Dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö

Että mikä?

Miten se sulla oireilee? Olet tyytymätön ulkonäköösi? Älä huolestu. Varmaan puolet ihmisistä on.

Ap on hyvä ja avaa hieman keissiään, muuten emme voi auttaa.

Mulla on! Ollut jo reilu vuosikymmenen. Yhteen aikaan en poistunut kotoani yli vuoteen. Piti pimeälläkin viedä roskat yöllä, koska en halunnut, että kukaan näkee. Ja tätä ennen 4h meikkaussessio.

Nyt? No, mun piti mennä kotiin yöksi. Jään kaverille, koska deittini on yötöissä ystäväni alueella ja pelkään, että törmään mieheen. 3 kk sitten jotenkin ihmeen kaupalla uskalsin miehen kanssa mennä treffeille. Nyt tuntuu ihan absurdilta, että edes uskalsin.

Kausittain tämä sairaus menee, hyvinä kausina pystyn käymään töissä ja kaupassa ok:sti, huonoina kausina yhtä paniikkikohtausta ulos meneminen.

Ihan kamala sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Miten se sulla oireilee? Olet tyytymätön ulkonäköösi? Älä huolestu. Varmaan puolet ihmisistä on.

En tiedä, saisinko diagnoosia, koska Suomessa tämä diagnoosi on huonosti tunnettu. 

Olen kyllä ulkonäkööni tyytymätön, mutta ehkä vielä syvemmin kuin useimmat. Minussa elää sitkeänä ajatus, että kokemani vastoinkäymiseni liittyvät tavalla tai toisella ulkonäkööni. Ulkonäköön liittyvä itseinho myös vaikeuttaa elämääni päivittäin, koska poden pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pelkään muiden ihmisten suhtautuvan minuun tuomitsevasti ulkonäön takia.

Tämä luultavasti johtuu pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta, joka kohdistui etupäässä ulkonäkööni. Nöyryyttäminen oli jossain vaiheessa jokapäiväistä, samoin ulkonäkövirheideni julkinen ruotiminen ja niille naureskelu. Tiedän, että nyt olen aikuinen ja kiusaajatkin ovat mahdollisesti muuttuneet. Silti aivoni ovat nyrjähtäneet niin ihmeelliseen asentoon, että en pääse tästä järkeilemällä eroon.

Haluaisin kuulla, onko muilla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia. Kiinnostaa sekin, miten olette päässeet niistä eroon, jos olette. Terapia-aikaa olen varaamassa.

- ap

Miksi olen niin ruma? 

Brittiläinen dokumentti kertoo mielenterveyshäiriöstä, josta kärsivät ihmiset ovat sairaalloisen tyytymättömiä ulkonäköönsä riippumatta siitä, miltä he oikeasti näyttävät. Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö aiheuttaa ahdistusta, häpeää, itseinhoa, masennusta ja eristäytymistä muista ihmisistä. Tässä dokumentissa seurataan 29-vuotiasta Lianea, joka aloittaa terapian koska uskoo olevansa sietämättömän ruma, vaikka on todellisuudessa kaunis nuori nainen. Lianea hoitaa yksi maailman johtavista dysmorfian asiantuntijoista, professori David Veale. Miten tätä häiriötä voidaan hoitaa ja onko se täysin parannettavissa?

https://areena.yle.fi/1-50089326

Vierailija kirjoitti:

Mulla on! Ollut jo reilu vuosikymmenen. Yhteen aikaan en poistunut kotoani yli vuoteen. Piti pimeälläkin viedä roskat yöllä, koska en halunnut, että kukaan näkee. Ja tätä ennen 4h meikkaussessio.

Nyt? No, mun piti mennä kotiin yöksi. Jään kaverille, koska deittini on yötöissä ystäväni alueella ja pelkään, että törmään mieheen. 3 kk sitten jotenkin ihmeen kaupalla uskalsin miehen kanssa mennä treffeille. Nyt tuntuu ihan absurdilta, että edes uskalsin.

Kausittain tämä sairaus menee, hyvinä kausina pystyn käymään töissä ja kaupassa ok:sti, huonoina kausina yhtä paniikkikohtausta ulos meneminen.

Ihan kamala sairaus.

