Jätin sitten 1v:n yksin huutamaan sänkyyn

Kyllä se oppii. Meillä aina välillä testaa ja huutaa, mutta sitten taas menee hyvin nukkumaan. Itse yleensä ensin menen muutaman minuutin jälkeen kippaamisen maaten ja sitten aina pidennän väliä kun käyn huoneessa. 1-2 päivää menee huutaessa ja sitten saattaa sujua kuukausia hienosti nukkumaan meno. 

Ei saa traumoja. Sä teit ihan oikein. Lapsella ei ole mitään hätää kuvauksesi perusteella.Tiedän, että tuo on rankkaa ja lapsi oppii aika nopeasti ja varhaisessa vaiheessa kokeilemaan vanhempiaan.  (Ja korostan että eri asia on sitten se kun jättää lapsen täysin yksin aina huutamaan pitkäksi aikaa, mutta tässä nyt ei ollutkaan kyse siitä.)

Meillä samanikäinen ja nukuttaminen ihan helvettiä. Yhdessä vaiheessa saatiin jo opetettua nukahtamaan sänkyynsä siten että jompikumpi istui vieressä, mutta nyt haluaa nukahtaa tissille, syliin, tai ei halua nukahtaa ollenkaan. Sama päiväunilla. Huutokonserttia on siis yleensä kahdesti päivässä ja kestää yleensä tunnin. Perseestä suoraan sanottuna. 

Kiitos synninpäästöstä... :D Mietin vaan, miten tässä kannattaa nyt edetä? Pitäisikö vaan jättää yksin sinne huoneeseen jatkossa ja käydä välillä kaatamassa makuulle, vai pitäisikö mun pysyä samassa huoneessa mutta olla roikkumatta siinä vieressä? Jälkimmäinen tuntuisi ystävällisemmältä ratkaisulta, joskin aika rasittavalta... Huutamiseksi menee joka tapauksessa.

Neuvoisin että annat vaan huutaa (jos kestät kuunnella). Osoitat lapselle olevasi lähellä ja ettei mitään hätää ole. Käyt esim. välillä silittämässä, sanot että nyt nukutaan ja lähdet huoneesta pois. Tai sitten tosiaan pysyttelet samassa huoneessa esim. makoilet sängyllä että lapsi näkee. Tärkeintä lienee pysyä rauhalllisena. Jos alkaa hermostuttamaan poistut huoneesta hetkeksi.  Jos huuto menee aivan hysteeriseksi nostat syliin ja kun rauhoittunut --> takaisin sänkyyn. On nää tämmösiä kakspiippusia juttuja. Meilläkin kaksi lasta ja nuorin on nyt suunnilleen samanikäinen kuin teillä. -3

Järjellä kun itsekin ajattelen, niin lapella on turvallinen koti ja omassa pehmoisessa sängyssä ei mitään hätää ole. Saa niin paljon hellyyttä ja syliä ja rakkautta ettei varmastikaan traumoja synny vaikka itkisikin jonkin aikaa sängyssään. On se vaan siltikin niin raskasta kuunneltavaa ja tottakai huoli toisesta, ettei koe mitään hylkäämisen tunteita. Nää on niin vaikeita asioita. Kun toisaalta pitäisi olla systemaattinen ja nostaa syliin ja sänkyyn, syliin ja sänkyyn. Mutta sitten lapsi oppii just niihin palveluksiin eikä nukahda ikinä ilman noita palveluksia... pläääääääh. -3

Mitä ihmeen traumoja? Sinuna en tekisi enää sitä, että jäät viereen palloilemaan. Jätät sänkyyn vaan ja käyt tarpeen mukaan kippaamassa takaisin pitkälleen. Meillä on 3 ja 1v lapset ja eilen tuo meidän 1v kokeili tosissaan mun hermoja. Päiväunille ei meinannut millään rauhoittua vaikka oli väsynyt. Heitteli unilelujaan esikoisen päälle, nyhti lakanoita ja räyhäsi varmaan tunnin, kunnes annoin räyhätä jonkin aikaa. Sitten nukahti lopulta. Yleensä rauhoittuu yö ja päiväunille itsekseen ja onhan isosisko viereisessä sängyssään. Eilen vaan piti kokeilla, että josko äiti luovuttaisi ja nostaisi pinniksestä pois...no ei onnistu!;)

Ihan oikein toimit, ap. Yksivuotias voi olla todellinen pain in the ass tuon nukahtamisasian kanssa, mutta lohduttaudu sillä että se menee kyllä ohi, kun olet johdonmukainen etkä anna periksi nukkumisasiassa. 

