Epävarmuus siitä haluaako lapsia ja suhteen tulevaisuus

Olen 28-vuotias nainen ja olen useamman vuoden tuntenut ahdistusta siitä, etten tiedä haluanko lapsia. Minulla ei ole selkeää mielipidettä kumpaankaan suuntaa: ei ehdotonta halua mutta ei myöskään ehdotonta kieltäytymistä. Tuntuu, etten kuulu mihinkään. Kaikki muut joko tietävät varmasti haluavansa lapsia tai ovat veloja. Olen luonteeltani herkästi uupuva ja rauhaa kaipaava. Ahdistustaustaa. Minulla on ollut yliopistosta valmistumisen jälkeen pelkkiä sijaisuuksia ja pätkiä, joten taloudellinen tilannekaan ei sallisi lasta. Tuntuu, etten ole vielä ehtinyt kokemaan muutenkaan tarpeeksi. Uuvun jo töistä ja vapaa-ajalla jaksan juuri ja juuri itsestäni ja kodista huolehtia ja 3 krt viikossa urheilla. Miten ikinä jaksaisin hoitaa lasta? Miten ihmiset jaksavat vaativan täysipäiväisen työn lisäksi huolehtia lapsista? Teen töitä tällä hetkellä lasten ja nuorten parissa, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. Ei ole kyse siitä, ettenkö pitäisi lapsista. Mietin vain, että olisiko minusta olemaan hyvä äiti erityislapselle. Pidän matkustelusta, ja tuntuu ettei samanlaisia matkoja tietenkään ole mahdollista lapsien kanssa tehdä. Pelottaa raskaus ja synnytys, oman terveyden ja uran menettäminen ja kaikki sitovuus. Voisin olla isä, mutta äidin rooli ja siihen liittyvät riskit mietityttää. Mutta toisaalta katuisinko myöhemmin? Pari vuotta vanhempi miesystäväni haluaa varmasti ainakin yhden lapsen 5-10 v sisällä. Meillä olisi yhteenmuutto pian ajankohtainen, mutta en tiedä erkaaneeko tiemme tässä kohtaa koska en voi luvata miehelle varmasti haluavani lasta. Tunnen epävarmuutta jo yhteenmuutosta. Mistä sen tietää, haluaako?