Kiitos viestistäsi. Minulla ei ihan tuollaista ole että neljää tuntia meikkaisin, 15 minuuttia riittää. Mutta tunnen jatkuvaa häpeää ja syyllisyyttä siitä, etten ole tämän kummoisempi meikkaaja. Tai että en huolehdi itsestäni riittävästi tai en tee riittävästi ulkonäköni eteen. Ulkonäköä siis tulee mietittyä päivittäin ja useita kertoja päivässä. Parisuhde kärsii tästä, koska olen alkanut kysellä mieheltä kiusallisia ja yksityiskohtaisia kysymyksiä omasta kelpaamisestani. Olen tietysti varma, että hän pitää minua rumana ja olisi mieluummin jonkun muun kanssa. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi olen niin ruma? 

Brittiläinen dokumentti kertoo mielenterveyshäiriöstä, josta kärsivät ihmiset ovat sairaalloisen tyytymättömiä ulkonäköönsä riippumatta siitä, miltä he oikeasti näyttävät. Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö aiheuttaa ahdistusta, häpeää, itseinhoa, masennusta ja eristäytymistä muista ihmisistä. Tässä dokumentissa seurataan 29-vuotiasta Lianea, joka aloittaa terapian koska uskoo olevansa sietämättömän ruma, vaikka on todellisuudessa kaunis nuori nainen. Lianea hoitaa yksi maailman johtavista dysmorfian asiantuntijoista, professori David Veale. Miten tätä häiriötä voidaan hoitaa ja onko se täysin parannettavissa?

https://areena.yle.fi/1-50089326

Olen katsonut tuon dokkarin. 

- ap

Nuorena kehonkuva ahdisti, mutta nykyään ei. Varmaan lasten saaminen vaikutti asiaan.

Transpolilla hoidetaan näitä tapauksia, joilla sukupuolisielu on sujahtanut väärään kehoon.

Vierailija kirjoitti:

Transpolilla hoidetaan näitä tapauksia, joilla sukupuolisielu on sujahtanut väärään kehoon.

Hei kuule, mene pois. Tässä on kyse ihan eri asiasta. Miksi joka ikiseen ketjuun pitää tulla tunkemaan noita "kriittisiä" vähemmistöjuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transpolilla hoidetaan näitä tapauksia, joilla sukupuolisielu on sujahtanut väärään kehoon.

Hei kuule, mene pois. Tässä on kyse ihan eri asiasta. Miksi joka ikiseen ketjuun pitää tulla tunkemaan noita "kriittisiä" vähemmistöjuttuja?

Kyllähän transit ovat suurin kehodysmorfiasta kärsivä väestönosa. Ainoastaan heidän dysmorfiansa validoidaan blokkereilla, hormoneilla ja terveiden ruumiinosien leikkauksilla. Jostain syystä muut dysmorfiat on patologisoitu. Anorektikoille ei esimerkiksi tehdä vatsalaukun pienennyksiä tai rasvaimuja.

Mielenkiintoinen ja epäjohdonmukainen häiriö. Mulla on melko varmasti diagnosoimattomana toi. Olen nuoresta asti vältellyt valokuviin joutumista sairaalloisen paljon, ja ahdistun suhteettoman paljon siitä, jos joku ottaa kuvan jossa kasvoni näkyvät tai että joudun itse näkemään kuvan. Mutta oikeassa elämässä en koe kovaa ahdistusta koska siitä ei jää "todistusaineistoa" että olen tällainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transpolilla hoidetaan näitä tapauksia, joilla sukupuolisielu on sujahtanut väärään kehoon.

Hei kuule, mene pois. Tässä on kyse ihan eri asiasta. Miksi joka ikiseen ketjuun pitää tulla tunkemaan noita "kriittisiä" vähemmistöjuttuja?

Kyllähän transit ovat suurin kehodysmorfiasta kärsivä väestönosa. Ainoastaan heidän dysmorfiansa validoidaan blokkereilla, hormoneilla ja terveiden ruumiinosien leikkauksilla. Jostain syystä muut dysmorfiat on patologisoitu. Anorektikoille ei esimerkiksi tehdä vatsalaukun pienennyksiä tai rasvaimuja.

En nyt viitsisi lähteä tähän keskusteluun ollenkaan, koska ketju saattaa mennä poistoon. Keskustellaan nyt vain tästä ruumiinkuvahäiriöstä ilman transaspektia, kiitos. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transpolilla hoidetaan näitä tapauksia, joilla sukupuolisielu on sujahtanut väärään kehoon.

Hei kuule, mene pois. Tässä on kyse ihan eri asiasta. Miksi joka ikiseen ketjuun pitää tulla tunkemaan noita "kriittisiä" vähemmistöjuttuja?

