Ajatteletko koskaan helpottuneena sitä, että pääset kerran pois maailman hullunmyllystä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pääse. Ego on harha, universumi on yksi ja ikuinen.

Ja silti sielut ovat kuitenkin yksilöitä. Lopeta tämän pastan jauhaminen, äläkä sekoita ihmisraukkojen mieliä tuolla nonsensellä. Ego on tarpeellinen ja tällä tasolla totta. Kyllä säkin varmaan siihen vielä havahdut.

up

Nautin elämästä täysin siemauksin ja yritän pitää kehoni ja mieleni maksimaalisen hyvässä kunnossa mahdollisimman kauan. Kun aika tulee, päätän päiväni tarvittaessa itse. Olen asettanut itselleni hyvän elämän minimikriteeriksi sen, että pystyn itse liikkumaan ainakin kotini sisällä, enkä tarvitse apua syömisessä tai wc-käynneillä. Toisten avun varaan jääminen ei ole itselleni vaihtoehto. Mistä sitä kuitenkaan tietää, mieli voi muuttua tuossakin vaiheessa, jossei kauheasti kärsimystä.

Ei, elämä tuntuu hirveän lyhyeltä. Olen nyt 40 ja tähän asti aika meni älyttömän nopeasti. Ja nyt enää puolet jäljellä parhaimmillaankin ja siitä osa niin vanhana ettei pysty enää kaikkea tekemään. Ihmisen elämä on typerän lyhyt. Haluaisin elää 200-300 vuotta.

Dementoituminen olisi kamalaa, olla muiden hoidettavana tai jopa sängyssä vuosikausia.

Yläasteelta asti oon halunnu hel"vettiin täältä (no en ehkä kirjaimellisesti, tai no who knows)

Tiiä kauanko vielä menee ennen ku kamelin selkä napsahtaa... En jaksa kuvitella edes eläväni nelikymppiseksi. Mitä hemmettiä mä täälä teen?

Oikeastaan kaikki on piloilla. Tulevaisuudennäkymät ovat huonot. Pitäisikö vain istuttaa se saatanan omenapuu?!

Vierailija kirjoitti:

Nautin elämästä täysin siemauksin ja yritän pitää kehoni ja mieleni maksimaalisen hyvässä kunnossa mahdollisimman kauan. Kun aika tulee, päätän päiväni tarvittaessa itse. Olen asettanut itselleni hyvän elämän minimikriteeriksi sen, että pystyn itse liikkumaan ainakin kotini sisällä, enkä tarvitse apua syömisessä tai wc-käynneillä. Toisten avun varaan jääminen ei ole itselleni vaihtoehto. Mistä sitä kuitenkaan tietää, mieli voi muuttua tuossakin vaiheessa, jossei kauheasti kärsimystä.

No jos vaikka joku päivä saisit rytmihäiriöstä aivoinfarktin ja puolet kehostasi halvaantuisi, niin lyön vetoa, että jatkaisit taistelua ja kuntoutusta. Tarvitsisit todennäköisesti toisen ihmisen apua syömisessä ja vessakäynneissäsi sekä muissa arjen perusasioissa, jotka ovat terveelle ihmiselle itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Odotn innolla niitä aikoja mitä uusi digitaalisuus tuo tullessaan.

Ja toivon eläväni mahdollisimman vanhaksi, että saan nähdä kaiiki ne asiat, joista nykyisin vasta visioidaan.

Toimin itsekin digialalla ja olen suunnittelamassa jossakin kaukana olevaa tulevaisuutta.

Millaista mukavaa ajattelet olevan tulossa?

Minua kiinnostaisi itsestään kulkevat autot. Mutta pelkäänpä, että ei oliis sellaiseen varaa sitten, kun ne tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotn innolla niitä aikoja mitä uusi digitaalisuus tuo tullessaan.

Ja toivon eläväni mahdollisimman vanhaksi, että saan nähdä kaiiki ne asiat, joista nykyisin vasta visioidaan.

Toimin itsekin digialalla ja olen suunnittelamassa jossakin kaukana olevaa tulevaisuutta.

Millaista mukavaa ajattelet olevan tulossa?

Minua kiinnostaisi itsestään kulkevat autot. Mutta pelkäänpä, että ei oliis sellaiseen varaa sitten, kun ne tulevat.

No ei niitä, ainakaan kaikkia, enää itselle omaksi osteta. Tulevat paikalle tarvittaessa ja siivoat vain ennen käyttöä edellisen käyttäjän yrjöt pois.

Ei oikeastaan tuo mitään helpotuksen tunnetta, harmitusta tuo se että mitään ei välttämättä enää elämän jälkeen ole. Voi myös olla, että joutuu vielä pahempaan paikkaan kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ei, elämä tuntuu hirveän lyhyeltä. Olen nyt 40 ja tähän asti aika meni älyttömän nopeasti. Ja nyt enää puolet jäljellä parhaimmillaankin ja siitä osa niin vanhana ettei pysty enää kaikkea tekemään. Ihmisen elämä on typerän lyhyt. Haluaisin elää 200-300 vuotta.

Minulla sama juttu. Joskus yön pikkutunneilla mietin ahdistuneena, että aika todennäköisesti puolet elämästäni on jo eletty. Parhaat nuoruusvuodet menivät vauhdilla, enkä edes oikein tajunnut asiaa, sitä vaan oli nuori ja eli. Nyt pitäisi sitten ottaa kaikki ilo irti jäljellä olevista terveistä vuosista ja tehdä kaikkea sitä, mitä vielä ehtisi ja haluaisi. Näin pian se elämä menee.

N45

Ajattelen mutten hyväksy ajatusta ettei voi päättää elinikäänsä tai haluaako ylipäätään kuolla. Kuolema itsessään herättää minussa vain puhdasta kauhua vaikka pidän itseäni kristittynä.