Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalinen herääminen neljänkympin kynnyksellä: voi luoja mä vaan sanon!
20.10.2013 |
Takana on pitkä parisuhde, joka meni jo vuosia ja vuosia sitten mönkään, eikä läheisyyttä ja seksiä ollut vuosiin. Luulin olevani seksuaalisesti jo toinen jalka haudassa.
Mutta mitäs sitten tapahtuikaan... Löysin sielunkumppanin, jonka kanssa on valtavan vahva yhteys ja yhteisymmärrys. Ajattelen ja haluan häntä koko ajan, enkä edes nuorena ollut tällainen seksihullu. Tämä on vaan niin luontevaa ja upeaa! Luulin, että 40-vuotiaana on jo elämä puoliksi ohi, mutta mitä vielä. Nythän se elämä vasta alkoi, ihan HELVETIN väkevänä.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nimenomaan, ihan oman miehen kanssa tapahtuu sama juttu! Ja vielä kun pääsette yli 4-kympin, niin vain paranee...parasta aikaa ihmisen elämässä, kaikki, siis ihan kaikki muuttuu aina vaan paremmaksi. Tuntuu oudolta tuo ikuisen nuoruuden tavoittelu, kun eihän nuoruudessa ole mitään tavoiteltavaa..no, tietysti sitä nuorena ajatteli, että olis kamalaa olla keski-ikäinen, mutta nyt ajatteleekin tismalleen päinvastoin ;D
Iso mokkamolo on sekoittanut keski-ikäisen pienen pääni.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 09:11"]
Minä allekirjoitan saman. Mies jätti minut 20 vuoden jälkeen ja pari vuotta nuolin haavojani. Sitten tapasin miehen, enkä ole edes villeimmissä kuvitelmissa tiennyt, että seksi voi olla tällaista. Aivan uskomatonta.
[/quote]
Melkein kun omasta kynästäni. Nykyisen miehen kanssa pelkkä pussailu saa minut ihan märäksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksettavaa. Olen ollut yhden ja saman miehen kanssa 30 vuotta ja kohta 50 ja mitään eläimellistä kiimakautta en ole kokenut, ihminen ei ole eläin. Mutta aviovelvollisuuteni olen tunnollisesti hoitanut ja mieheni tyytyväisenä pitänyt ettei hänellä ole valittamista tai halua mennä vieraisiin. Oksettaa ihan nuo tuollaiset hutsumaiset kommentit nelikymppisistä diskotanssijoista ja kapakkaruusuista...seksi on pyhään avioliittoon kuuluva asia, josta ei puhuta sen ulkopuolella.
Mulla on sellainen tarina, että nuorena ei seksi kiinnostanut ja mies tuli valittua sen mukaisesti. Eli hän ei herätä mussa kauheeta kiimaa, ei ole koskaan herättänyt. En edes pidä hänen sänkytavoistaan, hän ei esim. ole luonnostaan eri rytmiasioita hallitseva, vaan sellainen nylkyti nylkyti kani. En tiedä, ehkä hänelle voisi koittaa opettaa sellaista viettelevämpää lähestymistapaa, ja olen koittanutkin sanoa, mitä toivon, mutta toisaalta sekin tuntuu vaan olevan kovin vaikeaa opettaa.
Seksuaalinen heräämiseni on vähän sillain vaiheessa. Mulla hormonitkin sanelee tätä homaa aika paljon ja se syy, miksi nuorena ei huvittanut, oli osin hormonaalinen (ja jolle en siis voinut mitään.) Nyt loppukesällä elämässäni oli jakso, jossa koin aivan mieletöntä himoa, vaikka mulla ei silloin uutta kohdetta ollutkaan kiikarissa ja silloin tajusin, miten heikoilla olen, jos vielä alan haluta, ja olen tämän kaverimieheni kanssa. (Ymmärrän että kaverista voi tulla kiihkeä himon kohde, mutta tässä näin ei ole). En pysty mieheni kanssa kokemaan sitä, mitä mieheltä haluaisin.