Kyllähän transit ovat suurin kehodysmorfiasta kärsivä väestönosa. Ainoastaan heidän dysmorfiansa validoidaan blokkereilla, hormoneilla ja terveiden ruumiinosien leikkauksilla. Jostain syystä muut dysmorfiat on patologisoitu. Anorektikoille ei esimerkiksi tehdä vatsalaukun pienennyksiä tai rasvaimuja.

Tässä pitäis tehdä ero dysmorfian ja dysforian välillä. Transeilla voi olla toinen tai ei kumpaakaan nykyisen vallallaolevan mielipiteen ja/tai tutkimuksen valossa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja epäjohdonmukainen häiriö. Mulla on melko varmasti diagnosoimattomana toi. Olen nuoresta asti vältellyt valokuviin joutumista sairaalloisen paljon, ja ahdistun suhteettoman paljon siitä, jos joku ottaa kuvan jossa kasvoni näkyvät tai että joudun itse näkemään kuvan. Mutta oikeassa elämässä en koe kovaa ahdistusta koska siitä ei jää "todistusaineistoa" että olen tällainen. 

Kyllä, tämä on hyvin omituinen häiriö. Erikoinen sikäli, että esimerkiksi tuon aiemmin mainitun dokumentin nainen ei ole millään tavalla ruma. Todennäköisesti hän tietää sen itsekin, koska on suostunut kuvattavaksi dokumenttiin - itse en ikipäivänä suostuisi. Hänellä ei myöskään tainnut olla taustallaan ulkonäköön perustuvaa kiusaamista, kuten minulla. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja epäjohdonmukainen häiriö. Mulla on melko varmasti diagnosoimattomana toi. Olen nuoresta asti vältellyt valokuviin joutumista sairaalloisen paljon, ja ahdistun suhteettoman paljon siitä, jos joku ottaa kuvan jossa kasvoni näkyvät tai että joudun itse näkemään kuvan. Mutta oikeassa elämässä en koe kovaa ahdistusta koska siitä ei jää "todistusaineistoa" että olen tällainen. 

Kyllä, tämä on hyvin omituinen häiriö. Erikoinen sikäli, että esimerkiksi tuon aiemmin mainitun dokumentin nainen ei ole millään tavalla ruma. Todennäköisesti hän tietää sen itsekin, koska on suostunut kuvattavaksi dokumenttiin - itse en ikipäivänä suostuisi. Hänellä ei myöskään tainnut olla taustallaan ulkonäköön perustuvaa kiusaamista, kuten minulla. 

- ap

Mutta sikshän se juuri luokitellaan häiriöksi, koska se ei perustu "todelliseen" tai mitattavissa olevaan asiaan. Niinkuin anoreksiakin. 

Tehkää oma ketju tuolle transasialle, kiitos! 

- ap

Kokemusta on, ulkonäköön liittyvä kiusaamistausta täälläkin. Koen olevani epämuodostunut ja kuvottavan näköinen, etsin jatkuvasti ihmisistä samoja piirteitä kuin itsestäni, kuin todistaakseni että on muitakin yhtä epämuodostuneen/ruman näköisiä ihmisiä kuin mitä itse olen ja että he pystyvät silti elämään normaalia ja hyvää elämää, mutta en tätä koskaan löydä. Koen että kaikki muut ovat ns normaalin rajoissa. Lasten hankintaa en edes uskalla ajatella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja epäjohdonmukainen häiriö. Mulla on melko varmasti diagnosoimattomana toi. Olen nuoresta asti vältellyt valokuviin joutumista sairaalloisen paljon, ja ahdistun suhteettoman paljon siitä, jos joku ottaa kuvan jossa kasvoni näkyvät tai että joudun itse näkemään kuvan. Mutta oikeassa elämässä en koe kovaa ahdistusta koska siitä ei jää "todistusaineistoa" että olen tällainen. 

Kyllä, tämä on hyvin omituinen häiriö. Erikoinen sikäli, että esimerkiksi tuon aiemmin mainitun dokumentin nainen ei ole millään tavalla ruma. Todennäköisesti hän tietää sen itsekin, koska on suostunut kuvattavaksi dokumenttiin - itse en ikipäivänä suostuisi. Hänellä ei myöskään tainnut olla taustallaan ulkonäköön perustuvaa kiusaamista, kuten minulla. 

- ap

Mutta sikshän se juuri luokitellaan häiriöksi, koska se ei perustu "todelliseen" tai mitattavissa olevaan asiaan. Niinkuin anoreksiakin. 

Voi olla noin. Mutta ruumiinkuvahäiriöstä kärsivä voi olla myös oikeasti "ruma" tai vaikka epämuodostunut. Ulkonäkö vain hallitsee hänen elämäänsä suhteettoman paljon.