(Missäs muuten kaikki perhepetiläiset on, kun eivät oo kiekumassa, että lapsen paikka on aikuisen kainalossa....)

lapsi pyytää niitä palveluja niin kauan kuin niitä suostut antamaan. Kannattaa siis lipettaa se tutin palauttaminen jne. Ei minusta silti kannata uksin jättää huutamaan. Makaat lattialla tai sängyllä pinnasängyn läheisyydessa ja annat lapsen huutaa ihan rauhassa vaan.

Meillä oli sama juttu, kun poika oli 1v. Menin pois huoneesta ja poika kitisi jonkin aikaa semmosta melkeen itkua ja nukahti. Jos alkoi itkemään kunnolla, menin huoneeseen. Joskus kun oli ihan levoton, annoin tuttipullon sänkyyn, kun osasi itse sitä pitää kädessä. :)

Mä jättäisin yksin nukkumaan. Lapsi oppii nopeasti nukahtamaan ihan itse pään silityksen ja hyvien unien toivotusten jälkeen. Viikko korkeintaan menee siihen, ekun lapsi testaa, tulisiko äiti palvelemaan. Itse en enää suostuisi vieressä patsastelemaan enkä sängylläkään makoilemaan, vaan menisin omiin hommiin. Kahden ekan lapsen kanssa tein sen virheen, että hypin heidän toiveittensa mukaan, kun "pelkäsin" lapsen itkua, mutta kolmen nuorimmaisen annoin nukahtaa omia aikojaan, juuri siinä vuoden iässä. Ja tosiaan, nopeasti oppivat. Lapset on jo isoja eivätkä vaikuta ollenkaan traumatisoituneilta.

Hyvä ap! Nyt jatkat samaan malliin! Eka huutonukutus takana! Itsellä kaksi lasta (5 ja 2,5 v.) ja molemmille jossain vaiheessa tehty samanlainen "unikoulu". Esim. esikoinen jaksoi kiukutella kaksi iltaa ja sen jälkeen on hienosti nukahtanut omaan sänkyynsä. Ennen nukkumaanmenoa on samat, aina toistuvat iltarutiinit ja paljon halittelua ja paijailua, että lapsella on perusturvallinen olo. On ollut todella helppoa meidän vanhempien viettää välillä omaa iltaa, kun lapset nukahtaa omiin sänkyihinsä ilman vippaskonsteja myös silloin kun joku muu on nukuttamassa. Välillä kuulee, kun joku nukuttaa esim. 3-vuotiasta puolitoista tuntia, itse en kyllä jaksaisi!  

Toisen lapsen kohdalla käytimme muuten tällaista tekniikkaa: ensimmäisenä iltana lapsen annettiin itkeä minuutti. Sitten hänet käytiin laittamassa takaisin makuulle, peitto päälle ja sanottiin vain nyt nukutaan, hyvää yötä. Ei siis mitään halipusuja, vaikka olisi kuinka huono omatunto. Tarkoitus antaa lapselle viesti: nyt nukutaan, ei seurustella. Sama juttu toisena iltana. Kolmantena ja neljäntenä iltana 3 min. Seuraavaksi olisi odotettu 5 min. jne. mutta emme koskaan joutuneet menemään niin pitkälle. Tällä tavalla lapsi huomaa ettei ole yksin, vaan äiti tai isä ovat lähellä mutta joutuu kokeilemaan itsekseen tyyntymistä.

Jo pieni lapsi kokeilee rajojaan ja yrittää saada mahdollisimman hyvää palvelua. Eikä nuo omat lapsoset kovin traumatisoiduilta vaikuta...  :) Ja tietysti on itsestäänselvää, että ei huudateta jos lapsi on kipeä tai tekee vaikka hampaita.