En voi syyttää häntä, olen halunnut aiemmin elämäni aikana seksiä niin vähän, että saan olla onnellinen, että joku on minun kanssani ollut. Mutta on se vaan aika rankaa itsellekin, jos / kun ne halut tuleekin esim. hormonaalisista tai sairaudesta parantumisesta johtuvista syistä yli nelikymppisenä, ja sitten olet suhteessa, jonka seksistä vaan et saa mitään irti. Ollako siinä sitten vaan ja riutua himoihin?
Mun mies on sentään aikanaan nauttinut seksistä, minä en ole vielä koskaan ja jos löydän kaverin, jonka kanssa se tuntuisi JUST oikealta, niin se on oksat pois. Mun on sitten pakko saada ainakin kokeilla.
Ja kuten sanoin, yksi mies on, jota kohtaan tunnen näin, mutta hän on mulle mysteeri, tuleeko miehekseni ikinä, edes sänkyyn.
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:14"]
Mulla on sellainen tarina, että nuorena ei seksi kiinnostanut ja mies tuli valittua sen mukaisesti. Eli hän ei herätä mussa kauheeta kiimaa, ei ole koskaan herättänyt. En edes pidä hänen sänkytavoistaan, hän ei esim. ole luonnostaan eri rytmiasioita hallitseva, vaan sellainen nylkyti nylkyti kani. En tiedä, ehkä hänelle voisi koittaa opettaa sellaista viettelevämpää lähestymistapaa, ja olen koittanutkin sanoa, mitä toivon, mutta toisaalta sekin tuntuu vaan olevan kovin vaikeaa opettaa.
Seksuaalinen heräämiseni on vähän sillain vaiheessa. Mulla hormonitkin sanelee tätä homaa aika paljon ja se syy, miksi nuorena ei huvittanut, oli osin hormonaalinen (ja jolle en siis voinut mitään.) Nyt loppukesällä elämässäni oli jakso, jossa koin aivan mieletöntä himoa, vaikka mulla ei silloin uutta kohdetta ollutkaan kiikarissa ja silloin tajusin, miten heikoilla olen, jos vielä alan haluta, ja olen tämän kaverimieheni kanssa. (Ymmärrän että kaverista voi tulla kiihkeä himon kohde, mutta tässä näin ei ole). En pysty mieheni kanssa kokemaan sitä, mitä mieheltä haluaisin.
En voi syyttää häntä, olen halunnut aiemmin elämäni aikana seksiä niin vähän, että saan olla onnellinen, että joku on minun kanssani ollut. Mutta on se vaan aika rankaa itsellekin, jos / kun ne halut tuleekin esim. hormonaalisista tai sairaudesta parantumisesta johtuvista syistä yli nelikymppisenä, ja sitten olet suhteessa, jonka seksistä vaan et saa mitään irti. Ollako siinä sitten vaan ja riutua himoihin?
Mun mies on sentään aikanaan nauttinut seksistä, minä en ole vielä koskaan ja jos löydän kaverin, jonka kanssa se tuntuisi JUST oikealta, niin se on oksat pois. Mun on sitten pakko saada ainakin kokeilla.
Ja kuten sanoin, yksi mies on, jota kohtaan tunnen näin, mutta hän on mulle mysteeri, tuleeko miehekseni ikinä, edes sänkyyn.
t. 2
[/quote]
PUHU sille miehelle sen sijaan, että haukut sitä täällä. Se saattaa ajatella ihan samoin kuin sinäkin.
Onneksi olen hoitanut tuon heräämiseni jo parikymppisenä. Pelottaa ajatellakin, minkälainen nymfomaani musta nelikymppisenä tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä niin, jos joillakin sen saman kumppanin kanssa alkaa uusi seksielämä kukoistaa vuosien jälkeen. Itse olen yksi heistä, joilla kumppanin vaihto muutti kaiken elämän, myös seksielämä kohosi eri sfääreihin. Jos elämässä on kumppanin kanssa täysin vieraantunut ja ei toisella ole haluakaan yhteiseen aikaan missään muodossa kuin max pikapano kerran viikossa miehen tyydyttymiseksi, olisi omalla kohdallani jäänyt paras elämä kokematta. Minulle seksielämä on yksi osa parisuhdetta ja kun muuten viihdytään yhdessä ja kunnioitetaan toisiamme,sujuu seksikin hienosti. Ja sitä haluaa aina vaan lisää. Kiitos rakkaudestasi....
