa kiintymyssuhdetutkimuksiin, joiden mukaan lapsen kehityksen kannalta on oleellista, että lapsen viesteihin vastataan.
– Lapsi oppii kyllä olemaan huutamatta, jos hänen itkuunsa ei reagoida. Mutta huudattamisen hinta on kova. Se haittaa vauvan kehitystä ja vaikeuttaa vauvan ja vanhemman suhteen kehittymistä. Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta.
Mäkelä muistuttaa, että kaikki pienet lapset havahtuvat unisyklien välissä hereille tarkistamaan ”onko heimo tallella”. Mäkelän mukaan univaikeudet saattaisivatkin vähentyä oleellisesti, jos perhepedit yleistyisivät makuuhuoneissa. Länsimainen tapa jättää pienet lapset yksin nukkumaan perustuu hänen mielestään aikuisten tarpeisiin.
– Perhepedissä vauvan unisykli muotoutuu äidin sykliä mukailevaksi ja vanhemman yöherääminen on tällöin vähemmän hänen syvää unta rikkovaa.
Mäkelällä ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että pieni lapsi nukkuu omassa sängyssään, kunhan sänky on vanhempien huoneessa ja kunhan lapselle opetetaan nukahtamista lempeästi tassutellen ja tyynnytellen.
– Vanhemmille on sanottu, että antakaa lapsen vain huutaa yöllä. Jotkut lääkärit ovat jopa neuvoneet vanhempia vain hommaamaan korvatulpat, Mäkelä paheksuu.
Joidenkin psykologian koulukuntien mielestä lasta ei missään nimessä pitäisi jättää huutamaan. Muistelen lukeneeni sellaisestakin tutkimuksesta, että huutamaan jätetyistä lapsista tulee republikaaneja/konsevatiiveja ja kaikkihan tietää ettei ne tyypit millään älyllä loista.
Heh, nauroin tota konservatiivikommenttia :D
Meillä nukutaan perhepedissä, aika helvettiä sekin on.
Voi kurja. Tuskin mitään traumoja kuitenkaan jää. Itse nukutan yksivuotiaan viereen, johon sitten jääkin yöksi nukkumaan. Tai sitten nostan hänet oman sänkyynsä kun on nukahtanut. En jaksa stressata omaan sänkyyn nukuttamisella, pääasia että saan itse nukuttua. Jospa sitten viisivuotiaana nukahtaa reippaasti omaan sänkyynsä. Meillä ei ole tuttia tai tutipulloa käytössä, onkohan siksi niin helppo saada nukkumaan iltaisin. Viereen tosin nukahtaa, mutta maks 10 minuutissa mutta kuitenkin. Reippaita on äitit, jotka saa vauvansa nukahtamaan oman sänkyynsä!
Sinulle, joka kyselit 2kk vauvan nukutuksesta: meillä on ollut lasten kanssa samaa ongelmaa. Päivällä nukutettu vaunuihin, joissa heiluttelu ja laulu ovat rauhottaneet ja nukuttaneet vauvan. Illalla nukkuneet viereen. Unikoulut aloitettu 6kk iässä.
2 kk ikäinen vauva on niin pieni vielä, että tissi suuhun ja viereen (tai tuttipullo). Koliikista voi olla kyse, jos tarttee hirveesti hytkytellä tms, mutta se hellittänee jo piakkoin, yleensä jo 4 kk mennessä viimeistään.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 15:06"]
Minkälaisia vinkkejä teillä viisaammilla on 2kk ikäisen nukahtamista helpottamaan? Yliväsynyt vauva oikein taistelee nukahtamista vastaan ja huuto alkaa heti, kun käsistään laskee... Ensin tämä vaikeus tuli esiin illalla ja yöllä, nyt myös päivisin. Olemme ihan rikki jo tähän tilanteeseen. :,(
[/quote]
Minä en laskenut käsistäni. Syötin ja vauva nukahti siihen.
Miksi mulla ei ollut mitään tuollaisia ongelmia?
Lapsi ei huutanut eikä äiti.
32: Ehkä sä vaan oot niin paljon parempi äitinä, että asiat sujui luonnostaan hyvin. Voit onnitella itseäsi.
Terve lapsi kokeilee juuri tuolla tavalla, kun vähän pistää itkuksi niin juokseeko äiti paikalle vai ei. Nro 20 taas vähän yrittää jotain säälittävää provoa ;) Jos lapsi ei huuda oikeaa hätää (esim. kipua, nälkää, kakkaa housussa), niin ei se saa traumoja siitä, ettei saa tahtoaan läpi. Ja juuri siitähän tuossa tapauksessa on kyse.