Kiitos tsempeistä. Meillä siis se huuto ei ole mitään pientä kitinää vaan temperamenttinen lapsi huutaa täyttä kurkkua. Tuossa kun olin jo antanut hyvän aikaa itsekseen huutaa (olin siis samassa huoneessa vielä) niin tein virheen ja menin hetkeksi pitämään kädestä kiinni. Sitten kun päästin irti niin alkoi ihan hysteerinen itku... No, tiedänpä nyt etten ainakaan sitä tee enää toiste. Huono omatuntohan tässä tosiaan tulee, mutta kai se on pakko kestää.

Meillä ei ole mitään vaikutusta sillä, että kippaan takaisin sänkyyn ja laitan peiton päälle. Lapsi on alle kahden sekunnin sieltä takaisin ylhäällä ja roikkumassa sängyn laitaa vasten.

Ehkä mä teen niin, että olen samassa huoneessa niin lapsi ei joudu olemaan yksin. Helppoa olisi olla johdonmukainen, mutta kun en ihan tiedä, mikä se paras keino kuitenkaan olisi.

Jos muuten lapsen isä on olemassa teidän elämässä, kannattaa jakaa vastuuta nukutuksien suhteen. Päätätte yhdessä miten nukutus hoidetaan ja pidätte siitä kumpikin kiinni. Sitten jos toisella alkaa nukutustilanteesss liikaa ahdistamaan tai pinna kiehumaan, niin vaihdatte nukuttajaa.

Meillä on tehty noin molempien kohdalla, ja molemmat ovat hyvin pian jääneet tyytyväisenä nukahtamaan itse. Mitään traumoja ei ole ainakaan nähtävästi tullut. Tietenkin jos huuto on ollu hysteeristä ja surkeaa itkua, niin silloin ei olla yksin jätetty, mutta ainakin meidän lasten kohdalla se on ollut lähinnä temperamenttista ja äksyilevää "en halua nukkua!"-ärjymistä. Varsinkin esikoisen kohdalla yksin jättäminen oli ainoa konsti saada se nukkumaan, mummo joskus säälitteli yksin jättämistä ja yritti nukuttaa vieressä istumalla ja laulamalla - seurauksena se, että muksu istui tympiintyneenä 1,5 tuntia odottamassa että milloin se mummo häipyy ja nukahti minuutissa sen jälkeen kun sain vihdoin yli-innokkaan mummon uskomaan että ei se nukuttamalla nuku.

Meillä on toiminut se, että makkarin ovi jätetään auki niin kauaksi aikaa että lapsi melkein kolme vee nukahtaa. Siten lapsi kuulee, että äiti tai isä on lähellä puuhailemassa ja rauhoittuu.

Niin me ollaan erilaisia. Mä olen kaikki kolme lastani silittänyt uneen. Mun mielestä ne ovat olleet ihania hetkiä näin jälkikäteen ajatellen. Välillä sauhu vaan nousi korvista, kun olis voinut tehdä jotain muutakin, mutta lapset ovat pieniä niin vähän aikaa ja välillä oli tosi kivaa itsestäkin köllötellä lapsen vieressä.

siskolla on patja lattialla johon lapsi kyllä menee kun oikeasti rupeaa väsyttämään joskus se on 8 aikaan joskus 11 riippuen päiväunista. Siitä kantaa sitten omaan sänkyyn ja on tehnyt kahden muun lapsen kanssa samallalailla ja lapset osaa kyllä nukkua nyt kouluikäisinä omissa sängyissään. Tämän vuoksi aijon myös itse olla pitkään kotiäiti ettei ole kellon tarkkoja nukkumaanmeno aikoja. Lapsi saa aamulla nukkua niin pitkään kuin tahtoo.

Ilmeisestikään sillä lapsella ei ole hyvä olla, kun huutaa hysteerisenä ja ap sen kuin kävelee tiehensä. Kyllä sietääkin olla huono omatunto!

Meillä on kaikki neljä lasta nukahtaneet aina itsekseen.Onko se sitten se kun niitä ei ole koskaan nukutettu? Vai mikä? Mutta tuollaista ap:n kuvailemaa huutokonserttia ei olla koskaan läpikäyty.