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 07:21"]
Sitten kun on päätöksen tehnyt ja ero käytännössä niin antaa palaa vaan. Ennen eroa en suosittele sekoilemaan, vaikeuttaa eroprosessia. Mutta eron jälkeen uutta lookkia peliin, kampaajan ja kosmetologin kautta radalle, myös kiitorata kuntoon jos ja kun käy flaksi. Ranskalaista manikyyriä peliin , tiukkaa farkkua ja stilettikorkoa jalkaan...pikkujoulukausi kutsuu...
[/quote]
Hyi halvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhah. Yli 40-v, niin se seksielämä on ohi. Nämäkin provoilijat kirjoittaa omiaan, kun totuus on, että vientiä ei enää ole.
Rakastatko tätä nykyistä miestäsi ja pitkäaikaista kumppaniasi vai oliko kyseessä enemmänkin järkivalinta?
Miksette menisi vaikka pariterapiaan tai pikemminkin jollekin seksuaalineuvojalle, jos suhteessa muuten on vielä toivoa?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:14"]
Mulla on sellainen tarina, että nuorena ei seksi kiinnostanut ja mies tuli valittua sen mukaisesti. Eli hän ei herätä mussa kauheeta kiimaa, ei ole koskaan herättänyt. En edes pidä hänen sänkytavoistaan, hän ei esim. ole luonnostaan eri rytmiasioita hallitseva, vaan sellainen nylkyti nylkyti kani. En tiedä, ehkä hänelle voisi koittaa opettaa sellaista viettelevämpää lähestymistapaa, ja olen koittanutkin sanoa, mitä toivon, mutta toisaalta sekin tuntuu vaan olevan kovin vaikeaa opettaa.
Seksuaalinen heräämiseni on vähän sillain vaiheessa. Mulla hormonitkin sanelee tätä homaa aika paljon ja se syy, miksi nuorena ei huvittanut, oli osin hormonaalinen (ja jolle en siis voinut mitään.) Nyt loppukesällä elämässäni oli jakso, jossa koin aivan mieletöntä himoa, vaikka mulla ei silloin uutta kohdetta ollutkaan kiikarissa ja silloin tajusin, miten heikoilla olen, jos vielä alan haluta, ja olen tämän kaverimieheni kanssa. (Ymmärrän että kaverista voi tulla kiihkeä himon kohde, mutta tässä näin ei ole). En pysty mieheni kanssa kokemaan sitä, mitä mieheltä haluaisin.
En voi syyttää häntä, olen halunnut aiemmin elämäni aikana seksiä niin vähän, että saan olla onnellinen, että joku on minun kanssani ollut. Mutta on se vaan aika rankaa itsellekin, jos / kun ne halut tuleekin esim. hormonaalisista tai sairaudesta parantumisesta johtuvista syistä yli nelikymppisenä, ja sitten olet suhteessa, jonka seksistä vaan et saa mitään irti. Ollako siinä sitten vaan ja riutua himoihin?
Mun mies on sentään aikanaan nauttinut seksistä, minä en ole vielä koskaan ja jos löydän kaverin, jonka kanssa se tuntuisi JUST oikealta, niin se on oksat pois. Mun on sitten pakko saada ainakin kokeilla.
Ja kuten sanoin, yksi mies on, jota kohtaan tunnen näin, mutta hän on mulle mysteeri, tuleeko miehekseni ikinä, edes sänkyyn.
t. 2
[/quote]
PUHU sille miehelle sen sijaan, että haukut sitä täällä. Se saattaa ajatella ihan samoin kuin sinäkin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi siistiä miehenä lukea teidän naisten juttuja.
Että te olette siihen neljäänkymppiin asti kotona pihdanneet ja kieltäytyneet seksistä, paitsi kerran kuussa väkinäisesti ja ilottomasti antautuneet makaamaan selällänne pimeässä makkarissa lauantain lottoarvonnan jälkeen.
Ja se teidän oma miehenne on sitä touhua katsonut ja sietänyt teitä ja säätänyt omat seksihalunsa minimiin ja jo tappanut käytännössä oman seksuaalisuutensa jonnekin pimentoon, tyytynyt siihen kerran kuussa tyyliin.
Nyt sitten, HipHurraa, kun nainen on nelikymppinen ja rupeaa huvittamaan se seksikin, niin sitten ei olekaan enää mitään tarvetta lähteä rakentamaan alusta sitä seksisuhdetta siihen omaan puolisoon, jonka ensin olette vuosia torjuneet ja latistaneet sinne omiin maailmoihinsa?
Että nyt on sitten ihan ookoo hankkia siihen rinnalle joku JUST se oikea, uusi ihastus ja heivata se urpo, joka sinua ja torjuntojasi on vuosikaudet kuitenkin jaksanut.
Hienoa, naiset. Tosi hienoa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 00:17"]
Äääh... Onnea! Mä oon kade..! Mulla olis se herättäjämies kiikarissa, mutta oma parisuhde viel kasassa eikä kiikarissa oleva ole helposti saalistettavaa sorttia, eli taitaa jäädä kokematta... Never say never
[/quote]Ei se seksuaalisuuden herääminen ole miehen vastuulla, eikä hän sitä tee. Kyllä se on naisesta itsestään kiinni miten seksualisoituu. Valitettavan harva herää siihen parisuhteessa, vaan herääminen tapahtuu vasta parisuhteen päättymisen jälkeen. Moni onneton avioliitto heräisi uuteen kukoistukseen kun nainen löytäisi seksuaalisuutensa.
[/quote]
Joo ja missähän se mun seksuaalisuuteni on naimisissa tämän haluttoman miehen kanssa? Ennen se oli omassa hallussa ja kovassa käytössä, nyt kai eläkkeellä.
t. toinenkin nelikymppinen
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:32"]
Tosi siistiä miehenä lukea teidän naisten juttuja.
Että te olette siihen neljäänkymppiin asti kotona pihdanneet ja kieltäytyneet seksistä, paitsi kerran kuussa väkinäisesti ja ilottomasti antautuneet makaamaan selällänne pimeässä makkarissa lauantain lottoarvonnan jälkeen.
Ja se teidän oma miehenne on sitä touhua katsonut ja sietänyt teitä ja säätänyt omat seksihalunsa minimiin ja jo tappanut käytännössä oman seksuaalisuutensa jonnekin pimentoon, tyytynyt siihen kerran kuussa tyyliin.
Nyt sitten, HipHurraa, kun nainen on nelikymppinen ja rupeaa huvittamaan se seksikin, niin sitten ei olekaan enää mitään tarvetta lähteä rakentamaan alusta sitä seksisuhdetta siihen omaan puolisoon, jonka ensin olette vuosia torjuneet ja latistaneet sinne omiin maailmoihinsa?
Että nyt on sitten ihan ookoo hankkia siihen rinnalle joku JUST se oikea, uusi ihastus ja heivata se urpo, joka sinua ja torjuntojasi on vuosikaudet kuitenkin jaksanut.
Hienoa, naiset. Tosi hienoa.
[/quote]
Pakko 45 vuotiaana naisena vastata että hyvin kiteytetty. Miesvaltaisella alalla kuuntelen melkein päivittäin 30-40 vuotiaiden miesten valitusta aiheesta. Itse olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta enkä ymmärrä sitä että mies pitää vaihtaa seksuaalisuuden toteuttamista varten. Pitäkää ne perhesuhteet kunnossa jo aiemmin tai tutustukaa kumppaniinne paremmin sitten kun seksuaalisuus herää.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:12"]
Pakko 45 vuotiaana naisena vastata että hyvin kiteytetty. Miesvaltaisella alalla kuuntelen melkein päivittäin 30-40 vuotiaiden miesten valitusta aiheesta. Itse olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta enkä ymmärrä sitä että mies pitää vaihtaa seksuaalisuuden toteuttamista varten. Pitäkää ne perhesuhteet kunnossa jo aiemmin tai tutustukaa kumppaniinne paremmin sitten kun seksuaalisuus herää.
[/quote]
Aika noloa, jos työpaikalla pitää valittaa sitä ettei vaimo anna.
Oletteko kaikki olleet edellisissä suhteissanne pihtareita? On fakta että naisen seksuaalisuus on parhaimmillaan 40 ikävuoden jälkeen. Eikä se edellytä miehen vaihtoa.